Nyt se sitten tapahtui. Olen alkanut miettimään että onko jo myöhäistä saada jälkikasvua. Olen 36 vuotias mies, sinkku, ei lapsia, mutta kuitenkin jaksan vielä elättää toiveita siitä että minullakin vielä joskus olisi ihan oikea perhe. Nyt on vaan sellainen ongelma että kiikarissa ei ole yhtään potentiaalista naista jonka kanssa alkaa "suunnittelemaan lisääntymistä". Tuumiskelin että jos vaikka heti kohta jonkun tapaisinkin niin siinä menisi kuitenkin ehkä jotain 2-3 vuotta ennen kuin viitsisi alkaa suunnittelemaan vakavissaan perheen perustamista. Pitäään sitä ensin jonkun aikaa katsella viihdytäänkö sitä yhdessä ettei tulisi ero heti kun lapsi syntyy. Mutta mutta, silloinhan minä olisinkin jo melkein 40 v. Nyt alan tässä kauhulla jo tuumimaan että alkaa olla liikaa ikää lasten tekoon. Onkos muut jo heittäneet tässä vaiheessa moiset haaveet siitä oikeasta perheestä ? Varsinkin kiinnostaa ikäisteni lapsettomien naisten kommentit.
Lapsia päälle 30 vuotiaana ?
Lapseton mies 36v
495101
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Ehkä kannattaa etsiä lasten tulevaa äitiä jostain 3. maailman maista? Siellä varmaankin arvostetaan vanhemman miehen taloudellista turvaa perheelle aivan toisella tavoin mitä Suomessa.
Aasialaisnaisen kanssa lapset aasialaispiirteisiä, tumman naisen kanssa voi pullahtaa täysmusta lapsi maailmaan. Vaan kummallista, että vaaleus ei periydy kuin toisen vaalean kanssa lisääntyessä (tavallisimmin). Vaalea ihminen on uhanalainen rotu, hmmm. En rasisoi, ihmettelen vaan.
The hut of the blind albino, where only snow falls & the dead stay, hahaha!
ja suomalaisen kanssa sait kehitysvammaisen lapsen Suomi on jo täynnä. Aasialaisilla on hyvät geenit, joten fuck you vaalea rotta!
http://hapas.com/people.php
http://hapas.com/index.php
... lähtee ulkomaille etsimään naisia, jotka haluaa perustaa perheen. Ite oon 30 v. nainen ja haluaisin lapsia piankin. Todellakaan ei tarvitsis 2-3 v. odottaa ja kaveripiirissäkin on ihan tapauksia että on edetty huomattavasti nopeammalla aikataululla näissä asioissa varmaan just osittain iästä johtuen.
missä olet,kerro pian ennenkuin on myöhäistä.
nainen voi saada vielä lapsia?
Niin ei ongelmaa, sillä on vielä hedelmällisyys aikaa jäljellä. Mieshän voi tulla isäksi vaikka pappaiässä (mutta se nyt ei kyllä välttämättä ole kovin järkevää)..
no se nuori nainen ei taida "ottaa" mitään pappaa, sehän ottaa nuoremman.
jos ottais sellaisen 18 kesäisen niin olis aikaa tutustua.
