Meidän suhteen ongelma on mieheni älytön mustasukkaisuus. Olemme olleet vasta nelisen kuukautta virallisesti yhdessä, tätä ennen 8kk vapaassa suhteessa. Mies on sairaalloisen mustasukkainen. Kehittelee mielikuvituksessaan kaikenlaisia tarinoita, ja uskoo niihin mieluummin kuin minun vakuutteluihin ja on sitten pahalla päällä. En ole antanut aihetta mustasukkaisuuteen, olen esimerkiksi vähentänyt yhteydenpitoa kavereihini ja miespuolisiin kavereihin en pidä yhteyttä laikaan. Poistin heidän numerotkin puhelimesta, kun mieheni siitä vihjaisi. Baarissa en voi keskustella vanhojen miespuolisten tuttavieni kanssa ja mieheni vittuilee minulle entisistä poikaystävistä/hoidoista alituiseen. On todella omistava ja määräilee paljon.
Onko kellään kokemusta vastaavasta? Ja miten miehen mustasukkaisuutta voisi lieventää? Haluaisin että mieheni luottaisi minuun, mutta keinot loppuvat. Pitääkö minun sulkea kaikki muut ihmiset elämästäni pois ja nyhjöttää kotona....?
Onko kellään kokemusta vastaavasta? Ja miten miehen mustasukkaisuutta voisi lieventää? Haluaisin että mieheni luottaisi minuun, mutta keinot loppuvat. Pitääkö minun sulkea kaikki muut ihmiset elämästäni pois ja nyhjöttää kotona....?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mulla on taas mustasukkainen morsian. Viime viikolla oli kaksi tiukkaa keskustelua. Mulla ei ollut mitään sanomista, koska ei siihen voi mitään sanoa. Minulla on muutama entinen naisystävä, jotka nakertavat hänen mieltään. Olen kertonut kaikki naissuhteeni ja olen yhden naisen mies. Hänen ongelmansa yksi syy voi olla se, että on ainoa lapsi.
Sun miehesi on surkea tyyppi, ja itse olet tehnyt väärin heittämällä kaikki muut suhteet pois. Kyllä oikean suhteen pitää kestää kaikki, myös vastakkaisen sukupuolen kanssa keskustelut. Ei suhde noin voi toimia, jos ukkosi on noin surkea vätys.
Ensi lauantaina menemme morsiameni kanssa Helsinkiin. Hän ja lapset katsomaan Greasea ja minä 10v sitten ollutta morsiantani. Olemme ystäviä, eikä sitä mikään muu muuta. Tämä entiseni on naimisissa, ja silti oli aika vaikea armaani tajuta tapaamista. Näitä pitää toisen kestää, koska ei aikuiset voi olla kahdestaan koko ajan.
Siis ukkosi aikuiseksi, muuten koko homma vain pahenee. Mustasukkaisuuden syy ei voi olla muu kuin huono itsetunto. Oman suhteeni uskon toimivan hyvin, kun pidän omista suhteistani kiinni ja jos osaan hoitaa tätä suhdetta joka päivä ja antaa rakkautemme myös sitä hoitaa. Emme voi omistaa toista sitomalla, vaan tekemällä hyviä asioita.
Daddylle,
Hienoa, jos sinä olisit riemusta mykkänä, kun menisit lasten kanssa jonnekin samaan aikaan kun kumppanisi tapaisi jotain entistään. Ei se nyt mikään ihme ole, että toinen tollasesta pahottaa mielensä. Niin, toiseen pitäisi vaan kynsin hampain luottaa. Mutta mielestäni toiselle ei saisi tehdä "kiusaa" tieten tahtoen tapailemalla vastakkaista sukupuolta olevia entisiä tai muita.
Jos toinen kerran siitä kärsii selvästi. Eiks se oo sitä oikeaa rakkautta, ettei halua satuttaa toista?? Näin mää asian näen.
Mielestäni vastakkaisen sukupuolen edustajien tapailu, ystävänä siis, ei ole kiusaa toiselle.
Jos luottamusta ei ole, suhde ei toimi. Jos lähdetään rajoittamaan toisen toimintaa, se ei ainakaan ole rakkautta!
Mielestäni "kärsivän" osapuolen tulisi hampaat irvessä yrittää päästä tunteestaan eroon ja antaa toiselle vapaus tavata ihmisiä, joita hyväksi katsoo. Ja muistaa, että hänellä itsellään on sama oikeus tavata niitä ihmisiä, joita haluaa, kun tilanne vaatii.
