siis kun ei tiedä miten toimia. Olen naimisissa ja useamman kouluikäisen lapsen äiti. Kesällä menin ja rakastuin toiseen mieheen, joka myöskin naimisissa.
Tapailemme lähes päivittäin ja nautimme suunnattomasti toistemme seurasta. Nyt harkitsemme kumpikin tahoillamme eroa nykyisistä puolisoista.
Haluaisin tietää voiko tällä tavalla alkanut suhde kestää vai onko jo tuhoon tuomittu? Kertoisitteko kokemuksistanne vastaavista tilanteista.
Tapailemme lähes päivittäin ja nautimme suunnattomasti toistemme seurasta. Nyt harkitsemme kumpikin tahoillamme eroa nykyisistä puolisoista.
Haluaisin tietää voiko tällä tavalla alkanut suhde kestää vai onko jo tuhoon tuomittu? Kertoisitteko kokemuksistanne vastaavista tilanteista.
Vastaukset 34
Vanhimmat
vaaleanpunaiset lasit tipahtaa silmiltä sen jälkeen kun on oikeasti tehnyt ratkaisun ja huomaa, että uskotteli itselleen jotain aivan muuta, kuin mitä elämä oikeasti on.
Mitä tuota täältä kyselet, olethan sentään aikuinen ihminen, joten jos et kykene/uskalola tehdä omaa elämääsi koskevia ratkaisuja ja ottaa vastaan niitä seuraamuksineen, niin miten luulet kykeneväsi päättämään lastesi elämään liittyvistä asioista?
Monesti näitä lukiessa tulee mieleen, että ihminen taitaa sittenkin kuulua täysin selkärangattomien eliöiden joukkoon, vaikka jonkinlainen ruoto kulkeekin kahden tyhmän pään välillä.
Kiitos mielipiteestäsi!
Toki teen itse päätökseni, en pyytänytkään ketään päättämään asioistani. Olisin halunnut vain kuulla muiden kokemuksia. Niitä sinulla ei ollut tarjota.
mitä minä olen kokenut. Minusta teidän lähtökohta näyttää siltä, että en laittaisi montaakaan euroa likoon puolestanne, toisinkin voi olla, mutta pienellä prosentilla, jolloin kerroin on toki suurempi.
Kyseleminen kertoo vain siitä, että et tiedä tulevaisuudesta ja olet epävarma, mikä on luonnollista.
Ota riski ja olet parin vuoden päästä huomattavasti viisaampi tässä asiassa.
Kommentteja onnistumisesta saat puolesta ja vastaan, mutta teidän tilannetta ei kukaan tule tietämään etukäteen, on vain tehtävä ratkaisu ja katsottava kortit.
Voit sitten itse kokemuksesta viisastuneena tulla tänne kertomaan taas uusille ja uusille kyselijöille, että miten teillä meni.
muttet niitä kertonutkaan! Ja tietysti olen epävarma. Aivan taatusti, ja peloissani myös.
Ei kait mistään suhteesta voi etukäteen sanoa kestääkö se. Ei siis tästäkään.
Voihan olla mahdollista sekin, että pysyn nykyisessä koko aikuisikäni kestäneessä liitossa ja saamme sen kenties mieheni kanssa toimimaan.
Suinpäin en ole syöksymässä mihinkään.
Niin, onko sinulla kerrottavana kokemuksiasi? =D
että helppoja ratkaisuja ei ole enää sen jälkeen, kun ratkaisut on oikeastaan tehty.
Teot ratkaisevat eivät ajatukset.
Jos luet tätä ketjua ihan ajatuksella, niin osaat taatusti poimia rivien välistä viestejä, joita täällä näkyy. Eihän ne sinun tilanteessa kauhean kannustavilta vaikuta, mutta elämäsi on sinun käsissäsi.
Kokemuksesta sanon sen verran, että teitpä mitä hyvänsä, niin tee ainakin joku ratkaisu, sillä salailu ei johda mihinkään hyvään ja selvitessään joka salaviikko maksaa 2kk selvitysaikaa vanhassa liitossa. Jos päädyt jatkamaan entisessä liitossa, niin silloin valitset, että kannatko salaisuuden itse, vai kerrotko puolisolle. Jos päädyt eroamaan, niin silloin eron hetkellä valitset, että kerrotko todelliset syyt, vai et ja jos uusi suhde jatkuu, niin silloin tietty elät sen asian kanssa, että muistat uuden suhteen arjessa, miten helposti teistä molemmat ajautuivat tilanteeseen, joka johti teidät yhteen ts. tunnet itsesi ja toisen tältä osa-alueelta paremmin.
Mielestäni loistoratkaisua ei tilanteessasi olekaan, on vain valittava vähiten paha vaihtoehto.
