Mies muuttaa lähipäivinä uuden naisen luo asumaan, avioeroa ei laiteta pitkään aikaan vireille, vaan antaa ajan kulua. Eli katsotaan muuttuuko heidän päätön rakastuminen ihan oikeaksi rakkaudeksi ja mitä sanoo minun sekava pääni, alun epätoivo ja otan-sinut-takaisin-koska-tahansa -asenne on selkeästi muuttumassa vihaksi ja katkeruudeksi, eli en tiedä ihan mitä itsekään ajattelen miehestäni.
Mies lupaa maksaa asuntovelkaa ja laskuja edelleen, sovitaan näistä tänään tarkemmin. Onko kukaan tehnyt kirjallista sopimusta siitä? Ajattelin, että siihen listattaisiin ainakin se valtaisi asuntolaina, autolainat ja sähkö- yms laskut. Ystävät naapurista vaikka todistamaan, en tiedä olisiko paperilla mitään juridista virkaa sitten? Tuntuu, että se toisi minulle pikkuriikkisen turvaa, koska nyt toistaiseksi edelleen mies koko ajan valehtelee ja pelkään hänen muuttavan mielensä myös asuntolainasta kunhan on keskustellut siitä toisen naisen kanssa. Eivät kuulemma ole keskustelleet lainkaan käytännön järjestelyistä, kun hän muuttaa sinne...kummallista?
Lisää tilanteestani ketjusarjassa
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000012636877
Mies lupaa maksaa asuntovelkaa ja laskuja edelleen, sovitaan näistä tänään tarkemmin. Onko kukaan tehnyt kirjallista sopimusta siitä? Ajattelin, että siihen listattaisiin ainakin se valtaisi asuntolaina, autolainat ja sähkö- yms laskut. Ystävät naapurista vaikka todistamaan, en tiedä olisiko paperilla mitään juridista virkaa sitten? Tuntuu, että se toisi minulle pikkuriikkisen turvaa, koska nyt toistaiseksi edelleen mies koko ajan valehtelee ja pelkään hänen muuttavan mielensä myös asuntolainasta kunhan on keskustellut siitä toisen naisen kanssa. Eivät kuulemma ole keskustelleet lainkaan käytännön järjestelyistä, kun hän muuttaa sinne...kummallista?
Lisää tilanteestani ketjusarjassa
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000012636877
Vastaukset 43
Vanhimmat
Onko lapsia? Onko asunto yhteinen? Onko jommalla kummalla omaa omaisuutta? Onko avioehtoa?
Noilla pohjatiedoilla saman kokeneet voivat varmaan neuvoa paremmin.
Vaikka olen mies, niin henk.koht. neuvoisin
ettei kannata antaa mitään lupauksia, ei edes
epäsuoria, siitä että miehellä olisi paluu turvattu, jos homma uuden kanssa ei suju.
Mieluummin päinvastoin ja kylmän halveksivasti
eikä lautasia heitellen.
Kyllä se sitten voi tulla takaisinpaluuta
anelemaan, mutta olet silloin se joka päättää,
mitä tehdään. Ole vahvana, ei elämä siihen lopu vaikka yksi ei-uskollinen, ei-luotettava heebo
elämästäsi häipyisikin.
Asumme neljättä vuotta uutena ostetussa omakotitalossa, eli velkaa on tosi paljon. Ja kaikki yhteistä, ei avioehtoa. Lapsia kaksi ( 11 ja 9-vuotiaat).2 autoa, joista velkaa myös. Mehän olimme kaikkien mielestä se "unelmaperhe", jolla oli kaikki...niin minäkin luulin.
Kiitos kun vastasit näin pian jotakin, aamuyön tunnit menneet tässä koneella, kun ei viitsi kolistella lapsia hereille.
Emme vain halua tehdä liian nopeita ratkaisuja eli eroa vireille ensi viikolla ja talo myyntiin? Eihän tiedä mitä tapahtuu. Mutta sanoin myös miehelle sen, että kun alkuun itkin tekeväni mitä vain saadakseni hänet takaisin, nyt tuntuu siltä, että meillä ei voi olla yhteistä tulevaisuutta enää, vaikka hän muuttaisi mielensä, jos uudenuutukainen rakkaus loppuu. Lasten vuoksi haluaisin rauhoittaa tilanteen kevääseen/kesään asti, eli ei varmasti tarvitse lähteä tästä mihinkään. Poikamme kriiseili aikanaan muuttoa tänne ja koulunvaihtoa, siinä menikin pari vuotta ennenkuin kotiutui tänne. En edes halua ajatella muuttoa pois, tuntuu, että poika hajoaa tähän tilanteeseen muutenkin. Jaen lapsillekin apua perheneuvolan kautta surun ja järkytyksen käsittelyyn.
sen talon maksuun, kannattaako moisen ikeen alle nääntyä?
Hommaat itssellesi ja lapsillesi ammattiapua, niin henkisesti, kuin myös pankista rahallisesti.
Saisitko edes pikku kolmion ostettua osuudellasi. Tai suoraan vuokralle.
Henkiseen sotkuun on raha-asiat liikaa, tiedän, nyt toimisin toisin.
Äläkä elättele toiveita paluusta, niille tulee aina ja aina uusi js uusi hurma.
Mut lapsillesi älä hauku isää, onhan se kuitenkin isä, toivottavasti tapaa jne.
Riippuu varmasti paikkakunnasta (iso/pieni) ja alueesta, mitä vaihtoehtoja on. Eli onko talon myynti helppoa ja löytääkö uuden asunnon samasta koulupiiristä vaikuttaa varmasti siihen, miten kannattaa menetellä. Ts. yrittääkö hakea ratkaisua, jolla voi pitää nykyisen asunnon
(=iso velka omiin nimiin) vai ei.
Avioerohakemus kannattaa
varmasti panna vireille, senhän voi tarvittaessa perua. Ja joka tapauksessa kannattaa tehdä laskelmia, mitä jää käteen,
kun talo on myyty ja jäännösvelka hoidettu
siitä saaduilla rahoilla. Ja oma autosi tod.näk. vaihdettu halvempaan, jotta mahd. jäljellejäävien velkojen hoito yksin hoituu paremmin. Tai sitten maksat autovelan ylijäävillä talon myyntituloilla.
Huonossa tapauksessa voisi olla että kun on kaikki myyty ja maksettu velkoja, niin jää vielä
velkaa jäljellekin. Hyvässä lykyssä (jos talo
ns. helppo myytävä) varmasti jää pesämunaa uutta elämää varten. Ja mies maksaa elatusmaksuja jatkossa, sehän on selvä.
Kyllä se siitä järjestyy, näitä on sattunut ennenkin. Mikä ei tapa se vahvistaa ja tämä on
varmasti tilanne jossa kasvat ihmisenä ja opit
luottamaan omillasi pärjäämiseen. Tsemppiä.
Olen itse samassa tilanteessa ollut, meillä vaan avovaimo lähti. Taloasioissa sinua auttaa välittäjät kertovat talonne arvon, vähennä siitä velka ja jaa kahdella. Autossa sama juttu, autokauppiaat auttaa, kysy usealta. Kun meille tuli ero niin minutkin yritettiin pistää "hyllylle" odottamaan. En siihen suostunut ja sanoin että paluuta ei ole. Halu yhteenpalaamisesta ilmaantuikin nopeasti mutta päätökseni pitää. Luottamus häneen ei palaa enää koskaan. Ansaitset paljon parempaa.
Minusta ei vaikuta hyvältä jos sovitte eritysjärjestelyistä maksuasioissa. Jos ne ovat kannaltasi "edulliset" niin olet "hyllyllä" tosi pitkään? Ajattele vaikka tilannetta kun tapaat jonkun uuden ihmisen. Huonompaa sopimusta kuin mitä sinulle kuuluu et ainakaan halua tehdä. Eli irti kahleista heti kun voimat riittävät. Voimia, pääset rakentamaan uutta.
auki miehelle, joka lähtee TOISEN NAISEN LUO. Ajattelisit nyt vähän omaa itsekunnioitustasi. Miksi ottaisit tuollaisen takaisin? Maailma on täynnä kunnollisia miehiä, jotka eivät petä, eivätkä jätä. Onni osuu sinunkin kohdallesi, vaikka ei se just nyt paljon sinua lohduta.