Eihän tämä ole muuta kuin ystävyyttä, nainenhan on naimisissa. Me olimme monta vuotta yhdessä ja seksi toimi hyvin. Sitten vain kyllästyin, enkä halunnut rakastella. Olemme siis ystäviä. En koskaan palaa vanhaan suhteeseen. Tämä ystävyyssuhde toimii niin, että voimme keskustella kaikista asioista. Hän on äidinkielen ope ja kirjailija, joten ajatuksia me haluamme vaihtaa. Ei sillä ole mitään tekemistä nykyisen suhteen kanssa. Olen asunut 9:llä paikkakunnalla, joten minulla ei ole lapsuudenystäviä, vaan ystäväni ovat naisia.
Siis tämä on todellinen ystävyyssuhde. En halua mitenkään loukata rakastani, mutta mustasukkaisuus ei saa olla estämässä minua. Ei se myöskään voi minua estää häntä tapaamasta jotain miestä asiallisissa merkeissä. Me rakastamme toisiamme ja lapsiamme, joten emme halua mitään tuhota, mutta pitää olla myös omia asioita. Jos lähtisin yksin tapaamaan exää, olisi se jo liian kiduttavaa ja minustakin hölmöä. Siksi matka yhdessä.
Miksi pitäisi mieli pahoittaa, jos puoliso tapaa vanhoja ystäviään ja tuttujaan? Olivat he sitten entisiä kumppaneita tai ei. Huomatkaa nyt hyvät ihmiset, että tuon 'kumppani' -sanan edessä on toinenkin sana, 'entinen'. Se tarkoittaa mennyttä, poistunutta, ei voimassa olevaa...
Mieheni on entisen tyttöystävänsä kanssa hyviä ystäviä ja on käynyt useita kertoja auttamassa tätä tämän tietokoneen kiukutellessa - mieheni kun taitaa nämä asiat melkoisen hyvin.
Jokaisella ihmisellä on menneisyytensä. Se ei häviä, katoa tai haihdu mihinkään, kun uusi kumppani astuu mukaan elämään, eikä elämä ala alusta, kun aletaan seurustelemaan - elämä _jatkuu_, ystävyyssuhteet jatkuvat, muistot pysyvät. Jokaisella on oikeus menneisyyteensä. Miehelläni on entisiä tyttöystäviä ja heillä yhteisiä muistoja - ne kuuluvat mieheni elämään, halusin tai en.
En tunne mustasukkaisuutta näistä asioista, enkä ymmärrä miksi pitäisi? Tai miksi joku tuntee. Ei kumppanin menneisyys tai entiset tyttöystävät vähennä kumppanin rakkautta. Luotan mieheeni sata prosenttisesti. En voisi olla hänen kanssaan ellen luottaisi.
Vai onkohan niin, että entisistä kumppaneista mustasukkaiset puolisot pelkäävät itse kohta olevansa se entinen. Kun toinen on aiemminkin vaihtanut, niin miksei se vaihtaisi taas... Kyse on siis myös itseluottamuksesta. Minä uskon ja tiedän, että mieheni rakastaa vain ja ainoastaan minua, vaikka hänen entisilläänkin tulee aina olemaan paikka hänen muistoissaan ja sydämessään.
Liiallinen mustasukkaisuus, mielen pahoittaminen, toisen painostaminen ja sitominen vain työntävät puolisoa kauemmas. Pallo jalassa vankina ei halua kukaan olla.
paha juttu, elin samanlaisessa suhteessa kolme pitkää "vankila" vuotta. Alkoi samalla lailla, jouduin luopumaan ystävistäni ja lopulta myös vanhemmistanikin joilta olin saanut tukea jokaiseen asiaani koko elämäni ajan. Muutuin pikkuhiljaa nyhjöttäväksi pahantuuliseksi kotipiiaksi.henkinen pahoinvointi vain paheni ja paheni sisälläni. Vain töissä sain enää käydä.....
Kunnes viime vuoden marraskuussa sain tarpeekseni ja läksin. kaikkea en viitsi tässä kertoakaan mutta sen verran pahaksi meni että vielä puolivuotta siinä taloudessa niin olisin päätynyt Hesperian vuodeosastolle. Itse teet päätöksesi mutta nämä tällaiset asiat eivät parane toisessa ihmisessä ajan ja iän myötä, vain pahenevat.
Kerron tämän vain oman kokemukseni perusteella.
vaikka lähteminen oli vaikeaa kun niitä tunteitakin on, niin kadu en tippaakaan. Nyt minullakin on elämisen arvoinen elämä.Onnea sinulle teit niin tai näin.
Ei ole suhteenne ongelma vaan miehesi ongelma!
