Rakastan lapsiani enemmän kuin elämää!!
Erosta 6kk , ensimmäinen perheetön joulu takana.
En jaksa enään olla viikonloppuisä, en yhtään!
Olen päättänyt jättää kaiken taakse, myös lapset,
Tätä on vaikea pukea sanoiksi, todella vaikeeta.
En pysty toimimaan etäisänä enään päivääkään, Viikot kaipaan ja ikävöin tyttöjäni ja kun he vihdoin tänne
luokseni tulevat, masennun, en tiedä syytä ? ehkä se ainainen ikävöinti saa minut taas miettimään palautus päivää. ! palautus päivää!!??? niinkuin jollain helvetin lainaston kirjalla, en käsitä tällaista viikonloppu vuoroa, vittu! ne on minun lapsia enkä minä siihen vuoroja tarvitse. Mutta niin se vain on. Minä halusin yhden kokonaisen perheen en vain osaa siitä.
En edes mieti että tuleekos lapsia ikävä, miten minulle voi tulla enempää ikävä heitä mitä minulla
jo on kaiken aikaa. Minun on käytävä tämä yksin läpi, noustava uuteen aamuun.
Erosta 6kk , ensimmäinen perheetön joulu takana.
En jaksa enään olla viikonloppuisä, en yhtään!
Olen päättänyt jättää kaiken taakse, myös lapset,
Tätä on vaikea pukea sanoiksi, todella vaikeeta.
En pysty toimimaan etäisänä enään päivääkään, Viikot kaipaan ja ikävöin tyttöjäni ja kun he vihdoin tänne
luokseni tulevat, masennun, en tiedä syytä ? ehkä se ainainen ikävöinti saa minut taas miettimään palautus päivää. ! palautus päivää!!??? niinkuin jollain helvetin lainaston kirjalla, en käsitä tällaista viikonloppu vuoroa, vittu! ne on minun lapsia enkä minä siihen vuoroja tarvitse. Mutta niin se vain on. Minä halusin yhden kokonaisen perheen en vain osaa siitä.
En edes mieti että tuleekos lapsia ikävä, miten minulle voi tulla enempää ikävä heitä mitä minulla
jo on kaiken aikaa. Minun on käytävä tämä yksin läpi, noustava uuteen aamuun.
Vastaukset 19
Vanhimmat
ku on taas itsekäs isä... ootkos ajatellu lapsias, kuinka heillä tulee isää ikävä..
Usko pois päivä kerrallaan on mentävä, vaikka elämä mitä eteen toisi. Olen tänä vuonna menettänyt kuolemalle kaksi läheistä ihmistäni ja lisäksi tuli avioero - sain vasta tietää että miehelläni on ollut jo vuoden suhde.
Mutta lapset - mene mieluummin johonkin eroryhmään, jos sinulla ei ole ystävän olkapäätä johon tukeutua. Älä aseta liikaa paineita noille viikonlopuille vaan mieti vähän ohjelmaa, paljon yhdessäoloa ja nauti myös vaikeista hetkistä, riidoista ym. Vuosi vuodelta tilanne helpottaa ja suhde lapsiisi voi tulla jopa läheisemmäksi kuin samoissa nurkissa asuessa. Myös lapset ovat eksyksissä ja haluavat nähdä, että isä on olemassa kuitenkin heille. Usko pois, voin kokemuksesta sanoa, että huonomminkin voi vielä olla. Kuolema ei jätä valinnanvaraa.
Voimia sinulle.
Tuo asenne kantaa sut yli kuten pilven luoma ponttoonisilta....
Sinä olet kokenut paljon surua, mutta jaksat kannustaa muita.Hieno homma, olet selviytyjä ja todella positiivisen elämän asentee
n omaava.Jatka samaa linjaa
kohta kokemus tulossa. Meillä erotaan. Jään lähivanhemmaksi (puoli-äiti) ja isä (puoli-isä) katsoo tytärtä joka arkipäivä puoli päivää. Viikonloput on fifty-fifty. En voisi kuvitellakkaan tilannetta että lapsi ei asuisi luonani, vaikkakin vain niitä öitä...eilen yritin, en pystynyt. Joten ymmärrän tunteesi - raapii sisältä. Meillä isä yritti ottaa sen viikonloppuisän roolin "marmattaen" : "olen se leluisä joka vain leikkii..". En halununnut sitä. Koska isä on työtön - hoitaa lastaa päivät, onneksi näin käy...Mutta entä kun hän saa töitä/muuttaa/tms...Minä itken..
Entä jos hän haluaa lapsen itselleen? Elän sitä tuskaa lähes joka päivä - yritän olla se paras vanhempi, mutta eihän sellaisia ole: on isä ja on äiti. Lapset rakastavat molempia. Ja elämässä annetaan vain hetkiä lapsen kanssa..ja niistä tulee nauttia.
Laskin tuossa että loppujen lopuksi minä olen vähemmän lapseni kanssa..per/pvä. Olen sanonut lapselle että rakastan, mutta luon sinulle rajoja elämää varten (tuskin vielä ynnärtää) kun isin luona ollaan niin kivasti ja lapsikin niin nuori vielä...
