Tässäpä teille yksi tarina kummasteltavaksi.. Olen 24-vuotias nainen, puolitoista vuotta olen tässä nyt sinkkuillut, sitä ennen minulla oli on-off-suhde yhteen mieheen. Olen aina halunnut seurustella, mutta sellaista miestä, jonka kanssa molemmat olisimme tunteneet toisiamme kohtaan yhtä voimakkaasti, ei ole tullut vastaan elämässäni. Tätä on-off-suhteen miestä rakastin ihan täysillä, mutta hän itse ei ollut valmis seurustelemaan ja sitoutumaan. Rakastan häntä edelleen, vaikka erosta on tosiaan jo se puolitoista vuotta. Meillä on kuitenkin ollut eron jälkeenkin kaikenlaisia "säätöjä", mitkä on aina tuoneet tunteeni häntä kohtaan pintaan.
No, viimeisestä "säädöstä" tämän miehen kanssa on kolme kuukautta, päätin silloin, että säädöt saavat loppua, sillä muuten en pääse hänestä koskaan irti. Elämä on sujunut aika hyvin sen jälkeen ja olen jopa onnistunut nauttimaan sinkkuelämästäni. Nyt tapasin hiljattain kivan miehen baarissa, juteltiin, oltiin kaveriporukalla jatkoilla ja nukuttiin yö yhdessä. Tapasimme toisen kerran tällä viikolla, ja hän oli oikeinkin ihana minua kohtaan. Liiankin! Koko ajan meidän olisi pitänyt olla kylki kyljessä, halia ja suukotella. Hän kertoi jatkuvasti, kuinka ihana, kaunis, söpö jne, minä hänen mielestään olen. Sanoi ikävöivänsä minua sillä välin, kun emme ole yhdessä ja tykkäävänsä minusta valtavasti. Minulle tämä kaikki aiheutti vain suuren AHDISTUKSEN!!! Luulisi, että tällaisesta asiasta ei voisi edes valittaa, enkä kyllä itsekään ymmärrä itseäni. Ensin olen valittanut, kun ei ole mitään miestä, ja kun sellainen tulee vastaan ja kehuu minut maasta taivaaseen, ahdistun niin, että tuntuu ettei henki kulje!
Ehkä ongelmani on se,etten ihastu liian "helppoihin" tapauksiin, en tiedä. Mutta tuntuu, että kaikki tapahtuu ihan liian nopeasti! En ymmärrä, miten tämä mies voi minua ikävöidä ja minusta niin paljon tykätä, kun olemme tavanneet vasta kaksi kertaa.. Eihän hän edes tunne minua ollenkaan!
Kaikki tämä ahdistus aiheutti vain sen, että tekee mieli sännätä on-off-miehen luo, ja lujaa! Hänen kanssaan meillä oli kaverisuhde, jossa kuitenkin oli romantiikkaa ja intohimoa, ja vaikka juttu ei onnistunutkaan, välitimme toisistamme aidosti. Sain pitää hänen kanssaan oman tilani ja elämäni, eikä kaikkea tarvinnut tehdä yhdessä toisiinsa liimaantuneina..
Mielipiteitä saa kertoa, hyviä ja huonoja.. Tämä on kai tätä naisen logiikkaa, liian vaikeaa itsenikään ymmärtää... =)
No, viimeisestä "säädöstä" tämän miehen kanssa on kolme kuukautta, päätin silloin, että säädöt saavat loppua, sillä muuten en pääse hänestä koskaan irti. Elämä on sujunut aika hyvin sen jälkeen ja olen jopa onnistunut nauttimaan sinkkuelämästäni. Nyt tapasin hiljattain kivan miehen baarissa, juteltiin, oltiin kaveriporukalla jatkoilla ja nukuttiin yö yhdessä. Tapasimme toisen kerran tällä viikolla, ja hän oli oikeinkin ihana minua kohtaan. Liiankin! Koko ajan meidän olisi pitänyt olla kylki kyljessä, halia ja suukotella. Hän kertoi jatkuvasti, kuinka ihana, kaunis, söpö jne, minä hänen mielestään olen. Sanoi ikävöivänsä minua sillä välin, kun emme ole yhdessä ja tykkäävänsä minusta valtavasti. Minulle tämä kaikki aiheutti vain suuren AHDISTUKSEN!!! Luulisi, että tällaisesta asiasta ei voisi edes valittaa, enkä kyllä itsekään ymmärrä itseäni. Ensin olen valittanut, kun ei ole mitään miestä, ja kun sellainen tulee vastaan ja kehuu minut maasta taivaaseen, ahdistun niin, että tuntuu ettei henki kulje!
