Kuukausi ja yksi päivä ennen joulua, hän sanoo rakastavansa minua ja kertoo, kuinka näkee meidät seitsemänkymppisinä keinustuolissa istumassa käsi kädessä.
Tasan kuukausi ennen joulua, hän sanoo, että suunnittelee poismuuttoa. Rakkaus on kuollut.
Viikko ennen joulua, hän hakee tavaransa ja lähtee.
Päivä ennen joulua hän ilmoittaa tekstiviestillä hakeneensa avioeroa.
Viiden vuoden yhdessäolo ja avioliitto, hetkessä roskikseen, ilman huonoa omaatuntoa puhumattakaan empatiasta. Nopeasti, viileästi ja tylysti. Ilman riitoja, ilman ennakkomerkkejä tulevasta. Kaiken piti olla hyvin.
Mikä teitä vaivaa hyvät miehet??? Miksi ette puhu, jos tuntuu pahalta? Miksi lataatte kaiken päin naamaa kahdessa sekunnissa ja dissaatte koko vuosien yhdessäoloajan yhdellä lauseella: Ehkä mä en vaan sit rakastanut sua alunperinkään riittävästi.
Miten kukaan voi ylipäätään tehdä kenellekään ihmiselle näin? Eikö maailmassa ole enää myötätuntoa sen vertaa, että hoitaisi homman edes vähän vastuullisemmin? Eikä kukaan kysy, selviänkö minä yli yksinäisen joulun!
(Antakaa anteeksi yleistykseni, mutta nyt tuntuu niin uskomattoman pahalta!)
Tasan kuukausi ennen joulua, hän sanoo, että suunnittelee poismuuttoa. Rakkaus on kuollut.
Viikko ennen joulua, hän hakee tavaransa ja lähtee.
Päivä ennen joulua hän ilmoittaa tekstiviestillä hakeneensa avioeroa.
Viiden vuoden yhdessäolo ja avioliitto, hetkessä roskikseen, ilman huonoa omaatuntoa puhumattakaan empatiasta. Nopeasti, viileästi ja tylysti. Ilman riitoja, ilman ennakkomerkkejä tulevasta. Kaiken piti olla hyvin.
Mikä teitä vaivaa hyvät miehet??? Miksi ette puhu, jos tuntuu pahalta? Miksi lataatte kaiken päin naamaa kahdessa sekunnissa ja dissaatte koko vuosien yhdessäoloajan yhdellä lauseella: Ehkä mä en vaan sit rakastanut sua alunperinkään riittävästi.
Miten kukaan voi ylipäätään tehdä kenellekään ihmiselle näin? Eikö maailmassa ole enää myötätuntoa sen vertaa, että hoitaisi homman edes vähän vastuullisemmin? Eikä kukaan kysy, selviänkö minä yli yksinäisen joulun!
(Antakaa anteeksi yleistykseni, mutta nyt tuntuu niin uskomattoman pahalta!)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Näinhän se varmaan toisten kohdalla on, ja sitten taas toisinpäin samalla lailla.
Terv, mies joulun yksin.
Miehenä tässä kirjoitan... En koskaan pettäisi tyttöystävääni/vaimoani! Ja olen muutenkin aina uskollinen enkä valehtele asioista. Olen miettinyt että olenko erilainen kuin muut miehet. Kun kuuntelen toisten surullisia juttuja mönkään menneistä suhteista. Yksinkertaisesti haluni on antaa naiselleni kaikkea hyvää ja olla omana itsenäni mukava. Ja kun nainen vielä hyväksyy ja ymmärtää kaikkea, niin eihän asiat voisi paremmin olla!
Se on miesten ja naisten-molempien itsekurista kiinni jos ei osaa olla uskollinen!!! Maailma on täynnä tuhoisasta itsekurista kärsiviä jotka lankeavat pettämään!
Ei jumalauta voi olla vaikeaa löytää YKSI ja AINOA nainen/mies, jonka kanssa voi elää loppuelämänsä.
