Viisi yhteistä vuotta, niistä 2,5 puol asuttu yhdessä, ja 4kk kihloissa. Nyt kaikki tämä on vedetty vessanpöntöstä alas.
Riitoja oli, mutta ne sovittiin ja päästiin niistä aina yli.
Joulun jälkeen iskee pommi. "Mene pois, eräs mies tulee käymään luonani"
Nämä sanat vieläkin soivat korvissani.
Miksi näin piti käydä?
Ennen joulua kyseinen mies on käynyt kotonamme, tämän hän kertoi joulunaikaan, ajattelin, että saahan avovaimollani miespuolisia ystäviä olla, en halunnut kieltää sitä häneltä.
He ovat olleet yhteydessä noin puolitoistaviikkoa, siitä lähtien kun en ollut kotona.
Kaikkein pahinta tässä asiassa on se, että hän on ilmeisesti tehnyt päätöksen että eroaa minusta tämän toisen miehen vuoksi jo ennen joulua, joka oli meille kahdelle ehkä paras yhteinen joulu.
Paljon olen itkenyt ja niin on myös hänkin. Sanoo, ettei halunnut tämän tapahtuvan, mutta en tiedä pystynkö uskomaan häntä.
Vieläkin pahemmaksi asian tekee se, että hän on halunnut lasta jo pidemmän aikaa ja ajattelin, että voitaisiin hankkia lapsi, ja että kertoisin siitä heti joulun jälkeen.
Kun kerroin tämän hänelle, hän alkoi itkemään vielä enemmän ja olin aistivani suurta katumusta hänessä. Hän on todella paljon halunnut lasta.
Hän halusi, että nukkuisin hänen vieressään yön, en pystynyt siihen.
Mitä pystyn tässä nyt tekemään. Olisi pitänyt olla sanomatta se, että minäkin olen harkinnut lasta.
Todennäköisesti en pysty nukkumaan koko yönä, asiat vain pyörivät päässä jatkuvasti, hän kyllä pystyy hyvin nukkumaan.
Itsemurhaakin olen harkinnut, tosin sitä en halua tehdä.
Kiitoksia kaikille jotka mahdollisesti kirjoittavat lohduttavia sanoja, mikään ei tunnu auttavan.
Riitoja oli, mutta ne sovittiin ja päästiin niistä aina yli.
Joulun jälkeen iskee pommi. "Mene pois, eräs mies tulee käymään luonani"
Nämä sanat vieläkin soivat korvissani.
Miksi näin piti käydä?
Ennen joulua kyseinen mies on käynyt kotonamme, tämän hän kertoi joulunaikaan, ajattelin, että saahan avovaimollani miespuolisia ystäviä olla, en halunnut kieltää sitä häneltä.
He ovat olleet yhteydessä noin puolitoistaviikkoa, siitä lähtien kun en ollut kotona.
Kaikkein pahinta tässä asiassa on se, että hän on ilmeisesti tehnyt päätöksen että eroaa minusta tämän toisen miehen vuoksi jo ennen joulua, joka oli meille kahdelle ehkä paras yhteinen joulu.
Paljon olen itkenyt ja niin on myös hänkin. Sanoo, ettei halunnut tämän tapahtuvan, mutta en tiedä pystynkö uskomaan häntä.
Vieläkin pahemmaksi asian tekee se, että hän on halunnut lasta jo pidemmän aikaa ja ajattelin, että voitaisiin hankkia lapsi, ja että kertoisin siitä heti joulun jälkeen.
Kun kerroin tämän hänelle, hän alkoi itkemään vielä enemmän ja olin aistivani suurta katumusta hänessä. Hän on todella paljon halunnut lasta.
Hän halusi, että nukkuisin hänen vieressään yön, en pystynyt siihen.
Mitä pystyn tässä nyt tekemään. Olisi pitänyt olla sanomatta se, että minäkin olen harkinnut lasta.
Todennäköisesti en pysty nukkumaan koko yönä, asiat vain pyörivät päässä jatkuvasti, hän kyllä pystyy hyvin nukkumaan.
Itsemurhaakin olen harkinnut, tosin sitä en halua tehdä.
Kiitoksia kaikille jotka mahdollisesti kirjoittavat lohduttavia sanoja, mikään ei tunnu auttavan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tsemppiä sulle kovasti. olin lähes samanlaisessa tilanteessa pari vuotta sitten ja vaikka silloin tuntui et maailma loppuu niin siitä vaan selvittiin. tärkeintä et keskityt hoitaan itseäsi ja tsemppaat niin selviät varmasti, kuullostat tosi fiksulta tyypiltä. ja hyvää uutta vuotta.
Toi on varmasti turhauttavaa ja raastavaa. Tarinani ei mene aivan noin, mutta lähellä. Ensimmäinen viikko on karmivaa. Öitä ei saa nukuttua. Kaikki tämä sattui myös joulun aikoihin. Se on karmeaa huomata kuinka oma läheinen pettää.
Koita selvittää pääsi. Älä hätiköi.
Itse olen hankkiutumassa eroon koko paskasta. Aloitan alusta. Nyt minusta tuntuu että se on kaikista helpoin. Nuo arvet eivät häviä koskaan mielestäni.
Tukeudu kavereihin, kirjoita foorumeihin, lue juttuja ja puhu. Älä mieti asioita liikaa. Tai jos mietit, älä junnaa paikallaan. Se satuttaa vaan lisää.
Äh, mulla on vielä kanssa niin sekava olo ettei osaa oikein muuta sanoa, että varmasti aika paikkaa arvet.
Älä lannistu. Löydät vielä varmasti jonkun joka osaa arvostaa sinua. Voimia.
Niin romuttui minunkin jouluni,sain pari viikkoa ennen joulua tietää että ukkoni harrastaa treffeilyä suomi24 palstalla,esiintyen sinkkumiehenä..ja mikä huvittavintta etsi rehellistä naista..
Itse saata.. vannoi joka pvä rakkauttaan minuun,ym ja kusetti koko ajan selän takana.
Elä missään nimessä harkitse itsaria,kukaan ei ole sen arvoinen..Nosta pää pystyyn, sure surusi ja katso mitä elämä sulle tarjoaa!!
Niin aion tehdä itsekkin..
Loppuun lainaan ,en tiedä kenen sanat,mutta niin sopivat:
-Kauan aikaa sitten annoit hänelle huoneesi avaimen,
yksinäisyyteesi päästit sisään uuden ihmisen,
hän kanssas kantoi kaksoisvuoteen yksiöösi sisään,
kaiken annoit rakkaudelle mut saitko siltä mitään?"
Tuleepa vaan mieleen... mistäs sait tietää että harrastaa treffeilyä Suomi24 palveluissa? Ettet vaan itse kuikuillut vieraan perään? Tulipahan vaan mieleen.
Itse en varmasti olisi saanut tietää, jos avokkini kävisi moisissa palveluissa, jollen itse seurailisi palveluja.
Yö.