sellaisia ne naiset on
Älä vain heitä suotta menemään haaveita perheestä, jos sinusta on nyt alkanut omat lapset tuntumaan tärkeiltä. Ihmiset kulkevat omia teitään ja kypsyvät näihinkin asioihin eri tahtiin kuin toiset eikä siinä ole mitään kummallista. Ja lisäksi: sulla ei ole mitään hätää, sillä mies voi tulla isäksi vaikka kuinka vanhana, mutta naisilla alkaa 40 ikävuotta kohti mennessä mahdollisuudet äidiksi tuloon vähitellen heikkenemään. Ehdit vielä isäksi hyvinkin etkä edes vanhana, vaikka olisit silloin esim. 40-vuotias tai vanhempi. Olet vain sitten enemmän elämää kokenut ja nähnyt kuin ehkä joku toinen isäksi ensi kertaa tullut. Nähtäväksi jää, kuinka elämä heittää omalla kohdalla - vuosia on jo 36 ja sinkkuna pitkästä liitosta tovi sitten eronneena - mutta olen päättänyt, etten stressaa tälläkään asialla. Voihan olla, ettei lapsia jostain syystä alkaisi kuulumaankaan, vaikka rinnalla olisi kuinka elämäni mies. Joten eipä stressata, vaan toivotaan parasta ja katsotaan, mitä elämä tuo tullessaan. Ajattele, sinulla on selvästi "uusi aikakausi" elämässäsi alkanut, kun tällaisia asioita olet edes alkanut pohtimaan, positiivista! Asioilla on tapana yleensä kuitenkin järjestyä parhain päin ja tosiaan, kun olet vielä mies, älä turhaan huoli.
eikä ne lapset ole ehkä se tärkein asia,jos suhteet muuten toimii(en tiedä)
Miten ihmeessä te saatte muka alle 30 kaiken kuntoon? Omistus asunnon, autot, kesämökin ja riittävät säästöt (100-200 tonnia) että voitte hankkia kersoja?
Vai olenko mä ainoa joka on opiskellut pitkään ja on päässyt vasta nyt omavaraiseksi velat maksettu, asunto oma jne. Säästöjä ei ole vielä ihan tarpeeksi.
monet kaverit on hommannu lapsia nuorena, mutta se on todella monella myös tarkoittanut koulujen käyntien keskeyttämistä. Moni on yh, alusta asti tai suhteen loputtua.
Itse olen päättänyt katsella ihan rauhassa. Lapsia vasta jos ja kun löytyy tosiaan hyvältä vaikuttava mies. Mieluiten menisin naimisiin ennen lapsia, että kaikilla olisi sitten sama nimi ja olisi "oikea" perhe..
Täytän kohta 25 ja elämä on vielä ihan kesken ;)
Ikää tällä jannulla 38vee,kakaroita hankittu 4 ja ehditty erotakki.Tän hetkinen tilanne: työtön
Säästöt: 0€.En edes haaveile tilanteesta et mulla olis 100tonnia säästössä! En todellakaan enää ihmettele saamattomuutta lasten hankinnassa ku nykyään tollaset luksus elämäntavat.
monikaan alle kolmikyppisenä asuntoja,uusia autoja,kesämökkiä,muskeliveneitä jne.ostele ainakaan omilla tienatuilla rahoilla.Sitten jos isukilta saa,nekin rahat on tavallisilta kulkioilta rosvottu.Osake kauppa on niitten hommaa,jotka aikoinaan osasivat olla kälmiä,siis huiputtaa tavallista kansaa.
Niin se mun pointti just olikin. Eli jos on vielä elämä ihan kesken, niin miksi sitten pitäisi hommata kersoja sotkemaan koko soppa kun ei muutenkaan ole vielä "valmista".
Ensinnäkin täytyy sanoa ettei minua mikään vauvakuume vaivaa. Joten en kaipaa neuvoja siitä miten saisin lapsen. Juu, parikymppiset pennut eikä myöskään nuoren naisen haku jostain 3.maailman naisista kiinnosta. En ole niin epätoivoinen. Kyllä pohjolan nainen on se paras nainen ja mielellään suht oman ikäiseni vielä, tai noin kolmekymppinen. Ja tiedän toki senkin että periaatteessa mies on hedelmällinen koko ikänsä, se on asia erikseen ottaako enää eteen 80- vuotiaana. Lähinnä kiinnosti että mitä päälle 30-vuotiaat naiset pohtii asiasta, vieläkö lasten teko kiinnostaa vai tunnetteko olevanne siihen jo liian vanhoja ? Eräs naistuttavani sanoi kerran että hän haluaa lapset alle 30-vuotiaana, no hän sitten ehtikin juuri ja juuri.
