Tänä aamuna heräsin hiljaisuuteen, tyhjyyteen. Vieruspaikka oli tyhjä, siinä ei ollut ketään. Tulit heti mieleeni samalla kun koitin viereistä paikkaa, joka oli kylmä. Missä oletkaan, ja kenen kanssa?
Nousin ylös, laitoin joulukuusen valot päälle ja sytytin kaikki kynttilät. Kaikki olisi ulkoisesti kunnossa Joulun viettoa varten, sinähän tiedät miten tykkään joulun laitosta...
Koko ajan sinä mielessäni edelleen ja tuntuu etten pääse eroon koskaan Sinusta. Olet kuin iso piikki sydämessä, joka osuu koko ajan hengittäessäkin joka paikkaan ja tuo kipua. Auttaako aikakaan siihen, ei mikäli nyt katsoo edellistä vuotta taaksepäin niin ei auta. Ei sitten millään....
Miten asiat olisi, jos ne olisivat menneet toisin? Sinä olisit vierelläni ja kenties meillä olisi vieressä pikkuinenkin... en halua enkä pysty edes ajattelemaan...
Eniten sattuu se, että haluat loukata mua minkä kerkiät, tiedän kyllä että sinua provosoidaan siihen, olenhan hitonmoinen uhka uudelle "ylimenosuhteellesi". Elämän rakkaus jossain, se on jo jotain. On mielenkiintoista seurata, miten tuo uusi naisesi etsii netissä koko ajan uutta ja parempaa... sitä et tainnut tietääkään...
En enää tiedä mitä ajatella Sinusta, tiedän vain saman minkä sinä, että liikaa aikaa on välissämme juuri nyt. Kumpikaan ei pystyisi pääsemään siitä ylitse... en ainakaan minä. Olet loukannut mua niin paljon, etten pysty niitäkään unohtamaan...
Onnea haaremisi pyöritykseen, totean piikki sydämessä ja katkeruutta täynnä ja toivon, että joku tulisi ja ottaisi tämän taakan pois, yksin se on liian raskas kantaa vaikka miten käsittelenkin sitä...
Toivon sydämestäni Hyvää Joulua teille, joilla asiat ovat paremmin, nauttikaa siitä, mitä teillä on, ne asiat eivät ole itsestäänselviä!
Uneton Tampereella
Nousin ylös, laitoin joulukuusen valot päälle ja sytytin kaikki kynttilät. Kaikki olisi ulkoisesti kunnossa Joulun viettoa varten, sinähän tiedät miten tykkään joulun laitosta...
Koko ajan sinä mielessäni edelleen ja tuntuu etten pääse eroon koskaan Sinusta. Olet kuin iso piikki sydämessä, joka osuu koko ajan hengittäessäkin joka paikkaan ja tuo kipua. Auttaako aikakaan siihen, ei mikäli nyt katsoo edellistä vuotta taaksepäin niin ei auta. Ei sitten millään....
Miten asiat olisi, jos ne olisivat menneet toisin? Sinä olisit vierelläni ja kenties meillä olisi vieressä pikkuinenkin... en halua enkä pysty edes ajattelemaan...
Eniten sattuu se, että haluat loukata mua minkä kerkiät, tiedän kyllä että sinua provosoidaan siihen, olenhan hitonmoinen uhka uudelle "ylimenosuhteellesi". Elämän rakkaus jossain, se on jo jotain. On mielenkiintoista seurata, miten tuo uusi naisesi etsii netissä koko ajan uutta ja parempaa... sitä et tainnut tietääkään...
En enää tiedä mitä ajatella Sinusta, tiedän vain saman minkä sinä, että liikaa aikaa on välissämme juuri nyt. Kumpikaan ei pystyisi pääsemään siitä ylitse... en ainakaan minä. Olet loukannut mua niin paljon, etten pysty niitäkään unohtamaan...
Onnea haaremisi pyöritykseen, totean piikki sydämessä ja katkeruutta täynnä ja toivon, että joku tulisi ja ottaisi tämän taakan pois, yksin se on liian raskas kantaa vaikka miten käsittelenkin sitä...