Mutta älä nyt pilaa elämääsi niillä mömmöillä. Menee loppukin elämä sekaisin, ellet jaksa ilman niitä. Olen tekemisissä mielenterveysihmisten kanssa töitteni puolesta ja tiedän, mihin ne lääkkeet johtaa. Irti on hyvin paha päästä. Avioerosta selviät helpommin, kuin niistä lääkkeistä eroon pääsystä.
Onko lapsesi kovin pieni? Pääsetkö lähtemään pitkille lenkeille, silloin saat nollattua pääsi tuosta vihasta, katkeruudesta yms. ja jaksat taas yhden päivän eteenpäin.
Aamulla sanoin omalle miehelleni, että voi lähteä sen toisen naisensa luo asumaan, minulle riitti. Jouluun asti halusin yrittää ja katsoa, jos tästä selvittäisiin, mutta mies ei edes halua yrittää. Pinna kärähti toisen mulkoilusta tänä aamuna ja sanoin, että se loppui nyt.
Mies ei ole kenellekään kertonut eroaikeistaan. Olen omalle suvulleni ilmoittanut, että loppu lähenee, tietävät odottaa pahinta. Mies ei kai uskalla omalle suvulleen kertoa, häpeäisikö liikaa? Itse petti ja oli koko ajan lähdössä, minä halusin yrittää. Ei antanut mahdollisuutta. Nyt sitten on myöhäistä. En edes elättele takaisin ottamista, sanoinkin jo, ettei takaisin tarvitse tunkea. Loppu, mikä loppu. Ja kun on se toinen nainenkin...
En aivan nyt ymmärrä logiikkaasi ... ei eroahakemus merkitse sitä että talo olisi laitettava myyntiin?
Osituksen voi tehdä tietty heti kun avioerohakemuksen eka vaihe jätetty ... tai toisen jälkeen (lopulliseen eroon tuomittu) tai vaikka vielä myöhemmin tai ei koskaan... riippuu teistä.
Siis, ei laki vaadi että omaisuutenne erotellaan... tosin avio-oikeus omaisuuksiinne (sen jälkeen hankitulle) lakkaa siitä päivästä kun eron ekaa aihetta haettu ... mutta vaikka avio-oikeus lakkaa, ei se ESTÄISI esim. sinua ottamasta ko. päivän jälkeen saamaasi perintöä mukaan ositukseen jos kokisit sen oikeaksi miestäsi kohtaan... mutta ellei eroa ole haettu, se on otettava josmiehesi niin vaatii (eikä perinnön antaja erikseen testamentilla kieltänyt)
Hyvä kun otit kantaa tähän. Vedin vaan mutkat suoriksi kun hänellä tuntui olevan niitä huolia veloistakin. Itsellä oli tilanne niin että tunsin olevani joko vankina "hyllytys"suhteessa tai velkavankeudessa ja peilasin omaa oloani tähän. Neuvosi ovat erinomaisia, mun vastaus enemmän tunnepohjainen. Kiirettä (eikä pakkoa) myyntiin siis ei ole.
Ilmeisesti tekstini on sekavaa, eikä suurinosa ymmärrä mitä tarkoitin. Emme ole nyt ja tässä myymässä taloa, jakamassa velkoja voitolla jne...Toisen naisen ilmitulosta on 11 päivää.
Eli mies muuttanee sinne lähipäivinä pois, minä haluan niin. Kumpikaan ei halua hakea eroa hätiköidysti nyt ja tässä hetkessä.
Tarkoitin vain sitä, että koska emme halua tehdä nyt juuri radikaaleja päätöksiä ja mies lupaa suullisesti lyhentää lainaa, maksaa laskuja ym, vaikka ei asukaan täällä, niin olisiko minun syytä pyytää tämä lupaus kirjallisena.... Kun tuntuu, että kaikki mitä mies on suustaan päästänyt viime kuukaudet on ollut täyttä valhetta. Mutta ehkä hän lapsiensa vuoksi nyt makselee edelleen, jatko näyttää mitä sitten tapahtuu. Nyt on puhuttu, että kesään asti katsotaan mitkä on kenenkin tunteet ja ajatukset.
Nyt ehkä ymmärrän tilannettasi paremmin. Minäkään en kertonut omasta 12v suhteestani kuin viimeisen kuukauden. Menimme kriisistä kriisiin vuoden, kahden välein. Välillä muutimme erilleen ja taas yhteen. Tää viimeinen oli vaan lopullinen niitti ja nyt olemme jakaneet omaisuutemme, muuttaneet erilleen. Nyt jälkeenpäin on liian helppo todeta että meni ainakin pari viimeistä vuotta hukkaan itsellä jotka ois voinu käyttää paremmin. mutta eihän sitä opi ellei kokeile.
Teidän tilanne on toivottavasti toinen. Toivon todella että pystytte ratkaisemaan ongelmanne. Miehesi poismuutto antanee tilaa omille ajatuksillesi ja siitä se sitten lähtee pikkuhiljaa selkenemään. M36 antoi todella hyviä ohjeita kuinka saat taloudellisen tilanteen "lukittua" eli jos eron laittaa vireille niin alkaa harkinta-aika. Nimensä mukaisesti se on kai tarkoitettu juuri harkitsemiseen. Ilmeisesti teillä kummallakin on kuitenkin vielä niin paljon tunteita toisianne kohtaan että eron käynnistäminen tuntuu mahdottomalta. Silloin sinun täytyy vain luottaa miehesi taloudelliseen osallistumiseen. Jäähän se ero-nappula käyttöön mahdollista myöhempää käyttöä varten. Tiedät ainakin miten toimia jos tarve vaatii. Mieti vielä kuitenkin mitähän miehesi toiselle naikkoselle selittelee, eli aikooko erota sinusta vai ei?
Harmittaa kun joudut näitä Jouluna miettimään, toisaalta niinhän minäkin, yksin. Toivotan hyvää Joulua sinulle ja lapsillesi.
Älä tekstisi sekavuudesta huoli, sitä sujuvasti tulee täältäkin. Takrmennellaan jos kysyttävää tulee (ja vaikka toistetaan).
En aio määräänsä enempää puuttua tai neuvoa itse aviokriisiänne, jotta kukaan siitä voisi oikeasti rakentavia neuvoja heittää pitäisi kuulla toistkin osapuolta. Mutta moniin muihin asioihin voin ja koetan avittaa...
Mielestäni avioeron ekan vaiheen hakeminen ei ole erityisen "radikaali" menettely ... vakava ja ikävä sellainen kyllä. MUTTA jos mies muuttaa toisen naisen luokse, niin eiköhän se RADIKAALEIN päätös ole JO tehty miehesi puolelta.
Jälleen, ekan vaiheen hakemus merkitsee pelkästään että avio-oikeutenne toistenne omaisuuksiin ja tasingon laskentapäivä "jäädyttyy" ko. päivään. JA että teillä alkaa harkintavaihe (josta kai teillä on kyse joka tapauksessa, ainakin miehelläsi) ... lopullista eroa haetaan sitten myöhemmin, tai ollaan hakematta (jolloin koko homma raukeaa).
Eli, Suomessa ei hätiköidysti eroa saa .. minimissään 6 kk menee.
Vaikka oman "privaatin" harkinta-ajan jälkeen päättäisittekin hakea "oikeaa" eroa, niin edelleen 6 kk harkinta-aika edessä.
Pakkohan miehen on yhteisiä lainojanne lyhentää, kun niistä velkavastuussa ... ellei tahdo luottotietojaan menettää. Toisaalta, hänellä on oikeus vaatia sinulta vuokraa, koska asut hänen osin omitamassaan talossa ... ja sinulla oikeus elareihin, jne. jne.