Mutta nimimerkillä "30-v Kaveri" oli kyllä tavoitteet aika korkealla :). Pitäisi olla omistusasunto, autoja, kesämökki ja tililläkin vielä 200 tonnia ylimääräistä rahaa ennen kuin voi harkita lapsia. No on kaverilla hyvä työpaikka tiedossa jos tuolla tavalla aikoo tienata. Eipä ole minullakaan kuin vasta se oma uusi auto ja tilillä jonkin verran rahaa. Asunto ja mökki on hommaamatta edelleenkin.
Mutta niitä kolmekymppisten naisten ajatuksia olisi kiva kuulla joko on perheenperustamis haaveet heitetty romukoppaan syystä tai toisesta ?
olen 32 vuotias ja toivon löytäväni sen hyvän tyypin, jonka kanssa voisin perustaa perheen. Edellinen suhteeni oli pitkä, mutta jostain syystä emme koskaan "hankkineet" lapsia.
No, nyt ollaan sitten tässä jamassa; ei miestä eikä lasta, muu kyllä kunnossa. Mutta mutta, ei aina hyvä luonne, ulkonäkö ja varallisuus riitä.. Itseenkin on menty, mutta syytä en keksi miksi näin. Jaa-a, ehkäpä tästä elämästä on vain vielä jotain perustavaalaatuista oppimatta..
Mikä on sinun selityksesi, lapseton mies?
Tässä minun selitykseni: Seurustelusuhteita on toki takana minullakin. Mutta olen viime aikoina miettinyt että kaikki kiinnostavat tapaukset meni vähän "ohi" elämästäni joskus päälle parikymppisenä. Silloin oli elämässäni useitakin kiinnostavia naisia. Olin vain siihen aikaan suht ujo ja rimakin taisi olla vähän liian korkealla. Aina kun olisin saanut jonkun naisen, löysin heistä jotain "vikaa" enkä halunnut ryhtyä mihinkään vakavaan, kuten mennä naimisiin ja hankkia lapsia. Olen myös jälkeenpäin sattumalta törmännyt näihin vanhoihin tuttuihin ja joutunut itsekseni vain toteamaan kuinka hyviä tapauksia päästinkään ohitseni. No nuorena sitä on vähän tyhmä ja tyhmästä päästä saa kärsiä koko kroppa. Nyt näin vanhemmiten en vain ole enää tavannut yhtään kiinnostavaa VAPAATA ja lapsetonta naista. Kaikki hyvät tapaukset on jo lapsensa tehneet. Tässä kohtaa minulla on periaatteeni: haluan mukavan naisen ja OMIA lapsia, en muiden. Tiedä häntä, ehkä tulee vielä päivä että on aika alentaa sitä rimaa entisestään ja hommata se "laiskan miehen paketti" eli lapset on jo valmiina. Mutta siihen en ole vielä valmis. Minäkin toivon löytäväni sen hyvän tyypin ;)
Olen aivan samassa tilanteessa,mutta eiköhän se jostain putkahda nainenkin,niin onhan maailma täynnä naisia.Kun vain löytää sen oikean.Se laiskan miehen paketti ei minuakaan ole houkutellut.Tulioita kyllä riittää,mutta olen aina hylännyt,kun jos heillä lapsia on ollut.
Täytän ensi vuonna 30 ja elättelen yhä toiveita miehen löytämisestä. Itse olen ajatellut, että lapset pitää hankkia ennen kuin täyttää 35, joten onhan tässä vielä vähän aikaa etsiä. 35 vuotta taitaa olla sellainen rajapyykki, että sen jälkeen kaikenlaiset terveysriskit kasvaa. Ja tietty mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampaa on ylipäätään tulla raskaaksi.
Minä olen puolestani törmännyt siihen ongelmaan, että kaikki hyvät miehet alkavat jo olla perheellisiä tai ainakin parisuhteessa. Toisella kierroksella olevia kyllä löytyisi, mutta sinun laillasi toivon, ettei kumppanillani olisi ennestään lapsia. Enpä vain tiedä, mistä enää etsiä. Nettiä on kokeiltu jo tarpeeksi monta kertaa eikä baaristakaan löydä mitään.
