en ymmärrä. vaikka kuinka laittautuisin kauniiksi ja olisin mukava, saatta poikaystäväni pettää minua. tuntuu, ettei sille riitä mikään. varsinkin kun näen, että ne naiset joiden kanssa tämä tapahtuu, häviävät aikamoisen matkan vetävyydessään. ja kun hän ei ole näitä tyttöjä ennen tavannut, niin tuskinpa mistään henkisestä kyvykkyydestäkään kiinni.
olen välillä hankala ihminen, ja aika huomionhakuinenkin, mutta anna takuuvarmasti myös takaisin.
mietin vaan, että kun tiedän, että kiinnostuneita miehiä olisi vaikka kuinka paljon, niin olisiko parempi sitten vaan vaihtaa eikä menettää omanarvontuntoa tälläisen takia. on vaan helvetin vaikea päästää irti, vaikka pettämistä on tapahtunut kolme kertaa. ja yhtä monta vuotta ollaan seurusteltu.
on kyllä monesti tehnyt mieli tarttua tilaisuuteen, jos joku ihana on tullut tutustumaan, mutta jostain syystä haluan itse olla uskollinen, vaikkei toinen olisikaan.
tarvitsen terapiaa..
olen välillä hankala ihminen, ja aika huomionhakuinenkin, mutta anna takuuvarmasti myös takaisin.
mietin vaan, että kun tiedän, että kiinnostuneita miehiä olisi vaikka kuinka paljon, niin olisiko parempi sitten vaan vaihtaa eikä menettää omanarvontuntoa tälläisen takia. on vaan helvetin vaikea päästää irti, vaikka pettämistä on tapahtunut kolme kertaa. ja yhtä monta vuotta ollaan seurusteltu.
on kyllä monesti tehnyt mieli tarttua tilaisuuteen, jos joku ihana on tullut tutustumaan, mutta jostain syystä haluan itse olla uskollinen, vaikkei toinen olisikaan.
tarvitsen terapiaa..
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kauanko vielä aiot kärsiä? Jos yhtään kunnioitat ja rakastat itseäsi, otat kimpsut ja kampsut ja häivyt tuollaisen petturiluuserin luota! Mietihän seuraavia
kysymyksiä ja tee ratkaisusi niiden pohjalta: Haluatko tosiaan "jakaa" miehesi muiden naisten kanssa? Haluatko elää ihmisen kanssa joka ei kykene ottamaan vastuuta teoistaan vaan jatkuvasti loukkaa ja polkee sinua maahan? Ja ennen kaikkea, haluatko elää ihmisen kanssa, joka selvästikään EI RAKASTA SINUA, VAAN SATUTTAA MINKÄ EHTII????????
Mieti, jos voisit elämässäsi saavuttaa jotain aivan muuta: jakamattoman rakkauden, sataprosenttisen luottamuksen ja kunnioituksen! Eikö se olisi tavoittelemisen arvoista?
Jotta voisit saavuttaa tuon tavoitteen, sinun vain
pitää repäistä itsesi nykyisestä suhteestasi rohkeasti irti. Varmasti aiheuttaa kipua, mutta jälkeenpäin varmasti ajattelet, että kannattihan se sittenkin!
Joka tapauksessa, mitä päätätkin, tsemppiä ja onnea valitsemallesi tielle!
mutta tämä on saanut minut miettimään, että voiko jakamatonta rakkautta ja sataprosenttista luottamusta olla edes olemassa? onko miestä joka ei petä?
ja pystynkö enää luottamaan ihmiseen?
taatusti ihmisiä jotka ei petä.Se on silkasta omasta tahdosta kiinni haluaako olla uskollinen.Tietysti jos ihastuu niin tilanne on vaikeampi mutta miehesi vaan hyppii kukasta kukkaan,joten ei kunnioita tai rakasta ketään.Jätä nyt hyvä ihminen tollanen kuspää.Jos vaan katot tilannetta läpisormien ja nyyhkyttelet se ärsyttää miestäsi vaan enemmän.
Miehesi haluaa ottaa yliotteen sinusta. Ja todellakin hän on vahvoilla, koska sinä rakastat ja hän ei. Hän lyö sinulle ehdot pöytään, ota tai jätä. Ei tietenkään sano asioita suoraan, mutta näin toimii. Kiusaa sinua, ei rakasta.
moisen surkimuksen? Miksi roikkua "miehessä", joka ei taatusti rakasta sinua? Tässäkään tapauksessa valitettavasti pelkkä kaunis ulkonäkö ei tuo itsetuntoa ja nainen antaa kohdella itseään kuin kynnysmattoa. Luuletko, että mies muuttuu, kun on huomannut, että kaikki annetaan anteeksi? Hauskaa loppuelämää vaan sinulle, joka vuosi uusi petos?
niinpä.
miksikäs mikään muuttuisi, kun annan kaiken aina anteeksi. hän varsmatikin luottaa siihen, että annan myös neljännen ja viidennen kerran kaiken tapahtua.