Kannattaisko poiketa sekä juristin pakeilla, ja saada aika parisuhdeneuvontaan myös (väestöliitolla hyviä)
Hei
Älä nyt anna periksi. Ole lastesi tukena, ja näytä että ei elämä yhteen mieheen kaadu. On anteeksiantamatonta tehdä kaksi lasta ja ostaa koti velaksi ja sitten mennä muka rakstumaan uuteen naiseen. Sehän on intohimoa, jota luullaan rakkaudeksi. Intohimo katoaa aikanaan tästä uudestakin suhteesta. Ota ohjat omiin käsiisi. Asumisoikeusasunto on yksi ratkaisu. Niissä on kotuullinen vuokra eikä tarvitse muuttaa jatkuvasti. Ajattele miehstäsi esimerkiksi että hän on kuollut, niin ethän silloinkaan saisi häntä takaisin. Sellaista ei kannata enää haikailla mitä ei ole, eli miestäsi ei enää sinulle ole koska hänellä on uusi nainen. Sinä et merkitse hänelle mitään vaikka olet tehnyt hänelle kaksi lasta. Ja piste!!! Kovia sanoja, mutta ne sinun on pakko kohdata, jotta voit hänet unohtaa ja kylmettää tunteesi häntä kohtaan. Sinulla menee siihen vuosi ja sitten jo helpottaa. Pidä lapsistasi huolta, hehän ovat itsesi lisäksi kaikista tärkeintä. Kaikkea hyvää sinulle! Puhun kokemuksesta.
saman tapainen tilanne, tosin lapset olivat jo aikuisia. Mieheni olisi halunnut kaiken jatkuvan ennallaan, koska ei tiennyt onko toinen neinen "se oikea". Minun olisi pitänyt jäädä odottamaan sitä, että hän saa varmuuden uudesta. Hain eroa kun seurustelu nyxän kanssa jatkui entiseen tapaan, mieheni ei edes yrittänyt irtautua suhteesta. Erosta on jo vuosi ja olen tyytyväinen päätökseeni. Itsekunnioitukseni säilyi kun pystyin päättämään omasta elämästäni. Syksyyn saakka tunsin kamalaa vihaa, mutta ihan viime aikoina on olo ruvennut olemaan seestyneempi. Ajattelen kaikkea sitä, mitä minulla nyt on, enkä piehtaroi siinä, mitä olen menettänyt.
Muuten...tuollaiset pienten lasten isät/äidit, jotka menevät hullaantumaan toisiin naisiin/miehiin!!! Olen jo yli viidenkymmenen, olen todella vihainen siitä, että aikuiset ihmiset eivät kykene hillitsemään intohimojaan lastensa takia. Tiedän kokemuksesta, että lasten lapsuus on niiiiin lyhyt, sitä ei vanhempien omilla valinnoillaan pitäisi pilata! Miehesi tulee pettymään, ei se vaihtamalla parane. Hän vie kuitenkin vanhan itsensä uuteen suhteeseen ja uusperheen kuviot...helppoa ei tule olemaan.
Kävin asoasunnon sivuilla ja periaatteessa tällä omakotitaloalueella on myös joitain asoasunnon kohteita. Luin vaan eilen voimaantulleesta asumisoikeuslaista, jonka mukaan minulla ei ole oikeutta tämän talon omistajana (vielä?) hakea asoasuntoa:
Asumisoikeuden haltijaksi hyväksymisen edellytyksenä on muissa tapauksissa hakijan asumisoikeusasunnon tarve. Hakijalla ei katsota olevan asumisoikeusasunnon tarvetta jos:
hänellä on omistusasunto paikkakunnalla, jota hakemus koskee, ja asunto täyttää kohtuullisen asumistason vaatimukset ottaen huomioon hänen ja hänen ruokakuntansa koko ja ikärakenne sekä hakijan itsenäisen asumisen tarve
Ei ne varmaan poikkeusta tee, jos sanoo, että talo menee myyntiin eroon vuoksi tämän vuoden aikana? Muutimme alueelle 3,5 v sitten ja poikamme "oireili" muuttoa ja ikävää vanhaan kotiin yli 2 vuotta. Joten todella kauhulla ajattelen taas alueen, koulun vaihtoa ja pelkään varsinkin tämän toisen lapsemme kestämistä siinä tilanteessa. Kyllähän jotkut lapset sujuvasti muuttavat ja saavat uusia kavereita joka toinen vuosi, niin ehkä tyttärellemmekin kävisi, mutta kaikille se ei ole vaan niin helppoa.
Tiesitkö, että avio-oikeutta ei ole omaisuuksiinne tai VELKOIHIN jotka otettu (velka), saatu (esim. perintö), tai hankittu (esim. uutta omaisuutta) sen päivän jälkeen kun ensimmäisen vaiheen hakemus jätetty käräjäoikeuteen.
Ai mitä tämä merkitsee ... no sitä, jos miehesi huomenna ostaa kalliin Karibian matkan uuden rakkaansa kanssa ... velaksi ... niin sen matkan velka on mukana TEIDÄN osituksessanne ... se laskee hänen nettovarallisuuttaan, ja käytännössä sinä maksat puolet siitä kuhertelulomasta!! PAITSI, jos moinen kulutusluotto on otettu erohakemuksen jälkeen.
TAI, jos saisit perinnön ... se mukana osituksessa sinun varallisuutenasi, josta mies saisi osituksessa tasinkona käytännösä puolet!! PAITSI, jos avioerohakemus jätetty.
Jännää että jaksat pitää miestäsi taloudellisesti lojaaliksi, kun näyttö henkisellä puolella minusta hieman "ontuu". Eikä varmastikaan uusi "rakas" miteenkään voi vaikuttaa hänen toimiinsa....
Ainoa keino miten voitte eroamatta omaisuutenne ja velkanne "jakaa" on tehdä avioehto ... siihen ei ihan pelkästään naapurin todistukset riitä, vaan se rekisteröitävä maistraatissa. Avioehdollisessahan erossa ei tasinkoja makseta, eikä nettovaraallisuuksia lasketa.
Vaikka avioerohakemuksen eka vaihe jätetäänkin, eihän se avioeroa merkitse ... siitä alkaa harkintaaika (min. 6 kk max. 12 kk.) ... ja eikös juuri siitä teillä ole kyse. Lasten huoltajuuksista, elatuksista, tapaamisista ... sen enempää kuin omaisuuden osittamisesta ei mitään pakkoa päättää tässä vaiheessa (ei myöskään estettä) ... sen voi tehdä vaikka lopullisen eron jälkeen tai yhteydessä, jos siihen päädytte.
MUTTA, erohakemus antaa taloudellisen turvan niille asioille mitä yllä kuvasin. Ja se "turva" astuu voimaan siitä hetkestä kun esim. tiistaina viet erohakemuksen käräjäoikeuteen vaikka yksin -- harkinta-aika tosin alkaa vasta kun mies on saanut tiedon asiasta. Helpointa tietty hakea eroa yhdessä.
Niin, ja vastahan tuon harkinta-ajan jälkeen varsinaista eroa haetaan, ja ellei haeta ... koko homma raukeaa siltä osin.
Ja sitten hieman yleisempää omaisuuteen ja tapaamisiin liittyvistä asioista ... ns. vakivastaukseni:
___________________________
Ihan aluksi, ei ositussopimuksen tekemiseen juristia yleensä tarvita ”sopuisassa erossa”... kohtuullisen pohjan saat vaikka minulta ( [email protected] ) ... mutta se kannattaa luettaa juristilla ennen allekirjoitusta. Se ei paljoa maksa, mutta voi mm. veroseuraamusten kautta maksaa sen "satkun pari" takaisin moninkertaisesti.
Ja ellei sopua ala syntymään, niin juristia alkaa tarvitsemaan teistä kumpainenkin. Ja se oikeuden määräämä pesänjakaja sitten "viimeinen" keino, jos laihankin sovun yrittämisestä näyttää muuten syntyvän "kohtuuttomuus" / "laittomuus" toiselle.
Mutta, sovitellen ... ei sanellen ... ja vaikka tekemäsi ehdotuksen pohjalta on minusta hyvä tapa edetä.
Sitten käytännön termistöön.