...rimaa, ainakaan mitä tulee tohon 'laiskan miehen pakettiin'. Sen sijaan ei myöskään kannata jäädä suremaan mitään entisiä ihastuksia, vaan lähteä positiivisella mielellä hakemaan sitä uutta.
Tosiaan meillä naisilla 35 v. on riskien kannalta rajapyykki, mutta vanhempanakin voi vielä saada terveitä lapsia. Tuttavan kaveri sai lapsen 40 v.
Minä (siis Haloo-viestin kirjoittanut) en ainakaan aio luovuttaa ennen 40 v., vaikka toivon saan lapsia aiemmin. Itse olen seurustellut viimeksi miehen kanssa, joka ei lapsia halunnut.
Noista kriteereistä ehkä miettisin sitä kiinnostava eniten (lapsettomia ja vapaita naisia kyllä löytyy)... Kannattaa muistaa että se ei-niin kiinnostava ihminen voi olla vain hiomaton timantti, joka alkaa säkenöidä kun sen särmät vähän hioutuu...
Mikä olis se ikä vaatimus sinulla Heta?
Minäkin olisin vaimoa hakemassa.
Pistäppäs osote niin keskustelaan asiasta, jos vaikka lapsia alettais tekeen...?
siis tuo hiomaton timantti, sehän voi olla ihan totta :) Nyt silmät auki, kyllä ne oikeat, hyvät tyypit löytyy! Tiedä vaikka törmättäisiin toisiimme ;)
Vähän vaikea ainakin minun on taipua tuohon ajatteluun. Ensinnäkän en halua lähteä muuttamaan ketään naista, vaan kyllä tässä iässä ne särmät täytyy jo olla hiotut. Ja toiseksi, en ikinä ole alkanut seurustelemaan vain seurustelun vuoksi vaan kyllä se pitää kolahtaa ihan oikeasti. Ja jos kerran vielä pitää sitä timanttia hinkata niin silloin se ei ole oikeasti kolahtanut. Mutta olet oikeassa, vanhoja ei pitäisi jäädä miettimään, tikulla silmään vaan ;)
Niin, peräänkuulutit juuri 30-kymppisten naisten ajatuksia lapsensaannista. Kun on ollut jo vuodenpäivät yksin eron jälkeen ja nyt vasta pikkuhiljaa alkanut katselemaan huonoa ja suppeaa miesvalikoimaa.. Samat ongelmat on puolin ja toisin. Ne oikeasti mielenkiintoiset ihmiset ovat tyytyväisiä parisuhteessaan ja aikovat pysyä sellaisina. Lapsia ei ole, mutta jossain vaiheessa toivottavasti on.
Niin, oletko ajatellut, että tässä korkeassa iässä arvottaa asioita eri tavalla kuin teininä. Mukavasta , ulospäinsuuntautuneesta seuramiehestä ei välttämättä tule kunnollista perheenisää. Ja se voi johtaa yllättäviin tilanteisiin parisuhdekuvioissa.
36-v ei ole liian vanha isäksi. Ongelmaksi voi tulla sopivanikäisen naisen löytäminen. Valitettavasti sekä naiset että miehet sortuvat ikärasismiin.
...osasin odottaa tätä kommenttia... Hiomattomalla timantilla tarkoitin sitä, että monesti juuri ne varatut ihmiset näyttävät sinkusta kiinnostavilta. Seurustelu tuo itseluottamusta ja positiivisuutta, jota nämä varatut ihmiset joskus melkeinpä hehkuvat ulospäin. Sinkku-ihminen on silloin se hiomaton timantti, joka alkaa hehkua SINUN seurassasi. SINÄ saat hänet tuntemaan olonsa hyväksi ja säteilemään kuin timantti. Sinun pitää vain katsoa pintaa syvemmälle ja huomata se ihminen, joka ei vielä säkenöi...
