Itsensä häpeäminen

m~20

Sairaalloinen itsensä häpeäminen on uskoakseni yksi yleisimmistä ihmisten mielenterveyttä horjuttavista ongelmista - ainakin Suomessa. Itse en ainakaan ole päässyt pakoon voimakkaita häpeän tunteita, joista olen jollain tavoin ollut tietoinen aina, mutten ole niiden aiheellisuutta kuitenkaan osannut ainakaan tähän mennessä kyseenalaistaa. Perusteettoman voimakas häpeä kun lamaannuttaa ihmisen luulemaan itseään kelvottomaksi, tekee itsetutkiskelusta vaikeaa ja pahimmillaan jättää varjoonsa suuren osan tunteista. Olenkin takuulla ollut vuosien varrella monien silmissä tunnekylmä tyyppi, sillä häpeäni on saanut minut sensuroimaan tunteitani, ajatuksiani ja jotenkin epäilemään olemassaoloni oikeutusta tai ainakin sen mielekkyyttä. Ja samalla kun olen lakannut arvostamasta itseäni olen myös lakannut kehittämästä ihmissuhdetaitojani.

Turhasta oman itseni häpeämisestä vapautuminen on mahdollista. Niin uskon, vaikka minulla on lähes koko elämäni mittaiset perinteet voimakkaista häpeän tunteista. Keskeisimmäksi häpeäni lähteeksi nimeänkin häiriinnyttävät kotioloni, joiden vallitessa on ollut vaikeaa kehittää itsetuntemusta ja -arvostusta. Lisäksi olin koulukiusattu, mikä on varmasti osaltaan vaikeuttanut ongelmaani. Ehkä olen myös tavallista herkempi ottamaan turhaa painolastia ja liian ahkera keksimään itsesyytöksiä.

Silti just nyt mul on sellanen fiilis et kyl elämä ehkä mahdollisesti viel puhkee kukkaan ja koko tunnekirjon kattava spontaanius vie voiton änkyttämään saavan epävarmuuden ja tunnekylmyyden tuskastuttavasta liitosta.

Älkööt siis te muutkaan turhaan häpeilkö, ainakaan sitä mitä olette!

17

6101

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • japa

      Tunteet tulevat sisimmästäsi, ei ulkopuolelta. Eli häpeä luodaan myös itse, se ei vain "tule" jostain ulkopuolelta esim. toisten sanomisista.

      Tämä kannattaa tiedostaa.

      • m~20

        Vaikken häpeän biokemiaa tai perinnöllisen alttiuden osuutta siihen tunnekaan, niin painottaisin että häpeän kokemisen edellytyksenä on normaalisti ulkoisesta lähteestä saatu lannistava palaute. En kuitenkaan väitä etteikö yksilöiden välillä voisi olla suuriakin luonne-eroja vaikuttamassa tapaan ja voimakkuuteen kokea häpeä.

        Käytännössä: Kohtuuttoman häpeän mielekkyyden pystyy helpommin kyseenalaistamaan, jos tunnistaa sen (ulkoisen) alkulähteen.


      • häpeän lapsi

        Joo, totta puhut, mutta on ero häpeällä ja häpeällä. itse aiheutettu häpeä on oikeaa ja asiaan kuuluvaa, mutta sukupolvelta toiseen jatkunut ja toisten aiheuttama häpeä on sitä väärää häpeää, niin kuin myös syyllisyyskin.


      • siasl_

        Siis ensin puhut puolitosia ja epätosia sekaisin. Sitten sanot, että "kannattaa tiedostaa".

        On jokaiselle helppo tajuta vähänkin asiaa ajattelemalla, että herkässä iässä oleva lapsi opetetaan häpeämään itseään. Sen jälkeen häpeä tulee sisältä kun se on ulkoisin toimenpiten saatu ahkerasti opetettua.

        Tarkoitus aloittajan tekstillä on häpeästä vapautuminen. Ja se tapahtuu parhaiten siten, että edellä kuvaamani pieleen oppiminen tulee näkyväksi ja tiedostetuksi.

        Sinun vastauksesi ainoa tarkoitus on toimia päinvastaiseen suuntaan. Eli syyttää nolattua, kiusattua tai torjuttua lasta, nuorta ja myöhemmin aikuista siitä, että hän on nolattu ja tuntee itsensä nolatuksi. "Oma moka, oma vika, auta ittees vaan." Eli olet täydellinen myötätunnon vastakohta. Riippumatta siitä, miten viisasta oikein esität.