Toivon sydämestäni Hyvää Joulua teille, joilla asiat ovat paremmin, nauttikaa siitä, mitä teillä on, ne asiat eivät ole itsestäänselviä!
Uneton Tampereella
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuskaiselle matkallesi, vielä tulee aika jolloin uusi rakkaus tulee vastaasi ja silloin olet onnellinen rakkaudesta. Enkeleitä matkallesi jotka suojelvat sinua tämän raskaan ajan yli.
Hyvää joulua ja paremman uudenvuoden odotusta.
..ja tuo tunteen helpotusta ajan myötä.Kun ystävä
kuolee,ovat lähipäivät todella surullisia.Vain aika auttaa.Niin se on rakkaudessakin.Usko siihen että tulevaisuus on helpompi auttaa jaksamaan,sekä odotus siitä että se elämän uusi
käänne uuden ihastuksen ja rakkauden myötä voi tulla milloin hyvänsä.Se kannattaa nähdä ja kokea.Huomenna on helpompaa ja ensi viikolla sekä ensi vuonna vielä helpompaa.Hyvää Joulua ja Uutta vuotta Sinulle !
Kyllä se siitä. Mitä nyt tekstiäsi luin, niin parempi näin. Meinaan jos mies vaan loukkaa sua. *hellä halaus ja suukko poskelle* Tsemppiä! :)
Huomenta Suomi!
Taas takana yksi jouluaatto... erilainen sekin. Vaikka katselin kun lapset riemuitsivat, ei itsestä tuntunut miltään, onko tunteeni täysin hukassa vai oletko Sinä vienyt ne kokonaan? En ole sitten kolme vuotta sitten tapahtuneen jälkeen tuntenut enää mitään, kun Sinä tuhosit minut. Vai tuhosimmeko molemmat toisemme?
Syytit minua narsistisuudesta, olen miettinyt sitä, ja en koe asioita niin kuin Sinä koet. En ole hakenut rinnalleni ihmistä heti, olen kyllä ollut vihainen, mutta eri syistä, kuten kaikki ne tiedät, vaikket myönnäkään niitä. Et tiedä miltä tuntuu, kun oma lapsi viedään pois, kuolee. Et tiedä miltä tuntuu, kun oma syli jää tyhjäksi ja sitten omat lapsesi tulevat siihen heti...
On niin paljon tuskaa sisällä, etten tiedä mihin ne laittaisin. Sitä tuskaa on niin paljon, että sitä tihkuu tänne kaikkien luettavaksi ja retosteltavaksi.
Yritän unohtaa, mutta en pysty antamaan anteeksi sitä, että olit sairas koko ajan ja samalla sairastuin itse. Nyt syytät minua kaikesta. Niin se ei mene, kaikkeen tarvitaan kaksi. Kysyn vaan, miten voi luottaa maaniseen persoonaan? Kertokaa muut kokemuksia jos on, pystyittekö täysin luottamaan maanisessa vaiheessa olevaan rakkaaseenne? Entä miltä tuntuu elää vierellä kun toinen on masentunut ja tuskainen, elää koko ajan veitsenterällä siitä, milloin se toinen napsahtaa ja tuhoaa itsensä tai jotain muuta?
Se ei ollut rakkaani helppoa, ei todellakaan.
Jos uutesi siihen pystyy täysin, se on hienoa. En usko siihen, että olisit muuttunut, koska kun olen jutellut entisesi kanssa, olet silloin ollut täysin samanlainen. Kaikki ihmissuhteesi ovat kaatuneet samaan asiaan ja uskon että niin jatkuu. Toivon että huomaisit asian siten, miten itse ne näin.
Olin itse tottunut liian hyvään ja turvalliseen, kerroinhan sinulle sen. Sinun kanssa elämä oli niin hektistä, että vuosi tuntui loppujen lopuksi kymmeneltä vuodelta, en tiedä olenko sitten itseni kiduttaja...
Nyt kun katson ympärilleni asun omassa kodissa, jossa kukaan ei määrää miten olen tms olen nollatilanteessa. En tiedä haluanko tätä, mutta sitä pelkoa en halua enää koskaan. Pelkoa siitä, milloin tuo toinen sekoaa totaalisesti ja tuhoaa kaiken. Siksi tuhosin lopun niin totaalisesti ja huomaan, että vihaa on vielä jäljellä. Siksi on parempi, ettet törmää minuun vielä pitkään aikaan.