Syvällistä timanttifilosofiaa... Timanteissa ei tietenkään sellaisenaankaan ole mitään vikaa : )
Itse olen "noin kolmekymppinen" enkä ole koskaan halunnut lapsia (siis sitten teini-iän).
Yksi syy on varmasti se, että ei ole löytynyt hyvää isäehdokasta (sellaisia kyllä, että vihille olisin vienyt, mutta lasteni isäksi - ei) ja toinen se, että en koe olevani valmis äidiksi.
Olin ajatellut elää elämäni näin ja hyväksyä sen, että en tee enkä halua muksuja ikinä. No nyt on tullut sellainen ongelma eteen, että on vaikea löytää miestä, jolle tämä kuvio kelpaisi, kaikilla ikäisilläni on kova kiire perheidylliin.
Raskaana en osaa itseäni kuvitella, ja tähän mennessä ainoa ehkä jotenkuten mahdollinen ajatusmalli on adoptiossa.
Mutta sitten tapahtui niin, että menetin ainoan sisarukseni, rakkaan veljeni ja minussa heräsi sellaiset vaistot, että en tiennyt niitä olevan olemassakaan. Sukuni päättyy minuun, jos en sitä jatka. Ennen tällaiset sanat ärsyttivät minua ja syytin ihmisiä itsekkyydestä, mutta en voi tunteitani kieltää. Ehkä joskus minusta tulee äiti ja ehkä veljeni piirteet siirtyvät uuteen ihmistaimeen... Ja jos tämä koskaan tapahtuu, olen yli kolmekymppinen. Minulla on tunne, että kroppanikin on vähän myöhässä, joten en usko, että ongelmia tulisi. Luotan, että elän sen verran vanhaksi, että ehdin lapsen kunnolla kasvattaa. Oma ikäni ei siis huoleta tippaakaa.
Mielenkiintoinen vastaus sulla :). Juttelin tuossa hiljattain 43 vuotiaan ystävättäreni kanssa juuri tästä aiheesta ja hän myös sanoi että vielä kolmekymppisenä oli kuulemma vakaasti sitä mieltä ettei "tee" lapsia ikinä. Pari vuotta myöhemmin kuulemma se "sisäinen kello" alkoi pärisemään siihen malliin että tämä vannoutunut lapseton nainen alkoi haluamaan lapsia ja saikin niitä sitten ihan pari kappaletta.
Itse vain yhtäkkiä havahduin samaan asiaan. Tähän asti olisin voinut elää vaikka lapsettomana mutta nyt jostain syystä aloin pohtimaan että onkohan se kohta jo "myöhäistä".
Mutta sanoit että on ollut miehiä jotka veisit vihille muttet lapsia haluaisi heidän kanssaan. Alkoi kiinnostamaan että minkälaisen miehen juuri sinä haluiaisit lastesi isäksi ?
En tiedä. Mutta kun katson taaksepäin, niin kukaan heistä ei herättänyt äitiä minussa. Aika näyttää, mutta oli tulevaisuus mitä tahansa, niin olen valmis elämään ilman lapsia - se varsinainen biologinen kello ei tikitä vieläkään tarpeeksi kuuluvasti - tai sitten kenties joskus niitä muksuja tulee. Itse olen "ihme", kuten äitini asian ilmaisee, eli kierukkalapsi. Ja jos minä raskaaksi tulisin, niin osaisin ottaa sen ihmeenä ja kunnioittaa sitä. Ehkä se on se, mitä miehessä haluan. Sitä, että ei ole pakko mitään, ei ole kiire mihinkään ja sellainen tietty usko ihmeisiin ja siihen, että elämä kantaa - ja antaa :-) Jos minä parisuhteeseen päädyn, niin edelleenkin teen sen sen takia, että haluan olla kyseisen miehen kanssa enkä siksi että tämä täyttäisi minun tai omat tarpeensa jostakin ennaltamietitystä unelmasta tai ihanne-elämästä.