Ehkä ongelmani on se,etten ihastu liian "helppoihin" tapauksiin, en tiedä. Mutta tuntuu, että kaikki tapahtuu ihan liian nopeasti! En ymmärrä, miten tämä mies voi minua ikävöidä ja minusta niin paljon tykätä, kun olemme tavanneet vasta kaksi kertaa.. Eihän hän edes tunne minua ollenkaan!
Kaikki tämä ahdistus aiheutti vain sen, että tekee mieli sännätä on-off-miehen luo, ja lujaa! Hänen kanssaan meillä oli kaverisuhde, jossa kuitenkin oli romantiikkaa ja intohimoa, ja vaikka juttu ei onnistunutkaan, välitimme toisistamme aidosti. Sain pitää hänen kanssaan oman tilani ja elämäni, eikä kaikkea tarvinnut tehdä yhdessä toisiinsa liimaantuneina..
Mielipiteitä saa kertoa, hyviä ja huonoja.. Tämä on kai tätä naisen logiikkaa, liian vaikeaa itsenikään ymmärtää... =)
Vastaukset 21
Vanhimmat
Toi kuulostaa erittäin tutulta ja veikkaan, että monellakin ihmisellä on ollut samanlainen tilanne joskus..kokemuksesta viisastuneena voin kuitenkin sanoa, että unohda se on-off-juttu mikäli se tuottaa päänvaivaa..ei se juttu siitä odottamalla miksikään muutu..eikä ne miehetkään miksikään muutu..joten lopeta itsesi kiduttaminen..teidän välinen kaveruussuhde olisi varmasti vain hyvästä, jos et tuntisi enää mistä kohtaan mitää..kavereidenkin kesken voi harrastaa seksiä ja pelleillä jne..mutta kun tilanne on toi, että sä et pysty olemaan vain kaveri niin anna olla ja päästä irti..kyllä niitä miehiä löytyy, mutta pitää vain lähteä rohkeasti etsimään niitä..ja se mies jonka tapasit baarissa..huh! kyllähän tossa vaiheessa kuka tahansa ahdistuu..ei se vika sussa ole vaan siinä miehessä..se on aivan liian takertuva ja epätoivonen..eihän sellanen voi viehättää ketään! ihan samanlailla me naisetkin halutaan vähän "metsästää"..mutta vointeja sinne..ja malttia..olet vielä nuori..kyllä se herra oikea vielä kävelee vastaan
Kiitos paljon kivasta vastauksesta =) Olet kyllä varmasti oikeassa sen on-off jutun suhteen.. On kyllä varmasti jo oikea aika jatkaa eteenpäin. Ja mikäs tässä sinkkuillessa, kun onhan sitä elämässä paljon muutakin, kun nuo miehet =) Hyviä jatkoja ja joulunodotusta sinullekin! ..ja sinulta sain taas uskoa, että kyllä "se oikea" mieskin joskus tulee vastaan, kun välillä olen jo melkein menettänyt toivoni senkin suhteen..
Tapaus 1)
Latinomies sanoo suomitytölle ensimmäisten / toisten / kolmansien treffien aikaan jotain mukavaa naisesta tai naisen ulkonäöstä.
-> Suomityttö ajattelee: "oikun se on ihana latinorakastaja!"
Latinomies kohtelee naista jo alkuvaiheessa suojelevasti, eikä tykkää esimerkiksi naapuripöydän kusipäästä, joka yrittää flirttailla kun latinomies ja suomityttö ovat treffeillä. Latinomies sanoo asiasta myös naiselle, äänensävyllä, josta nainen tietää, että tuollaista ei latinomies tytöltä aio sietää.
-> Suomityttö ajattelee: "voi mun höpönassua kuumaa latinorakastajaa, ai kun se on ihana!"
