..olen jostain kumman syystä saanut apua Teidän kaikkien kirjoituksista: Hyvistä, huonoista, mauttomista, sydämmellisistä etc. Minä käyn eroani läpi tämän palstan kautta - laajennan ymmärrystäni ja heitän kokemustani jonnekkin. Minulla ei ole ketään jolle "purkaa" oloani - miehelläni kyllä jo uusi kuvioissa. En ole kiitollinen eroistanne - vaan siitä että voin yhtyä mielipiteissä/tuntemuksissa toisiin ihmisiin. En siis ole yksin. Halaisin jos voisin nyt vain viestitän. Joku päivä on huonompi, toinen täysi "taivas" - mutta tästä selvitään.
Kiitoksia Teille kaikille..
nöyränä kiitän
81432
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kirjoituksista ja niistä saamastani avusta. Oma eroni on vasta siillä asteella, että käskin miehen pakata kamppeensa. Ikävä kyllä ei ole paikkaa, mihin mennä, niin pitää katsella tuossa vielä.
Nainen kuvioissa, mutta ei ilmeisesti voi sinne mennä, kun ei lähtenyt sinne samantien.
Ei kyllä kertonut syytä, mutta rauhottui kummasti, kun huusin, että kamppeet kasaan, tai löytää ne yx aamu oven ulkopuolelta.
Teen sen, minkä uhkaankin. Tiistaina käyn jättämässä avioeropaperin, jos töiltäni ehdin. Kiitos erityisesti M36-nimimerkille. Sait minut huomaamaan, ettei sen paperin kanssa kannata vetkutella. Koskaan ei voi mennä sanomaan, mitä toinen tekee, kun kumminkin erotaan.
Parempi olla varautunut etukäteen, ettei joudu uuden rakkaan maksumieheksi.
Kun ukko muutti vaatimuksestani (en jaksanut enää siipeilyä, passaamista, juomista) - palasi entisensä luo. Aikaa on vasta muutama viikko: maksatti vuokra-asunnon, takuuvuokrat, auton, lähes kaikki siis....onneksi minä en mennyt höynään...siinäpä entinen maksakoon ja kuvitelkoon laittavansa "nuoruusvuosien" suhteen jälleen kuntoon! Ei ole vuottakaan nähty että ukkoni yksin olisi ja "viilaisi" muijia linssiin...Sääliks käy - mut minkä voi jos sielultaan niin köyhä naisihminen löytyy...Jep, menin minäkin lankaan - sainpahan lapset, elämäni rikkaudet ja myös rakkautta taannoin. Kiitän puolestani myös jokaista kirjoittajaa - täältä saa lohtua, aivan oikeasti.
Ihan sama tilanne.
Eron ensimmäisinä, pahimpina hetkinä lueskelin tätä palstaa öin ja päivin hakemalla täältä edes jonkinlaista lohtua ja ymmärrystä.
Ehkä se vertaisryhmäteoria toimi tässäkin, sillä tällä hetkellä, muutaman kk:n päästä pahimmasta tuntuu jo aika hyvälle!
Täältä kans tulee kiitokset kaikille. Olen jonnin verran itse osallistunut keskusteluun, mutta ennen kaikkea lukenut noita vanhoja keskusteluja. Kummasti se vain helpottaa ja jotenkin saa uusia näkökulmia. Tätä tuskaa se ei poista eikä kyyneleitä kuiva, mutta helpottaa. Ehkä se on niin, että se auttaa, kun tietää, ettei ole ainoa eron kokenut. Lisäksi kun täällä saa anonyymisti kirjoittaa, tulee rehellisiä omia kokemuksia. Aina sitä vain jotain yhtäläisyyttä löytyy. Ja sitten kun olette vielä te, jotka olette asioissa pidemmällä - teiltä saa hyviä vinkkejä, kommentteja jne.... Kyllä tällä palstalla tulee käytyä useamman kerran päivässä. Ihan oli "tuskaa", kun olin pari päivää netin ulottumattomissa, enkä päässyt lueskelemaan.
