Muutama vuosi sitten ollessani työkomennuksella ulkomailla vaimoni rakastui itseään puolta nuorempaan "mieheen" ja muutti tämän luo asumaan jättäen minut yksin hoitamaan lapsia ja kotia. Asumusero oli minulle kova paikka, koska rakastin vaimoani edelleen todella paljon vaikkakin hänen rakkautensa minuun oli hiipunut. Toisaalta tunsin myös vihaa siitä, että hän oli pettänyt minua ja hylännyt perheensä.
Sinä aikana, jotka asuimme erillämme yritin toipua erosta ja aloittaa "uutta elämää". Hän oli kuitenkin mielessäni koko ajan, eikä uuden suhteen luomiselle olisi löytynyt aikaakaan arjen rutiineilta (työ-kauppa-koti:ruoanlaitto, siivous,pyykit jne). Tätä kesti monta vuotta kunnes viime keväänä vaimoni kertoi,että suhde poikaystävään oli loppu ja hän muuttaisi takaisin kotiin. Kaikki näytti taas palautuvan normaaliksi ja suhteemme toimi hyvin. Vaimoni joutuu työnsä puolesta olemaan välillä useitakin päiviä poissa kotoa, mutta kun näiden poissaolojen määrä lisääntyi epäilykseni heräsivät. Sainkin selville, että hänellä oli uusi miesystävä, jota hän oli tapaillut ilmeisesti jo ennen kuin muutti takaisin kotiin. Kun kerroin tietäväni, mitä peliä hän pelaa sain kuulla olevani tarinan roisto joka kyttäilee hänen tekemisiään. Omasta mielestään hän ei ollut tehnyt mitään väärää. Sanoin, että hänen on tehtävä valinta ja kuten edelliselläkin kerralla poikaystävä näyttää menneen oman perheen ja lapsien edelle, koska häntä ei sen jälkeen ole näkynyt viikkoihin. Tuntuu, että tämä on kuin painajaista, josta ei koskaan herää.
Haluaisin kuulla mielipiteitä, mitä naiset oikein hakevat näiltä suhteilta. Mitä heillä on tarjota sellaista, jota ei kotona saa. Hellyyttä ja rakkautta olen antanut enemmän kuin kukaan muu pystyy tarjoamaan. Onko rakkaus sellainen voima, että se saa hylkäämään perheen. Vaimoni tosin väitti minulle kun sitä tivasin,ettei hän edes rakasta tätä miestä.
Sinä aikana, jotka asuimme erillämme yritin toipua erosta ja aloittaa "uutta elämää". Hän oli kuitenkin mielessäni koko ajan, eikä uuden suhteen luomiselle olisi löytynyt aikaakaan arjen rutiineilta (työ-kauppa-koti:ruoanlaitto, siivous,pyykit jne). Tätä kesti monta vuotta kunnes viime keväänä vaimoni kertoi,että suhde poikaystävään oli loppu ja hän muuttaisi takaisin kotiin. Kaikki näytti taas palautuvan normaaliksi ja suhteemme toimi hyvin. Vaimoni joutuu työnsä puolesta olemaan välillä useitakin päiviä poissa kotoa, mutta kun näiden poissaolojen määrä lisääntyi epäilykseni heräsivät. Sainkin selville, että hänellä oli uusi miesystävä, jota hän oli tapaillut ilmeisesti jo ennen kuin muutti takaisin kotiin. Kun kerroin tietäväni, mitä peliä hän pelaa sain kuulla olevani tarinan roisto joka kyttäilee hänen tekemisiään. Omasta mielestään hän ei ollut tehnyt mitään väärää. Sanoin, että hänen on tehtävä valinta ja kuten edelliselläkin kerralla poikaystävä näyttää menneen oman perheen ja lapsien edelle, koska häntä ei sen jälkeen ole näkynyt viikkoihin. Tuntuu, että tämä on kuin painajaista, josta ei koskaan herää.