Tapaus 2)
Suomalainen mies tekee tapaus yhdessä mainitut asiat.
-> Suomityttö kirjoittaa foorumilla, että sekin oli sellainen säälittävä takertujaluuseri paska, ei kiinnosta mua.
Kysymys:
Mistä se ero tulee, että sama käyttäytyminen on miehekästä latinomiehellä ja epämiehekästä suomalaisella miehellä?
Täytyy kyllä sanoa, että kuvailemani käytös häiritsisi minua huolimatta siitä, onko mies suomalainen vai ulkomaalainen.. Kun ei itsellä ole tapana arvostella ihmisiä syntyperän suhteen. On tainnut joku latinomies viedä naisen nenäsi edestä...?
ja sinä et tainnut pohtia asiaa yhtään. Juttu kun on niin, että jos minä sanon suomalaiselle naiselle kolmansilla treffeillä, että "sinä et jumalauta muuten tästä lähin sitten muita miehiä tapaile, onko selvä?", niin sehän päättyy siihen. Neljänsiä treffejä ei enää tule.
Jos latinomies tai joku turkkilainen tai arabi sanoo sen suomalaiselle naiselle, niin se on naisen mielestä vain mukavaa. Vähän omituista kyllä mielestäni. Se on sinänsä vain hienoa, että latinot ja arabit pistää suomalaisenkin akan kuriin. Mutta miksi minä en saa käyttäytyä niin? Kerropas se. Ja mieti asiaa vähän aikaa.
..ja tulin siihen tulokseen, että edelleenkään en näe eroa latinon tai suomalaisen välillä. Jos lauot naiselle repliikin "sinä et jumalauta muuten tästä lähin sitten muita miehiä tapaile, onko selvä?", enpä ole yllättynyt, jos naisesta ei enää kuulu. Itsestäni ei ainakaan kuuluisi. Mielestäni "akkaa" ei myöskään tarvitse "laittaa kuriin". Viestiesi perusteella vaikutat kyllä sen verran häiriintyneeltä, että tämä oli nyt viimeinen viestini sinulle tästä aiheesta.
...rehellinen. Useimmat miehet haluavat tuota. Mutta kuten muutkaan, en minäkään kerro sitä treffeillä. Sille et voi mitään, että miehet haluavat tuota, se on biologiassa.
Eikä latinokaan ehkä noin suoraan sano, mutta tekee sen kyllä selväksi jollain keinolla. Ja latinon kohdalla naiset pitävät siitä.
et ole tavannut kaikkia naisia, joten et voi yleistää.
kenties olet tavannut naisen, jolle olet ilmaissut asian eikä hänestä enää ole kuulunut.
ja sitten olet nähnyt jonkun toisen naisen jolle latino on ilmaissut asian ja nainen on ollut vain imarreltu.
miksi näin? koska kyseessä on kaksi eri naista tietysti! tai vaikka olisi sama nainen, niin ehkä ulkomaalaiset vain ovat hänen makuunsa?
itse voisin sanoa, että en edes koskisi latinomieheen seksuaalisessa mielessä, vaikka en oikeastaan rasistikaan ole. olen pikemminkin sitä mieltä että ihmiset maatkoot oman rotunsa kanssa. mutta ei se ole minun asiani jos joku muu ei ole samaa mieltä.
toisaalta, vaikka minulle ei noin sanoisikaan, niin jos mieheltä jotain oikeasti haluan niin en kuitenkaan tapailisi muita miehiä.
Mä tykästyin ulkomaalaiseen "poikaystävääni" (saa nyt nähdä nähäänkö enää nyt ku oon taas kotomaassa) juuri sen takia ettei se laukonu mitään "sinä et jumalauta muuten tästä lähin sitten muita miehiä tapaile, onko selvä?". Tätä ennen mulla oli tosin suomalainen mies joka kyttäsi menemisiäni ylitarkasti ja touhu meni siihen että "sinä et jumalauta tästä lähin sitten puhu muille miehille, onko selvä?".
