8 vuotta 6 naimisissa

8 vuotta oltiin yhdessä 6 niistä naimisissa...viimeiset vuodet,pettämistä,jättämistä,väkivaltaa ja paljon pahaa...
nyt olen lasten kanssa muutaman kuukauden asunut erillään ja tuntuu että kuolen tähän olooni.
Miehelläni on jo uusi nainen (ollut kuvioissa noin 4vuotta) ja he ovat muuttamassa nyt yhteen jo.
vaikka en enään rakastanut miestäni en voisi edes kuvitella että tapailisin muita miehiä tai saati toisin heitä kotiini.

ex-Mieheni ei voi käsittää miksi valitan olotilaani koska itse lähdin mutta kai se oli vaan sitä läheisriippuvuutta??niin tottunut siihen toiseen ihmiseen ettei nyt osaakkaan luopua vaikka on sen aika?
nyt vaan tuntuu kaikki niin raskaalta-ei ole ketään kelle kertoa,kenelle itkeä pahaa oloa...
vuosia olen kieltänyt itseltäni "sukuvikani"alkoholin mutta nyt pahasti näyttää että se juuri onmikä auttaa jaksamaan yksinäisinä iltoina kun lapset on laitettu nukkumaan...
51300
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

niitä asioita joiden takia halusit miehestä eroon? Näin ajattelemalla minä olen päivä kerrallaan saanut etäisyyttä ja pikkuhiljaa itsevarmuuttakin. En olisi voinut sietää enempää valehtelua, pettämistä, turhia lupauksia ja syyttämistä. Nyt kun olen saanut hiukan etäisyyttä asioihin, niin välillä huomaan että olen tehnyt itselleni oikein. Kunnioita itseäsi ja lapsiasi.

Alkoholi sumentaa ajatukset. Nousuhumalassa tuntuu hurjan vahvalta, laskuhumalassa rypee pohjamudissa. Senhän varmaan olet huomannutkin?

Ystävistä ja sukulaisista varmasti löytyisi henkilöitä joille voisit uskoutua. Sure yhdessä heidän kanssa ja ota heiltä tukea vastaan. Uskalla olla heikko kun siltä tuntuu. Lääkärissä tai neuvolassa(jos mahdollista) kannattaa myös keskustella ja kertoa avoimesti millainen on tilanteesi. Heilläkin on paljon kokemusta ja keinoja auttaa.

Äänestä

Hae rohkeasti apua ettei oma elämäsi vajoa toisen vuoksi romukoppaan. Minä hain seitsemän vuoden väkivaltaisen suhteen jälkeen apua terveyskeskuksen kautta, ja olen jo jaloillani ihan toisella tavalla. Elämä maistuu jo. Itse olin kovaa vauhtia alkoholisoitumassa. Diagnoosini oli masennus. Voimia ja jaksallusta sinulle.

Äänestä

Älä pelkää solmia uusi suhde. Ehkä se on parempi kuin vanha. Ellei ole, niin etsi uudempi. Selviydyt kyllä.

Toivotan onnea jatkossa. Eivät kaikki miehet ole pahoja. Me kaikki olemme vain ihmisiä.

Äänestä
  • Entä jos vaan ei sielu siedä ? Entä jos ajatteleekin, ettei uusia suhteita etsitä niinkuin sukkia ? Entä jos on jo sen verran tajua päässä, ettei ihmissuhde ole kuin tiskiharja, jos ei enää toimi, heitetään pois ja otetaan uusi parempi tilalle ?
    Entä jos oikeasti tuntee itsensä niin rikkinäiseksi ettei pysty etsimään uudempaa mielitiettyä, entä jos tuntee ettei mitään mielitiettyä ole olemassakaan.

    Mitä silloin neuvoisit ? Osaatko sellaiseen tilanteeseen edes neuvoa antaa ?

    Äänestä

  • ... :( kirjoitti:

    Entä jos vaan ei sielu siedä ? Entä jos ajatteleekin, ettei uusia suhteita etsitä niinkuin sukkia ? Entä jos on jo sen verran tajua päässä, ettei ihmissuhde ole kuin tiskiharja, jos ei enää toimi, heitetään pois ja otetaan uusi parempi tilalle ?
    Entä jos oikeasti tuntee itsensä niin rikkinäiseksi ettei pysty etsimään uudempaa mielitiettyä, entä jos tuntee ettei mitään mielitiettyä ole olemassakaan.

    Mitä silloin neuvoisit ? Osaatko sellaiseen tilanteeseen edes neuvoa antaa ?

    Näitä kiertolaisia on jo aivan tarpeeksi. Ei elämä mihinkään karkaa, jos keskittyy jonkin aikaa vain itseensä ja lapsiin.
    Alkuperäiselle, jos mahdollista pistä korkki kiinni ja hae apua muualta, mene eroseminaariin, lue selviytymiskirjoja, hae apua masennukseen vaikka ensin terveyskeskuksesta. Alkoholi muuten lisää masennusta tai oletko koskaan nähnyt onnellista juoppoa.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


ex-vaimo kirjoitti:

8 vuotta oltiin yhdessä 6 niistä naimisissa...viimeiset vuodet,pettämistä,jättämistä,väkivaltaa ja paljon pahaa...
nyt olen lasten kanssa muutaman kuukauden asunut erillään ja tuntuu että kuolen tähän olooni.
Miehelläni on jo uusi nainen (ollut kuvioissa noin 4vuotta) ja he ovat muuttamassa nyt yhteen jo.
vaikka en enään rakastanut miestäni en voisi edes kuvitella että tapailisin muita miehiä tai saati toisin heitä kotiini.

ex-Mieheni ei voi käsittää miksi valitan olotilaani koska itse lähdin mutta kai se oli vaan sitä läheisriippuvuutta??niin tottunut siihen toiseen ihmiseen ettei nyt osaakkaan luopua vaikka on sen aika?
nyt vaan tuntuu kaikki niin raskaalta-ei ole ketään kelle kertoa,kenelle itkeä pahaa oloa...
vuosia olen kieltänyt itseltäni "sukuvikani"alkoholin mutta nyt pahasti näyttää että se juuri onmikä auttaa jaksamaan yksinäisinä iltoina kun lapset on laitettu nukkumaan...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu