Olen tavannut mutkan jos toisenkin kautta ihan mukiinmeneviä herrasmiehiä.
Aika yleiseksi ongelmaksi näille "tosissaan" oleville miehille on ollut kertoa totuutta elämäntilanteestaan. Joku onkin naimisissa vaikka muuta kertonut, toinen valehtelee pituutensa, toinen ikänsä, ja sitten nämä reppanat jotka eivät kehtaa kertoa omista lapsukaisistaan.
MITÄ IHMETTÄ!
Onko suomalaisen miehen itsetunto noin huono.Kannattaako valehdella toiselle ihmiselle kun kysessä on mahdollinen suhde. Mikä kumma ajaa ihmisen elämään valheessa?
Ei tätä tajua...Ei suhde voi alkaa valheella!!!
Sitten ihmetellään että miksei enää kiinnosta.
Ja nämä tapaukset ovat olleet aika räikeitä..HUH!
Aika yleiseksi ongelmaksi näille "tosissaan" oleville miehille on ollut kertoa totuutta elämäntilanteestaan. Joku onkin naimisissa vaikka muuta kertonut, toinen valehtelee pituutensa, toinen ikänsä, ja sitten nämä reppanat jotka eivät kehtaa kertoa omista lapsukaisistaan.
MITÄ IHMETTÄ!
Onko suomalaisen miehen itsetunto noin huono.Kannattaako valehdella toiselle ihmiselle kun kysessä on mahdollinen suhde. Mikä kumma ajaa ihmisen elämään valheessa?
Ei tätä tajua...Ei suhde voi alkaa valheella!!!
Sitten ihmetellään että miksei enää kiinnosta.
Ja nämä tapaukset ovat olleet aika räikeitä..HUH!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Valehteluunkin tarvitaan aina kaksi.
Tyypillistä yleistämistä syyttää huonosta itsetunnosta kaikkia miehiä, jos ne juuri sinun poimimat "mukiinmenevät herrasmiehet" ovat kertoneet sinulle, mitä olet halunnut kuulla.
Kaikki jutut ei ole tosia, mutta älä menetä toivoasi!
kiitos vastauksestasi.
Kyllä meinaa usko ihmisen hyvyyteen mennä.Mutta vielä en luovuta.
Miehet ovat olleet ihan ns"tavallisia" suomalaisia miehiä mielestäni. Ei mitään erikoisuuksia, paitsi tietysti se "tosimielellä liikkeellä" repliikki;) hehee
Kaipa se on se "kaikintavoin" saalista saatava- mentaliteetti joka ajaa ihmisen kokeilemaan valehtelua?
No oliko niillä "tavallisilla" miehillä joihin tutustuit jotain muuta yhteistä? Mitkä asiat saivat sinut kiinnostumaan niin paljon, että yleensäkin vastasit heille?
Entä ne miehet jotka hylkäsit heti kättelyssä. Oliko heillä jotain huonoja puolia, jotka estivät heidän kuulumisensa "parempaan" ryhmään? Olisiko kohtuullinen valehtelu auttanut heitäkin toiseen ryhmään?
ei tarvita kahta, riitelemiseen kylläkin.
Jos sä valehtelet, et voi leimata toistakin valehtelijaksi, mieti vähä.
Siis se joka valehtelee on *valehtelija* ja se joka antaa valehdella itselleen on *hölmö*.
Jos aikuiselle ihmiselle toistuvasti valehdellaan ja kaikki muut seikat osoittavat totuuden, mutta hän silti haluaa uskoa mustan valkoiseksi vain koska joku niin sanoo, saa puolestani syyttää vain itseään.
Yhteistä näissä miehissä oli se että he olivat iloisia ja huumorintajuisia. Antoivat itsestään kiinnostavan mielikuvan ja olivat innoissaan tapaamassa .Kaikilla oli ns. asiat kunnossa(?).
Sain kaikista ihan järkevän jalat maassa olevan kuvan. Siis juuri niitä ihan tavallisia kunnollisia miehiä.Oma elämä kunnossa,harratuksiakin oli.
Mutta vaikka pitkään on kirjoiteltu ei tunnustanut omaa lastaan, toinen oli naimisissa jne.
No entäs sitten jos olisin aloittanut suhteen ja kaikki olisi ollut ns.ok? Miten vaikeaa olisiollut kertoa vasta sitten että ai juu olen varattu eli valehtelin...
Pidän lapsista, vältän varattuja miehiä,valehtelua en voi sietää ollenkaan.
että ei voi sanoa sitä, että on lapsi. Olen tavannut 2 miestä, jotka kumpikaan en maininnut profiilissaan sanaakaan lapsestaan. Varsinkin, kun toisen kanssa olin puhelimessa, ja sieltä kuului ihan selvästi lapsen ääni. Kysyin häneltä, että mitä ohjelmaa hän katselee, johon mainitsi vain, että joo, tv on päällä. Ja sitten treffatessa pamauttivat päin naamaa tuon lapsi- asian, niin johan siinä meni mielenkiinto. Mietin vain, että mitähän muuta siellä on salattavana. Ihan kuin unohdetaan tuollainen oleellinen asia, kuin oma lapsi. En ikinä tekis lasta sellaisen miehen kanssa.
