Työttömyys johtuu arvostuksen puutteesta. Jos ihmistä arvostetaan ja hän sitä kautta itse oppii arvostamaan itseään, hän saa töitä.
Jos arvostus on heikkoa ja/tai sosiaaliset ympyrät eivät ole optimaaliset, on työelämään hyvin vaikea päästä kiinni.
Arvostaako suomalainen yhteiskunta työnhakijaa?
Jos arvostus on heikkoa ja/tai sosiaaliset ympyrät eivät ole optimaaliset, on työelämään hyvin vaikea päästä kiinni.
Arvostaako suomalainen yhteiskunta työnhakijaa?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Työttömiä on todellisuudessa noin 400000.
Löytyykö kaikille työpaikka ihan vain alkamalla arvostamaan itseään?
Kyllä vain.
Moniko työttömistä arvostaa itseään samalla tavoin kuin työssä käyvät ihmiset?
Moniko työttömistä arvostaa itseään yhtään?
Jos työtön arvostaa itseään, hän hakeutuu, tarjoaa ja myy itsensä siihen työhön, jota hän osaa tehdä.
Työttömyydestä ei ikinä päästä eroon vahtimalla tarjolla olevia työpaikkoja.
On sovitettava itsensä sinne, missä juuri sinua tarvitaan. Niin ne uudet työpaikat syntyvät.
Pieni osa työllistämisestä ja työpaikkojen synnystä tapahtuu työnantajien akuutin kysynnän perusteella. Suurin osa syntyy ja täytetään "järjestelmän ohi", eli välittömästi kun juuri se sopiva ja oikea työntekijä ilmaantuu saataville.
Ei ole olemassa missään 400000 vapaata työpaikkaa. Ei työpaikat synny sillä että osaa markkinoida itseään.
Työttömät on kyllä kurssitettu markkinoimaan itseään, eikä tuloksia ole tullut.
Tilastollisesti, ja myös todellisesti, vain pieni osa työpaikoista näkyy työhallinnon internet-sivuilla. Suurin osa syntyy, ja täytetään niiden sivujen ohi.
Jos työttömät käyvät kurssilla osatakseen markkinoida itseään, jokainen oppii samat markkinointitaidot. Kun kaikki työttömät osaavat samat taidot, siitä ei ole yhdellekään kilpailuetua. Sillä pelillä ei tuloksia saada.
Jos minä olisin työtön, tuppautuisin kaikkiin mahdollisiin yhdistyksiin ja verkostoihin. Olisin aktiivisesti luomassa uusia ihmissuhteita. Sitä kautta aukeaa ällistyttävä määrä työtilaisuuksia. Ei tarvitse muuta kuin mennä kuuntelemaan oman taloyhtiön yhtiökokousta, niin jo siellä tulee lähes joka kerta esille töitä joihin tarvitaan tekijä. Sitä tekijää ei ikinä lähdetä hakemaan työhallinnon nettisivuilta. Se löytyy aina taloyhtiön lähipiiristä. Se voi olla juuri viime viikolla Kelan maksamaan vuokrakämppään muuttanut työtön perus-pete, joka aikansa kuluksi on tehnyt viisaan valinnan ja tullut kuuntelemaan taloyhtiön päätöksentekoa.
Mites muut?
Vai löytyykö kaikille töitä verkostojen kautta?
Työtön menettää itsearvostuksensa työpaikan menettämisen myötä. Siis: ensin työtön sitten arvoton.
no yhteiskunnassamme on siis 300 000 ihmistä jotka eivät ole arvostettuja kun emme itseämme arvosta: ongelma on psykologinen ei poliittinen/talouspoliittinen!!!?
Uskon, että pitkittyneen työttömyyden kohdalla yksilötasolla omanarvon tunto vähenee, se on ihan luonnollinen reaktio yhteiskunnan ulkopuolelle joutumisesta. 300 000 masentunutta ihmistä on paljon pahaa mieltä ja toivottomuutta ok.
Mutta eiköhän työttömyys ole talous- ja tahtokysymys Suomessa, poliittinen valintakin. Meillä valittiin laman alkaessa erilainen strategia kuin esim Ruotsissa, täällä uhrattiin ihmisiä, Ruotsin valtio yritti pitää porukkaa töissä ja työttömyys pysyi aisoissa. Kysymys: meneekö Ruotsin vaihtoehdossa nyt heikommin kuin meillä?
Suomalaisen työttömän elämä ei ole ainakaan herrojen mielestä arvokas. Yhteiskuntarauha pysyy, kun työttömät on masennettu ja nurjerrettu.
Moniko työpaikan saanut kiittää Suomen työvoimapolitiikkaa siitä, että tuli valituksi ja sai töitä?
Politiikkaa on helppo syyllistää aina silloin, kun asiat ei jostain muusta syystä mene suunnitelmien mukaan.