" monesti juuri ne varatut ihmiset näyttävät sinkusta kiinnostavilta."
NIINPÄ !! Pääsit asian ytimeen. Olen sitä monesti kavereiden kanssa kummastellut että on se vaan kumma että silloin kun seurustelee niin pörrääpäs kiinnostuneen oloisia naisia ympärillä kun niitä ei silloin tarvisi siinä pyöriä. Vaan entäpäs nyt sinkkuna kun kaipaisi naista vierelleen niin eipä näy ympärillä ensimmäistäkään, kiertävät kaukaa vaan mokomat.
Niin ehkä hieman käsitin väärin. Ajattelin että sinä meinaat alkaa kouluttamaan miestä mieleiseksesi, sehän ei onnistu. Vanha koirahan ei opi uusia temppuja ja ihminen on tapojensa orja ;)
Ihan terveitä ajatuksia sulla :). Kyllä minuakin kauhistuttaisi nainen joka aivan selkeästi haluaisi lasta, en pystyisi siihen heti puolen vuoden tuttavuuden päästä. Semmonen pakonomainen suorittaminen ei ole hyvä juttu suhteen kannalta. Mutta jos se kiva nainen löytyisi ja jos hänen kanssaan olisi vielä kiva harrastaa seksiäkin niin joskus se touhu tuottaa myös "hedelmiä". Ja silloin on niin tarkoitettu tapahtuvan.
... näinhän se menee, ihan sama juttu meillä naisillakin. Kiinnostuneita miehiä riittää just tasan niin tarkkaan kun seurustelet, mut sinkkuna niitä ei kyllä näy mailla halmeilla. Ite on kyl sitä mieltä, et just se seurustelu saa tuntemaan ittensä rennoksi ja itsevarmaksi ja positiiviseksi muidenkin ihmisten seurassa, mikä taas vetoo muihin ihmisiin/miehiin.
Mut joo pointti on just yrittää katsoo ympärilleen muitakin kun niitä vetovoimaisia varattuja ihmisiä (minkä yritän itekin pitää mielessä) Toisaalta oot oikeessa siinä, että jos ei joku kiinnosta, niin ei sitä kannata kärvistellä (eli kyllähän aika nopeesti tietää, jos joku vois enemmänkin kiinnostaa).
"Mut joo pointti on just yrittää katsoo ympärilleen muitakin kun niitä vetovoimaisia varattuja ihmisiä (minkä yritän itekin pitää mielessä)"
Sähän ajattelet monista asioista vähän niinku minä. Mulla on monesti viihteelle lähtiessä viime aikoina ollut olevinaan semmonen jalo ajatus että mitäs jos meniskin jututtamaan semmosia naisia jotka ei varsinaisesti ole "mun tyyppiä". Eli siis niitä joihin oma silmä ei ihan heti pysähdy. Tiedä josko se sielunkumppani löytyiskin juuri tämmöisestä ihmisestä. Harmi vaan että se jalo ajatus siinä unohtuu jo parin tuopin jälkeen ja sit katsellaankin niitä joita kaikki muutkin katsoo, eli todennäköisesti jo seurustelevia.
Naisilla taas tuppaa kiirus,kun on vain tietyssä iässä hedelmällinen.Hirvittää ajatus siitä että lapsentekoa ei voi lykätä kovin pitkälle koska riskit kasvavat.
riskit ole yli kolmekymppisen naisen kohdalla nykyään aika hyvin hallittavissa. Ei niitä liiotullisesti kannata pelätä (järki tietysti mukana). Eli vanhemmat naiset, jos on hyvä suhde niin rohkeesti vaan tekee lapsia jos siltä tuntuu!
ole vielä mitään hätää. Toista se on mulla 42v mies ja lapseton sinkku. Ainakin omasta mielestäni tämän ikäinen saa heittää kaiken toivon omasta perheestä.
ei kai sullakaan vielä hätää ole miehenä,kun muutaman vuoden sisällä vain naisen löydät.