Sen verran on kokemusta vastaavasta tilnateesta, että en ihan tuulesta tempaile ajatuksiani. Ei sillä ole merkitystä, mitkä ovat minun kokemukseni, mutta jos sinulla on herkkä korva, niin pystyt kyllä ajattelemaan asioita päivä päivältä laajemmin, kun vain uskallat olla itsellesi rehellinen(se on vaikeinta).
Onnea elämämääsi, enkä minä kiusalla kirjoittele, vaan ihan vilpittömästi tuon esille joitakin näkökantoja, joita kannattaa punnita ihan vakavasti.
sinulla on taito hallussa kun kirjoitat. Olet varmaan viisautta ja kokemusta omaava mies, se suorastaan huokuu kirjoituksistasi.
Toivotan minäkin sinulle kaikkea hyvää!
Ettei asia kävisi liian yksipuoleisen valinnamahdollisuuksien setvimiseen, niin on otettava huomioon myös toiset osapuolet, joilla on oma kirko ratkaisuja asioiden edetessä.
Jos päädyt jatkamaan entistä liittoasi ja päädyt kertomaan kaiken miehellesi, niin miehesi reaktio ja suhtautuminen asioihin selviää sitten. On täysin mahdollista, että loppupeleissä sinun tahtotilasi ja asioiden kulku menevätkin täysin ristiin, etkä saa läheskään sitä osaa, johon olisit tyytynyt.
Vaikutat asen verran pohtivalta ja tunteelliselta ihmiseltä tietyn tunteettomuuden ohella, että kaikki tämä mennyt ei voi olla vaikuttamatta elämääsi suunnasta riippumatta.
Olen sata varma, että itsekunnioituksesi ja itsetuntosi romahtaa ennemmin tai myöhmemin ja sen korjaaminenkaan ei ole ihan pikku juttu, vanhassa tai uudessa liitossa. Mitä rehellisempi olet, sen helpompi kasata uutta, mutta salaisuuden kanssa aika työlästä, sillä miten sellaisesta voi helposti päästä yli, mitä ei päästä ulos?
Itsellä uutta elämää takana 2.5 vuotta. Ehkä vaikeinta oli se syyllisyys lasten takia. Kannattaa harkita tarkkaan.
ainakin kahta perhettä. Ihmettelen miksi et puhu ollenkaan perheestäsi tai miehestäsi. Hänellä saattaa tulla olemaan todella vaikeaa. Petetyksi tulemsien tunne on hirvittävän raskas kantaa ja kestää. Oletko ajatellut ollenkaan tätä.
Nyt on varmaan vain mielessä oma tarpeet ja halut ja saatat luulla, että kaikki osapuolet ymmärtävät ja hyväksyvät taphtuneen. Mutta niin ei tule olemaan usko pois.
Joten tällä hetkellä elät vielä ruususen unelmissa ja kova arki on vielä edessä ja joudut kestämään monenlaisia tunteita.
Se, etten täällä kirjoita lapsistani tai miehestäni ei todellakaan tarkoita, etten olisi näitä kirjoittamiasi asioita ajatellut.
Olen taatusti miettinyt paljon näitä asioita. Sen tekee varmaan jokainen, joka on joskus eroa edes harkinnut.
meinasi unohtua... Pelaa aikaa. Mieti ainakin kaksi vuotta ennenkuin teet ratkaisun.
sinulle tästä viestistä. Tämä oli todella paras neuvo! En todellakaan ole ryntäämässä suinpäin mihinkään, jos ollenkaan. Kiitos!
Jos mieheni rakastuisi toiseen naiseen, mielestäni olisi rehellistä että hän kuuntelisi sydämensä ääntä ja aloittaisi uuden elämän. Tekstisi perusteella vaikutat ihmiseltä, joka haluaa alistaa puolison tahtoonsa ja hallita muita. Minä puolestani tahdon, että mieheni olisi minun kanssani omasta tahdostaan ja vapaaehtoisesti. En haluaisi ikinä elää tilanteessa, jossa rakastettuni (oletettu - ) olisi kanssani vain säälistä. Ei lapsillekaan ole kovin terve tunneilmasto, jos vanhemmat ovat yhdessä vain pakosta ja velvollisuudentunnosta.
luet tekstistäni, että haluan hallita muita? Ei todellakaan pidä paikkaansa!
