Ihan huvittaa kuinka täydellistä ihmistä monet, etenkin nuoremmat etsivät täältä.
YH on monelle kamala "mörkö", vaikka YH statuksen takana on tavallinen elämää elänyt ihminen, joka huolehtii lapsistaan.
Itselläni tämä YH status on vielä epäselvä, sillä jos haluaisin "siistiä" imagoani niin ASUMUSERO kuvastaisi paremmin tilaani. Jos haluaisin siistiä vielä enemmän, niin ottaisin miehen takaisin tänne asumaan niin olisimme "eheä ja onnellinen perhe".
Mutta, mutta ei minua mikään kulissi siviilisääty kiinnosta vaan elän mielellään lasteni kanssa ja hyvissä väleissä lasten isän kanssa, joka ei kuitenkaan asu meidän kanssa.
Minusta nykypäivänä on varsin tavallasta että ihmisten siviilisääty vaihtelee paljonkin elämän mukaan. Hän joka valittaa YH ihmisistä voi olla 5 vuoden päästä itse YH ja tämän päivän YH:t taas vakaassa parisuhteessa muutaman vuoden päästä. Näin se vaan menee, elämä on yllätyksellinen. Täydellistä ihmistä ei löydy, sillä ethän sinä itsekään ole sellainen.
YH on monelle kamala "mörkö", vaikka YH statuksen takana on tavallinen elämää elänyt ihminen, joka huolehtii lapsistaan.
Itselläni tämä YH status on vielä epäselvä, sillä jos haluaisin "siistiä" imagoani niin ASUMUSERO kuvastaisi paremmin tilaani. Jos haluaisin siistiä vielä enemmän, niin ottaisin miehen takaisin tänne asumaan niin olisimme "eheä ja onnellinen perhe".
Mutta, mutta ei minua mikään kulissi siviilisääty kiinnosta vaan elän mielellään lasteni kanssa ja hyvissä väleissä lasten isän kanssa, joka ei kuitenkaan asu meidän kanssa.
Minusta nykypäivänä on varsin tavallasta että ihmisten siviilisääty vaihtelee paljonkin elämän mukaan. Hän joka valittaa YH ihmisistä voi olla 5 vuoden päästä itse YH ja tämän päivän YH:t taas vakaassa parisuhteessa muutaman vuoden päästä. Näin se vaan menee, elämä on yllätyksellinen. Täydellistä ihmistä ei löydy, sillä ethän sinä itsekään ole sellainen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Itsekin tiedän pari tyyppiä, jotka pilkkasivat sinkkuja ja nyt he itse ovat sinkkuja. Nyt se sinkkuus onkin heidän mielestään hyvä juttu.
Niin hyvää tapausta ei yksinhuoltajissa ollekkaan, että minulle kelpaisi. Raja menee juurikin siinä.
Raja menee tuossa syntymävuodessa. Sulla on vielä paljon opittavaa elämästä.
Luulet että mielipiteet muuttuvat iän kertyessä?
Mä olen monta vuotta vanhempi ja yritän edelleen kiertää yh:t kaukaa. Kaikille parempi niin, mutta jos sen erehtyy ääneen sanomaan, niin aina on yh:t sanomassa että en tiedä elämästä mitään:)
jos sä meet naimisiin ja sun vaimo kuolee sit jäät lapsien parien yksin... sit oot yh-isä ja sit sua maailma opettaa jotain
Elämässä sattuu ja tapahtuu ja joskus tosiaan lasten äidit ja isät kuolee ihan liian aikaisin.
Suurin osa yh:sta ei kuitenkaan ole leskiä, vaan yksin ihan muusta syystä. Alun perin ilmeisesti arvalla voitettu isä on tuntematon, tai äijä on laitettu kierrätykseen tai sitten paennut kotioloja oma-aloitteisesti.
Viisaus tulee vanhetessaan...
Katsopas. Pari suhteen päättymisestä ei voida syyttää yksistään naista. Eroon tarvitaan kuitenki kaksi osapuolta ja se erottava tekijä. Toinen juttu että vaikka nainen synnyttää. Ei se välttämättä ole juuri nainen joka tahtoi sen lapsen, tosin tämä on kyllä aina huomattava tekijä .