Yritän silti olla vanhempi ja äiti - en isä. Isä on lapsilla aina oma ja tärkeä. Ja vain YKSI isä - he muistavat sen aina. Muista SINÄKIN! Ja RAKASTA RAUHASSA HEITÄ...ja nauti niistä "laatu-hetkistä".
Vai olet väsynyt?
Kuinka väsyneitä ovat lapsesi?
Painuvaikka helvettiin, mutta muista että katoamisellasi hylkäät lapsesi, mistä he tulevat kärsimään loppuelämänsä!!!!!
Et ajattele muita kuin itseäsi!!!!
Ymmärrän tuskasi. Itse olen kesäisin ollut usean viikon etävanhempi ja lapsista luopuminen on vaikeaa. Tapaamisiin patoutuu kovia odotuksia ja deadlinepalautus painaa.
Ajattele kuitenkin aikuisena lapsiasi. Älä hylkää heitä, vaikka pahalta tuntuu. Aika parantaa sinun haavasi, mutta ei hylätyn lapsen mieltä.
Käytännön vinkkinä voisit olla sopimatta liikaa ohjelmaa viikonloppuihin ja keksiä yhteistä puuhattavaa. Ja mikä estää sinua pyytämästä, että saisit lapset myös yhdeksi arki-illaksi? Meillä on viikonloput 50-50 ja miehellä lisäksi joka torstai yökylä. Näin katkeaa pitkä putki ja taas isi-viikonloppuina isillä on kahden päivän sijasta pitkä viikonloppu lapsille. Parashan on että lapset tapaavat mahd. paljon molempia vanhempiaan. Ja kyllä lähivanhemmalle yksi arkivapaa on myös tervetullut. Itse käytän sen jumppaan tms. muuhun itsen ylläpitoon.
Älä masennu. Olet lapsillesi tärkeä. Tsemppiä!
Älä missään nimessä luovuta, sinulla on ihanat lapset ja olet heille yksi ja ainoa isä. Itselläni on onneksi lapset isoja ja omissa oloissaan,mutta heitä koskettaan meidän ero, joka näyttää tulevan.Olen asunut elokuusta yksin, kun mies halusi etäisyyttä, Siinä on monta mutkaa matkassa tässä en voi kertoa kaikkea.Tsemppiä t.Toinen yksinäinen Miisa
Lastenvalvojalla sovittiin seuraavaa lapsen tapaamisesta: 2 vuorokautta/viikko.Lomat ja ylimääräiset vapaat sovitaan erikseen.
Käyn vuorotöissä,joten kiinteät ajankohdat on mahdotonta tietää/järjestää.Työpaikallani olen pomolle sanonut ett viikkovapaani saisivat olla peräkkän juuri lapsen näkemiseen liittyen.Aika hyvin on työpaikalta toiminut systeemi,tosin ei aina mahdollista vapaat peräkkäin.
Lastenvalvojan mielestä näkemiset ovat riittävän tiheitä,halusin kuitenkin muidenkin mielipiteen asiaan
Mutta silti lasta kohtaan on kova IKÄVÄ,joulunakin oli kovassa flunnssa,joten vein äitinsä huomaan,vaikka sairauden takia näkeminen jäi päivään.Itse olin hotelli joulua sukulaisten kanssa viettämässä.Siellä olisi ollut sairaan lapsen(4v)oleminen ollut hankalaa.Nyt näen lasta vasta tulevana sunnuntaina.Päivän silloinkin.
Hei,
oletko harkinnut meneväsi esimerkiksi perheneuvolaan terapiaan. Itse menen huomenna. Saan keskustella sosiaalityöntekijän ja psykologin kanssa. Odotan innolla. Perheneuvoloiden yhteystiedot löytyy kaupungin alta. Tsemppiä.
kuleppa juttua lapsesi ovat syyttömiä teidän eroon!!!haloo herää aikanen mies.Kanna vastuu lapsistasi.Äläkä ole itsekäs.Miksi miehet ovat tollaisia onko se heidän heikkoutta vai mitä en tahdo oikein ymmärtää!!!
Olen ajatellut muuttaa ulkomaille ainakin vuodeksi ja jättää kaiken taakseni. Se olisi lapsille luonnollinen selitys. En jaksa sitä ikävää ja luopumista joka toinen viikonloppu. Lasten takia on kuitenkin jaksettava. En voisi hyljätä heitä noin vain, koska en halua heitä hyljätä. Työmuuttoa he eivät koe hylkäämisenä ja vuosi antaa aikaa kaikille käydä tunteet läpi ja nähdä asioita etäämpää.
Haloo, haloo, HALOO!!!
Ette "kestä eroa lapsista" ja sitten harkitsette muuttoa ulkomaille, jotta saa irtioton tilanteesta???
Tai aiotte lopettaa muuten vaan lasten tapaamisen kokonaan, koska ette kestä eroa lapsistanne?