Mä en puhunut sulle (nimimerkki: ...) vaan henkilölle, joka tuossa peräänkuuluttaa lasten, puolisoiden, suvun ja suunnilleen lemmikkieläinten surua sekä väittää lähtemistä itsekkääksi teoksi. Halusin sanoa, että ei toista voi pakottaa jäämään vaan rakkauden tulee perustua vapaaehtoisuuteen. Katso itse, en vastannut sinun puheenvuoroosi vaan erään toisen. Mikähän sen nimimerkki nyt sattuikaan olemaan...
pyydän anteeksi! Ja olen kanssasi samaa mieltä.
tuo on niin vaikea aihe. moni luulee olevansa niin fiksu ihminen, että lähtee neuvomaan muita asiassa, josta ei itsellä välttämättä edes kokemusta. ja jos onkin, niin meidän jokaisen tunnemaailma on omanlaisensa. minun mottoni on, että meillä jokaisella on vain yksi ja ainutkertainen elämä ja oikeus onneen! vain sinä itse tiedät vastauksen, jos et huomenna, niin jonakin päivänä...
Kahdessa vuodessa on todennäköistä jäädä kiinni, joten sinun ei itse tarvitse ratkaisua edes tehdä, sitähän näytät haluavan (että muut tekevät sen puolestasi) Se ei yleensä johda parhaaseen lopputulokseen.
Joten parempi, jos lopetat tuon suhteen, ja mietit itseksesi mitä oikein haluat. Sitten pää selvänä, kun ei ole salasuhdetta sekoittamassa päätä, teet oman ratkaisusi. Jos päädyt lähtemään, niin lähdet, ja vapaana ihmisenä voit löytää tarpeillesi vastakaikua toisilta samanlaisilta, pystyt vielä arvioimaan selkeämmin nämä mahdolliset elinkumppani ehdokkaat, kun ei ole oman psyykkeen puolustus päällä.
Petetty joutuu tyytymään tilanteeseen, ei hän voi valita, mihin hän joutuu. Oletpa vastuuton ja naivi. Sopimukset ja pelisäännöt ovat sitä varten, että toinen tietää, mihin toinen hänet sotkee. Ilman niitä on sota tai rakkaus, jossa ei ole mitään pelisääntöjä. Sodasta mennään rakkauteen ja päin vastoin.
Mitäpä tuumaat, jos kerron, että mieheni tietää tästä asiasta. Kuitenkin hän toivoo/pyytää minun jäävän kotiin.
näinhän se on! On hyvä moralisoida, jos/kun itselle ei ole vielä sattunut vastaavaa. Ei vain etukäteen tiedä milloin sattuu omalle kohdalle. Voisiko sanoa, että älkäämme tuomitko toisiamme!
Meinaan onko tuo se ensireaktio joka usein shokissa tulee? Ja toiseksi tuumaan ettei sinulla olekaan päätöksen tekemiseen aikaa, vaan se on tehtävä varsin pian. Mikäli roikut asiassa vain päivä kerrallaan, tekee miehesi päätöksen teon sikäli helpommaksi, että sinulle jää vain yksi suunta. Tai sitten miehelläsi on ongelmia oman psyykkeen kanssa. Ja tuumaan myös että mikäli et heti selvitä ongelmiasi, niin olet aika sairas ihminen, sikäli ettet kykene näkemään miesesi tuskaa asiassa.
voi suoraa päätellä että tapauksesi on aivan anutlaatuinen ja tulee kestämään ihanana harmoonisena rakkaustarinana, elämän loppuun saakka.
Vakavasti ottaen kun kaikki ihmiset ovat erilaisia elinolosuhteita myöten, niin joka tarinassa on muuttujia enemmän kuin lottorivissä, joten kukaan ei voi tietää toisten onnistumisista yhtään mitään.
Suurinosa tuollaisista suhteista törmää kovaa arkipäivän vaikeuksiin, ja tuhoutuu siinä, vaan voi sinun juttusi olla toisenkinlainen.
tuohon. Ei kenenkään kokemukset ole suoraan verrattavissa toisen päätöksiin. Ota vastuu omiin käsiisi ja tee päätös.
Kestääkö suhde vai kaatuuko. Hyvänen aika, kuka sen tietää? Itse olette siitä vastuussa, mutta onko mahdollisita, että löydätte jälleen uusia kumppaneita, joihin voisi taas rakastua, kun arki tulee vastaan?
Jotenkin viestisi on niin kevyt, että ihan kuin kysyisist otanko puaniset vai vihreät kengät.
tarkoitukseslla. En halua /jaksa lukea mitään moraalisaarnoja nyt.
Pyysin vain samanlaisessa tilanteessa olleita ihmisiä kertomaan kokemuksiaan. Elikkä, oliko sinulla kerrottavana kokemuksia?
Täällähän on kaikki vastaukset asiallisia.Tuntuu kuin sinua harmittaisi että mieleisiäsi vastauksia ei tule.
Ihan kuin kaipaisit ymmärrystä ja hyväksyntää teollesi.
Johan täällä tuli selväksi että joko onnistuu tai ei onnistu.