Ihan yhtälailla mieskin voi olla väärässä. Liian usein syy vieritetään vain toisen niskaan sillä ei nähdä/tahdota nähdä sitä mikä ajaa osapuolet eroon toisistaan.
Kaikilla ei vaan yksi elinikä ole tarpeeksi. Niin lapsellisesti jotkut vanhuksetkin vielä käyttäytyy.
Ja en minä mitään syyllisiä hakenut. Monelle yh:lle on ollut luultavasti ihan fiksua taikoa se ex-mies kadoksiin elämästään. Mutta mitä paskempi tapaus se ex on, sitä vähemmän luotan myöskään jatkossa ko naisen arvostelukykyyn.
Enkä usko että itse lapsettomana koskaan voisin olla tasavertainen kumppani yh:n laps(i)en rinnalla. Samaa ulkopuolisuutta tuossa joku muukin kuvasi.
paljon, enemmän kuin moni osaa ajatella...
Ihan liian monta nuorta leskeä, suurin osa naisia eli vaikea löytää toista leskeä kumppaniksi= eräs professori sanoi että olis paras vaihtoehto...
että miksihän juuri se toinen leski olisi ihannekumppani? Ei se nyt ainakaan ainoa vaihtoehto luulisi olevan.
Ja tosiaan kun miehet ei keskimäärin elä niin tylsää elämää kuin naiset, niin he saattaavat kuollakin helpommin nuorena. Pitäisikö niiden monien naisleskien ruveta lesbosuhteisiin ihan vaan leskeytensä vuoksi?:)
Tuossa lienee jonkinlainen väärinkäsitys. Tuskinpa kyse on siitä että YH olisi mitenkään sen huonompi ihminen kuin kukaan muukaan. Itse asiassa monessakin suhteessa varmaan "parempi" kuin lapseton. Tuohan se kieltämättä jonkinlaista elämänkokemusta. Sitä joutuu miettimään vähän muutakin kuin mihin baariin menisi viikonloppuna. Itsekin olen lapseton mies ja toivoisin jonain päivänä saavani ihan omia lapsia. Toisin sanoen ajatus toisten lapsista ei ole kovin houkutteleva. Tuttua eläinmaailmasta, muiden urosten siittämiä lapsia ei haluta omaan "laumaan". Kaiken lisäksi vielä monet naiset sanovat etteivät halua uutta isää lapselleen koska lapsella jo on isä. Siinä ainakin minä tuntisin paikkani kyseisessä yhteisössä jotenkin ulkopuoliseksi. Sen takia valitsen mieluiten naisen jonka kanssa sitten yhdessä perustaa se perhe. Ja onhan siinä taustalla myöskin se että se vanha uros saattaa vielä palata hoitamaan pesuettaan, niin sanotusti vanha suola alkaa janottamaan.
Siihen on useampikin syy, miksen haluaisi ruveta seurustelemaan yh-äidin kanssa. Ensin voisi mainita juuri tuon, etten tahdo ruveta hoivaamaan ja kasvattamaan jonkun ulkopuolisen lapsia. Jos ja kun minusta tulee isä, haluan olla sitä myös biologisesti. Ja vaikkei minun tarvitsisikaan naisen lasta/lapsia ruveta hoivailemaan, niin en kuitenkaan pidä siitä, että naisella on yhteisiä lapsia jonkun toisen miehen kanssa.
Toinen syy on se, etten ole kiinnostunut itseäni selvästi vanhemmista naisista, ja hankkiutuminen yh-äidiksi minua nuorempana eli alle 23-vuotiaana ärsyttää minua. Lasta ei pitäisi ryhtyä hankkimaan sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa ei ole takana vähintään parin vuoden vakaata suhdetta, ja ellei vaikuta varmalta, että se suhde jatkuu tulevaisuudessakin. Nuoren yh-äidin lapsi on tyypillisesti vasta vauva, ja siitä voi päätellä, ettei lasta kovin vankalla pohjalla olevassa suhteessa ole voitu hankkia, jos sitä on hankittu suhteessa ollenkaan.
