Äitini on jo yli 50 v, mutta silti vaan riittää ongelmaa miesystävän kanssa lähes teinimäiseen tyyliin: X sanoi niin ja näin ja tuli paha mieli, X sitä X tätä. X ei antanut ostaa sitä taloa ja X nyt kehuukin että onpas komea talo kun sitä ei voi enää ostaa. X plää plää plää.
En mielestäni voi mennä sanomaan omalle äidilleni, jos muillekaan, mitä hänen tulisi miehen kanssa tehdä. Alkaa vaan minuakin ottaa jo päähän koko äijä, kun siitä tuntuu olevan enemmän haittaa kuin iloa äidilleni. Miksei nainen osaa erota hyvän sään aikana?!
En mielestäni voi mennä sanomaan omalle äidilleni, jos muillekaan, mitä hänen tulisi miehen kanssa tehdä. Alkaa vaan minuakin ottaa jo päähän koko äijä, kun siitä tuntuu olevan enemmän haittaa kuin iloa äidilleni. Miksei nainen osaa erota hyvän sään aikana?!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Se on noiden ikiteinien elämäntapa. Ainainen valittaminen ja ruikutus kuuluu asiaan. Sinä joudut tietysti kuuntelemaan, mutta voithan aina kertoa mutsillesi, jos sinua ei kertakaikkiaan kiinnosta...
Niin, tai voisit myös sanoa ihan suoraan, että sun mielestä kaksi aikuista toimii kuin aivoittamat teini-ikäiset, ja että sun mielestä X on kaikin puolin pösilö, jos sä olisit nainen niin lähettäisit sen nuitsinevadaan komentelemasta ja määräilemästä jne. jne.
Mutta toisaalta: tätähän kaikki nuoret haluaa: Olla ikiteinejä! "Kasva isoksi, älä aikuiseksi" ja tätä hampurilaismainoslausetta kaikki toistaa erilaisin muunnelmin. Aikuisuus on niin TYLSÄÄ! No, sitten kun ei olla tylsiä aikuisia, ollaan ikuisesti keskenkasvuisia ja lasten kanssa ei ollakaan kasvattajia ja aikuisia vaan kavereita ja perheen uusi vauva ei olekaan perheen lapsi, vaan tiimin täysivaltainen jäsen...
että kyllä sulla tyttärenä on oikeus sanoa mielipiteesi asiaan, jos äitis kerran noista asioistaan sulle kertoilee. Ei sun neuvomaan tarvii lähteä, eikä ohjeita antamaan, mutta kerro hälle suoraan, minkä vaikutelman heidän suhteestaan olet saanut. Kysy myös, että onko hän oikeesti tyytyväinen ja onnellinen nykyisessä suhteessa, kun kerran aina valittaa.
Kyllä sä senkin voit sanoo, että eikö olis parempi unohtaa koko hemmo, jos suhde ei kerran pelitä. Ja kysy sitä äidiltäs, että miksi hän ei eroa hyvän sään aikaan? Silloin saat sen oikean vastauksen hänen tilanteeseensa.
Sen tiedän, ettet ole ainoa ihminen, joka pohtii näitä asioita! Tiedän ihmistyypin no. 50 ja risat...
Suhde on kuitenkin äitisi, joten teet viisaasti vaikenemalla! Voit ohimennen kysäistä, että onko äitisi onnellinen miesystävänsä kanssa, mutta toisaalta siitä voi seurata lisää kuuntelemista ja tilitystä äitisi puolelta...
Jos he taas päätyisivätkin eroon niin ei kannaltasi varmaan helpompaa olisi kuunnella yksinäisen äitisi valitusta ja epätoivoa miehen puutteesta. Ehkä se olisi kaikista sietämättömintä...
Ei ongelmat toki nuoruuteen lopu!
Ja pointtihan on se, että äitisi on aikuinen nainen. Eli ei sinun tarvitse äitiäsi neuvoa tai hänen puolestaan murehtia, kuinka hän pärjää parisuhteessaan.
Sen sijaan voit kysyä äidiltäsi, miksi hän valittaa sinulle asioista (mieluummin kuin itse ratkaisee ongelmansa)? Voihan olla, että hän tarvitsee sinun tukeasi, että saa elämänsä järjestykseen. Jotkut vanhemmat taas ovat tosi taitavia kehittämään itselleen ongelmia saadakseen vain huomiota aikuisilta (ja alaikäisiltäkin) lapsiltaan.
Itse pidin vanhemmilleni sellaisen "koulutuksen", että jätin ne about 10 vuodeksi ns. heitteille, eli en toiminut välittäjänä enkä kuuntelijana heidän välisissä jutuissaan. En ole ylpeä siitä, mutta se toimi. Pärjäävät nykyisin keskenään ihan hyvin ilman meitä "lapsia"