Koska aiempi suomalainen poikaystäväni oli ollut yltiömustasukkainen ja toinen yltiöripustautuva, nautin paljon ulkomaalaisesta miehestä joka ei määräillyt minua, ei ripustautunut minuun, yksinkertaisesti nautittiin toistemme seurasta mutta muutoin kummallakin oli myös oma elämä. Koska tykkään provosoida niin mainittakoon että tämä ulkomaalainen poikaystäväni oli täysin tummaihoinen.
rakasta vaan niitä jotka rakastaa sua. Eli älä siis panosta siihen on-off-mieheen vaan tähän baarimieheen... Jos se tuntuu susta vähä liian tunkeilevalta, ni senkus vaan otat etäisyyttä ja teet sen hulluks himosta ennen kun huolit sen ;)Miehelle tekee vaan hyvää vähä saalistaa sua... mut älä sä saalista niitä...
Mulla on aikas samanlaisia fiiliksiä kun alkuperäsellä. Ja todellaki, se joka kuolaa mun perään ei ahdistaa, on otettu etäisyyttä ja ihan tosissani ajattelin yrittää, mutta saan vaan itteni vihaamaan jokaista asiaa tässä kuolaajassa, joten parempi antaa olla, niin voin vielä sietää kyseistä henkilöä jos törmää satutaan...
Mut kiinnostus aina niistä ketkä ei musta ja ne musta kenestä mä en...
"i love you, you loves she, she loves he, who loves me...?" (niin meinaan, en ikinä öydä oikeeta...)
Älä hyöki kimppuun, mut ihan pakko korjata virheet tosta.. Eli oikeesti menee näin: "I love you, you love her, she loves him, who loves me?"
Muuten oikein osuva lausahdus :)
oon kuullu sen noin ja sitten sitä on korjailtu mut noinhan se kuulostaa paremmalta :D
Alkuperäisestä tekstistä poimittu. Tällä tyylillä onnistuu melko kovalla prosentilla lopettamaan hyvin alkaneen jutun. Pätee sekä miehiin että naisiin. Yleisempi virhe miesten tekemänä tosin.
"Koko ajan meidän olisi pitänyt olla kylki kyljessä, halia ja suukotella. Hän kertoi jatkuvasti, kuinka ihana, kaunis, söpö jne, minä hänen mielestään olen. Sanoi ikävöivänsä minua sillä välin, kun emme ole yhdessä ja tykkäävänsä minusta valtavasti. Minulle tämä kaikki aiheutti vain suuren AHDISTUKSEN!!"
"Ehkä ongelmani on se,etten ihastu liian "helppoihin" tapauksiin, en tiedä."
"Mutta tuntuu, että kaikki tapahtuu ihan liian nopeasti! En ymmärrä, miten tämä mies voi minua ikävöidä ja minusta niin paljon tykätä, kun olemme tavanneet vasta kaksi kertaa.. Eihän hän edes tunne minua ollenkaan! "
"Kaikki tämä ahdistus aiheutti vain sen, että tekee mieli sännätä on-off-miehen luo, ja lujaa!"
"Sain pitää hänen kanssaan oman tilani ja elämäni, eikä kaikkea tarvinnut tehdä yhdessä toisiinsa liimaantuneina.. "
Oliskohan oleskelulupaa ja kotia vailla? Kysy kaverilta miten Suomeen tuli. Naimisiin menon myötä ja sen myötä oleskelulupa. tunnen monia latinoja jo eronneita ja avioliiton kautta maahan tulleita...
On-off säädöistä olen itse ainakin oppinut sen, että ei toimi ja niihin on ihan turha jäädä roikkumaan.
Tuosta ahdistuksesta en osaa sanoa muuta kuin, että sitten se ei vain taida olla oikeanlainen mies sinulle. Olen havainnut, että itselle sopivaan mieheen törmätessä ei haittaa yhtään, vaikka suhde etenisikin vähän nopeassa tahdissa. Mutta, jos siinä toisessa on jotain, mikä ei nappaa niin nopea tahti alkaa hyvin äkkiä raastamaan mieltä.
Mun mielestä tää on täysin ymmärrettävissä. Tai siis eihän me miehet nyt tietenkään sinällään ymmärretä miksi ihmeessä te naiset toimitte noin, mutta silti sen syyn pystyy selittämään helposti.