Jos nuorella yh-äidillä taas on jo useamman vuoden ikäinen lapsi, niin se merkitsee sitä, että se on hankittu hyvin nuorena, mikä puolestaan on minusta myös ärsyttävää. Alle 20-vuotiaana ei pitäisi vielä ruveta perhettä perustamaan.
Tuossahan se on aika pitkälti sanottuna. On myös hyvinkin mahdollista, että naisen ex ei siedä tämän uutta miestä, alkaa väheksyä ja vinoilla, soitella ja uhota kännipäissään tälle uudelle miehelle. Mä en mitään sellaista vääntöä jaksaisi.
>> Itse asiassa monessakin suhteessa varmaan "parempi" kuin lapseton. Tuohan se kieltämättä jonkinlaista elämänkokemusta.
Elämänkokemusta karttuu muutenkin, kuin lapsien myötä. Mitä lapsiin tulee, velvollisuutensa tunteva vanhempi(mat) huolehtii jälkikasvustaan, koska on ne maailmaan saattanut.
>> Sitä joutuu miettimään vähän muutakin kuin mihin baariin menisi viikonloppuna.
Baareissa pörrääminen ei ole kiinni siviilisäädystä. Lapsettomana poikamiehenä minua ei voisi baarielämä, viikottaiset perjantaikännit tai kaupungilla riekkuminen vähempää kiinnostaa. Myös ilman alkoholia pärjää aivan hyvin, silti olematta absolutisti. Aamukankkusten poteminen ei tunnu hyvältä. Kokemuksella.
Entä, jos lapseton mies/nainen haluaa (omia) lapsia, mutta YH ei ? Kyse on isosta asiasta, joten vanhemmuuden kieltäminen toiselta ei kuulosta hyvältä.
> Toisin sanoen ajatus toisten lapsista ei ole kovin houkutteleva.
YH ei hae lapselleen isää, joten pelkän näennäisisän rooliin tyytyminen ei houkuttele. Sama on laita pelkän kaveruuden pohjalle rakennetun suhteen kanssa.
> Ja onhan siinä taustalla myöskin se että se vanha uros saattaa vielä palata hoitamaan pesuettaan, niin sanotusti vanha suola alkaa janottamaan.
Näennäinen, mutta silti hyvin varteenotettava seikka, joka on vähän kuin piste i:n päällä.
No, väittely puolesta ja vastaan jatkuu. Joskus YH:kin pitäisi ajatella asiaa lapsettoman miehen/naisen näkökulmasta. Minulle ainakin oma perhe painaa vaakakupissa enemmän.
Kiinnostaisi tietää mitä jos tuleva valittusi ja sinä ette yhdessä saisi lapsia. Meinaan kun ne muiden lapset ei sinulle kelpaa. Eli adoptiota et voisi miettiä, ja jos hedelmöityshoidot eivät ota onnistuakseen niin sitten olette ilman.
Tuo äidiksi ja isäksi tuleminen kun ei vain onnistu tilaamalla. Toivotan onnea kaikille yksinhuoltajille ja unohtakaa tällaiset kirjoitukset, nämä miehet ovat vielä erittäin suppean maailmankatsomuksen omaavia.
Esim. kun menevät joskus naimisiin , saavat lapsia ja eroavat. Mites sitten lähdetään uutta naista hakemaan kun on jo lapsi ?? Ei tietty mitenkään, eihän voi olettaa että nainen haluaisi muiden lapsia hoidella ja kun se exäkin voi tulla takas..kato vanha suola janottaa.
"Toivotan onnea kaikille yksinhuoltajille ja unohtakaa tällaiset kirjoitukset, nämä miehet ovat vielä erittäin suppean maailmankatsomuksen omaavia."