        Joo. "Kannattaa tiedostaa."


    • avoin kämmen

      kaksikymppiseksi sulla on kypsät ajatukset. Lopeta itsetutkiskelu, kokeile jotain konkreettista, vaikka auttamista. Siinä voi oppia sellaista, mitä ei peiliin tuijottamalla ikänä opi. Me kaikki olemme riippuvaisia toisistamme. Sinua on autettu. Nyt on sinun vuorosi auttaa.

      • siasl_

        "Sinua on autettu." Siis häh? Missä vaiheessa hän niin sanoi tai mistä se ilmenee?

        Tässä keskustelussa tuntuu monilla olevan kova kiire harrastaa "terapiaa" sanomalla että "et sinä mikään potilas ole" tai "ei sinua mikään vaivaa".

        Auttamisen idea on, että on ihminen, jota ei kukaan ole siihen mennessä kuunnellut, ja joka on itseään tutkimalla ymmärtänyt tämän. Niinpä hänen pitää hakeutua tilanteeseen, jossa hänen tehtävänsä on kuunnella muita ja myötäelää muiden ongelmissa, mutta kukaan ei edelleenkään kuuntele häntä tai myötäelä hänen ongelmissaan.

        Minä en näe tuossa neuvossasi mitään viisasta enkä hyödyllistä enkä myötätuntoista. Siinä on pikkasen imartelua silottamassa sitä, että loppu on totaalisen tunteetonta ja tylyä. Tunnustamalla saaneensa vähemmän arvostusta hän tekee itsensä sinun silmissäsi pysyvästi vähempiarvoiseksi. Joten siksi voit tyrkätä hänelle arvottoman neuvosi ja tuntea itsesi mieheksi ja odottaa vielä että joku on siitä samaa mieltä.


    • Häpeän lapset

      ..Kirja Häpeän lapset on traumaterapeutti Tor Spiikin kirjoittama. Suosittelen.Sekä kirja-häpeästä rauhaan:Theo van deer Weele.

      Itse olen saanut huomattavaa paranemista Häpeän lapset -seminaarien kautta joita Tor Spiik vetää-muutaman kerran vuodessa!!

      t.siipirikko

    • edessä

      ei tarvitse kenenkään teeskennellä tai hävetä mitään. Hän auttaa hädän päivänä jos huudamme häntä avuksi. Jokainen ihminen on Hänelle tärkeä ja Hän haluaa auttaa jos annamme hänen auttaa. Kun apu tulee , älä unohda auttajaasi

    • jumalaton.

      jumala ei auta ketään, se on koettu.

      • Olli

        Olen samaa mieltä. Jumalat ei auta ketään, se on vain toiveajattelua. Ketäs ne auttoivat esim. tsunamissa. Syntymäpäivänään eli siis jouluna järjesti tuollaisen katastrofin!!! Uskokaa jo ettei jumalia ole olemassa.


      • Zgfdhsfhdf

        miksi kaikkea muuta sitten saa tyrkyttää?


    • avohoitopotilas

      Lapsena häpesin vanhempiani ja kotiani, josta tunsin myöhemmin syyllisyyttä. Tällä hetkellä häpeän psyykkisen sairastumisen aiheuttamaa tilannettani. Edelleen psykoosin aikaisen käytöksen takia välttelen ihmisiä, joille puhuin kaikkia sairaita juttujani. Äitimuorin kanssa tulen läheisistäni parhaiten juttuun.

      • m~20

        Äitini on psyykkisesti sairas ja varmasti häpeää sairauttaan, josta harvemmin edes puhuu avoimesti. Eipä ole helppoa muillakaan perheen jäsenillä, enkä tiedä mitään oikotietä ulos pahimmillaan painajaisilta tuntuvista elämäntilanteista. Olen kuitenkin samaa mieltä erään tähän ketjuun jo kirjoittaneen kanssa: Käytännönläheinen toiminta ja lämminsydämisten ihmisten kanssa oleminen lienee paras vaihtoehto.


    • m--19

      Samanlaisessa tilanteessa olen.. Kiusaaminen on jättänyt minuun syvän häpeän ja itsevihan tunteen. Jokainen liike, jokainen teko aiheuttaa pienen piston sydämeen. Jonkinlainen häpeä koko olemassaoloani koskien vaivaa minua.