Kuten sanoit se mies johon olit todella rakastunut oli sellainen renttu joka antaa välillä, mutta ei silti halua sitoutua, eli mies jota on vaikea saada, haastava mies. Tälläinen on jokaisen naisen unelma, mies joka ei ilmoita olevansa kiinnostunut mistään vakavemmasta, mutta joka antaa kuitenkin vähän siimaa naiselle.
Nyt taas mies joka ilmoittaa suoraan olevansa kiinnostunut menettää kaiken mahdollisuuden ilmoittamalla olevansa kiinnostunut. Jostain ihmeen syystä (tätä ei mikään teoria ole vielä kyennyt selittämään) te naiset menetätte mielenkiintonne jos mies ilmoittaa olevansa kiinnosnut. Tää on miehiä ihmetyttänyt aina ja tulee aina ihmetyttämään, koska meidän logiikan mukaan tossa teidän toiminnassanne ei ole mitään järkeä.
Tärkeintä jokaisen miehen olisi oppia se, että naiselle ei saa kertoa liian aikaisin olevansa kiinnosnut, mitä rentumpi ja kylmempi osaat olla niin sitä paremmin herätät naisen mielenkiinnon. Se on joku sellainen logiikka, että kaikki vaikeasti saatava on pakko saada, tämän takia naiset yrittävät aina varattujakin miehiä, eli naiset hakevat haasteita ja seikkailua aina jota taas helposti ihastuva mies ei pysty tarjoamaan.
Itse olen tämän oppinut kantapään kautta ja ikinä en ole enää tekemässä samaa virhettä, että teen aikasin naiselle selväksi hänen olevan kiinnostava tapaus, mitä kylmempi osaat olla niin sitä enemmän naista kiinnostaa. Mulla on tosiaan tosielämän kokemusta ja esimerkkejä tän kaltaisesta toiminnasta joten tiedän ton tavan toimivan.
Ehkä olen viimein muuttumassa narsistiseksi kusipääksi, noh ainakin naisia riittää sitten.
Ensinnä vaan huomautus siitä että oon itsekin huomannu että mua joskus kiinnostaa mies joka ei halua sitoutua: tämä johtuu siitä että oon itsekin sitoutumiskammoinen (johtunee "nuoresta" 22-vuoden iästäni). Tarjoa mulle "ollaan yhdessä aina ja ostetaan rivitalokämppä ja koira"-niin juoksen ja lujaa. Houkuttelevampi on vielä mies joka ei oo heti pistämässä palloa jalkaan. Mulle oma vapaus on tosi tärkeää. Toisaalta kai nuoret miehet on vähän samanlaisia, kiinnostavampi on nainen joka ei oo heti väläyttelemässä avioliiton mahdollisuutta?
"Jostain ihmeen syystä (tätä ei mikään teoria ole vielä kyennyt selittämään) te naiset menetätte mielenkiintonne jos mies ilmoittaa olevansa kiinnosnut. Tää on miehiä ihmetyttänyt aina ja tulee aina ihmetyttämään, koska meidän logiikan mukaan tossa teidän toiminnassanne ei ole mitään järkeä."
Eikös miehet oo vähän samanlaisia, että ne tykkää "saalistaa" mahdollisimman vaikeaa naista? Ja naisille on aina toitotettu ettei saa olla liian helppo ja osoittaa että haluaa jotain vakavampaa heti: sillä tapetaan miehen mielenkiinto heti ensitilassa. Jos olisin kuin sinä niin toitottaisin tässä vaiheessa että "tää on naisia ihmetyttänyt aina ja tulee aina ihmetyttämään, koska normaali-ihmisen logiikan mukaan teidän toimissassa ei oo mitään järkeä".