Työttömyydessä ja työllistymisessä kysymys on jokaisen henkilökohtaisesta yksilötason pelistä, joka edellyttää, että omat arvot on kohdallaan.
Politiikan syyllistäminen on kuin metsään ajettu ralli. Säännöistä voi aina hakea puutteita, vaikka ohjausvirhe on omien sormien aikaansaannosta.
elämän raaka totuus.kapitalisti,tai markkinatalous ,työllistää ihmisiä jos saa niistä mahdollisimman suuren taloudellisen hyödyn.Filosofia,siitä muka ei markinoi tai ole arvostettu,aktiivinen,täyttä puppua.Kelpaat työpaikkaan kapitalistille,jos sinusta voidaan pumpata kaikki hyöty maksimaalisesti,EUR.mitattuna.Jos et tuota työnantajalle tämän mielestä tarpeeksi,lennat pihalle lumiukoksi.Vain yhteiskunnan omistamat teollisuuslaitokset tai työpaikat voivat työllistää vaikka et niin huippu-tuottava olisikaan.Ainut yhteiskunnasa VÄÄRÄ suunta kaikki kaikki tuotantolaitokset ja työpaikat siirtyneet tai siirtymässä yksityiselle puolelle,ja silloin vain se RAHA ratkaisee oletko tuottava työkalu,vai romurautaa.Muut ajatukset harhaa ,markkina-taloudessa ja kapitalistin silmissä vain raha ratkaisee.Saako sinusta pumpattuu hyötyä vai ei.
Oletkos ottanut huomioon, etteivät kaikki työttömät ole avostuksen tarpeessa?
Minä eukkoni kanssa arvostamme itseämme mahdottoman paljon.
Työtä on aivan turha tulla tarjoamaan!
Olemme lopettaneet moisen ajantuhlauksen!
näitä työttömiä tekemällä jotakin. Ei pelkkä tuomitseminen riitä. Sinulla kun on hyvä itsetunto ja olet työelämässä niin nyt kipin kapin auttamaan työttömiä työn saannissa sinulla on varmaan monta paikkaa tiedossa ja käytä suhteitä. Näin voit todella oikasti auttaa. Tätä samaa asennetta myös muille työssäkäyville tuomitsemalla ei saada mitään aikaan
On sovittu keskenään monia asioita.Se, että työnteko on tärkeää on uudempaa muotia.
Ennen kaikki oli varkaita tai sotarosvoja.
Miehen pitää lienee olla yhä ritari (sotaturi, tappaja) useimpien naisten mielessä, enemmän tytyöjen mielestä. Ainakin saduissa.
Asiaan. Raha on, ei ole ongelma maksaa korvauksia.
Vai onko?
Lepo!
työnhakija on oman alansa huippuasiantuntija, korkeasti koulutettu, kokenut, 25-35 -vuotias, ulkoisilta avuiltaan edustava jne.
Kun ikää tulee lisää, ei taida kelvata kuin ministeriksi ja presidentiksi. Kohta ei kai niihinkään hommiin.
Kaksi noin 5-kymppistä, entistä ammattiliittojen johtajaa pääsivät molemmat eduskuntaan viime vaaleissa. Hekään eivät kelvanneet mihinkään muualle, vaikka saivat molemmat ilmaista mainosaikaa mediahaastatteluissa ja kertoivat etsivänsä uusia töitä.
Yli 5-kymppiset näkyvät menettäneen työmarkkina-arvonsa ainakin kaupallisissa kuvioissa. Ei siinä paljon terve itseluottamuskaan auta, kun et pääse edes haastatteluun.
Mielestäni se on käsittämätöntä tuhlausta, mutta valitettavasti melkein poikkeuksetta totta.
Ilahtuisin, jos joku voisi osoittaa väitteeni vääräksi.
HUOM!
Ei ihmisen tule saada töitä, vaan ihmiselle tulee tarjota töitä ja kunnon palkkaa
Täälä keskustelu usein harhautuu.
Ihminen tarvitsee palkkaa ja töitä, jotta tulee toimeen.
Ei muuta joutavaa niinkään.
Harvoin sellaista asiaa osataan arvostaa, mitä on "liikaa". Tämän faktan voi kuka tahansa todeta normaalista arkielämästä. Meillä on tällä hetkellä 250 000 - 400 000 ihmistä työttömänä, koska työpaikkoja ei ole yksinkertaisesti kaikille tarjota. Selvähän se on, kun työvoimaa on ylimäärin (tai työtä liian vähän) tarjolla, vaikuttaa se myös työntekijöiden arvostukseen eli käytännössä palkkaukseen, työehtoihin ja työttömien asemaan yhteiskunnassa. Se onkin sitten ihan eri juttu, mitä tämä asenne kertoo itse yhteiskunnasta; yksilön taloudellinen "tuottavuus" sanelee ihmisen aseman, arvon ja jopa olemassaolon tarpeen...