Perustietoa aiheesta saa täältä: http://www.info.tampere.fi/eta/laki1/aviojako.html
Älä sekoita ajatuksissasi osittamista ja erottelua, ne ovat kaksi eri asiaa. Ensin ositetaan -- eli lasketaan ne nettovarallisuudet (omaisuus miinus velat). Ja sitten katsotaan suurellako tasingolla "puntit menevät tasan"
Ehkä esimerkki auttaa:
Yhteistä: 200.000 EUR talo (sisältää irtaimiston), asuntovelkaa 100.000 EUR
Mies: 40.000 EUR auto, 50.000 EUR perintömökki, autolainaa 20.000 EUR
Nainen: 10.000 EUR säästötilillä
Miehen netto-omaisuus on :
200000/2 + 40000 + 50000 – 100000/2 – 20000 = 120.000 EUR
Naisen netto-omaisuus on :
200000/2 + 10000 – 100000/2 = 60.000 EUR
Jotta netto-omaisuudet saadaan yhtä suuriksi pitäsisi vaadittaessa miehen maksaa 30.000 EUR naiselle, jotta ”puntit tasan” … siis 90.000 EUR jäisi lopulta molemmille (puolet avio-oikeuden piirissä olevasta omaisuudesta).
Jälleen, mökki on ja pysyy miehen omaisuutena, kuin autokin, ja velkavastuu omasta velastaan. Miten tasinko suoritetaan on sovittavissa … viimekädessä vaikka riihikuivana rahana ellei muuta sopua synny. Mutta vaikka kuinka mökkiä vaimo vaatisi, niin ei saa. Tai mies ”päättää” kuitata tasinkonsa autolla ajokortittomalle rouvalle, niin ei onnistu.
Noh niin, nyt on siis ositus saatu tehdyksi. Seuraavaksi aletaan jakamaan. Jos vaimo tahtoo asunnon, ja näin sovitaan … lasketaan homma näin:
Asunnon velaton arvo on 100.000 EUR, josta puolet miehen omaisuutena … se siis ”ostettava”, kuitataan ensin 30.000 EUR tasingot pois tässä, maksettavaa jää vielä 20.000 EUR. Sitten nainen antaa 10.000 EUR säästöt. Hmmm … jostain tarvitaan vielä 10.000 EUR ukolle. Tätä varten nainen ottaa uutta velkaa. Ja vot, talo hänen …
Hetkinen !! Entäpä se 100.000 asuntovelka ?? Mies ei enää omista osuuttaan 200.000 EUR talosta, tuskin tahtoo olla velkavastuussakaan sen veloista. Eli, ositussopimusta vastaan pankki hakee uudet lainhuudot talolle (nainen 100% omistajaksi), ja tehdään uudet lainapaperit missä nainen ottaa koko jäljellä olevan 100.000 EUR lainan vastattavakseen, ja mies vapautuu velkavastuusta samalla. TÄHÄN ”osuuteen” on oltava pankin suostumus, ja kyse käytännössä uudesta lainoituspäätöksestä omine riskikartoituksineen ja hakemuksineen.
Tarkistetaanpa menikö ositus ja erottelu oikein, eli miltä nettovarallisuudet näyttävät kun kaikki yllä kuvattu sovittu ja tasingot kuitattu pois (molemmilla pitäisi olla edelleen se puolet 180.000 EUR avio-oikeuden piirissä olevasta varallisuudesta):
Yhteistä: Ei ole
Mies: 40.000 EUR auto, 50.000 EUR perintömökki, nyt 20.000 EUR exän suorittamaa osuutta ”velattomasta” talosta pankkitilillä, edelleen se 20.000 EUR autolaina
Nainen: talo 200.000 EUR, koko vanha velka 100.000 hänelle, uutta ”lunastusvelkaa” 10.000 EUR. Miehelle maksettu talosta 20.000 EUR (mihin hupeni ne 10.000 säästöt)
Miehen netto-omaisuus on :
40.000 + 50.000 + 20.000 – 20.000 = 90.000 EUR
Naisen netto-omaisuus on :
200.000 – 100.000 - 10.000 = 90.000 EUR
Eli NYT vasta on tehty sekä ositus, että erottelu. Ja tulos täsmää, molemmilla se 90.000 EUR omaisuus joka kuuluukin, kun nyt ”eriteillä” ja ”hopiat kahrees kasaas”.
Ja sitten se varainsiirtovero. Tässä esimerkissä pesän ulkopuolisia varoja on käytetty 10.000 EUR, josta pitäisi maksaa varainsiirtovero. Eli fiksumpaa olisi ollut että mies olisi ottanut laajakuva TV:n ja Juhani Palmun taulut talon irtaimistosta ”maksuna” talosta (esimerkissäni kun 200 kEUR sisälsi irtaimiston), jolloin naisen ei olisi tarvinnut ottaa uutta velkaa.
Toivottavasti selvensi laskentaa.
___________________________
ELARIT
I VAIHE - määrä
Homma lähtee siitä, että määritetään lapsen / lasten elatuksen tarve. Ei helppo harjoitus, etenkin kun elarit sovitaan yleensä siihen asti kunnes lapsi on täysi-ikäinen. Totta, murrosikäisen menot 4 vuotiasta suuremmat … mutta päivähoitomaksuja ei ole – jälleen yksilöllistä (suuretko ao. maksut, vai onko lainkaan). Toisaalta, usein etävanhempi ”sponssaa” elareiden ulkopuolelta aikuistuvaa lastaan ja tämän menoja. Lasten elatuksen tarve voidaan määrittää ainakin kolmella tavalla, ja ainakin yhdellä väärällä:
a) Lasketaan omien tenavien todelliset kulut (paras etenkin jos esim. kroonisia sairauksia tms.). Jos joku tarvii ”elareiden laskukonetta" ja ymmärtää Excel ohjelma aika hyvin, niin laittaa mailia [email protected]
b) Jos laiskottaa niin yksi vakiintunut standardi tuntuu olevan 450 e/kk per lapsi (tutkimus muistaakseni kolmihenkisen perheen lapsen "kustannukset" tasattuna 18 vuodelle etelä Suomessa). Siitä vähennetään lapsilisä ja esim. "sossun" prosentit (sovelletaan toimeentulotuen määrittämisessä useampi-lapsisessa perheessä, ks. http://www.varma.fi/NR/rdonlyres/09D8723F-D281-45A2-B64 9-4CB2DAD63B3A/0/MuuToimeentuloturva.pdf)
350 + 350 x 0,95 + 350 x 0,90 = 998 ekee (eli 998/3 = 333 e/kk keskiarvona per lapsi)
Siitä voidaan keskustella, pitääkö äidin saama yh-lisä ottaa huomioon lapsen eduksi (vähentää ao. summalla tuota 450 euroa) vai huomioida äidin tulona (koska lakkaa jos äiti solmii uuden parisuhteen).
c) Vanhentunut "rangaistusluonteinen" tapa laskea elarit olivat 10% etävanhemman BRUTTO tuloista -- siihen ei minusta ketään elatusvelvollisen pitäisi velvoittaa, mutta tahtoessaan toki niin voi sopia … olkoonkin ettei tuo ”kaava” mitenkään lähde lapsen tarpeista, vaan etävanhemman toimentulosta (jonka vaikutettava kyllä elatuksen jakamiseen).
II VAIHE - jako
Kun yhteinen käsitys saatu lapsen elatuksen tarpeesta, sitä aletaan jakamaan vanhempien kesken. Vanhempien maksukyky yleensä lasketaan nettotulojen suhteena. JOSKUS se antaa epäoikeudenmukaisen tuleman … jos vaikka hyvätuloinen elatusvelvollinen on joutunut velipojan valuuttalainan takaajana suuriin lyhennyksiin, ei nettotulot anna käsitystä mikä hänen maksukyky pakollisten menojen jälkeen. Toisaalta, oikeudessa viimeistään tuomari huomaa jos elatusvelvollinen heikkoon maksukyynsä vedoten vaatii pieniä elareita, ja on esim. ”kikkaillut” kulut kovin suuriksi, vaikka tehnyt edellisellä viikolla asuntolainansa maksuohjelman ”vuodessa veks”-malliseksi.
Mielestäni on kohtuullista että elareista vähennetään tapaamisten aikana syntyviä kuluja (eli ruoka) ... mutta niiden laskemisen ei pitäisi olla vaikeata. Tapaamisen muita kuluja voidaan jakaa vaikka tapaamissopimuksessa (etä vastaa ”viemisestä”, lähi ”palautuksesta”).