Kun heräsin aamulla sängystä, oli vieruspaikka tyhjä edelleen, mutta siihen oli helpompi suhtautua tänään, huomisesta en tiedä mitään. Tiedän vain sen, että tunteeni on masennukseni vuoksi lamautettu ja en pysty enää itkemäänkään. Kuten Levottomissa oli: mikään ei tunnu miltään.
Siitä olen tyytyväinen, että olen pystynyt olemaan nyt yksin, ihan itsekseni ja se piru vie on ainoa asia, joka on hieman tuonut valoa tähän paskaan. Onneksi kevät on tulossa...
Kiitos sinulle, joka jaksoit lukea tänne saakka, en tiedä saitko mitään selvyyttä, mutta älä välitä, en minäkään saa tästä kovin paljon enempää selkoa... elämä on tällaista.
Kiitos ja halit myötäeläjille, jatketaan Joulun viettoa!
Uneton Tampereella
Eilinen päivä oli tuskaa.
Kyyneleitä ei ole tullut pitkään aikaan mutta nyt tuli koko päivän. Ehkä itku auttaa suruun ja katkeruuteeni.
Soitit illalla minulle ja en tiedä mikä olikaan soittosi tarkoitus? Joku oli yrittänyt useita kertoja sinua kiinni lyödäkseen luurin korvaan, niin se on se perinteinen tikusta asiaa selitys kun soittaa... tai sitten sinun haaremisi jäsenet ikävöi kun iskä viettää kunnollista perhejoulua ja puhdistautuu omasta tunnostaan siten.
Vedätit puhelimessa minua taas, en usko sinua lainkaan. Suhteesi ei ole ohi, miten Sinä voisit nyt yksin olla, herranjumala......
Kirjoitan niin kauan kuin siltä tuntuu, sitä et sinäkään voi kieltää.
Yö meni sitten pyöriessä taas vierusta tyhjänä. Pitää ostaa kapeampi sänky niin ei tarvis tollaisia miettiäkään...
Suru jatkuu joulusta huolimatta, sille en voi mitään, kyyneleet tulee joka päivä yhä uudelleen ja uudelleen.
En ole ollut aikoihin oma itseni, sellainen kiltti ja iloinen kun joskus olin oma itseni. Kuljen nyt musta kaapu päällä ja kaikki on mustaa ympärillä. Miten helvetissä silloin voikaan olla iloinen? Tiedän vain kun olen näin syvällä pahassa olossani, ettei täältä vaan niin nousta vaikka mitä tapahtuisi, tuska jatkuu vaan.
Mosherin mukaan elämä on silloin tällöin syksyvaiheessa, mutta en olisi uskonut, että syksy voi näyttää näin kamalalta...
Uneton Tampereella
Voimia sinulle! Minäkin vietin juuri ensimmäisen yksinäisen joulun. Eräänä toukokuun aamuna oli lappu pöydällä jossa hän käski selvitää kuinka omaisuus jaetaan, kun ei meillä kuulema mene hyvin. Aikamoinen järkytys, ei meillä niin huonosti mennyt, huomasin kyllä että exällä oli jtkn outoa. Selvisi sitten pikkuhiljaa syykin - toinen nainen. Oli ollut jo useamman kuukauden. Kuinka sitä voi olla niin sinisilmäinen ettei huomaa toisen pettämistä?
Olen vieläkin tosi katkera ja vihaan sitä naista, joka tuli ja vei elämämme palasiksi. Minulla on onneksi IHANIA ystäviä jotka pitivät minut pinnalla, kaiken se sonnan keskellä. Uusi koti ja vanhat ihanat ystävät. Kyllä minä selviän - pikkuhiljaa. Kyllä sinäkin! Elämä on joka tapauksessa niin ihanaa, kyllä kaikkea hyvää matkalla ehtii vielä tapahtua! Tämä joulu oli ihan hyvä, ensi joulu taatusti vielä paljon parempi
Halauksia!