Olikohan se ero-palstalla kun väitettiin, että mm. työhönotossa on paljon "perinteisesti ajattelevia miehiä", (!) jotka eivät hyvällä katso eronnutta. Tämän kun on pitkään todistettava olevansa kelvollinen, sillä ero on tehnyt hänestä epäonnistuneen.
Tunnistan asian, ja osa hyvän-päivän-tutuistani ajattelee tietoisesti tai tietämättään samoin. Ennen eroani olin kallellani samaan suuntaan. Kun ex-mieheni halusi itselleen uuden avioliiton, hänellä riitti olalle taputtelijoita, eikä epäonnistujista ollut tietoakaan. Onkohan se sittenkin niin, että tässäkään ei koskaan olla aivan tasa-arvoisia? Eronnut mies ja eronnut nainen... eikö niillä ole hieman erisävyinen
lataus, edelleen?
Eronneena naisena en koe itseäni epäonnistuneeksi,
pikemminkin voittajana selviytyjäksi. Voin pitää pääni pystyssä, sillä tiedän tekeväni enemmän
kuin monet, jotka ainakin ulkoapäin katsottuna näyttävät elävän onnellista perhe-elämää. Katson
elämää ja ihmisiä syvemmin ja ymmärtäen, että alunperin epäonnistumiselta näyttänyt tapahtuma
voikin olla onnen enne.
Ajoittain olen vaistoavinani paitsi sääliä myös
tyytymättömyyttä siihen, etten suostu yleisen
mielipiteen muovaamaan ikävään häkkiin, jota minulle yritetään eronnen äidin
osaksi suostutella. Olen pahoillani, siihen en todellakaan suostu! Elämä on suurempi, viisaampi
ja kauniinpi kuin meidän mielipiteemme siitä, miten kaiken oikein pitäisi sujua.
Nuoret ja ikääntyneemmät! Avioparit, sinkut
ja eronneet: Rauhallista joulua ja elämänmakuista
vuotta 2006!
t, Winter In My Mind
Tunnistan asian, ja osa hyvän-päivän-tutuistani ajattelee tietoisesti tai tietämättään samoin. Ennen eroani olin kallellani samaan suuntaan. Kun ex-mieheni halusi itselleen uuden avioliiton, hänellä riitti olalle taputtelijoita, eikä epäonnistujista ollut tietoakaan. Onkohan se sittenkin niin, että tässäkään ei koskaan olla aivan tasa-arvoisia? Eronnut mies ja eronnut nainen... eikö niillä ole hieman erisävyinen
lataus, edelleen?
Eronneena naisena en koe itseäni epäonnistuneeksi,
pikemminkin voittajana selviytyjäksi. Voin pitää pääni pystyssä, sillä tiedän tekeväni enemmän
kuin monet, jotka ainakin ulkoapäin katsottuna näyttävät elävän onnellista perhe-elämää. Katson
elämää ja ihmisiä syvemmin ja ymmärtäen, että alunperin epäonnistumiselta näyttänyt tapahtuma
voikin olla onnen enne.
Ajoittain olen vaistoavinani paitsi sääliä myös
tyytymättömyyttä siihen, etten suostu yleisen
mielipiteen muovaamaan ikävään häkkiin, jota minulle yritetään eronnen äidin
osaksi suostutella. Olen pahoillani, siihen en todellakaan suostu! Elämä on suurempi, viisaampi
ja kauniinpi kuin meidän mielipiteemme siitä, miten kaiken oikein pitäisi sujua.
Nuoret ja ikääntyneemmät! Avioparit, sinkut
ja eronneet: Rauhallista joulua ja elämänmakuista
vuotta 2006!
t, Winter In My Mind
Vastaukset 6
Vanhimmat
Samoin - en todellakaan koe itseäni epäonnistuneeksi. Erottu on - minun tahdostani, ilman kolmatta osapuolta. Näytetty on , että pärjätään ilman miestäkin ;) ,mikä ei tietty kaikkia miellytä....
Mä en ainaskaan ketään narisevaa äijää itselleni ota !! jos ei kunnon mies joskus kohdalle osu - niin ilman ollaan !!! ja ilolla :)
Toiveena tietysti olisi että kiva mies ja kunnon parisuhde kohdalle vielä osuisi... Tahtoo vaan tässä keski-iän kieppeillä olla niin että vapailla markkinoilla on vaikeata törmätä tasapainoisiin miehiin..
Ne jotka ovat tähän asti yksin eläneet -elävät ilmeisesti edelleenkin onnellisesti yksin.
Ne jotka nainen on poispotkinut, pyörivät sellaisessa säälissä ja ovat senverta usein tasapainottomia että EI KIITOS ! Kokeiltu on sitäkin.
Pidetään me eronneet naiset päät pystyssä !! Iloitaan elämästä, mikä on omissa käsissä :) ja jos niin hyvin käy että joku tasapainoinen, naista arvostava mies kohdalle osuu , niin sitten yritetään rakentaa jotain pysyvää :)
eiköstä juu ?
Älä hae miestä!!!!
"Ne jotka nainen on poispotkinut..." ja muunlaisia eronneita miehiä ei sitten olekaan?
Toivottavasti löydät tasapainoisen miehen ennenkuin maailmankuvasi vääristyy ;)
Nimim. Vaimostaan eron ottanut.
Kuule ei eroaminen ole huono asia luulen että ainoa oikea tapa on elää tämä lyhyt elämä onnelisesti ja rikkaasti ja erosta sen verra joka on mielessä käynnyt että missä on ne naiset jotka todella tykkäävät halista, pusuista yms joka on tärkeää parisuhteessa. Voimme vain todeta että pitäis huolehtia molempien tarpeista jotta onni säilyis.
lujaa tahtoa lähteä huonosta suhteesta. Sitä ei monet ymmärrä mutta turha ruikuttaa ihmisiltä ymmärrystä. Minä itse tiedän mitä tein ja muista viis.
kun huonos seuras. Jokainen aikuinen on eronnut jotkut avioliitosta ja monet myös avoliitosta ....musta on parempi yrittää löytää se oma kulta kun sulkeutua neljänseinän sisään että ei kukaan pääsis loukkamaan se on pelkuruutta. Elämästä täytyy nauttia mutta jos suhde on huono tai yksipuolinen, väki- ja henkistä väkivaltaa niin jos meinaa elää loppu elämänkin tasapainosta elämää täytyy olla kanttia irtautua siitä jossa ei ole onnellinen.