Eli eiköhän oo niin ettei suurinosa miehistä tai naisista halua "liian helppoa" puolisoa. Ei haluta jotakuta joka on heti ekoilla tai tokilla treffeillä ihan lääpällään ja lähettelee tekstareita joka toinen minuutti. Itse sorruin tuohon myös joskus nuorempana (vaikka olenkin tyttö) et ihastuessa pommitin ihastusta tekstareilla ja kerroin kuinka ihana se on jnejne vaikka oltiin tunnettu vasta viikko: no poikaystäväkandidaatin tunteet sammui siinä samassa. Nyttemmin kun on oppinu hillitsemään itsensä ja tunteensa niin en enää ylireagoi jos tapaankin mielestäni mielenkiintoisen tyypin vaan "teeskentelen" vähän välinpitämättömämpää kuin oonkaan ja oottelen et mies ottaa yhteyttä (naisen rooli, naurettavaa). Mutta oon huomannu et näillä metodeilla miehet kiinnostuu ja pysyy kiinnostuneina musta paljon paremmin, kuin jos itse antaisin ymmärtää olevani tosi innostunut.
Kai ihmiset ei halua liian helppoa miestä/naista koska se viestii epätoivoisuudesta mikä taas viestii siitä että kyseessä on joku jota kukaan muu ei huoli ja siksi se yrittää niin epätoivoisesti. Kiinnostavampia on tyypit jotka antaa ymmärtää että elämä ei oo tän suhteen onnistumisesta kiinni, koska vientiä kyllä ois (vaikkei todellisuudessa oiskaan).
Eli teille naisille on selitetty jossain (cosmopiltan, anna, menaiset?), että miehelle ei saa osoittaa mitään kiinnostusta tai hän juoksee karkuun? Voin sanoa, että toi on paskapuhetta. Jos sä nyt sanoisit mulle "hei vaikutat kiinnostavalta haluaisitko jutella enemmänkin" niin en mä mihinkään karkuun juoksisi vaikka teillä naisilla sellainen luulo voisikin olla. Kyllä nainenkin saa osoittaa kiinnostusta, vai mihin se tasa-arvo nyt on kadonnut.
Eikai nyt kukaan halua, että ensimmäisillä treffeillä aletaan suunnittelemaan tulevien lapsien nimiä tai yhteisen asunnon makuhuoneen kattolampun mallia, mutta kyllä se nainenkin saa osoittaa kiinnostusta lähettämällä viestejä tai ehdottamalla tapaamisia.
Se on aika tuskallista kun yrität miehenä saada tapaamisia aikaan ja tutustua niin nainen vain "nojoo, emmä nyt tiiä, nojoo katellaa nyt ehkä, taino emmä tiiä..". Sitten kun itseä alkaa vituttaa ja päätät antaa olla niin johan alkaa taas viestiä tulemaan.
Liian helpon ja kiinnostuneen välillä on eroa. En mä nyt tarkoita tosiaan, että naisen pitää heti varata hääpuku kun jutellaa ekan kerran, mutta kyllä se helpottaa asiaa jos sieltä tulee jotain muutakin vastaukseksi kuin "nojoo kai me joskus voidaan jotain tehdä" ja sitten iskee hiljaisuus.
Sen voin kyllä sanoa, että jos nainen antautuu liian helpolla makuuhuoneen puolelle niin silloin taitaa aika monet miehet kaikota, ei tietenkään kaikki, mutta iso osa.
Itse tosiaan olen päättänyt, että tollaseen liian passiivisesti käyttäytyvään naiseen en enää tuhlaa hetkeäkään. Voin tehdä aloitteen, mutta en varmasti jatka jos se nainen ei itse tee jotain asian eteen. Been there, done that.
"Kai ihmiset ei halua liian helppoa miestä/naista koska se viestii epätoivoisuudesta mikä taas viestii siitä että kyseessä on joku jota kukaan muu ei huoli ja siksi se yrittää niin epätoivoisesti."
Eli kiinnostavuus lasketaan nykyään epätoivoisuudeksi? Alan ymmärtämään pikkuhiljaa tän leffan juonen vaikka parikyt vuotta siihen menikin.
"Kiinnostavampia on tyypit jotka antaa ymmärtää että elämä ei oo tän suhteen onnistumisesta kiinni, koska vientiä kyllä ois (vaikkei todellisuudessa oiskaan)."
Tän olen kyllä huomannut nykyään joo, ehkä mun teoria siitä, että naiset oikeasti haluavat aina sen mitä ei voi saada pitääkin paikkaansa, eli kerrankin olen oikeassa. :)
Jatkankin samaa kylmää linjaa mitä olen tässä nyt harrastanut.