Kuullostaa sairaalloiselta mustasukkaisuudelta eikä auta, vaikka jätät kaikki ystäväsi, sisaresi ja vanhempasikin. Yleensä väkivalta myös tulee kuvioihin siinä vaiheessa, kun olet miehesi vankina kotona.
Kehottaisinkin harkitsemaan tarkkaan haluatko elää tämän miehen kanssa ellet saa häntä suostumaan hoitoon.
miten joku voi luopua kokonaan omasta elämästään. Minulla on takana suunnilleen samanpituinen suhde kuin sinullakin, ja varsinkin aluksi mies oli hyvin mustasukkainen. Me kuitenkin sovimme heti, että omat kaverit säilyvät, sukupuolesta riippumatta. Nytkin paras ystäväni on eräs mies, eikä rakkaallani ole enää mitään sitä vastaan.
Kuitenkin tämä on edellyttänyt sitä, että myös minä olen aina asettanut oman mieheni etusijalle. Siis hänen kanssaan en pahemmin puhu muille ystävilleni, ellei se sitten ole joko välttämätöntä tai erikseen järjestettyä. Hän tulee nykyään kyllä hyvin toimeen niin perheeni kuin ystävienikin kanssa.
En yksinkertaisesti suostu selittelemään mitään tekemisistäni, mainitsen vain ohimennen, jos aion olla poissa. Estän siis koko kierteen syntymisen jo alussa, en opeta miehelleni huonoja rutiineja. Itse luotan täysin siihen, että mies tietää, missä raja kulkee, kun hän on ystäviensä kanssa, nimenomaan naispuolisten.
Onnea sinulle mitä teetkin, suosittelen kuitenkin, että hankit uudestaan jotain omaa. Onhan miehelläsi itsellään jotain muuta välillä, harrastuksia tai kavereita? Jos ei, rohkaise varovasti siihen. Siksi varoen, ettei hän käy kimppuusi siitä, kun yrität hetkeksi päästä hänestä eroon...
Vastaan ennen kuin luen muut saamasi vastaukset.
Itse olen ollut KAUAN suhteessa mustasukkaiseen mieheen. Ongelma ei ole hävinnyt, ehkä aavistuksen lievennyt, muttei kuitenkaan poistunut elämästä.
Itse rajoitin (/rajoitan) omaa elämääni paljon, mielestäni ehdottomasti liikaa, ettei mies vain saisi aihetta pulttailuun. Luottamusta ei ole syntynyt.
Jos nyt aloittaisin suhteen miehen kanssa, jonka tietäisin olevan mustasukkainen, puntaroisin ERITTÄIN TARKKAAN.
Itse yritän kaiken aikaa nakertaa häkkini kaltereita auki!
mä oon vuoden ollut kihloissa ja nykysin itselläni on suhkot hyvin asiat.seurustelun alussa myös mun mies oli todella mustasukkainen(käyttäytyi samoin kuin sun mies).lopulta mä en enää jaksanut jatkuvaa kyttäämistä ja määräilyä.otin mieheni kunnon käsittelyyn:)puhuin hänelle rauhallisesti ja asiallisesti,että en yksinkertaisesti jaksa elää tämmöisessa suhteessa,että tunnen olevani koko ajan ahdistunut.vannoin rakkauttani omaan mieheeni,ja sanoin,etä miespuoliset ystäväni ovat vain ja ainoastaan kamuja,joka sen täytyy hyväksyy!!!...mies kuunteli mua koko ajan ja juteltiin kauan aikaa.se auttoi!!!toki vielä ajoittain hän on minusta mustasukkainen,mutta niin olen minäkin miehestäni;).kehotan sua puhumaan miehellesi suoraan!!!
mun parhaan kamun mies on siitä mun frendistä tosi tosi mustasukkainen.ihan pahaa tekee kattoo,ku se mies määräilee ja sanelee ehdot kamulleni:(...oon yrittänyt neuvoo ja opastaa kamuani,mutta se vaan alistuu miehellensä.niin EI sais olla!!!parisuhteessa kummallekkin osapuolelle pitää antaa oma vapaus tavata kamujansa,ja käydä joskus tyttöporukalla viihteellä:)...jos antaa miehelle pikkusormen,niin se vie koko käden.sad but true.
mä toivon sulle tsemppiä ja voimia!!!...mustasukkaisuuden "parantaminen" on suhkot pitkä prosessi...mutta se kannattaa:)
itse en voisi elää parisuhteessa,jossa mies olisi tosi mustasukkainen.tuskin sinäkään pitemmän päälle?
...mitä ohjeita tai neuvoja antaisin sinulle. Kuulostaa aika kammottavalta!
