Mieshenkilö, jonka PITI olla vain kesäheila, on lähdössä 3 viikon päästä puoleksi vuodeksi Saksaan opiskelemaan. Valitettavasti kesä taisi olla hieman liian pitkä ja mies liian vastuuntuntoinen heittämään kesäkissaa pihalle, joten nyt ongelmani onkin lähteäkö mukaan vai ei... Kuten arvata saattaa, en ole itsekään kovin innostunut lopullisesta erosta. Työtilanteeni mahdollistaa myös lähtemisen, sillä nykyinen sopimukseni lopputyöpaikastani päättyy syyskuun lopussa.
Vaihtoehtoja jää siis kaksi: lähteä mukaan tai ryhtyä kaukosuhteeseen. Kaukosuhde kuulostaa kamalalta vaihtoehdolta, mutta toisaalta ajatus yhteisestä kämpästä Saksanmaalla kuulostaa myös pelottavalta. Ahtaat neliöt, ja vierellä kuitenkin kohtalaisen uusi tuttavuus... Luotan kuitenkin jonkinlaisen työpaikan periltä löytäväni, jopa omalta alaltani, joten se ei ole suurin ongelmani.
Sanokaapa te jotain ohjeistukseksi, jos vaikka saisin uutta näkökulmaa pohdintoihini!
Odottavana ja kiitollisena,
Miu
Vaihtoehtoja jää siis kaksi: lähteä mukaan tai ryhtyä kaukosuhteeseen. Kaukosuhde kuulostaa kamalalta vaihtoehdolta, mutta toisaalta ajatus yhteisestä kämpästä Saksanmaalla kuulostaa myös pelottavalta. Ahtaat neliöt, ja vierellä kuitenkin kohtalaisen uusi tuttavuus... Luotan kuitenkin jonkinlaisen työpaikan periltä löytäväni, jopa omalta alaltani, joten se ei ole suurin ongelmani.
Sanokaapa te jotain ohjeistukseksi, jos vaikka saisin uutta näkökulmaa pohdintoihini!
Odottavana ja kiitollisena,
Miu
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sinun tilanteessasi viksuin vaihtoehto mielestani jatkaa tuttavuutta mutta antaa hetkeksi valimatkaa. Jos etsit sita "oikeaa rakkautta" niin ei se kaukosuhteeseen kuole. Kokemusta on!
Rankkaahan se valilla on jos oma kulta ei ole fyysisesti siina vieressa. Mutta mita kommunikointiin tulee on nykyisin seka Suomesta etta Saksasta yllattavan halpaa soitella kun soittelette niilla hullunhalpojen firmojen kautta. Tai juttelette netin kautta suoraan jolloin puhelun hinta on sama kuin kaytossa oleva internet yhteys. Halpa weppikamera koneeseen niin kuvakin tulee samaan hintaan.
Mutta jos on siis mahdoton pysya fyysisesti erossa niin silloinhan ei netti auta. Ja minulla heraa silloin myos kysymys onko tuossa nyt sita harkintaa jota kannattaa kayttaa kun kaksi ihmista sitoutuu huomaamatta tai tietoisesti toisiinsa.
Jaita siis hattuun ja hyva tulee! Kerkeette viel kosketella toisianne vuositolkulla.
Ja niin kuin sanoin. Omaa kokemusta minulla on. Olen asunut melko pitaan jo ulkomailla ja talla hetkella onnellinen perheenisa. Seurustelumme alkoi asuessani Belgiassa ja vaimoni Suomessa. Ei se herkkua ollut mutta hyvin kaikki meni loppujen lopuksi. On mukavasti aikaa miettia mita elamalta oikein haluaa kun on hiukan valimatkaa. Tallaisia ihan tervetta miettia ennen kuin sitoutuu papin edessa. Vaik en ma voi tietaa ajatteletko edes koskaan perustavasi perhetta.
Hyvin voisit lähteä. Onko pakko muuttaa samaan kämppään? Olisiko mahdollista, että kumpikin muuttaa omaansa mutta asuisitte kuitenkin lähellä toisianne? Matkailu avartaa joten saisithan arvokasta työkokemusta rapakon takaa ja voisi se muutenkin olla mukavaa vaihtelua. Näkisit toisenlaista maailman menoa. Ja ainahan sieltä pääsee pois jos ei viihdy. Puolivuotta on kuitenkin lyhyt aika asua ulkomailla, ehdit silti laajentaa maailmankuvaasi. Jos et kuitenkaan halua lähteä niin edelleen puolivuotta on lyhyt aika joten jos kumpikin todella haluaa niin varmasti suhde kestää. Käyväthän pojat armeijankin!