Olen kolmikymppinen nainen ja aiomme mieheni kanssa yrittää saada lapsia muutamien vuosien kuluttua eli vielä käytetään ehkäisyä ihan täysillä. Jos jälkikasvua ei tule, niin ei haittaa. Sitten niitä ei ole meidän tarkoitus saada. Maailmassa on paljon kotia tarvitsevia lapsia, joten aina voimme adoptoida. Itselläni on adoptioserkkuja viisi ja hyvin onnellisia perheitä ovat. Heidät on adoptoitu osa omien lasten lisäksi ja osa sen jälkeen, kun on todettu ettei perinteisin konstein synny omia jälkeläisiä. Pidän hyvin jalona tekona antaa koti lapselle, joka sitä todella tarvitsee. Olenkin suunnitellut, että vaikka omia lapsia siunaantuu, adoptoimme lisäksi kodittomia lapsia meille lastenkodista. Tiedän, ettei kaikista ole kasvattamaan toisten lapsia, mutta adoptiolapsella on samat oikeudet kuin biologisella lapsella ja se on näin ollen oma ja yhtä rakas kuin biologinen lapsi. Jokainen adoptioserkkuni on ollut yhtä lailla toivottu ja odotettu lapsi kuten biologisetkin lapset. Kuka muuten huvikseen maksaisi tuhansia euroja ja ottaisi lainaakin, että saisi lapsen kasvatettavakseen. Ei kukaan tekisi sitä, jos ei oikeasti haluaisi ottaa sen lapsen omaksi lapsekseen. Toiset siis säästää veneisiin ym. mutta meillä säästetään adoptiojärjestelyjen maksuihin.
Olen 37 v. lapseton nainen (sinkku). Joskus nuorena suhtautumiseni tuohon lapsikysymykseen oli "sitten joskus" ja "ei vielä", mutta jossain kolmenkympin paikkeilla se vaihtui ja on nykyään "ei enää". Moni toki vielä haluaa tässä iässä lapsia, mutta kannattaa varautua siihenkin, että jos niitä ei 35 v. mennessä ole, niitä ei ehkä halua ollenkaan. Eli siinä mielessä kannattaa miettiä, onko se "ennestään ei lapsia" niin ehdoton vaatimus, vähentää nimittäin rajusti valinnan varaa...
Minun onneni oli törmätä kahteenkin eri mieheen (eri aikoina tietty), jotka halusivat parisuhteen ilman lapsia, joten ketään en ole siinä mielessä ainakaan tuolla suhtautumisella onnettomaksi tehnyt, vaan ne suhteet loppuivat ihan muista syistä.
Tutkittu juttu. Vanha ihminen kokee elämänsä onnistuneen kun hänellä on lapsenlapsia. Jos et halua lapsia, oletko valmis ottamaan riskin onettomuuden tunteesta, joka kalvaa sinua vanhempana. Emme pysty ennustamaan tulevaisuuden ajatusmaailmaamme, voimme vain kunnella vanhempien kokemuksia.
No eihän miehellä mitään hätää ole, ethän sä joudu synnyttämään! Monihan ukko 50 vuotiaana ryhtyy isäks, tietysti pitää saada nuorempi akka. onneks itellä ei moisia haaveita :D
Mainio visio sulla. Joo, tekaisenpa lapset sitten 50 vuotiaana niin ehdin jäädä itse eläkkeelle vahtaamaan sitä asuntoani ettei teinit pidä siellä bileitä. Tosin itsellä onkin ikää sitten jo 70 ennen kuin lapset on täysi-ikäisiä. Juu ja viidenkympin villityksessä sitä vois vaikka innostua pokaamaan jonkun 19 vuotiaan tytönkin vielä, nou hätä :D
Hei, yksi tuttuni (mies) on saanut lapsen 49-vuotiaana ja ihan hyvin on mennyt pojan kanssa. Eikä se lapsi saa olla tässä elämässä itse tarkoitus. Kuulostaa tosi törsöltä, että itket vaan lapsen perään - hyvästä suhteesta viis?!