Yleensä ei suositella ”könttämaksua” elareista (eli sekoitetaan vanhempien ositus ja lasten elatus), mikä ei tietenkään estä vanhempia näin sopimasta. Tämän summan määrittäminen jos mikä kahden sovussa eroavan aikuisen asia, yksikään tuomioistuin Suomessa ei tällaista ratkaisua tee.
Minimi elareille voi olla nolla euroa. Ajattelepa äitiä joka Nokian tiedotusjohtaja ja optio-ohjelmassa, isä sekatyömies. Tulee ero, yli 12 vuotiaat tyttäret haluavat jäädä äidille ... et kai kuvittele että yksikään lastenvalvoja suosittaisi tai tuomari määräisi 120 elareita per naama isälle??? Kysymys vanhempien maksukyvystä osallistua lasten elatukseen (jotain 0 ja 100% välillä, mutta EI yli). Mutta, JOS elarit tässä esimerkissä jostain syystä kuitenkin vahvistettu 120 euroon, eikä etä niitä pysty maksamaan … niin ”ilman tarveharkintaa” lain mukaan veronmaksajien se lähivanhemmalle tilitettävä!
III VAIHE - vahvistaminen
Lasta koskevat sopimukset (elatus-, tapaamis-, ja huoltajuussopimus) voidaan vahvistaa jo erohakemuksessa. Edellyttää tietenkin että ao. sopimukset osataan ja tahdotaan tehdä ko. vaiheessa. Tai myöhemmin lastenvalvojalla, muitakin keinoja voi olla. Vahvistaminen ei ole pakollista, mutta elareiden osalta lähivanhemman (ja lapsen) etu, tapaamisten osalta etävanhemman etu (ja lapsen).
Lastenvalvoja tai ”kunta” ei määrää elareita, vaan vahvistaa tai auttaa vanhempia pääsemään sopuun (ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin lastenvalvojankin vahvistama sopimus kiertää oikeuden kautta ”byrokratian rattaissa)). Ellei sopua synny niin sitten käräjille, missä elarit lähes poikkeuksetta laihaa sopua huonommat (toinen kokee maksavansa liikaa, toinen ettei saa tarpeeksi) ... joten kympeistä ei kannata mennä tuomarin eteen.
”nollas” VAIHE – lapsen etu
Tällä kai olisi pitänyt aloittaa. Surullisen usein elari-keskusteluissa niiden kohde unohdetaan … oma lapsi. Toisaalla joskus vaaditaan tai määrätään kohtuuttomia elareita jotka katkeroittavat etävanhemman ja tekevät tapaamiset joskus hyvinkin askeettisiksi isän yksiössä. Tai elatusvelvollinen pinnaa maksuista, tai pimittää tuloja mitkä vaikuttaisivat hänen oikeudenmukaiseen osuuteensa. Tai, elareita ei käytetä siihen mihin kuuluu – lapseen, ja elatusvelvollinen ostaa lapselle uudet kengät tapaamisellaan kun ei vanhoilla voi enää kulkea, maksettuaan myös elarit. Vastaavia muita ikäviä esimerkkejä varmasti osataan keksiä tai kertoa.
Joten, koettakaa eroavat/eronneet vanhemmat keskenänne hakemaan sopu elareihin, ja sovussa myös muuttamaan niitä jos aihetta syystä tai toisesta. Mutta hyvä olisi edes itselleen perustella vaatimuksensa elareiden määrästä, maksaa tai saa sitä. Ja vilpittömästi miettiä ovatko ne oikeudenmukaiset, jokaiselle osalliselle (lapsi, etä ja lähi).
Huh kun paljon tekstiä, pääni on niin solmussa, että en ymmärrä kuin sanan sieltä, toisen täältä. Mutta sen tajusin tuosta avioeron vireillelaitosta, että sitä on syytä todella harkita uudelleen. Karibianmatka velaksi...kylmät väreet tulee kun kuvittelen mitä tuo mies voikaan tehdä jo tehdyn vääryyden lisäksi. Kiitos sinulle.
sopimus siitä, miten laskuja maksetaan sitten kun avioeron 1. vaiheen hakemus on jätetty ja kun miehesi on muuttanut pois.
Jos mies muuttaa pois yhteisestä kodista, mistä omistaa puolet ... ja maksaa sen ylläpidosta ja lainoista osuuden ... hänellä myös oikeus saada vuokraa asuntoon jääneeltä puolisolta.
Eli kyllä ... paljon on sovittavaa.
Jos pää jo nyt sekaisin pykälistä ... niin toivotaan että olet yhteydessä juristiin joka asiat naamatusten selvittää -- tai surra täällä maailman vääryyttä jonkin ajan päästä.
Koska teillä ei ole avioehtoa, kaikki viritykset mitä miehesi nyt tekee oman varallisuutensa osalta (ottaa vaikka henk.koht. kulutusluottoa) VAIKUTTAA sinun elämääsi ja tasinkoon.
Tuon "porsaanreijän" tukit sillä, että jätät erohakemuksen tiistaina ... sen jälkeen hankitut "Elloslainat" tai "Aurinkomatkojen luotot" eivät enää hänänen nettovarallisuuslaskelmissa rasita sinun tasinkkoa.
Ja viidennnen kerran ... avioerohakemuksen eka vaihe EI merkitse että välttämättä eroatte (kakkosvaihetta ei tarvitse koskaan hakea, koko homma raukeaa) ... mutta se merkitsee että harkitsette ja toistaiseksi avio-oikeus "jäädytetty" --- eikö siitä jo ole kysymys muutenkin, mitä asian piilottelu tai muuksi vääntäminen muuttaa??
Hei! En tullut ajatelleeksikaan, että jos muutan pois, saisin mieheltä uuden majapaikan vuokraan rahaa. Eli siis talo on yhteinen, mutta lainat erikseen ja tasan. Lapsi kainalossa lähtisin ja vuokraisin asunnon. Mies jäisi asumaan taloon. Maksaisin talon ylläpitokuluja kunnes talo saadaan myydyksi. Mitenkä sitten miehen osuus vuokrasta määritellään, jos molemmilla on samat, mutta suuret tulotkin. Vai kannattaako neuvotella helpotusta talon vakuutus- tai sähkölaskuihin?
Ehdinkin jo ihmetellä, miten maksaa vuokraa, lainaa ja laskuja, vaikka vain väliaikaisesti. Entä kuka näistä voi päättää tai neuvoa, siis eron I vaiheessa?
Noh ... jos maksat edelleen osuutesi talonne ylläpidosta, mutta et asu siellä ... mutta mies asuu... niin hänen maksettava sinulle vuokraa siitä "puolikkaastasi" talosta mitä asuu.
TAI, et maksa talon ylläpitoa ja lainan korkoja (lyhennykset kyllä, koska maksat omaa sijoitustasi) ... jolloin sulla varaa paremmin vuokraan.
Jos toinen ptää tätä kohtuuttomana, niin vuokratkaa koko talo ja muuttakaa molemmat vuokralle.
Se sitten minkä hintaisen vuokra-asunnon hankit on oma asiasi ... ei miehesi sitä maksa, mutta kyllä SINULLE vuokraa talostanne ellet siellä vietä aikaasi ... jos niin vaadit.
Neuvo voit saada kunnan oikeusaputoimistosta tai juristilta. Sinun ja miehesi asia sovittava, ellei sopua synny, oikeudessa tuomari voi määrätä ... vaikka harkinta-ajan aikana jos niin vaadit.
Teillä talo jonka arvo 200.000 EUR
Jos sen vuokraisitte, saisitte esim. 800 EUR/kk ... siitä tuotosta puolet sinun osuudestasi ... eli jos miehesi asuu nyt taloa yksin ("puolikastasikin") hänen kuuluisi maksaa sinulle 400 EUR/kk ... ja sinä vanhaan malliin osuutesi ylläpitokuluista ja lainan hoidosta.
Kiitos! Harva varmaan tulee ajatelleeksi koko asiaa -ainakaan kukaan tuttavapiiristäni ei tiennyt, että lähtijä voisi vaatia mitään ennen kuin talo on myyty. Edelleen on se mentaliteetti, että se joka pidempään kestää kotona "voittaa potin".
