olen ollut suhteessa kohta vuoden, ja alussa olin hyvinkin onnellinen niin kuin yleensä käy! aikaa kului ja huomasin tässä rakkaassani, joka oli huomaavainen, ihana hellä, omasi hyvät käytöstavat ja ystäväni ja muut ihastelivat tätä löytäämääni miestä, niin uusia piirteitä. Hänestä tuli hyvin mustasukkainen, epäröivä minun suhteeni-> minä olin epärehellinen, valehtelin, ja pidin jotakin peliä muiden mieten, etenkin entisten ystävieni kanssa(mie puolisten). Olin aivan sanaton, koska niin en ollut tehnyt, enkä mielestäni antanut aihetta. Aikaa kului. hän alkoi vahtimaan puhelintani ja kyselemään numeroista yms, minun menot kaereiden kanssa olivat hänelle ylitsepääsemättömän vaikeita. hän halusi tarkalleen tietää mihin menin ja kenen kanssa olin. Ulkona en saanut käydä, siis ravintoloissa muuten kun hänen kanssaan. Hän on nyt muutaman kerran pahoinpdellyt minut niin että olen ollut pitemmällä sairaslomalla töitstä. valehdellut ystäville ja tutuille syytä miksi en voi lähteä kotoa mihinkään. Hän on asiasta aina tietenkin hyvin pahoillaan ja on minulle äärinmäisen mukava ja huomaavainene ja lupaa hakea itselleen apua... kysyisinkin että onko niistä apua onko kellään kokemusta siitä että mies voi muuttua oikeasti. Mitä tässä pitäisi tehdä... Tiedän että ei ole mitään yytä lyödä toista ja sellaista ei tarvitse sietää, mutta rakkaus on kummallinen asia. Miksi sitten en lähde ja miksi rakastan edelleen tätä miestä. Jos jollakin samanlaisia kokemuksia niin olisi kiva vaihtaa ajatuksia, jotka ehkä antaisivat voimia ja viisautta tehdä ratkaisuja.
pahoinpidelty
melinda26
111696
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kohtaisia kokemuksia ei ole. Minua vain hiukan ihmetyttää, että naiset eivät lähde pois tuollaisesta suhteesta. En kertakaikkiaan voi ymmärtää, miten toista voi rakastaa kun tämä on hakannut sinut ja pikkupointti vielä. Lähde nyt helvetissä pois tuosta suhteesta. Jos kaveri hakkaa sinua vuoden seurustelun jälkeen niin kyllä se nyt jostain kertoo. Mitähän se on kahden vuoden päästä..? Niinpä. Tee nyt vielä lapsi tämän miehen kanssa.
Ja Anteeksi tarkoitukseni ei ollut vittuilla vaan herätellä teitä sisar hentovalkoisia, jotka säälivät tuollaisia Mikki Hiiriä
"Minua vain hiukan ihmetyttää, että naiset eivät lähde pois tuollaisesta suhteesta. En kertakaikkiaan voi ymmärtää, miten toista voi rakastaa kun tämä on hakannut sinut "
Rehellisyyden nimissä useimmat tuollaiset miehet voivat noita (satunnaisia) hakkaamisia lukuunottamatta olla varsin rakastettavia. Lisäksi useimmilla naisilla on se harhaluulo, että kun he rakastavat miestä tarpeeksi, niin tämä muuttuu. Valitettavasti näin ei yleensä käy.
Nuo miehet muuttuvat vasta saatuaan kokea tekojensa seuraukset esim. nainen on lähtenyt hakkaamisen vuoksi. Useampien naisten pitäisikin tuoda seuraamukset nopeammin ja tinkimättömämmin esiin.