-sinun tapauksessa et ehkä jostain syystä tuntenut kumppanisi syvimpää ja eronne tuli siksi yllätyksenä.Kenties hän ei pystynyt syystä tai toisesta puhumaan asiasta, tai valehtelemaan sinulle kaiken olleen hyvin. En keksi muuta kuin että kumppanisi lankesi toiseen naiseen, mitä ei pitäisi ikimaailmassa kummankaan tehdä. Ennemmin vaikka puhuisi asioista ja yrittäisi korjata ne kuni tekisi vihonviimeisen. Kumppanisi oli tyly ja paska ihminen(tässä asiassa).
MIELESTÄNI KAIKKIEN PITÄISI TIETÄÄ MILTÄ PETTÄMINEN TUNTUU JO SYNNYTTYÄÄN.
Mutta suurin osa miehistä/naisista on täysin uskollisia. -Jos minua ei uskottaisi en voisi sille mitään, tiedän vain itse olevani oikeassa rakastaessani kumppaniani.
Tyttöystävä lakkas kokonaan puhumasta mulle. Ei vastaa edes maileihin. Oon pystynyt puhumaan hänen kanssaan vain kolmannen henkilön välityksellä.
Ja vain kolme viikkoa sitten kaikki oli niin ihanaa. Sitten kaikki loppui hetkessä kun otin pitkään hiertäneet kissat pöytään ja kieltäydyin enää alistumasta hiljaa.
Tollainen äkkilähtö on mun kokemuksen mukaan itsekkään sadistin temppu.
Tämä sinun tapauksesi kuulostaa siltä että hänellä on jo joku toinen. Muuten kumppani ei laita noin tylysti poikki. Tämä on minun mieliteeni kun olen katsonut mitä ympärilläni tapahtuu ja omasta kokemuksesta. Kumppanisi on saattanut ajatella eroa jo pitkään, mutta sen lopulta laukaisi se toinen. Voi olla että se on vaan esim. ihastus.
En itsekään uskonut muuta vaihtoehtoa, mutta vielä lähtiessäänkin hän intti, ettei ole toista eikä edes ihastusta. Jos näin kuitenkin on, olisin niin toivonut rehellistä vastausta. Sekin olisi ollut helpompi ymmärtää kuin "rakkaus loppui" parissa viikossa.
itselläsi laput silmillä, jos et ole huomannut merkkejä ilmasssa, aina on syytä molemmissa. Noin radikaali teko edellyttää jo pidempiaikaista pahoinvointia suhteessa, eli siis olet ollut huono vaimo!Juuri niin, luit oikein.Ehkä joskus kykenet menemään itseesi ja tajuat miksi karkoitit miehesi pois, tai miksi ylipäätään häneen haksahdit?Taisi olla epäonnenkortit jaettu jo ennen häitä, vai kuinka.Miksi menitte naimisiin?koska niin on tapana, vai?Olisiko kannattanut sittenkin kuunnella muita kuin omaa pakkomiellettä kivoista kirkkohäistä?kriisipuhelin päivystää myös jouluna.
En uskonut millään että olisi joku toinen ja vakuutti sitä itsekin.
Mutta yllätys, yllätys. Kohtapa oli jo uusi nainen kainalossa. Ja vasta pitkän ajan kuluttua sain tunnustuksen, että itseasiassa oli jo viritykset valmiina ennen eroamme.
Enpä enää ole sinisilmäinen...
Ei niitä merkkejä aina huomaa. Kumman lie sitten vika. Sen joka ei saa suutaan auki tai osaa peittää pahan olonsa tyylikkäästi vaiko sillä toisella joka ei kuuntele tai huomaa.
Pahoinvointi suhteessa voi johtua ihan omistakin jutuista. Siitä että mieli halajaa "täydellisempää" tai ruoho alkaa vihertää aidan takana. tai jopa siitä, että pahaolo onkin oman pään sisäisiä juttuja.