Haluaisin kuulla mielipiteitä, mitä naiset oikein hakevat näiltä suhteilta. Mitä heillä on tarjota sellaista, jota ei kotona saa. Hellyyttä ja rakkautta olen antanut enemmän kuin kukaan muu pystyy tarjoamaan. Onko rakkaus sellainen voima, että se saa hylkäämään perheen. Vaimoni tosin väitti minulle kun sitä tivasin,ettei hän edes rakasta tätä miestä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vaimosi ei ole kuin keskenkasvuinen kakara, joka pakoilee vastuuta ja hakee hyväksyntää miehiltä.
"Tätä kesti monta vuotta kunnes viime keväänä vaimoni kertoi,että suhde poikaystävään oli loppu ja hän muuttaisi takaisin kotiin."
Miksi? Vaimokkeesi vain ilmoittaa palaavansa kotiin ja sinä päästät! Nyt hän tietää voivansa kohdella sinua miten vain ja pääsevänsä aina takaisin... Kannattaisiko vain heittää pellolle moinen, oppisi ehkä arvostamaan sinuakin...
Ns. Vaimosi on hukassa itsensä kanssa eikä näe mitä menettää pettäessään sinua.. Jatka elämääsi eteenpäin yritä unohtaa tämä nainen. Usko pois että muutaman vuoden kuluttua sinulla on arvoisesi nainen rinnallasi ja tämä exäsi on vihdoin tajunnut mitä menetti myös lastensa kunnioituksen. Hänestä tulee yksinäinen ja turhautunut. Voimia eteenpäin kaikki naiset eivät ole yhtä paskamaisia..
tuo nainen ei voi tehdä sinua onnelliseksi. Ansaitset parempaa,,,
Oletko nyt ihan tosissasi, että pidit kotia entisen vaimosi takaisin tuloa varten? Hän siis ilmoitti vuosien kuluttua palaavansa takaisin KOTIIN! Miten ihmeessä saatoit olla noin sinisilmäinen, että annoit tämän pettäjänaisen puhua itsesi ympäri, vaikka hän oli luuhannut vuosikaudet toisen miehen sängyssä. Eikö sinulle tullut ollenkaan mieleen se, että hän käyttää sinua hyväkseen, sillä kun tämä ns poikaystävä pani hänet pellolle, ei hänellä ollut paikkaa mihin mennä - ja niinpä hän ruikutti itsensä sisälle sinun asuntoosi ja sinä tyhmyyksissäsi annoit hänelle majan.
Kun nainen sai taas ilmaa siipiensä alle, hän muuttikin pois tuosta vaan, ilman minkäänlaisia tunnontuskia. Sinun pitäisi ryhdistäytyä ja ajatella lapsiasi, sillä tämä naisenkuvatus ei sitä näköjään tee! Minkälainen äiti tuollainen luuhaaja oikein on? Ei ainakaan luottamusta herätä enempää sinussa kuin lapsissasikaan. Heitä hiiteen tuommonen nainen - ja rupea hakemaan toista, kunnollista ihmistä, sillä tässä kylmässä maailmassa heitäkin on, ihan taatusti. Herää jo unestasi!!!
Sillä, onko petetty mies vai nainen, annetaan sama neuvo: hylkää pettäjä joka ei oppinut mitään vaan jatkaa kuin anteeksiantanut olisi ilmaa.
Ensin kärsit tuskaa, samalla myös vihaa kaikkia naisia kohtaan, niiden tilalle kasvaa epäluulo, sen jälkeen halveksunta ja saatat kaltoin kohdella uusia naispuolisia tuttavia (kostoako?). Jossain vaiheessa huomaat toipumisesi olevan päätymässä ja silloin saatat alkaa katsoa naisia sillä silmällä, hyväksyvämmin.
Tuo kaikki kuuluu toipumiseen. Itse menen nyt epäluulon ja halveksunnan välimaastossa. Miesviha kohdistuu enää vain ja ainoastaan exääni ja niihin miehiin, joiden tiedän varmasti pettävän vaimojaan.
Älä keskity selityksiin, niitä riittää hamaan hautaan. Aina jotakin on pielessä, jos on sellainen mies tai nainen. ( itseasiassa on kysymys on rajattomasta tarvitsevuudesta)Mutta keskity siihen mitä sinun elämässä voi ja saa tapahtua, älä suostu mihin vaan. Jos ei muu auta, hae terapiaa mikä auttaa näkemään mitä halaut ja mitä et. Ei kannata uhriutua toisen pahan olon takia.