      Viime aikoina olen ehkä alkanut vapautua, tulla tietoisemmaksi tunteistani. En enää juurikaan häpeä häpeääni.
      "Olen nyt tässä, eikä minun tarvitse hävetä itseäni. Minulla on oikeus olla olemassa."


      Mutta kiinnostavaa ja itseäni auttavaa tekstiä löytyy osoitteesta www.healingeagle.net



      Onnea ja rakkautta sinulle oikein isolla kädellä!
      (no olipas vähän hintahtava kukkaistervehdys :)

    • satunnainen kulkija

      Olisin voinut kirjoittaa aivan saman tekstin itsekin. Nyt on ikää 23 ja sama jatkuu toisinaan yhä
      vaikka olen vuosikausia yrittänyt päästä siitä.

    • erskatsi

      tämä kirja voi auttaa

      ben malinen, musta valkoinen häpeä

      löytyy useimmista kirjastoista

    • abcdefghijklmnopqrså

      Olisin voinut itse kirjoittaa ap:n tekstin. Sillä erotuksella, että itselläni on ikää enemmän ja tämä häpeä vaan pahenee ja pahenee. Alan lähennellä jo umpikujaa. Ja jotain tälle totisesti pitäisi jo tehdä. Ja tästä jotenkin vapautua. Olen joskus yrittänyt jotain "minä en suostu häpeämään" -asenteella ja syöksynyt joka kerta vaan syvemmälle ja syvemmälle häpeän kierteeseen. Miten ihmeessä tästä voi omin avuin nousta?

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Anteeksi mies

      En vaan osaa kohdata sinua ja olla normaali. En tiedä mikä vaivaa. Samaan aikaan tekee mieli tulla lähelle ja kuitenkin
      Ikävä
      57
      8737
    2. Mietin aina vain

      Minä niin haluaisin nähdä sinut. Ei tuo yhden ainoan kuvan katsominen paljon helpota... Miksi sinä et voisi olla se roh
      Tunteet
      12
      3439
    3. Hetken jo luulin, että en ikävöi sinua koko aikaa

      Mutta nyt on sitten taas ihan hirveä ikävä jotenkin. Tiedätköhän sinä edes, kuinka peruuttamattomasti minä olen sinuun r
      Ikävä
      26
      2620
    4. Palstan henkisesti sairaat ja lihavat

      Täällä on sairaita, työttömiä ihmisiä kirjoittelemassa joilla ei ole tarkoituksena kuin satuttaa ihmisiä. Jos eksyt pals
      Ikävä
      114
      2030
    5. Kysely lieksan miehille

      Olemme tässä pohtineet tällaista asiaa, että miten on. Tästä nyt on paljon ollut juttua julkisuudessakin aina sanomaleht
      Lieksa
      80
      2020
    6. Outoa että Trump ekana sanoutui irti ilmastosopimuksesta

      kun Kaliforniaa riepottelee siitä johtuvat tuhoisat maastopalot. Hirmumyrskytkin ovat USA:ssa olleet tuhoisia.
      Maailman menoa
      357
      1737
    7. Saan kengurakkaan kotiin viikon päästä

      Mitä tapahtui? Martina hehkutti tätä stoorissaan reilu viikko sitten, mutta eipä aussimiestä Suomessa näkynyt, vaan tapa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      241
      1432
    8. FinFamin ryhmät

      Älkää hyvät ihmiset luottako tähän tahoon. Ryhmiä on, mutta eivät ne toimi. Ihmisiä savustetaan ulos, vaikka näissä piir
      Salo
      0
      1211
    9. Olen vähän

      Hysteerinen se on totta. Etkai ymmärrä miten syvästi tunnen sinua kohtaan. Ja olet aina lähelläni. Olet osa jo jotain. I
      Ikävä
      10
      1085
    10. Osmo Peltola voitti ansaitusti Kultaisen Venlan - Kirvoitti yleisöltä mahtavan reaktion!

      JEE, onnea Osmo! Osmo Peltola voitti Vuoden esiintyjän Kultainen Venla -palkinnon. Isä-Peltsin ja Osmon luontoseikkailu
      Suomalaiset julkkikset
      67
      1044
    Aihe