rehellisyyttä peliin. Tämähän ei ole mikään leikkikenttä tai hiekkalaatikko. Mitään vakavaa on turha edes hakea, ellei pysty olemaan toiselle rehellinen.
saa aikaan sen,että se juttu päättyy siihen,mutta siis vain joissain tapauksissa,ei voi yleistää.
varsinkin mies,joka kertoo olevansa vaikka kahden murkkuikäisen yh-isä,se saattaa laittaa naisen miettimään,että nainen ei olekkaan siis sille miehelle se numero yksi,koska sillä on kaksi lasta,jotka vielä asuvat isän luona,siis vievät sen miehen huomion ja aikaa,mitä taas pitäisi olla sille naiselle.eli se nainen ei saakkaan sitä huomiota ihan kaiken aikaa.
sama voi päteä toisinpäin,yh-äitien ajan vie lapset ja heidän tarpeensa,uusi mies saattaa jäädä siinä kakkoseksi.
ihmiset kun haluavat olla niitä ykkösiä,ihan joka asiassa,ei tietenkään kaikki.lapset voivat olla joillekkin liikaa,varastavat shown,niiltä jotka ovat tottuneet saamaan kaiken.
Jos on tositarkoituksella seuraa hakemassa niin vain totuuden kertomalla voi voittaa. Salaamalla niinkin iso osa elämää kuin omat lapset, saa toisen vain epäilemään rehellisyyttä ja luotettavuutta. Itse en ainakaan valehtelijaa/salaajaa alkaisi pitempään katselemaan.
Kyllä tuollainen asia, kuten lapsista kertominen kuuluu tehdä mielestäni heti alussa selväksi. Itsekin yh-isänä annan selvästi ymmärtää, että siinä saa koko "paketin" sitten kerralla. En ole kuitenkaan kokenut sitä negatiivisena asiana.
Sinkkunaiset (lapsettomat yksineläjät) eivät ole minusta kiinnostuneita, enkä minä heistä, joten mitään en tunne menettäväni.
Totuus luo perustan..
"Eikä se pala tulessakaan"..sanoo vanha kansa.
Totuus näissä nettitreffideittailuissa ei liene sen vaikeampaa kuin livenä ottaa selville.Kyllä minä ainakin mielelläni todistan sinkkuuteni,elämänkuvioni ihmiselle,joka kiinnostaa.En aivan heti,mutta sitten kun on sen aika. Samaa edellytän myös toiselta osapuolelta..Jos se ei vastakumppanille sovi,saa etsiä toiset ympyrät..uuden hiekkalaatikon..
Mitä yksinhuoltajuuteen tulee,ei kannattaisi olla ehdoton missään muussa kuin siinä,että tietää sen,ettei toisen lapsia voi rakastaa kuin omiaan,mutta toisen lapsia voi oppia rakastamaan kuin omiaan.Se vain vaatii aikaa,kärsivällisyyttä,aikuisuutta ja hyvää parisuhdetta!!!
Olen lapseton sinkkunainen, jonka oma sikiämisikä alkaa lähetä loppuaan. En ole koskaan halunnut lapsia hinnalla millä hyvänsä, enkä ole epätoivoinen nytkään - tulee, jos on tullakseen, ja mies löytyy, jos on löytyäkseen. Mutta ei se, että mies on yh, ainakaan negatiivinen asia minulle ole. Melkeinpä päinvastoin - mies on esim. erotilanteessa osannut ottaa vastuuta ja pystyy pitämään lapsista huolen, olemaan tarpeeksi aikuinen pyörittääkseen yksin arkea, johon kuuluvat lapset.
Jos löytäisin kivan yh-miehen, olisin kuitenkin tietenkin huolissani siitä, mitä lapset minusta pitävät ja pitävätkö. Muutoin yhdyn seuraavan kommentoijan sanomaan - lapsia voi oppia rakastamaan, muitakin, kuin "omia".
Totesin kirjoituksessani, että sinkkunaiset eivät yleensä ole kiinnostuneita meistä yksinhuoltajista ja ilman heitäkin pärjään. En kuitenkaan voi ehdottomasti sanoa, etten ikinä voisi alkaa seurustelemaan sinkkunaisen kanssa. Siis jos sellainen sopiva kohdalle sattuisi, en nyt sen takia kieltäytyisi, että hän sattuu olemaan sinkku (lapseton yksineläjä siis).
Kokemus on ehkä minulle sen osoittanut, että yh-äitien ryhmästä minulle saattaisi todennäköisimmin kuitenkin löytyä joku joskus..
syyhän on se,etteivät monet ihmiset haekaan seuraa niistä monista naapurin tolloista,jotka tirkistelee niillä samoilla sivuilla.Siksi niitä vääriä tietoja voidaan myös antaa,ainakin vähän vääriä,harhautusmielessä.Ellei sitten se naapurin tollo ole operaatorilla tai sivuston pitäjällä töissä,jolloin kai harhautukset eivät välttämättä onnistu,Kolmas vaihtoehto harhautuksen epäonnistumiselle on tietysti jos on antanut sen naapurin tollon virittää koneensa kuntoon.