Olipa kerran pikkujoulut yhdellä kaverilla..
Lähdin sieltä samaa matkaa yhden puolitutun pojan
kanssa. Me molemmat oltiin otettu vähän, mut
muistan kaiken selvästi.. Se saattoi minut ihan
kotiovelle, jonka edustalla juteltiin monta
tuntia. Oli kylmä, joten halattiin et tulis
lämmin ja suudeltiin:) Mut sen jälkeen (pariin
viikkoon) ei pojasta ole kuulunut mitään. Me
molemmat ollaan tosi ujoja, paitsi kännissä. Olen
tosi säälittävä, kun en uskalla kysyä sitä esim.
kahville. Pelkään, et se antaa pakit ja sen
jälkeen ois tosi noloa nähdä sitä.. Mitä pitäisi
tehdä?
Lähdin sieltä samaa matkaa yhden puolitutun pojan
kanssa. Me molemmat oltiin otettu vähän, mut
muistan kaiken selvästi.. Se saattoi minut ihan
kotiovelle, jonka edustalla juteltiin monta
tuntia. Oli kylmä, joten halattiin et tulis
lämmin ja suudeltiin:) Mut sen jälkeen (pariin
viikkoon) ei pojasta ole kuulunut mitään. Me
molemmat ollaan tosi ujoja, paitsi kännissä. Olen
tosi säälittävä, kun en uskalla kysyä sitä esim.
kahville. Pelkään, et se antaa pakit ja sen
jälkeen ois tosi noloa nähdä sitä.. Mitä pitäisi
tehdä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
mitä noloa on siinä, jos pyytää pojan kahville. Eihän se ole sama asia kuin pyytäisi aviomieheksi.
Oon vaan niin ujo, etten uskalla pyytää poikaa
kahville. Jos se vastaa kieltävästi, en enää
pysty näkemään sitä nolostumatta.. Mut saattaahan
se myös suostua!
Jos et pyydä, niin et saa tietää olisko hän lähtenyt ja mietit sitä yksinäsi päivät pitkät. Jos pyydät, saatat saada vastauksen, joka joko miellyttää tai sitte ei miellytä, mutta eipähän tarvitse enää miettiä olisiko hän lähtenyt. Sitä miettiessä hajoaa vain pää. (kokemusta löytyy)
Eli kannattaa kysyä, vaikka vähän nolottaisikin, mitään et tule menettämään, ainoastaan voit saada, sillä kysymättä et ainakaan saa mitään.
Itse en saanut saman tyyppisessä tilanteessa pyydettyä kahville ja sitä olen katunu pitkään. Yritä sinä olla rohkeampi.