..ihmisen kanssa seurustelin,samalla kaavalla meni..muutimme yhteen,kihloihin..olimme noin neljä vuotta yksissä,kun halusin erota kyseisten asioiden vuoksi,lisäksi mies on alkoholisti,sain kokea jotain hirveää..siihen astiset pahoinpitelyt oli lasten leikkiä.Pääsin pakenemaan,sillä jos kuningas alkoholi ei olisi ollut tapahtumahetkellä kuvioissa,olisin varmasti kuollut.Ja me naiset ihastumme liian helposti renttuihin..ehkä osalla meistä on huono itsetunto..että pitää hakemalla hakea miestä,,joka liehittelee,kehuu,rakastaa,palvoo..alussa.Kun ensi huuma menee ohi,ettei olla enää kuin paita ja p.... mies huomaa..ahaa nainen ei palvokaan enää..siitä se alkaa..alamäki.Selvisin ainakin tähän saakka,tosin syvät arvet jäi sieluun..mutta enpä enää lankea näihin ihanuuksiin..uskallan jopa sanoa ravintolassa liian liki tunkevalle miehelle päin naamaa..etten ole kiinnostunut..liekö itsetunto kasvanut vai sisu ja onko se hyvä vai huono asia,en tiedä..mieluummin olen yksin kuin siinä helvetissä,joka vie oman kehon määräämisvallan,koskemattomuuden,henkisen alistamisen jne. Ehkä olen se nalkuttava akka,jolle mikään ei kelpaa..On aivan ihana olla rauhassa,ei pelkoa,joka tilanteessa.Lähestymiskielto on aika vahva päätös,kun vain osaa,pystyy,jaksaa hakea.En voi sua neuvoa,jokaisen on kuljettava omat ylä-alamäet,sisimmässäsi varmasti on kypsymässä jokin ratkaisu,ethän varmaankaan olisi lähtenyt kyselemään asioista,jos kokisit olevasi onnellinen.VOIMIA JA JAKSAMISTA.
... ei minunkaan elämä ole mitään herkkua ollut!! yhdessä oltu jo 10,5 vuotta ja naimisiin mentiin viimevuonna ajattelin että se edes voisi auttaa mutta ei siihen muutosta tullut!! tyttäreltä olen kysynyt monta kertaa että mitä se ajattelee jos isä ja äiti eroaisivat vastas että ei halua että me erottais. tyttären parasta olen ajatellut. ja sekin on väärin, tiedän, mutta se on ollut aina isän tyttö. aina kun salkkarit alkaa se menee samalle sohvalle kuin iskä ei tule minun viereen... me nukutaan erillään jompikumpi menee sohvalle nukkumaan ja aamulla peitot pois ennenkun tytär herää ( hänellä ei ole tietookaan että isä ja äiti nukkuu erikseen ) viimeksi kun pahoinpiteli, veti ilmastointiteippiä pään ympäri, taju lähti, siihen " heräsin" kun se itki vieressä että ei halua tappaa mua. en tiedä koska oli teipit ottanut pois ja kuinka kauan olin tajuttomana?????? vaikea jättää ihmistä mitä rakastaa sydämen pohjasta..... olen pari kertaa lähtenyt kotoani pois mutta aina tullut takaisin koska tytär aina kysyy " äiti koska me mennään kotiin kattoon isiä " mitä siihenkään voi vastata että mennään kohta....
Melinda, Melinda!
Avaa jo ihmeessa silmasi nakemaan etta tuo mies on sadisti. Hanen kaytoksellaan ja rakkaudella ei ole mitaan yhteista. Todellisuudessa, ne ovat niin kaukana kuin ita on lannesta. Hanen kaytoksensa ei ainoastaan ole sadismia vaan myos RIKOLLISTA.
Toiseen ihmiseen kohdistunut vakivalta on aina rikollinen teko. Sinut melkein voisi luokitella kanssarikolliseksi kun suojelet ja annat hanen jatkaa hirmutekojaan.
Sinun velvollisuutesi on saada tuo peto virkavallan tietoisuuteen, siis terhda rikosilmoitus ja itse poistua kuvioista, mita kauemmas, sita parempi.
Minulle aikanaan sanottiin että jos mies alkaa lyömään, se ei lopeta. Silloin en sitä uskonut, uskoin että ihminen muutuu ja kasvaa aikanaan. Enää en usko. Valitettavasti en ole nähnyt yhtään oikeata "parantumista" kyseisestä luonteen piirteestä. Sen että sama jatkuu seuraavassa suhteessa kyllä olen. Tiedän että sinunkin on ilmeisesti saatava riitävän monta kertaa selkään, ennenkuin uskot ettet enää rakastakaan tätä ihmistä, vaan omaa unelmaasi siitä minkälainen hän voisi olla. Niin minäkin tein aikanani. Nyt olen lähtenyt pois kotoa noin kolme kuukautta sitten.