Kiitos vielä. Jatketaan samaan malliin.
luojalle kiitos. Ja kiitos tosiaan kaikille kirjoittelijoille, toisilta saa valtavasti voimaa jaksaa eteen päin. Aina välillä palstalle eksyy joku katkeroitunut, joka lyttää kaiken maanrakoon, mutta sekin opettaa ja opastaa eteen päin; näin en ainakaan aio toimia. Halituksia ja voimia kaikille palstalöla kävijöille.
Eroni pahimpiin aikoihin kävin täällä lueskelemassa muiden kokemuksia. Osa kirjoituksista lohdutti, osa ahdisti vaan enemmän.
Kaikenkaikkiaan muiden kokemukset auttoivat. Olen oman eroni jo läpikäynyt ja löytänyt uuden rakkaudenkin. Se, mikä silloin tuntui vievän hengen, teki minusta entistä vahvemman ihmisen.
Hyvää uutta vuotta kaikille erossaan kieriskeleville, uusi elämä ja rakkaus tulee varmasti!
Ex kertoi löytäneensä vuosi sitten uuden, 1kk tapaamisen jälkeen lähtevänsä ja erottiin tammikuun lopussa.
Kevät oli kaaosta ja tukiverkostojen (tämäkin palsta) avulla syksyllä kääntyi voitolle ja nyt elämään astui Mies, joka todisti minulle rakkauden löytyvän itsestäni ja sen kykenevän uudistumaan palavammaksi kuin koskaan entisessä avioliitossani.
Vaikka tämä uusi suhde ei kantaisikaan mihinkään, sen tuoma voima osoitti minulle, että ei kannata jäädä taapäin tuijottamaan - elämä on edessä ja hyvin läpikäydyt kokemukset vain pistävät meidät kypsymään paremmiksi ja kokemaan suurempaa!!!
Ei siis kannata jäädä murehtimaan, eikä yrittää kiihdyttää suru/vihatyöprosessia, kaikki aikanaan selviää...
Hyvää Joulua kaikille
Minäkin kiitän palstan kirjoittelijoita. Tällä palstalla käyn lähes päivittäin.
Erosta on jo aikaa eikä uutta tule eikä tilata.
Viihdyn erittäin hyvin omissa oloissani.
Kirjoittelen enimmäkseen Soneraplazan Elleissä.
Siellä on monta riemastuttavan hyvää vakiokirjoittajaa.
Vertaistukea en hae enää live-elämästä. Minulle nettituki riittää ihan hyvin.
Luin uusimmasta Iltalehdestä erään julkun sanomana, että ei kukaan toivo eroa omalle kohdalleen. Eron kohdatessa on kuitenkin vain jaksettava. Sama sääntö pätee moneen muuhun asiaan.
Katselin tänään BBC:n dokumenttia tsumamista sekä uutisointia tsunamin muistojuhlasta.
Surutyö kestää kauan ja jotkut pärjäävät vain lääkkeiden avulla. Toivottavasti harva tarvitsee sellaista apua eron kohdatessa.
Minua auttoi parhaiten kirjoittaminen ja lukeminen. En vaivannut asioillani läheisiäni ja työkavereitani. Halusin keskittyä töihini ja unohtaa koko asian päiväsaikaan. Elleissä kuitenkin oli hyvä käydä purkamassa mieltään nimettömänä.
Avioerossa olen oppinut valtavan paljon elämästä.
Tuskin olisin päässyt henkisesti näin pitkälle, jos olisimme roikkuneet kynsin hampain yhdessä.
En ole koskaan ahdistunut kenenkään kirjoituksista. Toivottavasti kukaan muukaan ei minun höpinöistä. Tiedän, että miehiä ärsyttää suunnatomasti itsenäinen ja vapaa nainen. Ehkä olen feministi, mutta mitä siitä. Kai mekin saamme olla olemassa.