Meillä kaksi pientä lasta ja isänsä on töissä, minä kotona. Suurimman osa teen kotitöistä ja mieskin niihin ihan mukavasti osallistuu-aika ajoin. Hän ei juo viikolla, vain viikonloppuna, ei edes joka viikonloppu. Mutta silloin kun juo, karkaa mopo käsistä. Mies itsekin sen myöntää. Yleensä(aiemmin, ei enää) mies ei karkaa baariin, vaan tissuttelee kotona. Olemmekin aina yhdessä ns. viihteellä kun saamme lapset hoitoon, heidän aikana emme juo. Paitsi mies, joka melkein joka kerta vetää vielä toisenkin päivän, valehtelee minulle päin naamaa, lupaa ettei juo ja juo silti.
Nyt olen miettinyt että kuinka kauan jaksan tätä luottamuspulaa ja on aivan kuin olisi kolmas lapsi ja saan hävetä silmät päästäni kun mies vielä haisee kuin rankkitynnyri. Ei ole väkivaltainen, mutta ns murheenmurtama ja juo niin kauan kuin silmät liikkuu. Nyt aloitti taas kerran antabukset, mutta sanoinkin hänelle että en tiedä jaksanko.
Onko kohtalotovereita? Yhdessä olemme olleet melkein 15v, joten mikään pikainen tuttavuus ei ole. Ja mies joi suhteemme alkuaikoina vielä enemmän-joka viikonloppu ja molempina päivinä ja häipyi vaan baariin. Huoh.
Tiedä tässä enää mikä olisi parasta-en jaksa enää ajatella hänen kannaltaan, vaan minun itseni ja lasten...
Nyt olen miettinyt että kuinka kauan jaksan tätä luottamuspulaa ja on aivan kuin olisi kolmas lapsi ja saan hävetä silmät päästäni kun mies vielä haisee kuin rankkitynnyri. Ei ole väkivaltainen, mutta ns murheenmurtama ja juo niin kauan kuin silmät liikkuu. Nyt aloitti taas kerran antabukset, mutta sanoinkin hänelle että en tiedä jaksanko.
Onko kohtalotovereita? Yhdessä olemme olleet melkein 15v, joten mikään pikainen tuttavuus ei ole. Ja mies joi suhteemme alkuaikoina vielä enemmän-joka viikonloppu ja molempina päivinä ja häipyi vaan baariin. Huoh.
Tiedä tässä enää mikä olisi parasta-en jaksa enää ajatella hänen kannaltaan, vaan minun itseni ja lasten...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Taitaa olla kohtalotovereita enemmänkin. Minä ainakin olen. Mieheni myös juo joka viikonloppu ainakin pe ja la. Välillä myös viikolla. Valehtelee jatkuvasti ja piilottelee pulloja. Ei edes pysty enää juoman sisällä minun nähteni. Yrittää uskotella, että piilottelee pulloja, jotta lapset eivät näe. Omasta mielestään hänellä ei ole alkoholiongelmaa, eikä viinan juonti kuulemma edes johdu viinanhimosta. Kaikki vaan johtuu kuulemma siitä, kun minä olen alkanut valittamaan hänen juomisestaan. Hänen juomisensa on minun syyni. Tietenkin itse tiedän, ettei asia ole näin, mutta ei ole kiva kuunnella toisen perättömiä syyttelyjä. Omasta mielestään hän pystyy vähentämään juomista, jos vaan haluaa. Nyt on luvannut jatkossa juoda korkeintaan parin viikon välein ja vain yhtenä päivänä. Kuitenkaan en siihen usko. Lisäksi hän juo kerrallaan noin mäyräkoiran tai 0,75 l väkeviä. Terveyskin taitaa jo olla vaarassa.
ex sanoi ihan samalla tavalla!vaikka tiesin että en ollut syy juomiseen koska oli sitä tehnyt ennen minuakin.vuosia katselin,kuuntelin,peittelin,häpesin,selittelin ja sitten väsyin.nyt onnellisesti eronnut ja silmät kunnolla auki ongelmalle.ärsyttää noi kaikki säännöt ja lupaukset -ei niistä mitään tule.juoppo on usein myös vakavasti tunnevammainen.
Jos ei ole ilkeä, huolehtii perheestään ja rakastaa sinua, ei pitäisi marista.
Tulee paljon jälkiä, kun ryhdyt etsimään omasta mielestäsi täydellista miestä ja kumppania.
Jos kuitenkin niin päätät, niin onnea vaan valitsemallasi tiellä.
Vastaa joku jolla ei ole minkäänlaista kokemusta elämisestä alkoholistin kanssa.
Minun ei tarvitse pelke persiissä odottaa kotiin tullessani vieläkö mies juo. Haluaisin myös pystyä luottamaan annettuihin lupauksiin enkä haluaisi että minulle valehdellaan päin naamaa. Kuullostaako se SILJAsta hyvältä tuollainen? Kun juttuun liitetään vielä se, että seksielämämme on olematonta ja minä syön suruuni ja olen pullea. Noidankehä.
Kyllä se on nähny, asiat ei puhumalla muutu...
Kiitos kommenteistanne ja tsemppiä samassa tilanteessa oleville. On se muuten kummaa, että mun mies on tuollainen väliinputoaja, a-klinikalla hoettiin ettei sulla mitään ongelmaa ole ja taputeltiin päähän....
Kurja juttu, että olette törmänneet alkoholiongelman vähättelyyn. Minäkin olen. Ex-mieheni joi, pystyi silti hoitamaan työn... mutta viikonloput, lomat, juhlat... ne juotiin. Sammuttiin ja örvellettiin milloin missäkin, häämatkalla oksensi hotellisänkyyn... pelko tilanteen kehittymisestä oli jatkuvasti läsnä.
Yritin saada miestä hoitoon, mutta kaikki julki-instanssit vähättelivät juomista... että vika olikin minun korvieni välissä. Peittelin, suojasin, häpesin ja paikkasin asioita muiden edessä ja tein karhunpalvelusta itselleni juovan rinnalla. Viimein tajusin, että syyttelyistä huolimatta minä en kaada viinaa hänen kurkkuunsa enkä vaadi juomista... ja ymmärsin, että ainoa vaihtoehto oli ero, jos aioin itse ja lasten kanssa selvitä.
Mies oli juomatta useita kuukausia näytiksi, kuinka hänellä ei ongelmaa ole... kunnes taas ratkesi. onneksi en ollut paikalla enää katsomassa.
Välittäminen loppui piilotteluun ja valehteluun, lopullinen piste lähdölle oli kun totesin, että vaikka mies oikeasti raitistuisi en haluaisi enää jatkaa. Se kaunis, mitä joskus oli ollut, se oli kaikki haalistunut pahan mielen, pelon ja epätoivon alle.
Kun otat juopon miehen saat juopon. Vuosien päästä siitä tulee ainavaan suurempi ongelma.
Mikä saa, miehen juomaan ? Mies kunnioittaa enemmän pulloa kuin emäntää...tällöin puuttuu kokonaan Rakkaus ja tunne puoli on täysin köyhään...jos joku muka "syö suruunsa" ,niin sanonpa että, paska puhetta, jos emäntä ei viitsi pitää huolta itsestään, niin ei sitä kauan viitsi katsoakkaan, se sitä kulissi avioliittoa...
Kokemuksesta voin kertoa , että olin pari vuotta ilman alkoholia, vaikka ennen sitä otin ihan reippaastikin, sekään ei auttanut,ensin ämmä petti ja sitten jätti...noh sen jälkeen on taas jonkin verran maistunut...