Kiitos viestistä. ole kanssasi jossain määrin samaa mieltä, mutta se mikä ihmetyttää niin edellisessäkin suhteessa koin jotain tällaistä, mutta pahempaa. on varmaan jokin ynny noussut itselläni, vaikka se ei ole sy jäädä. mkä siinä on että kaken tämmöisen jälkeen miehen ei tarvitse kuin sanoa muutama kiva ja hellä sana, hymyillä ja ola huomaavainen niin sitä ajatukset muuttuvat taas niiin yhteisiin tulevaisuuden suunnitelmiin. Suurin osa tätä kaikkea voi tietenkin olla se että itselläni ei ole asuntoa, koska annoin omani pois kun päätimme että muutamme yhteen, ja tässä ollaan.... yritän katsella tietenkin itselleni asuntoa, mutta ahdistaa ja pelottaa se kun saan oman ja pitäisi muuttaa, miten ilmoittaa siitä että on lähdössä. Tiedän että jokaisen on omat ratkaisu ja valinnat tehtävä, enkä haekkaan vastauksia täältä vaan ajatusten vaihtoa jos näin saisin omat ajatukseni kohdalleen ja voimia tehdä päätöksiä, ennen kuin on liian myöhäistä. kiitos vielä kerran
Hakkaaminen pahenee ja se jolla on taipumus siihen, ei lopeta sitä ikinä.Itse pidin tyhmänylpeänä kulisseja pystyssä, miltei lopuksi maksaen sen hengelläni.
Multa on revitty hiuksia,hakattu päätä lattiaan,potkittu,estetty hengittämästä, estetty kotoa poistuminen,vaihdettu lukot etten pääsisi kulkemaan omia aikojani.Kallomurtuma,keskenmeno ja lukuisia mustelmia, henkinen maailma romuna tämän vuoksi.Yhdestä läpsäisystä tämäkin alkoi ja paheni vuosien myötä.Lähde sanon minä, ne tavat eivät lopu.Tämä hakkasi jo exiäänkin,vaan minähän en sitä ottanut kuuleviin korviini.
"Hän on asiasta aina tietenkin hyvin pahoillaan ja on minulle äärinmäisen mukava ja huomaavainene ja lupaa hakea itselleen apua... kysyisinkin että onko niistä apua onko kellään kokemusta siitä että mies voi muuttua oikeasti."
Nuo lupaukset ovat melko tavallisia, kuten myös tosiasia, että niitä yleensä ei pidetä. Tuollainen "oikea muutos" on hyvin epätodennäköinen.
"Tiedän että ei ole mitään yytä lyödä toista ja sellaista ei tarvitse sietää, mutta rakkaus on kummallinen asia. Miksi sitten en lähde ja miksi rakastan edelleen tätä miestä."
Ensimmäisellä kerralla kun nainen pahoinpidellään, hän on uhri. Seuraavilla kerroilla hän on vapaaehtoinen.
Tuollainen väkivaltainen käytös todennäköisesti muuttuu vain pahempaan suuntaan so laajenee. Ehkä tänään saat vain mustan silmän, mutta ensi viikolla voi olla murtunut leuka tms.
Pienenä vinkkinä tilanteen hoitamiseksi (Jos päätät jäädä): Vaadi itsellesi tiettyjä vapauksia tuolta mieheltäsi. Tällaisia ovat mm. tietty määrä aikaa viikoittain ilman häntä -ja tilintekovelvollisuutta-. Kun hän alkaa "kysymysrumban" niin vastaa vain Isoon Kysymykseen so "Oletko uskollinen". Tämän jälkeen kieltäydy vastaamasta pieniin kysymyksiin ("Missä olit ja kenen kanssa silloin ja silloin...").
Tee selväksi, että katkaiset suhteen jos et saa pyytämiäsi vapauksia. Tämä voi tuntua kohtuuttoman riskialttiilta aluksi, mutta todennäköisemmin jos et tee niin, sekin päivä tulee kun toivot, että olisit tehnyt.
Jos katkaiset suhteen, niin vältä häntä. Älä vastaa soittopyyntöihin yms. Jos sinun on selvitettävä omaisuus- tms asioita hänen kanssaan, niin jätä puhuminen lakimiehelle.
muuten kirjoitat aikalailla asiaa,mutta miksi jaksat toistella tuota teoriaa: ensimmäisellä kerralla uhri,toisella vapaaehtoinen?!
Ei se ole niin!!!
Olen lukenut sun kirjoituksiasi ennenkin ja se ei todellakaan ole niin!
Uhri on uhri.Ensimmäisellä kerralla,toisella ja niin monesti kuin väkivallan kohteeksi joutuu.
Kukaan ei ole vapaaehtoinen.Ei koskaan!
Vähän ymmärrystä ja myötätuntoa please!
Jos suhteeseen on lähtenyt tosissaan,sitä ei katkaise ensimmäiseen vastoinkäymiseen,oli se sitten väkivaltaa tai jotain muuta.
Hei!
Eksyin tänne palstalle ja ikäni yli 60 on aika paljon.
Miksi kukaan viitsii alistua pahoinpitelylle?
Jos mies lyö, niin silloin pitää heti häippästä sellaisesta suhteesta!
Te olette nuoria naisia ja teillä on kaikki onnellinen elämä edessä.
Älkää suostuko pahoinpideltäväksi!