jos minulla olisi itsetuntoa vielä jäljellä, niin oikeassa olet, olisin jo jättänyt. mutta meidän suhteen aikana itsetuntoni on laskenut ylhäältä niin alas, että kaikki tuntuu yhdentekevältä. jotenkin tyhmänä vaan odotan, että joku tulee pelastamaan minut tältä tilanteelta, mutta tuskinpa kukaan oveen koputtaa. ja kun en liikukaan riennoissa muiden kun tämän kanssa. kun ei oikein ole ketään muuta...
kai mun kannattais varata aika mielenterveystoimistoon ja yrittää alkaa hankkia itsenäisyyttäni takaisin. vaikka matka olisikin pitkä ja yksinäinen niin toivottavasti sen arvoista kuitenkin..
Et tarvitse tuota miestä, vaan tarvitset oman elämän. Kannattaa alkaa harjoittelemaan elämää ilman miestä: tapaa omia ystäviäsi, hanki uusi harrastus, ala suunnittelemaan elämääsi ilman häntä. Kun hän seuraavan kerran sinua pettää, olet valmis jättämään hänet. Äläkä pidä itseäsi miestä huonompana, hänhän tässä itselleen todistelee kuinka vastustamaton hän on. Kun valmistaudut uuteen elämääsi, saat samalla itsetuntosi takaisin ja eräänä päivänä tapaat oikean miehenkin etkä tuollaista ääliötä. Käsitä tämä kannustukseksi: Get a life!
tapaisin mielelläni ystäviäni, mutta minulla ei enää hirveästi ole niitä, ainakaan tässä kaupungissa missä asun. ja aina jos olen jossain jonkun kaverini kanssa (varsinkin vkonloppuisin) niin olen koko ajan levoton sen takia, että missäköhän se poika nyt on ja mitä tekee. enkä pysty nauttimaan sitten oikein mistään...
olen kyllä yrittänyt "harjoitella" oman elämän aloittamista, mutta yksin se on niin vaikeaa. kun ei ole ketään muutakaan jolle soittaa. tai kenen kanssa viettää aikaa. joku harrastus olisi varmaan hyvä, mutta olen niin masentunut, etten meinaa jaksaa mitään uutta.
jos siit oot kiia joka on joskus ollu tai olet edeleen siljalla duunissa niin ilmoittele meiliosoitetta......
...
päivään! :).
Tunnen omissa nahoissani sun fiilikset.
Mulla "toinen kierros" menossa.
11 vuotta oltiin yhdessä ja avopuoliso jäi kiinni pettämisestä. Keräsin kimpsut ja kampsut häivyin viikossa toiselle paikkakunnalle.
Pikkujouluista kaikki lähti kuulema liikkeelle. Olivat tapailleet pari kuukautta ennen kuin sain tietää.
Noh, avoni alkoi soitella perääni kuinka on ikävä ja miten pahoillaan on kaikesta ja eikö voitais aloittaa uudestaan ja ei enää ikinä pettäisi...
4 kk kuunneltuani ja terapioissa istuskeltuani päätin antaa mahdollisuuden.Jokaiselle pitää antaa toinen mahdollisuus, ajattelin lapsellisuuttani varmaankin.
Noh, sitten taas oltiin onnellisia ja pusi pusi.
Vuoden päivät siinä vierähti ja jos joku olisi kysynyt että miten teillä menee, olisin silmää räpäyttämättä sanonut että paremmin kuin koskaan...
Tosiaan, sama akka, sama paikka...Historia toistaa itseään.Firman pikkujoulut!! Eli ei kun kengän kuva avon persuksiin,jälleen kerrran.
Toivottavasti olen tällä kertaa vahvempi kuin viimeksi. Tunteet on tälläkin kertaa sekaisin ja kun kuulee juuri ne sanat ex-avon suusta mitkä olisi pitänyt kuulla jo paljon aikaisemmin niin kyllähän se paljon vaatii että jaksaa ovea näyttää. Onneksi minulla on tällä kertaa perusasiat kunnossa. Kiva asunto,töitä ja 2 koiraakin löytyy :)
Nyt vasta koettuani itse petetyksi tulemisen, ymmärrän niitä naisia, miehiä jotka haluaa yrittää kaikesta huolimatta uudelleen. Aiemmin he saivat minulta kyllä tilannetta halveksivan kommentin äkäiseen äänensävyyn.
Mielestäni se on jokaisen oma asia kuinka monta kertaa haluaa anteeksi antaa puolisolleen.Tai jos puolison pettämisestä jo tietää eikä halua siitä huolimatta erota (esim. lapsien takia)se on jokaisen oma asia. Kyllä sen viimein tajuaa että nyt riitti. Ehkä jo ekan kerra jälkeen tai sitten viidennen.
Voimia sinulle Kiia, meitä on monta!