Esitin asian käsittääkseni melko selkeästi. Kokemusteni perusteella (olen tyttö) olen huomannut ettei miehetkään halua "liian innokasta" naista (naista joka osoittaa olevansa nopeasti ihastunut ja valmis sitoutumaan nopeasti) joten sen jälkeen olen vetänyt kylmempää linjaa ja vientiä on ollut. Eli olen menetellyt aivan samalla tavalla kuin sinäkin huomattuani saman asian kuin sinä: sellaisille jotka ilmaisevat kiinnostuksensa heti (olipa nainen tai mies) ei ole vientiä. Kannattaa siis "esittää" kylmempää kuin onkaan, naisen ja miehen. Ei siis cosmosta luettua vaan ihan samanlaista järkeilyä kuin sinäkin harrastat.
Ainiin, koska minä olen nainen niin näin tehdessäni olen kauhea huora ja kiusaan miehiä. Sinun reaktiosi taas on looginen vastareaktio siihen etteivät naiset(kaan) huoli heti kiinnostuksensa ilmaisevaa tyyppiä. Hassua.
Minun mielestä tuo ei ole täysin sukupuolisidonnainen asia.* Vaikka omalle kohdalle sattuisi kuinka upea nainen niin en silti haluaisi että kaikki tunneilmaisut sun muut rävähtäisivät kerralla silmille.
Se kielii tietystä epätoivoisuudesta ja ylenmääräinen kehuskelu ja palvonta myöskin asettaa paineita toiselle osapuolelle vastata niihin vaikkei välttämättä oikein rehellisesti pystyisikään. Tässä tietysti vaikuttaa se kuinka paljon lähtökohtaisesti kukin toisesta pitää.
-
Itse kun näen nätin naisen niin mieleen kyllä tulee kaikkea miten olisi kiva lirkutella ja kosketella jne.
vaikkei naista yhtään tuntisikaan. Ilmeisesti naisilla tuo tunnetila on aika harvinainen. Se ei tarkoita sitä ettenkö haluaisi oikeasti tutustua naiseen mutta pelkkä naisen olemassaolo on jo jonkinlainen itseisarvo niin kauan kuin nainen on vastaanottavainen.
-
Kaikki palaa kai osittain siihen että naisen anti miehelle sitoutuu aika paljon naisen fyysiseen olemukseen; kasvot,vartalo,ääni jne.
Siis tavallaan alastomassa naisessa kiteytyy hyvin isolta osin se mitä naisella on miehelle antaa mutta miehessä ei niin paljon. Vaan miehessä vaikuttaa enemmän muut asiat. Tai sitten vaihtoehtoisesti vain hyvin harva mies on tarpeeksi komea naisille aiheuttaakseen saman tunteen naisessa kuin mitä perusnätti nainen miehessä.
On siis miehelle aina melkoinen 'shokki' kun kaunis nainen ilmestyy näköpiiriin. Kärjistetysti se on vähän sama asia kuin joku rikas,kuuluisa,komea,näyttelijä/laulaja poliitikko kurvaisi itsevarman näköisenä paikalle naislauma perässään.
Emotionaalisesti epäkypsemmät ja herkemmät ihmiset helposti kaatavat kaikki tunteensa toisen niskaan nopeastikkin. Itselläni ei ollut teini-ikäisenä mitään kunnon kokemusta tytöistä enkä edes ajatellut koko asiaa hirveän paljon. Sitten enimmäkseen netin (ja osittain live-elämän) kautta rupesin työstämään tunne-elämääni ja käsittelemään tunnetiloja jotka jotkut toiset ehkä käy läpi paljon aikaisemmin ja alussa se oli aika hapuilevaa ja hankalaa ja olin varmaan liian innokas ja herkkä monen makuun ja luultavasti olen perusluonteeltani jonkinverran herkkä mutta olen kuitenkin kypsynyt asteittain siitä tilasta ja osaan paremmin hillitä itseäni ja suhtautua naisiin rennommin ja...välinpitämättömämmin silloin kun se on hyödyllistä.
*Mutta koska miehelle naisen saaminen ylipäänsä on saavutus, on miehelle paineita katsella sormien läpi vieraannuttavia piirteitä.