Hei, lähetin sinulle yksityisesti meiliä mahdolliseen ositukseemme liittyen.
... maksaako toinen ... ja kannattaako niiden satasten takia käräjille lähteä ... se kunkin harkittava.
"Potin jako" ei liity lähtemiseen ... laki hyvin selkeä siitä miten omaisuus avioerossa ositetaan ja jaetaan.
Juridinen oikeus vuokraan toiselta tulee, jos hän yksin käyttää yhteistä omaisuuttanne asumiseensa. Voi toki sanoa, ettei tahtonut sun lähtevän ... jolloin voidaan "vasta-argumentoida" että otetanko tilallesi vuokralainen jonka vaitset... tms. Noh... tuo jos mikä kuulostaa riidan haastamiselta, enkä siihen rohkaise, mutta kyllä tuon "vuokra-asian" voi rakentavasti yrittää ottaa esille.
Hakemus laitettava käräjäoikeuteen ja malleja löytyy kyllä googlaamalla. Asia tulee miehellesi käräjäoikeudesta tiedoksi. Siitä kun ensimmäisen vaiheen hakemus on pantu vireille teillä on vuosi aikaa tehdä toisen vaiheen hakemus. Jos ette toisen vaiheen hakemusta koskaan kumpikaan, tai yhdessä, jätä niin asia raukeaa eli olette naimisissa edelleen. M36 on antanut sinulle hyviä ohjeita.
Jos miehesi on syyllisyydentunnossaan hövelillä päällä (ennen kuin tulee järkiinsä) voit tietenkin vaatia avioehdon tekemistä. Saattaisi olla ihan fiksua...et hae heti avioeroa, mutta vaadit, että avioehto (joka on sinulle edullinen) on tehtävä välittömästi ennen miehen poismuuttoa. AVioehdossa voidaan vapaasti määritellä, mikä omaisuus on kenenkin. Jos vain yleisesti sovitaan, että toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta toisen omaisuuteen, niin kumpikin omistaa sen, mikä hänen nimissään on. Avioehto on rekisteröitävä, muistaakseni nykyään maistraattiin. Ja Avioeroa sinun kannattaa hakea vasta sien jälkeen kun olet saanut avioehdon rekisteröidyksi.
Ota huomioon, että ajan kuluessa järki palailee ja toisella naisella on myös vaikutusvaltaa miehesi ajatuksiin...ihan varmasti!
... mitä ei pitäisi tehdä....
Epäilenpä että mies muuhun avioehtoon suostuisi, kuin että molemmat pitävät oman omaisuutensa ja velkansa (yhteiset puoliksi)... joka alkuperäilelle kysyjälle voi olla paljon normaaliositusta epäedullisempi (anteeksi maskuliininen yleistys).
En oikein pidä ajatuksena että ihmisten syyllisyydentuntoa hyväksikäyttäen vedätetään omaisuuden jakoa jätetylle edulliseksi ... aivan yhtä väärin on uhkailemalla ja kiristämällä hankkia etua avioeron osituksessa heikompaa puolisoa "sorsien" ... omaisuudenjako on yksi asia, laki siitä selkeä. Moraali toinen, puolison jättäminen tai toiseen rakastuminen ei ole laitonta tässä maassa.
nimittäin miehet syyllisyydentunnossaan.Niin minunkin petturipakenija lähti lemmenpesäänsä ja lupasi maksaa lainanlyhennykset ja sähkö ym.laskut.N iin on nyt 4 kk.tehnytkin mutta tilanne on jotenkin outo.En haluaisi olla siltä mitään vailla.Oon täällä ja ylläpidän huushollia ja mies käy kun käy.Edelleen avaimet tänne ja suurin osa tavaroistakin täällä.En suosittele kellekään tälläistä järjestelyä.Kun asiat pitkistyy ne myös mutkistuu.
Me toimittiin exän kanssa juuri niin, että hän muutti pois, lupasi maksaa lainoja ym maksuja ja laskuja edelleenkin, en maksanut vuokraa yhteisestä talosta, jätti auton minun käyttöön, maksoi siitä vakuutukset jne. Eikä eroa haettu. Eikä tehty mitään kirjallisia sopimuksia. Tämä siksi, että tarpeeksi rankkaa oli päätös erilleen muuttamisesta eikä ollut edes tarvetta muihin muutoksiin. Eli tavallaan kuin vanhanajan asumusero. Lapset saivat jäädä kotiinsa, kouluunsa. Tämä päätös tehtiin yhteisellä päätöksellä ja sujunut hyvin. Ehkä kumpikaan ei ollut valmis laittanaan edes sitä eron ekavaihetta käyntiin, vaikka se kuinka onkin VAIN harkinta-aikaa.
Mutta en lukemani perusteella suosittelisi tätä sinulle siksi, että kyse on ihmisestä joka sinut on pettänyt ja valehdellut. Ja tilanteessa on kolmas osapuoli. Voitko luottaa mieheen? Jos et niin älä edes harkitse. Itse luotan täydellisesti exääni ja tiedän hänen haluavan toimivan minun ja lasten parhaaksi.
Mieheni on vuosikaudet ollut se kiltti, ihana, luotettava ja aina asiansa hoitava mies. Ehkä itse olen siis ollut aivan kamala, inhottava ja liian päättäväinen, mutta olisihan sen voinut kai ilmaista minulle muutenkin kuin tälläisella äkkirakastumisella ja pommin lailla elämäni räjäyttävällä tiedolla. Kun ei puhu, ei puhu..Syytän tietenkin itseäni, inhoan itseäni, itsetuntoa ei löydy, mutta pakko uskoa kohtalotovereita, jotka vannovat minuuden palaavan vielä jonain päivänä.
Jouluaattona saimme jokavuotisen perinteen mukaan molemmat isovanhemmiltani rahakuoret. Etukäteen jo puhuttiin ja mieheni ( pitäisi opetella kai jo kohta käyttämään sanaa ex, en vain osaa) sanoi itse, että hänen mielestään rahat kuuluvat minulle ja lapsille. Näin myös kävi. Eli tuntuu, että oikeasti NYT ajattelee "kauniisti" rahan suhteen perhettään kohtaan, mutta annas olla kun muuttaa (käytännössä yöpyy, kirjoilla täällä ja sanoo tapaavansa lapsia täällä lähes päivittäin) toisen naisen luo, niin voihan olla että mieli rahankin suhteen muuttuu. Olen hokenut, että ethän voi mennä sinne vain kuin valmiiksi maksettuun hotelliin, pakkohan sielläkin on jotenkin osallistua taloudenhoitoon. Mutta muka tämä toinen nainen on valmis vain ottamaan "nyt ensi alkuun" miehen sinne, eivät kuulemma ole edes keskustelleet rahasta. Aika erikoista, lapsellista, kyseessä kuitenkin aikuiset ihmiset. Sekaisin oleva pääni ajatteleekin mieheni maksavan luonnossa kaiken, niin ihanaa seksiä meillä oli. Seksiä, joka tuntui aina vain paranevan vaikka yhteisiä vuosia tuli lisää...
Mutta siis, oikeastihan en voi juuri nyt luottaa mieheeni enää lainkaan. Ei mikään mitä on liittomme aikana luvattu ja vannottu pitänytkään paikkansa. Ei siis kannata minunkaan kai ajatella että tämä "kiltteys ja ymmärrärrys taloudelliseen tilanteeseen" jatkuisi pitkään. Varmasti on uudella naisellakin ajatuksia asiasta.
siihen, että kun arki koittaa, huomaa uusi nainen, ettei kahden ihmisen elättäminen olekaan sama asia kuin yhden. Ja tulee kateelliseksi, kun sinulla menee rahallisesti paremmin, kuin hänellä (mies maksaa sinulle, ei hänelle)
Paljon on sulla samoja tuntemuksia kuin mullakin on/oli. Yritä kuitenkin kaikesta huolimatta pitää raha- ja tunneasiat erillään. Kun pää on tunteista täysin sekaisin niin mua ainakin helpotti tieto siitä että taloudellisista vaikeuksista on ulospääsy.