Itse en ole koskaan joutunut kokemaan mustasukkaisuutta henkilökohtaisesti, mutta olen sitä seurannut hyvän ystäväni liitossa. Tässä liitossa nainen on mustasukkainen osapuoli ja mies saa esimerkiksi käydä samalla naisparturilla kuin kerran, sitten pitää paikkaa vaihtaa. Mies ei saa mennä mihinkään miesten illanviettoihin, sillä nainen pelkää pettämistä. Jos mies johonkin menee - jonkun muun kuin naisen hyväksymän kaverin kanssa - on naisen päästävä mukaan, tai mies ei mene.
Olen joskus saanut ystäväni vihat päälleni, kun olen varovasti yrittänyt puolustaa hänen miestään ystäväni mielivallalta ja kertoa hänelle, että mitä tiukemmin hän yrittää vahtia miestään, sitä vahvemmin mies jossain vaiheessa pyristelee irti, mitä tiukemmin hän yrittää sitoa miestään itseensä, sitä kauemmas hän miestään itsestään ajaa. Ystäväni sanoo, että hän on mustasukkaisuuttaan yrittänyt rajoittaa, mutta menettänyt kuulemma samalla osan tunteistaan miestään kohtaan, kun ei enää saa olla mustasukkainen.
Kun olen kuunnellut hänen järjettömiä vaatimuksiaan miehensä käytökselle, olen todennut, että minua moinen luottamuksen puute loukkaa syvästi. Olen hieman ihmetellyt, kuinka hänen miehensä ottaa asian näin rauhallisesti. Mutta minäpä en olekaan rakastunut kyseiseen naiseen, joten...
Minun mielestäni suhteen perusta on luottamus, jos ei ole luottamusta, ei ole suhdetta. Jos kumppanini olisi minusta syyttä mustasukkainen, eikä uskoisi minun sanaani, kysyisin häneltä, miksi hän minun kanssani ylipäätään on, sillä moinen epäluottamus loukkaisi minua syvästi. En usko, että pystyisin jatkamaan suhdetta kyseisen ihmisen kanssa.
Ehkä miehelläsi on ikäviä kokemuksia pettämisestä aikaisemmassa suhteessa, eikä osaa nyt suhtautua normaalisti. Tiedostaako miehesi liiallisen mustasukkaisuutensa, vai onko tällainen käytös hänestä normaalia? Jos se hänestä on normaalia, hän on ehkä saanut käytösmallin nuoruudessa, ehkä kotoaan? Suosittelisin ammattiauttajan apua ja jos sekään ei auta tai miehesi ei siihen suostu, itse lähtisin tällaisesta suhteesta. Kukaan ei tietenkään voi ennustaa tulevaisuutta varmasti, mutta mielestäni kuvauksesi kuulostaa todella vaaralliselta ja voi olla vain ajan kysymys, kun miehesi alkaa sinulta väkivalloin tivaamaan tekemisiäsi...
Keskustele vakavasti miehesi kanssa ennen päätösten tekemistä.
..täällä näyttää useimmiten mustasukkainen osapuoli
olevan mies, mutta meillä on toisin päin.
Ja tiedän mitä kärsimistä se on, kun epäillään ja
syytellään lähes joka asiasta.
Uskomatonta miten on mahdollista olla mustasukkainen
lähes joka asiasta. Töistä, parturista, kaupassa ja
pankissa käymisestä jopa kotona käymisestä ym.
Myös monet televisio-ohjelmat on täytynyt jättää
katsomatta ja Seiskat/iltapäivälehdet lukematta.
Muutaman kerran on käynyt niin, että olen sanonut
esim. lukeneeni Ilta-Sanomia ja saanut vastalahjaksi
murhaavia katseita. Ensin en tajunnut mistä kenkä
puristaa, kunnes välähti, että mm. kyseisessä julkaisussa
on monesti vastakkaista sukupuolta olevien kuvia ja
juttuja niistä.
Lähes kaikista asioista oli jatkuvaa riitaa.
kesti kauan, ennenkuin "uskalsin" sanoa suoraa, että:
Olet sairaalloisen mustasukkainen.
Tiesin että siitäkin tulee tappelu, mutta otin riskin.
Ajattelin, että riidellessä on ainakin helppo sanoa
kaikki asiat suoraan ja että jos suhde päättyy siihen,
olisi sekin parempi, kuin loppu elämä mustasukkaisen
naisen "vankina".
Nyt asia on alkanut vähitellen helpottaa, mutta minun
luottamukseni ei kuitenkaan ole vielä täysin palannut.