Tosiasia on että arki se pukkaa uudessakin avioliitossa eteen.Aivan varmasti.
Tutkimusten mukaan viisi prosenttia salasuhteena alkaneista suhteista kestää. Todennäköisyys salasuhteenne onnistumiselle on siis huono, mutta jokuhan tuohon viiteenkin prosenttiin kuuluu.
Salasuhteessa elävät ihmiset elävät ainaista sunnuntaita, uusperheessä elävät taas taitavat elää melkein jokapäiväistä maanantaita.
ennenkin. Sillä tuo oli jo kolmas samanlainen muijan vaihto. Tämä viimeinen on sillä kestänyt jo monta kuukautta. Että ei sitä koskaan osaa sanoa, tosin tuo kaveri nyt tuskin onnistuu. Viimeksi pitivät oikein kihlajaiset, se sai kirveitä ym. sellasta veetuilua lahjaksi, heittivät sitten vieraat pihalle kesken juhlien. Ne kihlat kesti 6kk ja nyt sillä tämä viimeinen.
Jätätte molemmat lapsenne ja toimitte vain viikonloppuäitinä/isänä. Ei ole elämä uusperheessä yhtä rakkautta, kun siihen sitten vielä sekaantuu ne exät, niin arki on nopeasti käsillä. Jo ennen ihastumisen muuttumista rakkaudeksi.
on siinä mielessä, että tunnen muutaman pariskunnan, joista molemmat ovat olleet ainakin avoliitossa toisaalla ennenkuin laittoivat hynttyyt yhteen keskenään. Niin no. Siihen tämä valistus sitten jääkin.. Sillä jotkut ovat eronneet uudestaan pienen ajan sisällä.(Yhdellä on jo viides avioliitto 15 vuoden aikana. Hänen uusimmalta avioliitolta en enää odota kovin pitkää ikää..), jotkut vähän myöhemmin ja vanhin "tapaus" on ollut yhdessä jo yli 10 vuotta.
Pienenä yhteenvetona voisin todeta, että "lennosta" aloitetulta suhteelta voi odottaa sitä enemmän mitä vähemmän vanhempaa suhdetta on takana. Lienee poikkeuksia tässäkin.. Ja lapset tuovat aina lisää haasteita.
Odota vain, saat oikein kunnon krapulan, kunhan sen aika on. Tulella kannattaa leikkiä.
Hei, voin kertoa oman kokemukseni, jossa olen ollut miehesi asemassa.
Pyysin ensin omaa miestäni jäämään vastaavassa rakastumistapauksessa, mutta kun hän ei osannut tarpeeksi nopeasti päätöstään tehdä, päästin ja kehoitin häntä menemään. Rakkaus on ollut puolin ja toisin heillä vahvaa, varsinkin tämän toisen naisen taholta. Kuitenkin jo muutama viikko arkea vieraiden lasten kanssa muutti mieheni mieltä ja olisi ollut tulossa takaisin, mutta vasta nyt vuoden kuluttua alkaa rakkaus hellittää kunnolla ja hän on ihan oikeasti lähdössä pois uudesta suhteestaan. Minulla tosin on itsellänikin elämä jo järjestynyt mukavasti, vaikka uutta suhdetta en ole vielä halunnutkaan.
Saa nähdä päädymmekö vielä yhteen vai emmekö. Kunhan (ja jos) mieheni ensin itsenäistyisi, eläisi yksikseen aikansa, niin kukapa tietää.... en ole osannut 100 % lopullisesti ovea kiinni laittaa. Järki ja tunteet eivät ole kohdanneet ainakaan vielä.
Tässä minun kokemukseni. Suhteellisen hyvä avioliitto painaa mieheni mielessä niin paljon, ettei hän vain mitenkään kykene uuteen elämäänsä noin suoraan hyppäämään. Jos hän vaikka nyt muuttaisi yksikseen vaikka edes puoleksi vuodeksi, niin ehkä hän sen jälkeen pystyisi pää selvempänä myös uuteen suhteeseen.
Tervehdys sinulle, päivän selväjärkisin henkilö! Itsetuntosi täytyy olla kyllä titaania, kun pystyt erittelemään tapahtunutta noin järkevästi: suurin osa tämän palstan henkilöistä toitottaisi "kerrasta poikki" -mantraa ja suunnittelisi katkeruuksissaan murhaavansa rakastajattaren.
Mihin tahansa ratkaisuun päädyttekin, toivotan teille onnea. Miehesi on ainakin tyhmyyksissään jättänyt älykkään naisen, jota hän nyt selvästi katuukin. Jos palaatte yhteen, niin ukkosi osaa kyllä takuuvarmasti arvostaa sinua entistä enemmän. Voi hyvin - onnellista uutta vuotta!