Onko tästä jokin tutkimus olemassa mitä on suppea maailmankatsomus ja mitä ei? Se että olen erimieltä kuin sinä riittää vissiin? Meihin miehiin kun ei ole tuota lasten hoivaamisviettiä koodattu läheskään yhtä lujaan kuin naiselle joten harvaa miestä oikeasti kiinnostaa _muiden_ lapsista huolehtiminen. Millä tavalla tämä on sitä suppeaa maailmankatsomusta?
"Kiinnostaisi tietää mitä jos tuleva valittusi ja sinä ette yhdessä saisi lapsia. Meinaan kun ne muiden lapset ei sinulle kelpaa."
Tässä puhutaan jo täysin eri asiasta, ei tämä liity YH-naisiin millään tavalla. Esim adoptio on hiukan eri asia kuin olla leikki-isä jonkun YH:n lapsille joilla on jo oikea isä. Ja adoptiossa lapsi olisi sekä minun että naisen, ei vain toisen lapsi.
"Esim. kun menevät joskus naimisiin , saavat lapsia ja eroavat. Mites sitten lähdetään uutta naista hakemaan kun on jo lapsi ??"
Ihan samalla tavalla lähdetään hakemaan naista kuin ennenkin. Silloin vain tiedostetaan se tosiasia että lapset voivat olla vaikeuttava asia suhteiden solmimisessa. Mutta tällöin YH-nainen voisi olla hyvä kumppani YH-miehelle..
En ole "mies tietää", mutta vastaan silti...
"Kiinnostaisi tietää mitä jos tuleva valittusi ja sinä ette yhdessä saisi lapsia. Meinaan kun ne muiden lapset ei sinulle kelpaa. Eli adoptiota et voisi miettiä, ja jos hedelmöityshoidot eivät ota onnistuakseen niin sitten olette ilman."
Oletetaan että suhde on muuten kunnossa, mutta jälkikasvua ei kuulu. Tällöin adoptio voi tulla kyseeseen, koska molemmat sijaisvanhemmat ovat lapsen suhteen samassa asemassa. Samalla riski ulkopuoliseksi jäämiseen on pienempi. Tietääkseni adoptio prosessina ei ole mikään läpihuutojuttu, joten sitä joutuu myös harkitsemaan.
"Toivotan onnea kaikille yksinhuoltajille ja unohtakaa tällaiset kirjoitukset, nämä miehet ovat vielä erittäin suppean maailmankatsomuksen omaavia."
Siis miehen pitäisi olla valmis suhteeseen millä tahansa ehdoilla ? Vastaatko rehellisesti, olisitko lapsettomana naisena valmis suhteeseen YH-miehen kanssa, joka ei halua lisää jälkikasvua. Tyydytkö sijaisvanhemmaksi ja jätät omat lapsentekohaaveesi ? Veikkaan että vastauksesi on - ei !
"Esim. kun menevät joskus naimisiin , saavat lapsia ja eroavat. Mites sitten lähdetään uutta naista hakemaan kun on jo lapsi ??"
Mistä lähtien eroaminen on ollut itsestäänselvyys ? Jos suhde ei kestä arjen harmautta, tällöin on syytä katsoa peiliin. Vielä suuremmalla syyllä, jos on tullut hankittua jo lapsia.
En tiedä oletko mies vai nainen mutta siitä päätellen että herne meni nenään niin ilmeisesti olet YH, vai ?
Ja kiitos nimimerkeille "p3ll3" ja ""jos ja jos", vähensitte kirjoitus "taakkaani". Eli olen myös heidän kanssaan samaan mieltä.
Nyt eletään tätä päivää ja olen lapseton, haluan OMIA lapsia, en muiden kuten jo aiemmin sanoin. En myöskään jämähdä elämässäni paikoilleni, jos minulla on joskus lapsia ja jäisin yksin jostain syystä ja lapset jäisi minulle niin on enemmän kuin todennäköistä että silloin minua kiinnostaisikin YH- nainen, totta kai. Ja tiedän toki että lapsia ei tehdä, ne saadaan. Minulla on useitakin tuttuja pariskuntia jotka eivät saa lasta vaikka kuinka yrittävät, se on heille harmillista. Jos minulle joskus kävisi samalla tavalla niin sitten elän naisen kanssa lapsettomana, ei siinä sen kummempaa. Taitaa itselläsi olla aika suppea maailmankatsomus kun luulet että ihmiset elää tietyn kaavan mukaan koko elämänsä. Tiedätkös, pienenä en tykännyt sipulistakaan mutta nyt aikuisena eri sipulit on suurta herkkuani ja niitä täytyy laittaa joka ruokaan ja paljon ;)
jos naisen kanssa voi elää lapsettomana,ilman mitään sen kummempaa,ni sitte on kyllä syntynyt onnellisten tähtien alla.
jos siis ois lapsettomana muista syistä kuin omasta halustaan...se on kohtuullisen rankkaa,varsinnii naiselle
mutta kait tarkoititkin ettei se muuttais sun suhtautumista suhteeseen mutta sekään ei aina riitä...
samat systeemit muutes tuon sipulin kanssa :):):)
Yh:t on mätäsakkia, ei kelpaa. Valitkaa seuraavassa elämässä mies tarkemmin ettei tarvitse erota tai ettei se teidän 'elämän mies' kyllästy teihin ja lähde kävelemään.
Asia oon juurikin näin. Yh:t ovat ihan ok vain ja ainoastaan siinä tapauksessa, että oma puoliso on kuollut. Muussa tapauksessa aiheuttaa oksennuksen omaisia refleksejä mahanpohjassa. Minä en missään tapauksessa viitsisi katsella jonkun muun pyöräyttämiä/siittämiä lapsia, en todellakaan. Kaikista säälittävimpiä ovat nämä 20 wee yh:t. Hyi helvetti!
ei se kuule ystävä rakas aina johdu siitä miehestä se ero. oma eroni on siitä hyvä (hmmm) esimerkki. enkä usko, että kukaan pari (ainakaan jos lapsi/lapsia) kovin helposti eroaa. itsekin yritimme saada suhdettamme toimimaan, mutta kun ei niin ei. aina ei asiat suju niinkuin toivoisi tai haluaisi. ja jo lasten kannalta on parempi erota, kuin antaa heidän kärsiä siitä (lapset vaistoavat nämä jutut ERITTÄIN hyvin), etteivät isä ja äiti tule keskenään toimeen.
toivon, että sinä aikanasi olet sen verran viisas (!!!???), kun sinulla lapsia on, ettet puolisostasi eroa ja kenties joudu yh:ksi. sillä muutenhan sinäkin olisit pohjasakkaa (heh heh) niinkuin me yh:t sinun mielestäsi olemme.
kuinka se mieli muuttuu ajan kuluessa :)
jos ihan oikeen muistelen niin aikas lailla samankaltaisia mielipiteitä oli itelläkin parikymppisenä..juuh,kyllä yh:ssa pitää olla jotai vikaa,mites se nyt on mennyt itestään tekemään yksinhuoltajan??? omituinen olento???
eihän tää elämä ihan niin yksinkertaista oo..eihän?
se ääni muuttuu kellossa kysyjästä riippuen.
Ei ole niin kauan, kun joku yh-äidin kanssa seurusteleva mies kyseli täällä yh-äideistä.. eipä saanut hän tällaista sontaa vastauksiksi. Ihan päinvastaista olivat melkein kaikki kommentit.
Olisi ihan kiva joskus kuulla järkiperäiset perustelut näille haukuille.
Sattuipas minun peräänikin kerran mies, jolla oli kotonaan vaimo ja muutaman kuukauden ikäinen vauva.. Vaimonsa halusi jättää ja väitti rakastavansa minua. Huh sentään! Toivottelin hänet kyllä alimpaan helvettiin.
Eiköhän se kuitenkin ole niin, että yksinhuoltajiakin on ihan yhtä monenlaisia, kuin keitä tahansa.. moneen junaan ja osa jää asemalle.
Uskon, että se on niin, että heistäkin ne nurjatkurjat tapaukset pääsevät vaan eniten esille, niinkuin kaikista "ryhmistä". Kukapa täällä kotosuomessa hyvyytensä vuoksi jalustalle nostettaisiin? Päinvastoin kurjuudessa rypevä ryvetetään vielä pahemmin ja osoitellaan sitten sormella.
"han huvittaa kuinka täydellistä ihmistä monet, etenkin nuoremmat etsivät täältä.
Sorry, mutta en ymmärrä miten YH ja täydellisyys liittyvät toisiinsa? Ei tuo mielestäni mitään täydellisyyttä vaadi että tuon 'ehdon' täyttäisi. Ja miksi joku nuori ihminen haluaisi kumppaniksi YH:n? Kyllä melko moni haluaa ihan _omia_ lapsia eikä kasvattaa muiden siittämiä pentuja. En jaksa millään uskoa niin täydellistä naista löytyvän, että hänen lastensa uudeksi isäksi tai leikki-isäksi ryhtyisin. Kyllä siinä melko ulkopuolinen tunne olisi jatkuvasti, melkoinen ero kasvattaa omia tai vieraiden lapsia. Sitten vielä lasten biologinen isä keikkuisi tilanteessa jollakintapaa mukana, niin ei kiitos.
Mikä muuten antaa sinulle oikeuden nimitellä kenenkään lapsia pennuiksi?
Kyllä täytyy olla vikaa sellaisten aikuisten päässä, jotka edes kykenevät halveksimaan/nimittelemään ym. lapsia, oli ne sitten kenen tahansa. Eipä siihen kyllä yleensä kykenekkään kuin toiset lapset.
Luuletko, että tuollaisten ajatusten ja asenteiden kanssa edes kelpaisit yhdellekään yh-äidille. Luuletko, että joku äiti haluaisi tuollaisen pilaamaan lastensa elämän?
Varmaan on oma äitisi sinusta ylpeä.
Mä en tajua mistä sä edellisestä tekstistä luet sen halveksunnan?
On vaan kivempi lukea juttuja, joissa käytetään värikästä kieltä. "Pentu"-termin lisäksi samassa viestissä on käytetty myös mm. ilmaisua "vieraiden lapsia".
Mutta omasta puolestani kokemus kertoo että yleensä yh:ien kanssa menee sukset ristiin joka tapauksessa hyvin nopeasti, vaikka ei lapsista olisi ollut mitään puhetta. Eli parasta pysyä vaan loitolla niin maailma pelastuu.
"Mikä muuten antaa sinulle oikeuden nimitellä kenenkään lapsia pennuiksi?"
Tuota, minun mielestäni 'pentu' ei ole millään tavalla halventava ilmaisu, eikä se todellakaan ollut tarkoitettu sellaiseksi. Niinkuin John McB tuossa jo kommentoi, sen tarkoitus on hieman värittää ja elävöittää tekstiä. Kyllä herkästä vedetään herneitä nekkuun :-(
"Luuletko, että tuollaisten ajatusten ja asenteiden kanssa edes kelpaisit yhdellekään yh-äidille."
En minä mitään luule. Kelpaan tai en kelpaa, sama se minulle, koska minua ei edelleen kiinnosta YH:t seurustelumielessä.
"Varmaan on oma äitisi sinusta ylpeä."
Äitini on muuten yksinhuoltajana minut kasvattanut. Ja monesti on kertonut olevansa ylpeä minusta :-) Kunnioitan kaikki yksinhultajia jotka onnistuvat lapsensa hyvin kasvattamaan, se ei helppoa ole. Mutta siltikään en YH:n kanssa alkaisi seurustelemaan, sillä haluan ehkä _omia_ lapsia eikä toisten lasten kasvattaminen millään muotoa kiinnosta.
Taisi menne herne nenään ? Etkö ole kuullut sanontaa "meidän lapset ja muitten mukulat" ?
Se on vaan valitettavaa mutta ei YH oikein kiinnosta monii miehiä, ei kyl muokaan kun on lapsettomiakin tarjolla. Kerran kokeilu, Ex-sählää koko ajan mukana,jatkuvaa lapsen järjestelyä kumpi hoitaa ja ei oo kiva katella toisen lasta kotonaan. Huomasin, että mulle se ei sovi. Kyllä niitä löytyy onneks sun kannalta sellaisiakin miehiä jotka tohon pystyy sopeutumaan, minä en..
lapsen isä ravaa yhtenään hakemassa luokseen hoitoon ja tuomassa takaisin luokseni.
Lapsn isä loistaa poissaolollaan, hän kun asuu ulkomailla.
Meillä siis vallitsee täydellinen rauha joten olemme erottamaton, minä ja lapsi mutta ei niin, että eikö kukaan uusi kumppani ole tervetullut.
Eri asia on tietysti se, että huoliiko mies minunlaista yh-äitiä joka elää kahdestaan lapsen kanssa eikä lapsen isä ole ollenkaan mukana kuvioissa. Kai se on helpompaa lapsettoman miehen kannalta...
Olen nähnyt erolasten tilannetta kun heillä on kaksi kotia vanhempien jakamien hoitovuorojen vuoksi. Ymmärrän miksi se häiritsee niitä lapsettomia miehiä, nimittäin yh:n exän takia.
Minulla ei ole sellaista ongelmaa eli yksi ongelma vähemmän. :)
Olet oikeassa ! Miksi etsiä itselleen täydellistä ihmistä kun et itsekkään ole sitä. Taitaa olla teoriassa mahdotonta et kun kaksi ihmistä tapaavat toisensa että molemmat ovat toisilleen täydellisiä yksilöitä. Taitaa olla teoriassa täysin mahdoton yhdistelmä tai ainakin suhdeluku on sen verran suuri että tapauksia mahtuu korkeintaan yksi miljoonasta.
Kaikkien pitäisi miettiä et mitkä asiat ihmisessä ovat niitä seikkoja mitä toisesta haluaa ja mitkä ovat taas niitä paljon parjattuja pinnallisia piirteitä. Kaikki tietävät kuitenkin sen että kuka tahansa ihminen on toisen silmissä kaunis kun rakastuminen on tapahtunut oikealla tavalla. Tuossa kohtaa nämä "pinnalliset" tekijät eivät muistu mieleen millään tavalla vaan toinen näyttää aina vaan kauniilta :)
Tuossa ylempänä on paljon pulinaa siitä, miten lapset vieroksuttavat ja kuinka vaikeaa on hyväksyä asema ei-biologisena vanhempana. Itse en havainnut sellaista ongelmaa seurustellessani yh:n kanssa. Aion vastakin etsiä seurani nimenomaan yksinhuoltajasta. Muutamia asioita kokemus opetti tarkastelemaan.
Syyt:
Mikä johti eroon? Kuka jätti ja kenet?
Seuraukset:
Joko katkeruus on käsitelty? Häiriköikö jompikumpi toistaan? Millainen on lasten ja etävanhemman suhde?
Kuka tahansa voi erehtyä kumppania valitessaan ja se on inhimillistä ja anteeksiannettavaa. Entä sitten, kun onkin lapsia useamman miehen kanssa? En usko, että pystyisin koskaan luottamaan ihmiseen, joka erehtyy useita kertoja.
"Minusta nykypäivänä on varsin tavallasta että ihmisten siviilisääty vaihtelee paljonkin elämän mukaan."
Täydellinen meistä tuskin on kukaan, mutta täytyy nyt sen verran itseään opetella tuntemaan, että ei tarvitse hyppiä (avio)suhteesta toiseen. Vastuuton on mielestäni sana, joka kuvaa kerta toisensa jälkeen avioituvaa ihmistä.
on oikeat vastaukset?
Kelpaako, jos eron syy on yhteinen päätös, kun tunteet loppui? Katkeruutta ei ole, exällä on jo uusi nainen, olemme hyvissä väleissä, jopa ystäviä, vaikkemme näekkään kuin silloin, kun joko exä tai uusi avokkinsa hakee lapsen joka toinen viikonloppu luokseen..? :D Niin meillä asiat on.