En jaksa vielä uskoa, ettei tyttöystäväni olisi
mustasukkainen, jos tekisin joitain asioita, jotka
ennen olivat "kiellettyjä".
Täytyyhän minunkin tietenkin myöntää olevani joskus
mustasukkainen ja sopivissa määrin se on tervettä.
Olenkin ajatellut, että vaikka olen joskus mustasukkainen,
on kaikille helpompaa, että olen sitä vain omassa pienessä
päässäni. En usko että se helpottaisi kenenkään
elämää jos alkaisin syyttelemään tyttöystävääni jostain
olemattomasta, mitä minä kuvittelen, koska kuitenkin
luotan häneen täysin.
Tunnustan olevani se mustasukkainen osapuoli suhteessa. Eikä ole helppoa olla mustiskaan, se on henkisesti varmasti yhtä raastavaa kuin elää mustasukkaisen ihmisen kanssa.
Tosin minun mustasukkaisuuteni alkoi syystä. Aiemmin luotin tyttöystävääni täysin. Sitten satuin näkemään hänen sähköpostilla jollekin muulle miehelle lähettämänsä seksiä tihkuvan viestin. Melkein luhistuin, luulin, että hänellä oli toinen. Tuskaisena tutkin hänen sähköpostinsa, tekstiviestinsä... Täynnä seksiviestejä eri miehille.
Häpesin itseäni, kun olin tunkeutunut hänen yksityisalueelleen. En ollut koskaan ennen kenellekään muulle tehnyt niin. Ja silti olin kauhuissani, hän oli sentään kaksi vuotta vannonut rakastavansa vain minua ja suostunut kosintaani. Vain sormukset olivat ostamatta.
Tunnustin tekoni itkien tyttöystävälleni ja kysyin, miksi hän etsi toista miestä. Hän väitti viestien olevan vanhoja, lupasi, ettei enää jatkaisi samanlaista touhua ja vannoi edelleen rakastavansa vain minua.
Uskoin tyttöystävääni. Kunnes paljastui, että hän edelleen lähetteli viestejä. Oli netissä tietämättään tutustunut ystävääni, jonka kanssa aikoi tavata kiihkeissä merkeissä. Jälleen menin itkien hänen luokseen, kun asia paljastui, taas hän kiisti kaiken.
Nyt on paljastunut, että hän lähettelee miehille itsestään netissä alastonkuvia, jne. Kun hän on ollut ystäviensä kanssa juhlimassa, kuulen jälkeenpäin heidän juttelevan, miten hän on humalassa puristellut miehiä takapuolesta, jne. Tyttöystäväni väittää, että kaikki on vain leikkipuhetta ja syyttää minua huumorintajuttomaksi.
Rakastan häntä, enkä osaa lähteä suhteesta pois, vaikka kärsin. En voi sille mitään, että hermostun ja alan mököttää, kun hän kertoo lähtevänsä jonnekin ystäviensä kanssa. Varsinkin, jos hän aikoo tavata entiisä poikaystäviään. Tuntuu, että hän pettää minua kuitenkin. Nyt hän väittää, että on vähentänyt menojaan, koska nostan niistä aina niin suuren metelin. Hän pitää mustasukkaisuutta minun ongelmanani, hänen mielestään suurentelen vähäpätöisiä asioita. Hänestä seksiviestit eivät ole pettämistä.
Toivon vain, että hän jäisi rysän päältä kiinni. Silloin minun olisi helpompi lähteä, ehkä silloin tunteeni kuolisivat. En ymmärrä, miksi hän on kanssani ja sanoaa rakastavansa, ja silti haluaa satuttaa minua. Olen heikko, enkä pysty lähtemään suhteesta, hyvät hetket hänen kanssaan ovat niin mahtavia. Mutta tämä alituinen mustasukkaisuus tekee minut hulluksi. Ja mielestäni en ole mustasukkainen syyttä.
Ikävää luettavaa.
Vinkkinä vain; jos olisin sinun tilanteessasi en miettisi kauaakaan mitä teen. Eli - vaikka tiedän, että eroaminen tekee aluksi tosi kipeää - lähtisin ja jättäisin tyttösen nauttimaan seksistä kenen kanssa lystää!!
Ei toista ihmistä kohdella noin kuin hän sua kohtelee. Älä alistu tollaseen.
Kai jokainen tietää ja myöntää ainakin itselleen, että muille kuin omalle kumppanilleen "seksiviestien" lähetteleminen ei ole oikein. Mikäli tarkoitus on seurustella/olla liitossa toisen kanssa.
Mieti, mitä haluat tulevaisuudeltasi! Tuskin kiduttavaa elämää nykyisesi kanssa?!