Onko miesmakusi muuttunut

Sanoisin, että ehdottomasti ja vain ja ainoastaan suomalainen mies kelpaa!

Nuorempana etsi jännittävää miestä, jonka kanssa elämä vaan ei olisi tavallista arkea. Kotiseudun maalaispoikia ei edes vilkaissutkaan :( Nyt taas kelpaisi hyvin sellainen tavallinen suomalainen duunarimies, joka ei lirkuttele ja lässytä siitä miten kovasti rakastaa jne., vaan jonka teot puhuu enemmän kuin sanat. Puhua saisi silti "osata", ja pussata kans ;)

Niin vaan se elämänkokemus opettaa ihmislasta...

ihan teininä se oli urheilija, koska itsekin urheilin. Sitten parikymppisenä se muuttui pukumiehiin....tosin, kyllä nekin kiinnostaa vieläkin, mutta ei enää niin saa niskojani nyrjähtämään. Nyt yli kolmekymppisenä haikailen kadotettua nuoruutta ja nyt kiehtoo kovasti sellaiset farkku-rrrock-lookin omaavat poikaset.

kyllä...vuosien mittaan monen monta kertaa. jälkeenpäin kun miettii niin se on ollut se persoonallisuus mikä on vetänyt puoleensa, ja tämän jälkeen myös kyseinen ulkonäkö on vetänyt puoleensa entistä enemmän. nuorena tummat komeat pitkät miehet olivat makuuni, nykyään kelpaa sekä lyhyemmät että pidemmät, ja huisten värillä ei ole mitään väliä ulkonäköä ajatellen. on siis muuttunut :)

Joo, jossainvaiheessa miesihanne kääntyi vaaleasta tummaksi. Tää on vaan elämää tää...

Sama miesmaku kuin nuorena tyttönä ja vieläpä niin, että ne samat miehet, mitkä jo silloin näytti hyviltä, on sitä edelleen, ehkä jopa parantuneet vanhetessaan. Oma mieskin näyttää edelleen hyvältä!

Ja hyvä niin. Elämänkokemus tuo myös viisautta. Joskus aikoinaan minulla oli ihanteena pitkä ja tumma, luovaa työtä tekevä mies, sitten aloin ihannoimaan kirjaviisautta ja akateemisuutta, sitten tuli urheilija-vaihe. Sen verran se on siis muuttunut, että en enää luota ihan pelkästään ensivaikutelmaan tai ulkonäköön, vaan annan mahdollisuuden helpommin. Toisaalta esim. valehtelun suhteen olen tullut tiukemmaksi. Ja nykyään merkkaa paljon se, että sopii miehen kainaloon (palat loksahtavat kohdilleen kuin palapelissä - tai sitten eivät) ja että mies mm. tuoksuu oikealta. Miesihanne on ollut jo pitkään akiparviaistyyppinen heinäpellon poika, siis henkisesti. Maailmalla olen asunut niin paljon, että on ollut pakko nähdä muitakin kuin pellavapäitä "sillä silmällä".

Ne samat pitkätukka renttu miehet kiinnostavat kuin 15-vuotiaanakin. Nyt ne alkaa vain olla alkoholisoituneita tässä iässä.

Hauska kysymys muuten!

On muuttunut. Pentuna tykkäsin lyhyistä, laihoista, melko karvattomista pojista. Ja tätä jatkui yli 20 v. asti. Sitten aloin sietää partaa ja viiksiä. Nyt, yli 30 v., kelpaa jo vähän vatsakaskin mies. Mutta ainoastaan VÄHÄN vatsakas. Pitkistä miehistä olen myös oppinut tykkäämään. Kaipa sitä nuorena likkana etsi sellaista 'ei niin maskuliinista miestä', vaikka ihan sukukypsässä iässä jo olikin. Renttu ja muusikkotyypit oli kovasti mieleen. Nyt sellainen vakaampi tapaus kyllä kelpaisi, just sellainen 'nyhveröksi' nuorena luokiteltu

vähän samaan suuntaan kuin ap:lläkin eli tummat kiinnostivat nuorempana.

Nykyään tilanne on hyvin pitkälti päinvastoin, suomalaiset, pohjoismaalaiset, britit, hollantilaiset, baltialaiset ym. kääntää päätä, ei latinot.

Kummallista vielä sekin että pitkätukkarentut kiinnostaa kovin, vieläpä itseä nuoremmat sellaiset vaikken kovin vanha ole itsekään. Nuorempana tämäkin oli toisinpäin...näin ne ajat muuttuu. ;)

Nuorempana tykkäsin poikamaisuudesta ja söpöydestä, nyt ulkoisessa olemuksessa viehättää iso koko ja vaaleus. Pitkä, vaalea raamikas "viikinki", sellainen vähän karunnäköinen, miehekäs.. Ja minä haluan olla se pariskunnan kauniimpi osapuoli, eli söpöys on nykyään turn-off.

Teininä en edes pohtinut millainen poikaystävän pitäisi olla luonteeltaan. Se oli jo iso juttu teinitytön huonolle itsetunnolle, että joku jollain tavalla välitti tai oli kiinnostunut. Nykyään arvostan luonteessa rauhallisuutta ja tasaisuutta, kiltteyttä ja tiettyä tunteellisuutta.

Monissa miehissä viehättää se, miten he paneutuvat lempiharrastukseensa, työhönsä tms. täysillä ja nauttivat siitä. Kai se on jonkinlaista intohimoa sekin. Itse kyllästyn asioihin helposti enkä jaksa treenata tarpeeksi tullakseni hyväksi jossain.

Aikaisemmin arvostin syvällisempia ja nyt törmäilen jyriin..