"Eikä se lapsi saa olla tässä elämässä itse tarkoitus. Kuulostaa tosi törsöltä, että itket vaan lapsen perään - hyvästä suhteesta viis?! "
Mitäs jos lukisit koko viestiketjun läpi ennen kuin alat huutelemaan.
Olen 28-vuotias nainen ja kyllä kiinnostunut lasten saamisesta. Viime vuonna tapasin nelikymppisen miehen, joka ei missään tapauksessa koskaan halunnut lasta. Vaikka etsinkin hyvää suhdetta, en voi ajatellakaan perheen perustamista äärimmäisen lapsikielteisen miehen kanssa. Toinen tapaamani mies puolestaan oli juuri niitä epätoivoisia, jotka haluavat lapsen kirjaimellisesti keinolla millä hyvänsä, sillä hän ei näyttänyt olevan tippaakaan kiinnostunut seksistä.
Minulla on melko vähän seurustelukokemusta, ja sen vuoksi haluan ehdottomasti miehen, joka on kiinnostunut minusta eikä vain lapsesta. Olisin kuitenkin ikäni vuoksi valmis hankkimaan lapsen jo melko varhaisessa vaiheessa, kunhan se vain tehtäisiin luonnonmukaisesti. ;)
Mielenkiinnolla luin tekstinne ja pieni hymy tuppaa väkisinkin huulille. Oli niin tai näin niin kukaan ei oikein ole tyytyväinen eikä valmis luopumaan omista kriteereistään. Jonkinnäköistä kaksinaismoralismiakin on havaittavissa.
Kolmekymppinen olen tämän vuoden lopussa ja lapsen synnyttänyt. Paljon muuta merkittävää en ole elämässäni saavuttanut. Koulut käyty tietysti ja tulevaisuus mahdollisuuksia täynnä.
Ystäväni ovat saman ikäisiä ja heitä vaivaa vääjäämättä tämä kolmen kympin kriisi. Monesti he sanovat minulle että no sinulla nyt sentään on lapsi, kun yhdessä mietitään elämää ja sen tarkoitusta. Monet uraa luoneet ovat myös tämän biologisen kellon tikityksen vallan alla ja kovinkin ahdistuneita.
Jotenkin niin hassua että kukaan näistä sinkkututtavista ei edes hetkeäkään epäröi ettenkö jollekkin miehelle kelpaisi, näin yksinhuoltajana. Taitaa karu tosiasia olla se että meillä yksinhuoltajilla ei kyllä mikään mieletön flaxi sinkkumarkkinoilla käy mutta minäkin luulen että viimeistään kymmenen vuoden kuluttua minulla on jälleen perhe johon kuuluu aikuinen mies.
Sinkkuystävieni puolesta taas olen hieman huolissani. Raskaaksi kun ei aina hetkessä tule. Se voi viedä vuosiakin vaikka nuori olisi. Ja kaikki eivät sitä lasta saa, tekivät sitten niin tai näin. Adoptio tietysti mahdollinen jos rahaa löytyy...
Miehiä ahdistaa kun kolmekymppiset naiset haluavat äkkiä sitoutua ja saada lapsia. Lapsia saaneet, joilla ei enää ole kiirettä mihinkään, eivät kelpaa. Ja kuitenkin suurin osa haaveilee siitä perheestä. Ja jos huono mäihä käy niin lapsia ei saada ja turvaudutaan adoptioon. Eli turhaan koko ruljanssi kun sitä omilla geeneillä varustettua lasta ei koskaan saatu kuitenkaan.
Eli pieni puhe meidän yksinhuoltajien puolesta. Jos voisit rakastua minuun lapsettomana niin taatusti pystyisit myös rakastamaan lastani....Se lapsi on nimittäin syy siihen miksi olen juuri sellainen ihminen kuin olen.
Kiitos saarnavuorosta ja kiitos niille jotka jaksoivat lukea!