Mulla on ongelma...ja kaipaisin taas neuvoja tai kokemuksia...todella.
Minulla on ihana, kunnollinen, hieno mies. olemme seurustelleet reilut kaksi vuotta. olemme ihan normaalin onnellisia, vaikka erosimme kyllä kerran n.5 kuukautta sitten ja olimme erossa 1 1/2 kk, mutta palasimme yhteen. nytten olemme olleet ihan onnellisia ja (huokaus) otimme juuri jopa yhteisen autolainankin.... mutta nyt tapasin miehen joka on vienyt jalat alta...tai siis niin kuin uudella lailla...olen aina unelmoinut todellisesta "soulmatesta", mutta ajattelen, että ehkä se on vain sentimentaalista haaveilua.. mutta nyt...hän vaan näkee asiat samallalailla kuin minä. hänessä on ihan toisenlaista syvyyttä, intohimoa (en tarkoita seks.) ja herkkyyttä kuin miehessäni.. sellaista, että hän ymmärtää näkökulmani ja tuntemukseni selittelemättä...mutta mieheni yrittää kyllä (ainakin useimmiten) olla minulle hyvä..ja se on ihanaa, mutta jotenkin kaipaan rinnalleni samankaltaista taiteilijasielua, jonka kanssa sekoittaa koko vallitseva maailma (ja hän on minusta yhtä lumoutunut kuin minä hänestä..)...mutta onnistuuko tälläinen suhteesta pomppiminen? entä käytännön asiat? ja onko mahdollisuus saada laadukkaampi elämä tälläisen samanhenkisen kanssa vai onko hyvä, että rinnallani on mies joka ajattelee järkiperäisemmin ja hillitsee omaa intomielisyyttäni? Mitä ihmettä teen??????
Minulla on ihana, kunnollinen, hieno mies. olemme seurustelleet reilut kaksi vuotta. olemme ihan normaalin onnellisia, vaikka erosimme kyllä kerran n.5 kuukautta sitten ja olimme erossa 1 1/2 kk, mutta palasimme yhteen. nytten olemme olleet ihan onnellisia ja (huokaus) otimme juuri jopa yhteisen autolainankin.... mutta nyt tapasin miehen joka on vienyt jalat alta...tai siis niin kuin uudella lailla...olen aina unelmoinut todellisesta "soulmatesta", mutta ajattelen, että ehkä se on vain sentimentaalista haaveilua.. mutta nyt...hän vaan näkee asiat samallalailla kuin minä. hänessä on ihan toisenlaista syvyyttä, intohimoa (en tarkoita seks.) ja herkkyyttä kuin miehessäni.. sellaista, että hän ymmärtää näkökulmani ja tuntemukseni selittelemättä...mutta mieheni yrittää kyllä (ainakin useimmiten) olla minulle hyvä..ja se on ihanaa, mutta jotenkin kaipaan rinnalleni samankaltaista taiteilijasielua, jonka kanssa sekoittaa koko vallitseva maailma (ja hän on minusta yhtä lumoutunut kuin minä hänestä..)...mutta onnistuuko tälläinen suhteesta pomppiminen? entä käytännön asiat? ja onko mahdollisuus saada laadukkaampi elämä tälläisen samanhenkisen kanssa vai onko hyvä, että rinnallani on mies joka ajattelee järkiperäisemmin ja hillitsee omaa intomielisyyttäni? Mitä ihmettä teen??????
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sittenpä näet kun pistät hyvän miehen vaihtoon. Onhan niitä paljonkin ihmisiä jotka pistävät vanhan vaihtoon kun löytyy uusi ja lupsakampi, tai siis luulevat löytävänsä. Sitten kahden vuoden päästä tulee taas joku ns. parempi mies vastaan,,, vaihdatko uudestaan? Haluatko sinä olla sellainen ihminen...?
kannattaa ottaa rinnalle se järkiperäinen mies joka pitää sinut aisoissa. tuntuu hauskalta "sekoittaa vallitseva maailma" ja niin poispäin, varsinkin jos olet nuori, mutta sillä ei valitettavasti elä, eli on hyvä jos sinulla on järkiperäinen mies rinnallasi, joka pitää huolen, että pöydässä on leipää ja autossa bensaa. Näin sinun ei tarvitse itse murehtia välttämättä mistään taiteellisuuden tappavista arkielämän asioista. Kahden taiteilijasielun suhteessa tulee aina se ristiriita jossakin vaiheessa. Sano mitä sanot, kun olet ihastunut, mutta puhun omasta kokemuksestani. Saman tilanteen olen käynyt läpi ja tyytyväinen olen valintaani. Taiteilijasielun kanssa elämä meni todellakin haihatteluksi - kukaan ei muistanut tai välittänyt maksella laskuja ja hoitaa muita käytännöllisiä asioita, kun me vaan lähdettiin piknikille ja maalaamaan alastonkuvia toisistamme. Todellisuus iski päin naamaa, tuli luottotietoihin merkintä ja auto- tai muutakana lainaa ei saa ja sitä rataa. Nyt rinnallani on järkevä mies joka pitää huolen, että kaikki käytännön asiat ovat kunnossa ja oma luovuuteni on huipussaan, kun ei ole murheita niskassa. Se soulmate on tuuliajolla edelleen.
On myöskin järkevä jalat maassa-tyylinen mies, kun taas itse olen taiteilijasielu ja unelmanarkomaani. Ennen kuin tapasin hänet, ryyppäsin ja pelasin kaikki rahani ja olin masentunut. Hän palautti minut tavalliseen arkielämään. Usein ottaa kaaliin, kun väliltämme puuttuu "sielujen sympatia", mutta toisaalta, kestääkö sellainen haihattelu? Olen kerran törmännyt samanlaiseen mieheen kuin minä ja oikeastaan minua ärsytti, että hänessä oli kaikki samat viatkin kuin minussa.. Ennemmin otan pitkän ja tasaisen suhteen, kuin tulisen vuoristoratamaisen. Luotan mieheeni täysillä ja kyllä mekin olemme vuosi vuodelta tulleet läheisemmiksi, sehän on omasta ponnistelustaan kiinni. Ei hyvää miestä saa päästää menemään. Ja ainahan on joku vieläkin parempi, vieläkin komeampi ja vieläkin sopivampi, mutta johonkuhun se etsiminen on lopetettava ja tehtävä päätös, jossa pysytään!
Hienosti sanottu kaunosielu tuo loppu. Taitaa olla tottakin? Mulla tuntuu olevan sama tilanne kun "Pinjalla"... Tosin vakavammalla pohjalla. Itseäkin mietityttää mitä tehdä... Kiva tietää että muillakin samoja ongelmia...