Onhan tämäkin palsta pullollaan valitusta siitä, kuinka toisessa ei ole mitään vikaa, mutta eroon siitä pitää päästä.
Ja mistäs sinä toisten naimisiinmeno motiiveista mitään tiedät.
Kuulostaa siltär kuin yrittäisit vierittää koko eron syyn jätetyn harteille.
Empatiakykyä tuntuu riittävän.
Kyllä se pakkomielle kivoista kirkkohäistä oli miehelläni. Ei minulla. Ja niinhän sitä luulisi, että merkkejä näkisi, mutta niin kuin sanoin, rakkaudentunnustuksia tuli viimeiseen iltaan asti...
Huono vaimo olen saattanut olla, tuskin meistä kukaan on täydellinen, mutta parantaakaan en osaa, jollen saa palautetta, vasta kun on liian myöhäistä.
Ja olen toki käynyt kriisipolilla, josta soittavat nyt minulle jokailtaisen "itsemurhavahti"puhelun. Se ei tee tätä kuitenkaan yhtään helpommaksi.
vaan ole niin, ettei mitään "pahaaoloa" tms. tarvitse liitossa välttämättä ollakaan. Siksi mitään merkkejä ei ole ollut näköpiirissä. Et varmasti ole ollut huono vaimo, jos kaikki on ollut hyvin aina miehen lähtöön asti.
Miksi mies sitten odottamatta ottaa ja lähtee? Epäilen tuota mitä monet muutkin: Hän on hullaantunut johonkin toiseen, järjestä ei ole häivääkään... niin voi käydä miehillekin. Potee liian huonoa omaatuntoa setviäkseen asiaa sinun kanssa yhtään ja luulee, että päästää näin sinut vähemmällä. Voi olla, että vielä katuu; todennäköisesti. Mutta vasta sitten, kun itse olet alkanut päästä uuteen elämään kiinni ja sopeutunut miehen äkkilähdön muutoksiin. Niin se elämä kulkee.
Jos tosiaan noin äkkiseltään lähti vaikka vielä viime hetkillä rakkauttaan vannoi, se kyllä vihjaa siitä, että se lähti nyt, kuten rumasti sanotaan: pillunperään. Kemiat on nyt syttyneet jonkun kanssa ilmiliekkiin ja se vei ukoltas jalat alta ja järjen.
Jossain vaiheessa se saattaa tajuta mitä tapahtui ja alkaa katua. Jos on rohkeutta, pyytänee tyakaisin kotiin.
Sitten päätät siinä vaiheessa loppuelämäsi kuvion. te voitte joko onnistua tai sitten ette, sillä joillekin tuommoinen jää ikuisesti piikiksi lihaan ja vie luottamuksen.
Olen itse lähtenyt kerran suhteesta juuri tuolla tavalla "yllättäen".
Meillä oli pitkä suhde takana ja siinä oli vuosien varrella tullut pahoja ongelmia, kuten seksin loppuminen ja pettämistä vaimoni puolelta, hän halusi kertoa kaiken minulle joten tiedän asiat hyvin :-(
Sanoin monta kertaa hänelle että hänen käytöksensä loukkasi minua ja halusin hänen muuttuvan, mutta ei niin ei. Siinä matkan varrella tuli sitten työstettyä suhdetta ja ajateltua eroa kauan, kunnes sitten yksi ilta vain pakkasin tavarani ja muuttoauto tuli pihaan viikon kuluttua noutamaan loput tavarat.
Ja tämä tuli vaimolleni yllätyksenä.
Mies kai usein työstää eron loppuun jo ennen lähtöään, jolloin itse lähtö sitten tapahtuu kun asia on jo loppuun mietitty.
Omissa ystävissäni on kaksi muuta miestä joilla on ollut lähtö mielesä jo vuosia. Ja he ovat minulle siitä usein kertoneet. Toinen vihjaisi asiasta vaimolleen jättämällä sormuksen pois vuoden alusta.