Itsesyytökset on ihan normaalia sinun tilanteessasi. En usko että olet ollut liian päättäväinen. Oisko niin että miehesi on vain ollut päättämätön? Mua ainakin ärsytti kuunnella liian usein vastauksena "emmätiä", kun piti jostain päättää tai keskustella.
Ja sit toi seksi. Hyvään seksiin tarvitaan kaksi(vähintään). Eli on aivan selvää että olet 'siinä' ainakin yhtä hyvä kuin miehesi. Todennäköisesti parempi! ;) Nyt voi tuntua oudolta ajatukselta touhuaminen uuden ihmisen kanssa. Mutta jos teidän solmu ei aukea niin löydät varmasti vielä ihmisen joka on oikeasti rehellinen (ja hyvä sängyssä).
Kiitos vastauksista. Päättämätönhän se mies on ollut, eli aina on yleensä hänelle ollut sama miten tehdään, joten minä olen päättänyt. Nyt se sitten päätti pistää elämänsä kai kerralla uusiksi. Tähän liittyy myös hänellä tämän vuoden aikana työn ohella käyty opiskelu, eli lopputyön esittely oli pari päivää ennenkuin kertoi toisesta naisesta. Edessä siis mahdollisesti uusi työ, uusi nainen, uudet lapset ( vaikka ei muka ajattele samanikäisten lasten siellä korvaavan meidän lapsia, kuvaili heitä "muuten samanlaisia, mutta reippaampia!?" ja kaikenkaikkiaan uusi elämä ) Kai se oikeasti edes omista lapsistaan välittää, pakkohan sen on, kun on ollut niin hyvä isä tähän asti eikä väitä nytkään, ettei lapsiaan rakastaisi. Minuthan hän hylkää.
Siltä näyttää että itse joudut varmaan tekemään loputkin päätökset(niin minäkin jouduin). Miehesi on uutta elämäänsä tainnut jo jonkin aikaa suunnitella? Vai yh-uusioperheen meinaa perustaa. Taloudelliset kysymykset saattaavat olla pinnalla nopeammin kuin arvaatkaan. Vaikka enhän voi teitää kuinka varakkaita siellä ollaan? 'Luonnossa' maksaminen ei varmaan pitkään vetele, sillä sehän ei onnistu kuin mustikoina ja puolukoina ;)
Hän varmasti rakastaa yhteisiä lapsianne. Eikä mikään eikä kenenkään lapset aja niiden ohi. Siitä olen varma. Uuden kumppanin 'reippaat' lapset saattavat olla hetken päästä 'liian villejä' ja 'huonosti kasvatettuja'? Joten pidä varas jos alkaa äijä taas kolistella sun oveas!
tehdä paperit valmiiksi lopullisen eron varalta: eron vireille laitto, lastenvalvojalla huoltajuus elatussopimukset ja laskuista ja omaisuuden jaosta sopimukset, jotka virallisesti vahvistaa (itselle sain oikeusavusta lakimiehen, joka kirjasi viralliset paperit)sekä pankin kanssa neuvottelu, jolloin pyytää "laina arvion" - auttaa omaisuuden jaossa. Voi tarvita useita käyntejä ko paikoissa, neuvovat kyllä...
Minulla kaikki sujuivat alussa hyvin, kunnes samanlainen "suhde jatkunee kivasti varalta jos ei onnistu" muuttuikin pian "aivan mahdotonta neuvotellakaan kun et alistu" -linjalle ja jatkuu yhä... Lasten kanssa on turvattu olo, mutta kaikkia sovittuja maksuja sitten ei saatukaan epävirallisten sopimusten jäätyä ilman lainvoimaa: siinä lapsille luvatut asiat mukaanlukien.
Uusioperhe aikoo nyt rakennuttaa talon ja he tarvitsisivat lainapääomaa ja arvatkaa ketkä heidän mielestään istunee nyt sen päällä...
Taustatiedosta sen verran, että viime tapaninaamuna ennen tsunamia uusrakkaus minulle ilmoitettu, tammikuun lopussa erottu, maaliskuun alussa kaikki paperit allekirjoitettu ja huhtikuun lopussa nämä jatkuvat riidat aloitettu.
Ymmärrän, että tunnekuohu ja pelko, suru, kauhistus on päällimäisenä. Yritä nyt tehdä se ainut oikea ratkaisu ja hae heti avioeroa kuten M36 neuvoi. Elävästä elämästä on monia esimerkkejä, miten taloudellinen tilanne kaatuu, kun lähtijä on luvannut vaikka mitä. Siellä on aina se kolmas osapuoli, jota pitää kaikella tavalla miellyttää. Voit jatkaa asumista talossanne ja sopia miehesi kanssa järjestelyistä, mutta tilanne on kuitenkin jäädytetty. Ajattelet varmaan, että eihän miehesi voi tehdä niin lapsilleen, mutta kun voi.
Jos tilanne muuttuu, niin eihän sitä lopullista eroa tarvitse hakea, nyt turvaat vain lastesi elämää, älä luota, moni on katunut.
Sanoisin kuitenkin kokemuksesta, että
kaikki vaan paperille ja homma selväksi.
Kun homma pitkistyy niin mutkistuu.
Kun ja jos luottamus jo mennyt kirjoittamasi
mukaan, miksi tällaista "varaventtiiliä"
enää "turvaksi".
Nimimerkki kokemusta omaava
Otin juuri sormukset pois, mies tulee puolen tunnin päästä kotiin töistä. Kotiin...? Viimeinen yö hänellä täällä kodissa, huomenna menee toisen naisen luo. Joulu on ohi, avioliitto melko varmasti ohi. Lapsille pitäisi pian yhdessä puhua, että isi muuttaa pois, mutta tulee olemaan paljon heidän kanssaan.
Tuntuu niin pahalle, maailmasta on tullut synkkä ja pelottava. Olen hermot riekaleina.
Kiitos tämän palstan väen; haen huomenna eropaperit valmiiksi. Tuskin jätän niitä huomenna yksin (mies töissä klo 05-20), helpoin tapa viedä ne varmaan keskiviikkona yhdessä. Muutenhan haastemies veisi ne miehelle (?), en muuten edes tiedä osoitetta minne on muuttamassa, täytyykin kysyä. Keskiviikkona ensin perheneuvolaan, sitten eropapereita viemään, on meillä yhteisiä asioita, huh.
Mutta tajuan nyt siis sen, että avieron vireillelaitto ei ole radikaali lopullinen ratkaisu, vaan aika ja sen myötä lopulliset päätökset tapahtuvat alkavan vuoden myötä.
... sitä tarvitaan nyt, mutta myös rohkeutta myöntää aviokriisin olevaksi, ja sen että eroa harkintaan ... minkä vuoksi haetaan avioeron ekaa vaihetta ... ja alkaa harkinta-aika.
Vaikka mielessä myllertää, tuntuu pahalta, pelottaa ... niin silti toivon että löydät voimia ajatella ne asiat jotka täytyy "rationaalisesti" (ja ehkä kylmän harkitsevastikin) ... ja tunteella muut.
Puhukaa lapsille, tehkää selväksi ettei heistä ero johdu, vaikka te eroasittekin niin lapsista ei ole tarkoitus saati tahto erota. Tukekaa vanhemuuksianne, vaikkette aviopareja olisikaan ... tiedän, äärettömän vaikeata. Pitäkää lasten etu mielessä ... äläkä vaan sorru heidän isän "mustamaalaamiseen", vaikka kiusaus saattasisi ollakin ... tekevät sitten aikanaan omat johtopäätöksensä kun siihen kypsiä.
Niin, ja lopuksi tarkennus ... jos haet eroa yksin, ei haastemies tiedoksi asiaa heti tuo toiselle osapuolelle ... ekaksi se toimitetaan siihen osoitteeseen kirjekuoressa missä hän kirjoilla (tai sinne minne erohakemuksessa olet kirjoittanut), ellei hän sitten palauta palautuskuoressa allekirjoittamaansa vastinetta ... niin sitten asia hoituu toisin. Mutta, ehdottomasti kätevintä jos jo erohakemuksessa molempien allekirjoitukset
Näinhän se on; harkinnalla ja kuukausien ajan kuluessa vasta tietää mistä meistä kukin itsensä löytää. Tänään menemme tosiaan perheneuvolaan sovitusti nyt aamulla, mies tulee hakemaan. Ja samalla menemme yhdessä ne eropaperit laittamaan, selkeintä niin.