En ole tuonne aikaisempiin viesteihin ehtinyt kirjoitella, joten vastaan tähän. Sinulla ja myös tuolla Hossilla oli oikein rakentavia ajatuksia.
Alkupään YH vastasista viesteistä näkee hyvin juuri se tosiasia, että jo lapsensa hankkineet miehet ovat YH:lle parempi vaihtoehto. Ymmärrän ja hyväksyn, että lapsettomilla miehillä voi todellakin olla pelkoja omasta roolistaan YH-perheessä. Se on hyvä, että näistä peloista keskustellaan täällä, eikä YH-ihmisiä syytellä esim. vastuuttomasta elämäntyylistä. YH:n elämähän on hyvinkin rauhallista, koska lapsista on huolehdittava.
Se mitä tässä tahdon sanoa on, että itselleen täydellistä ihmistä on todella vaikea löytää.
Lapsettomat ikisinkutkin voivat olla todella haastavia tapauksia. Hekin saattavat haluta perheen kanssasi ja muutaman vuoden päästä sitten erotaan. Sitten sinä joudut elämään erossa omista lapsistasi.
Nainen jolla on on ennestään lapsia on paljon varovaisempi uuden perheen perustamisessa. Eheä perhe voi olla hänelle paljon tärkeämpi asia kuin
pika-aviooon pyrkivälle sinkulle.
"...yhteinen päätös, kun tunteet loppui."
Miten ne tunteet nyt noin vain loppuvat? Itse olen tavattoman kiinnostunut syistä & seurauksista ja siksi en usko hetkeäkään, että jotain tapahtuu ilman taustoja. "Entiiä" eri muodoissaan on mielestäni aina väärä vastaus silloin, kun keskustellaan tunteista. Google ja kirjasto ovat sitten ratkaisu konkreettisemman tiedon vähyyteen :)
Häirinnän puuttuminen ihmissuhteesta on itselleni edellytys ihmissuhteelle. En jaksa lainkaan olla mukana sellaisessa ilmapiirissä, jossa joku simputtaa, käskyttää, laittaa kapuloita rattaisiin, vedättää, manipuloi tai ilkeilee. Havaintojeni mukaan katkeruus on usein moottorina edellä mainituille riesoille ja siksi mainitsin sen nimeltä jo kysymysasettelussa.
Sain joululahjaksi jälleen kerran kiinnostavaa luettavaa: Caroline Myss, Ihmeellinen Voima. Halusin mainita kirjan siksi, että se tarjoaa hyviä kysymyksiä matkaevääksi polulle tutustumaan henkilöön nimeltä "itse".
tunteet noin vaan loppunut:) Rakkaus muutti muotoaan kenties. Suoraan sanottuna meistä tuli enemmän kavereita ja kämppiksiä. Sitten kun oli mennyt vuosi ilman seksiä ja kumpaakin nauratti ajatuskin keskenään sänkyynmenosta, niin tuumasimme, että parempi erota, ettei tässä tarvitse elää selibaatissa loppuelämää. Olisimme toki voineet elää sulassa sovussa vaikka loppuelämämme, mutta mitä järkeä siinä olisi ollut?
Minkäänlaista katkeruutta ei välillämme ole, vaan olemme ystäviä. Ystävyys on mahdollista siksi, että kummallakaan ei tosiaan ole mitään romanttisia tunteita enään toista kohtaan. Kunnioitamme toinen toistamme edelleen, se ei kadonnut mihinkään. Eikä tietenkään ole mitään häirintää, jollet sitten laske minua häiriköksi, kun ilmottelen kerran-pari viikossa exälleni, että miten lapsella menee, jos on oppinut jotain uutta tai tehnyt jotain mainitsemisen arvoista..
Hmmm.. tunnut olevan kovasti sitä mieltä, että exien kanssa ei voi olla riitelemättä :)
milloin yksinhuoltajuus on siviilisäädyksi tullut. Tahtoo tietää
naimaton - naimisissa/eronnut - leski
(naimaton yh! eronnut yh! leski yh!)