Kiitos Sinulle, että annoit miehisen kommenttisi. Niin kai me olemme erilaisia, me miehet ja naiset. Naiset ilmeisesti helpommin nostavat kissaa pöydälle (kai?).
Tarinaasi en löytänyt kytköstä siinä suhteessa, että seksi ei loppunut eikä ollut edes vähentynyt missään vaiheessa suhdettamme, eikä pettämisiä tai muita loukkauksia ollut taustalla.
Mutta kyllä minä täällä jatkuvasti painin itseni kanssa ja pohdin, että missä olen tehnyt väärin, mitä vihjeitä en kuullut ja missä suhteessa olisin voinut olla parempi vaimo.
Mutta kun näitä asioita itsekseen pohtii, on todella vaikeaa tietää, mitkä ne omat puutteet olivat. Toki voin listata ainakin sata (ei kai meistä kukaan ole täydellinen), mutta onko niistä yksikään sama, kuin mieheni mielestä. Jos olisin edes lähdön hetkellä kuullut syyt, olisi helpompi työstää asiaa...
Lähdön syyt voivat olla myös hyvin moninaiset, niin ettei yhtä isoa syytä ole ja joskus rakkaus vain kuolee.
Mutta jos teillä ei tosiaan ollut mitään kummempaa kärhämää ennen suhteen loppua niin on vaikea ryhtyä arvailemaan. Toinen nainen tai mies on aina mahdollinen mutta syy voi olla myös aivan toisenlainen. Joka tapauksessa kurja juttu sinun kannaltasi kun et ollut ehtinyt alkaa työstää eroa ajoissa.
Miehillä voi olla tuon kissan nostaminen pöydälle useinkin työn ja tuskan takana. Tosin kyllä mekin joudumme usein käyttämään telepatiaa naisten kanssa :-)
Hyvää Joulua kuintenkin ja jaksamista.
Ja suklaa auttaa sydänsuruihin.
suklaa auttaa myös seksin puutteeseen
Samoin kävi minulle, paitsi, että mä oon mies, 10v yhdessä ja kaksi lasta. Sanoi rakastavansa minua monta vuotta ja teimme kaksi lasta ja ostimme kämpän. Kesällä ihastui toiseen mieheen ja sanoi ettei rakasta minua enää. Tunteet muuttuvat kuulemma. On kulunut puol vuotta, enkä vieläkään tajua tai ymmärrä.
Ei hänkään piittaa miltä minusta tuntuu ja viettää nyt joulun perheensä kanssa. Minutkin oli kutsuttu, mutten kestäisi mennä ja katsella heidän flirttailua, kun uusi ihastus olisi myös siellä. Vietän siis joulun yksin kotona, kun mulla ei muuta sukuakaan ole.
Jättäjä voi olla hyvinkin julma, eikä piittaa ollenkaan miltä toisesta tuntuu, vaan keskittyy uuteen. Turhaan yritin koko ajan jotenkin korjata asiaa, rukoilin häntä ja pyysin apua pahimpina hetkinä. Sain aina saman vastauksen: sinun tarvi nyt pärjätä omillasi, en pysty auttamaan tai tarjoamaan lohtua. Turhaan kulutin itseni. Kävin hulluuden partaalla.
Minulla on edelleenkin paha olo kaikesta, eikä se ihan pian lähtee pois, mutta olen päättänyt katsoa eteenpäin. En puhu hänelle enää tunteistani, enkä kerro oikeastaan mitään omasta elämästäni. Lasten kanssa vietän mahdollisen paljon aikaa ja keskitän rakkauteni heihin, kun he ansaitsevat sitä. Koita sinäkin keskittyä uuteen elämääsi. Se on vaikea ja vaatii aikaa, mutta valoa on tunnelin päässä.
Jaksamisia.