Selityksen makua. Menkää jätkät terapiaan, lapsenne tarvitsevat teitä. Vanhemmuus ei ole mikään karkkikauppa, josta voi poimia vaan rusinat pullasta.
Sitä paitsi eikö lähivanhemmillakin ole joka kerta sama tuska, kun lapset lähtevät tapaamisille ja lomille etän luokse? Entä jos lähi päättäisi heittää hanskat tiskiin "koska ei kestä"?
Kelatkaa vähän ja hakekaa apua oman päänne jäsentämiseen!!! Opetelkaa olemaan lastenne kanssa ja nauttimaan jaetusta vanhemmuudesta!
sanoi lähi-isä
ansaitsivat. Että lähtisivät pois vallan, kun oma kestävyys loppuu? Miten sitten lasten ikävä: luuletteko, että se loppuu siihen, kun ei vanhempiaan enää näe? Luuletteko, että lapset osaa järkeistää asioita: otetaan etäisyyttä, että saadaan päämme selvitettyä????
Hulluja noi on varmasti, kun tuollaisa miettivät.
Voi lapsi parat, kun ovat saaneet paskat vanhemmat.
miten voit olla jonkun vanhempi?! Kysyn vaan, mistä tuollaisia löytyy?
Ikävä kyllä lapset eivät voi vanhempiaan valita. Säälin sinun lapsiasi, kun noin helposti ajattelen vain itseäsi.
En ymmärrä yhtään tuota kantaasi. Samallalailla tuntuu ajattelevan minun exäni. Miten miehet voi olla noin sakeita? Ero tulee vanhempien välille, ei lasten ja isän/äidin. Lapset ei voi ymmärtää sitä miksi isä ei halua tavata. Tiedän sen kokemuksesta sillä olen eräätki itkut saanu nähdä ja kuulla.(tai joutunut...). useasti lapset on kysyny:Mikä minussa on vikana kun isä ei halua tavat minua?, Miksi isä on meille tuollainen,eihän me olla mitään pahaa isälle tehty?, Miks isä ei vastaa meidän puheluihin ku ei me sille olla sanottu rumasti?
Ajattele miltä voi tuntua kun lapsi odottaa ja odottaa että isä ilmoittaa milloin hänen luokse pääsee....sitä on odotettu pitkään. Kysyttyloin se käy.
Ajatteleppa miltä exästäsi voi tuntua. Se, että ero on tullut niin sille ei enää voi mitään. Silti lapset ovat todennäköisesti tullu aikoinaan rakkaudesta. Hän voi ajatella ettet ole koskaan halunnut edes lapsia. Haluatko niin? Hän voi ajatella ettet rakasta edes omia lapsia. Haluatko niin?
Jos siis rakastat niin näytä se heille. Kukaan muu ei pysty sitä puolestasi tekemään. Mitenkään muuten ei lapset pysty sitä tunnetta saamaan kuin sun ihan itte se näyttämällä. Läheisyys on ainut millä saat sen todella näytettyä. Mitkään kirjeet, kuvat, viestit jne eivät sitä todellista tunnetta saa aikaan.
Hae mies apua itsellesi. Sillä pelastat lastesi tulevaisuuden. Lapset eivät koskaan pääse hylkäämisen tunteesta jos sen heille nyt teet. Sitä arpea ei korjaa mikään,eikä koskaan.
Haluatko, että heidän on tulevaisuuuoksesi? Haluatko, että he eivät pysty koskaan luottamaan kehenkään ihmiseen, koska pelkäävät että hekin hylkäävät?
Haluatko antaa heille tuollaisen tulevaisuuden?
Istu alas ja mieti. Mieti niitä illan pimeinä hetkinä kuinka lapsesi itkevät ja kaipaavat sinua. Syy heidän pahaanoloonsa olet vain ja ainoastaan sinä.
Mieti noita kun menet illalla nukkumaan.
miesten "ongelma" tuo sakeus. On noita naisissakin. Tuttava otti ja lähti avioliitosta. Jätti miehen ja lapset puoleksi vuodeksi, kun tarvi "aikaa ajatella". Ei pitänyt niin minkäänlaista yhteyttä, että saa ajtuksensa selkiintymään. Palasi takas ja oletti, että kaikki on hyvin taas, kun äippä palaa kotiin.
Nyt vasta ongelmia onkin, mutta se onkin eri juttu.
Ihmetellä sopii, millasia lapsista tulee, kun vanhemmat on noin kypsymättömiä.
Nyt vaan lähdet rakentamaan uutta elämää itsellesi ja lapsillesi. Ilmoita exällesi että tästä lähtien lapset asuu puolet ajastaan luonasi, muuta sen verran lähellä exääsi että lasten koulut ja päiväkodit pysyvät samana. Tee lapsille kaunis koti, ole mukana heidän koulu/päiväkoti/harrastusjutuissa. Tällä tavalla saat elää täyspainoista perhe-elämää lastesi kanssa - mutta ilman sitä nalkuttavaa ex-akkaa! :D
on ainakin yksi ja on niitä muitakin... hae hakusanoilla: Yksin ja yhteishuoltajat, niin johan alkaa löytymään...