Ihan hyva idea, mutta Saksassa asuminen on todella kallista tai tajuttoman kallista. Jos tulotaso on huima niin ok, mutta puolessa vuodessa ei kerkea kovin edes asettua tyokuviohin kunnolla ellei osaa valmiiksi sujuvasti paikallista kielta, tyokielen lisaksi (jos on eri kieli).
Mut ihan totta joo, kannattaa harkita tarkkaan yhteen muuttamista. Uuteen maahan muuttaminen vie joskus hermot ja fiilikset. Vaikka olis kuinka fantastisen upeaa niin stressipisteet korkealla. Sitten paalle viela sopeutuminen toisen ihmisen kanssa asumiseen. Ei hyva juttu tehda kaikkee tata kerralla.
Mut puoli vuotta menee nopeasti ja tallainen valimatka voi tehda pelkastaan tosi hyvaa suhteelle, jos kummatkin haluatte rakentaa jotain pysyvaa.
Olen itse myös ollut opiskelemassa Saksassa, joten tiedän kyllä, että halpaa kämppää mielellään vielä kalustettuna ei ole helppo löytää Suomesta käsin. Aikanaan asuin opiskelija-asunnossa, joka oli suomalaisiin verrattuna melkoinen läävä, mutta kuitenkin aivan yhtä kallis! Sen vuoksi yhteenmuuttaminen olisi ainoa vaihtoehto paikan päällä.
Kielitaito ei minulle varsinainen ongelma ole, ainoastaan mietteet yhteenmuuttamisesta. Tiedän myös sen, että alkuvaiheessa pinna menee eri virastoissa tiukalle ja se tuskin lyhyttä tuttavuutta parantaa! :)
Onhan noita lentokoneita, sitten siinä vaiheessa, kun ei netti enää riitä... Koska rankaahan se on olla toisesta erossa.
Olen samaa mieltä alyahin kanssa. Olen itse asunut jonkin aikaa ulkomailla ja se oli mielenkiintoinen kokemus. Sinulla on hyvä tilaisuus lähteä.
Jos olet kiinnostunut matkailusta, haluaisit tutustua Saksaan ja olet todella rakastunut mieheen, miksi ei? Voit aina palata Suomeen jos maa alkaa polttaa jalkojen alla. Ei puoli vuotta eri maassa voi sinua tuhota ja jos suhteenne ei sitä kestä, se ei varmaan olisi kestänyt erossa oloakaan. Kuulostaa hienolta mahdollisuudelta kaikin puolin. Jos osaat kieltä ja oletat saavasi sieltä suht. helposti koulutustasi vastaavaa työtä, aina vain parempi. Löydät varmaankin kavereita työstä ja klubeilta, eihän sinun ole koko ajan miehessä roikuttava, vaikka yhdessä asuisittekin. Taloudellisesti kannattaa varmaan ottaa yhteinen kämppä, ottakaa kuitenkin ainakin kunnollinen kaksio, että pääsette vähän eri huoneisiinkin välillä!
Onnea vaan matkaan!
Toiselle on paikanpäältä olemassa jo kämppä opiskelijajärjestöjen kautta. Koosta ei tietenkään ole mitään tietoa, eikä saakaan ennen kuin oven avaa. Kokemus kertoo (omani ja ystävieni), että neliöitä ei ole montaa.
Kuten Fabio jo sanoi, asumiskustannukset eivät välttämättä ole kovin minimaaliset, joten kaksion hankkiminen ei välttämättä onnistu niin vaan. Varsinkin, kun asunnon on pakko olla kalustettu. Puolta vuotta varten ei paljon viitsi mitään ostella.
Työnteko ulkomailla houkuttaa minua suurestikin, mutta en vieläkään tiedä, onko sen aika juuri nyt - näissä olosuhteissa. Kenties odotan siihen saakka päätökseni kanssa, että toinen osapuoli pääsee perille ja kertoo asuntonsa tarkemmat parametrit... :)