Tämä on kyllä aika ihmeellistä.. Ollaan oltu poikaystäväni kanssa yhdessä jo puolitoista vuotta, josta yli puol vuotta asutaan yhdessä. MUTTA, ei KERTAAKAAN olla riidelty! Jos on jokin asia joka ei miellytä tai on huonosti, nii siitä puhutaan heti paikalla, rauhallisesti, eikä riitelyä ehdi edes syntyä, kun jo sovitaan. Sekä minä että poikaystäväni kyllä riidellään muiden kanssa aika kiitettävästi ja joskus, varsinkin minä jopa varsin äänekkäästi, eikä sovita ihan heti. Mutta keskenään, ei koskaan. Osaako joku kenties sanoa tuohon mitään järkevää...?
ei kertaakaan riidelty!
Liisa
11972
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Voi olla normaalia - jos te jumpikin todella sanotte OMAN mielipiteenne ettekä teeskentele ymmärtävänne toisianne.
Jatkakaa ihmeessä - riitelemättä! Ei varmaankaan ole "pakollista" riidellä. Olette tosi onnellisia - kateeksi käy! (Siitä varmaankin johtuu mietteliäisyytesi...muut ovat kateellisia)
ja nyt ollaan EX-aviopari. Eli täytyy todellakin olla niin, että kumpikin uskaltaa sanoa oikean mielipiteensä, eikä vaan pelätä riitaa, muuten tulee EX-suhde. Tämä oli omalla kohdallani ja sivusta seuranneena monien muidenkin kohdalla.
No siis kyl me sanotaan oman mielipiteemme ihan suoraan, mutta kun ei vaan ole aihetta mistä riidellä :) Ja eihän sitä nyt väkisin sentään...
Siis ei meillä todellakaan ole niin että ei sanota mitään vaikka jokin ei miellytä! Kyl sitä kerrotaan heti, vaikka toinen olis vaiks koulus :) Asia selvitellään rauhallisesti, tehdään ehkä kompromisseja jos siihen on tarve ja sit on taas kaikki hyvin :)
Konflikteista syntyy läheisyys.
Kun uskallat sanoa itsesi "paljaaksi" ja huomaat
että toinen ei sen vuoksi hylkää vaan edelleen
rakastaa,näin löytyy syvä luottamus ja läheisyys.
Siinä oli lyhyesti sanottu koko asian ydin mielestäni. Erittäin hyvä kommentti.
En oikein usko tuohon. Ettei vain toinen anna periksi, jousta - liikaa? Ettei vain taustalla ole molemmilla se, että pelkäätte riitaa? Pelätään että loukkaa ja menettää? Riitelette kyllä muiden kanssa - niiden muiden kanssa siis uskaltaa ja VOI riidellä!
Olen seurustellut vasta muutaman kuukauden ja kyllä: olemme riidelleet! emme ole eronneet sen takia, asiat on sitten myöhemmin keskusteltu ja sovittu. Olen myös ollut välillä huonolla tuulella ja kiukkuinen. Ja olen näyttänyt sen. Suu viirussa ja kosketusta vältellen kääntänyt selkäni, tehnyt kotihommia. Eikä hänen maailmansa ole romahtanut. Eikä hän ole minua hylännyt sen takia. Olen siis kohdannut tervejärkisen aikuisen miehen, joka tajuaa että parisuhteessa tulee väistämättä erimielisyyttä ja riitaa ja suuttuneena on turha keskustella asiallisesti tai hillitysti - sen aika on sitten, kun riitaa ruvetaan sopimaan. Mutta toisaalta: suuttuneenakaan ei saa sanoa rumasti, ei saa lyödä..
riiteleminenkin on taito, jota voi opetella.
Ei tuo riitely oikein onnistu meiltäkään. Jotain kinaa saattaa olla, mutta koskaan ei olla haukuttu toisiamme ja huutamalla riidelty.
Kumpikaan ei anna periksi, vaan meillä sattuu olemaan niin samanlainen mieli ja maku erilaisista asioista. Aina nauretaan ja touhutaan yhdessä asioita.
Onhan meillä erilaisia kiinnostuksen kohteita, mutta tuemme niissä toisiamme. Esim. minä olen intohimoinen matkailija ja käyn monta kertaa vuodessa eripuolilla maapalloa. Häntä ei matkailu niin kiinnosta, eikä ole matkoilla mukananikaan, mutta on jonkin verran kiinnostunut vieraista kultuureista.
Hän taas pitää lapsista aivan hirveesti ja velmentaakin alle 10 poikia jalkapallossa. Minä taas en niin lapsirakas ole, mutta olen silti välillä katsomassa poikien matseja ja harkkoja :)
Niin olemme vähän yli kaksikymppisiä ja seurustelleet vähän yli kaksi vuotta.
Oon hyvin onnellinen, että olen löytänyt niin saman henkisen ihmisen kuin minä :)
Harmi se sitten on jos et usko... Mut ku ei meistä kumpikaan jousta, tai jos tulee sellainen tilanne et pitää, nii sitten joustaan molemmat.
Koittakaa nyt jo ymmärtää, ettei meistä kumpikaan pelkää toisen menettämistä, vaikka jos riideltäisiinkin. Molemmat sanoo mitä ajattelee, ja silloin kun ajattelee(tietysti jos siihen on mahdollisuus) Asiasta puhutaan, ja sit on taas hyvä mieli. Kyl me muuten näytetään myös jos on paha olo, paha päivä, jos on suuttunut jollekin tai jokin on muuten huonosti! Ei sitä salata koskaan. Sitä vaan sanotaan, että miksi on suuttunut tai jotai, nii toisen ei tarvi sitten arvailla mitään, ja voi jättää rauhaan, leppymään, tai sitten koittaa auttaa :)
Kyllä tuo järjestelmä on meillä hyvin toiminut jo kohta 2 vuotta :) Eik äsiitä kyl luovutettakaan, jos ei siihen tarvetta oo. :)
No nii! löytyihän sentään samanlaisia kuin me! Tai siis siinä mielessä että teilläkin on sama maku ja mielipide eri asioissa. Ja jos ei toista kiinnosta jokin asia jota toista taas kiinnostaa ihan hirveästi, niin mikäs siinä! Ei siitä nyt sentään riitaa tarvi pystyttää :D
Mua ei paljon kiinnosta esim. kultani autopelit, nii mä meen jonnekin muualle kun se niitä pelailee, ja mikäs siinä, jos siitä tykkää! Mä taas tykkään käydä kaupoissa pidempäänkin aikaa, ja kultani ei, nii mikäs siinä! Meen kavereiden kanssa tai yksin!
Näin se parisuhde toimii ilman riitojakin :) Ja tietysti kuin jo aiemmissa monessa vastauksissa sanoin, puhuminen auttaa kummasti :D
Vähän enemmän vuosia. Olen ollut 26v avioliitossa ilman riitoja.
Onneks olkoo!Me riideltiin mun kundin kans eilen ja ollaan oltu vasta kuukaus yhes.Yleensä me ollaan tosi ihania toisillemme mut eilen sit oltiin mykkä koulua,eikä se ollu kivaa!Mäkin haluaisin olla jonkun jätkän kans noin kauan ku sinä mut yleensä ne on jättäny mut ensimmäisen riidan jälkee joten ei mulla mee hyvin. Kai mun kundi koht jättää mut!Toivottavasti elätte onnelliseststi elämänne loppuun asti!