Itse kun olen työni puolesta ammattikasvattaja, niin "tiedän" kuinka lapsille asioista kuuluu puhua, tiedän kuinka viisas eroava vanhempi käyttäytyisi lasten edessä kun isä on paikalla, osaan ehkä kuvitella lasten itsesyytökset mielessään, lasten tunteet ja irrationaalisetkin pelot, joita tilanne saattaa aiheuttaa. Siksi olenkin ( no minähän aina olen ollut liitossamme se määräilijä, johon mies nyt kypsähti, vaikkei ole koskaan valittanutkaan) nyt suoraan sanottuna sanonut, mitä kaikkea miehen pitää hokea, sanoa ja toistaa meidän lapsille. Kertoa, että vaikka rakkaus vanhempien välillä voi joskus loppua, niin lapsia kohtaan se ei lopu ikinä. Hän on aina lastensa isä, sitä ei mikään muuta. Hän on aina tavalla tai toisella heidän elämässään paljon mukana ja huolehtimassa heistä. Lapset ovat hänen elämänsä tärkein asia (tällä hetkellä se tuntuu olevan kyllä kieltämättä uusi nainen, mutta eihän sitä lapsille sanota), kukaan muu lapsi ei tule heidän tilalleen isän sydämessä. Siellä kun odottavat uusioperheessä samanikäiset lapset. Olen myös pyytänyt myös miestäni sanomaan, että tämä ei mitenkään ole lasten syy tämä tilanne, ei mikään mitä he ovat tehneet ole aiheuttanut sitä tai he eivät olisi mitenkään voineet sitä estää, tämä on aikuisten välinen asia. Hän on pahoillaan siitä, että aiheutti heille näin suuren järkytyksen ja surun, muutoksen heidän elämässään.Hän aikoo viettää paljon aikaa heidän kanssaan, vuorotyön ansiosta on tosi pitkiä vapaita eli nytkin tulevan viikon (ja ensimmäisen viikon, kun ei asu kotona) aikana hän tapaa lapsiaan ihan joka päivä. Näitä asioita hoen lapsilleni tietenkin itsekin, puhun omasta rakkauden tunteesta heitä kohtaan ja puhun myös nämä mitä lasten isä tuntee ja ajattelee.
En siis yleisesti ottaen mustamaalaa isää lapsilleen, vältän sitä tietoisesti ja hyvin harkitsevasti. Muutaman kerran olen kyllä huutanut ja itkenyt lastenkin kuullen ( en edes ihan muista mitä, sen verran sekaisin olen kai ollut). Niistä hetkistä tunnen suurta syyllisyyttä, myös siitä, että päätöksestäni huolimatta aattoilta päättyi itkuun (ja oma itku sai puolestaan lapsetkin itkemään). Olisin niin halunnut edes jonkinlaisen hyvän muiston todennäköisesti viimeisestä yhteisestä joulusta. Mutta minkäs teet, tunteet niin voimakkaat pettymyksen johdosta, kun mies sovitusta huolimatta ei pystynyt olemaan soittamatta rakkaalleen, ja tällä naisella niksahti taas päässä. Toisaalta lasten on tietty hyvä nähdä suruni ja epätoivonikin kohtuullisessa määrin, koska auttaahan se jollain lailla ymmärtämään, että emme voi elää yhdessä. Jos vain hymyillen vilkuttaisin, että heihei, lähde sinä toisen naisen luo, niin olisihan sekin tosi erikoista jopa lasten mielissä. Koitan kuitenkin siis säästää lapsiani, ja se onnistuu parhaiten asumalla selkeästi eri paikoissa. Mies jää tänne kyllä kirjoille toistaiseksi.
Alkuunhan kuvittelin meidän asuvan monta yhteistä kuukautta eteenpäin, koska olenhan minä niin "järkevä kasvattaja, että teen sen lasteni vuoksi" ja toisaalta olihan siinä paniikinomaista kiinnipitoa miehestä, että kun edes näkisi sitä hetken, niin muka lohduttaisi. No kun kului hieman aikaa ja pahimman kriisin helpotettua rupesin tajuamaan mikä on tilanne, en todellakaan pystyisi elämään mieheni kanssa ei-parina, vain lasten kasvattajina. Joulupäivänä sen jo huomasin, että saman katon alla oleminen on yhtä tuskaa ja helvettiä, ja koira parka kävi sinä päivänä yhteensä 4 h lumimyräkässä lenkillä, koska tuli tunne päästä yksin huutamaan keskelle metsiä omaa surua ja epätoivoa. Tottakai myös lapsille suruni näytän, mutta yritän sen hysteerisimmän vaiheen "säästää" hetkiin jolloin olen yksin, ystävän seurassa tai kaksin miehen kanssa. Lapsille niin pelottavaa ja outoa tämä tilanne muutenkin. Tänään perheneuvolassa kyselen, mitä tukea heillä olisi tarjota lapsille, haluan varmistaa, että hekin selviävät tästä parhaalla mahdollisella tavalla ja sydämeen jäisi mahdollisimman pieni tuskainen möykky, joka vähitellen ehkä pienenisi. Kysyn myös saanko sitä kautta itselleni ammattiapua; todennäköisesti se on kuitenkin omalääkäri, joka ohjaa minut eteenpäin, ja onneksi hänellekin sovittu jo sairasloman loppuun aika.
näköjään tosi lujaa tekoa. Vaikka sulla on ehkä elämäsi pahin kriisi päällä niin pystyt toimimaan perheesi edun mukaisesti.(ainakin minun mielestäni)
Muistathan kuitenkin purkaa tunteitasi vaikkapa läheisille ystävillesi niin että saat myös itseäsi hoidettua ja päästettyä 'hyöryjä pihalle'.
Selviydyt tästä vielä voittajana. Sen huomaan jo minäkin :)
Teksteistäsi huomaa, että sinulta löytyvät tarvittavat palikat itsesi jälleenrakentamiseen. Tee tästä elämäsi suurimmasta kriisistä oppimiskokemus, selviydyt siitä entistä viisaampana ja vahvempana. Olen yli viidenkymmenen ja lapset ovat jo aikuisia. Meillä oli jollakin tavalla samanlainen tilanne kuin teilläkin: minä oli perheen toimitusjohtaja ja tunnejohtaja. Olin ylivastuullinen ja exäni oli alivastuullinen (tai minä tein hänet sellaiseksi). OLi aika vaikeaa ymmärtää, että hän ei pohjimmiltaan ollut ollenkaan sellainen kuin olin mielessäni hänet kuvitellut. Vähitellen olen oppinut päästämään irti ja luovuttamaan hänet henkisesti omaksi itsekseen ja omasta elämästään vastuulliseksi ihmiseksi. Mielestäni hänen uusi kumppaninsa (jonka ilmaantuminen kuvioihin käynnisti eron) ei ole exälleni tarpeeksi fiksu, mutta eipä tuo minulle kuulu... Kulunut vuosi on ollut opettelua siihen, että jokainen aikuinen ihminen todellakin vastaa itse itsestään. En tiedä onko se niin vaarallista, jos lapset näkevät miten äiti suree. Surua ja vihaa tulet kyllä tuntemaan! Mutta aikanaan vihankin palaa tuhkaksi ja pystyt kiihkottomasti toteamaan, että se oli se elämän vaihe ja ilman sitä, en olisi sellainen (viisastunut ja asioita ymmärtävä) ihminen kuin nyt olen.
Tulet selviämään hienosti mustien päivien yli, siitä olen varma.
Olen kolmekymppinen ja olen ollut sinun tilanteessasi se lapsi. Lapset pärjäävät kyllä hyvin. Avioerot ovat nykyisin niin yleisiä, että tilanne ei lapsillekaan ole enää niin erilainen ja outo. Hoitopaikassa, koulussa, kaveripiirissä, varmasti saman kokeneita.
Olet viisas, kun haet ulkopuolista apua. Pidä huoli itsestäsi ja puhu asiasta ystävillesi ja ammattilaisille. Paljon voimia uuteen vuoteen.