Sairastan vakavaa kroonista sairautta olen ollut useaan otteeseen sairaalassa,leikattiin v.2004.
Kertaakaan en anopiltani ole apua saanut esim.lastenhoidossa,itse olen lapset 4kpl hoitanut jopa heti leikkauksen jälkeen kun sairaalasta pääsin.
Miehelläni on ex-vaimo josta anoppi jaksaa paasata joka kerta kun tavataan.Tämän ex rouvan äpärän(ei mieheni lapsi)tuo meille kylään kysymättä.
Miehelläni tämän ex-rouvan kanssa myös yhteinen lapsi jota anoppi ei millään voi luoksensa ottaa niin kuin ei meidänkään lapsia,aika riittää vain tälle äpäräpojalle..jo on vesi verta sakeampaa.
Mieheni saa pyytäessään äidiltä apua heti,ja ex-rouvaa anoppi auttaa mielellään esim.hoitaa viikon äpäräpoikaa jotta rouva saa vapaata.
Meidän lapsia anoppi ei suostu hoitamaan edes silloin kun mut kiidätettiin sairaalaan vaan lapset oli vietävä vanhan sairaan äitini hoitoon.
Kertaakaan en anopiltani ole apua saanut esim.lastenhoidossa,itse olen lapset 4kpl hoitanut jopa heti leikkauksen jälkeen kun sairaalasta pääsin.
Miehelläni on ex-vaimo josta anoppi jaksaa paasata joka kerta kun tavataan.Tämän ex rouvan äpärän(ei mieheni lapsi)tuo meille kylään kysymättä.
Miehelläni tämän ex-rouvan kanssa myös yhteinen lapsi jota anoppi ei millään voi luoksensa ottaa niin kuin ei meidänkään lapsia,aika riittää vain tälle äpäräpojalle..jo on vesi verta sakeampaa.
Mieheni saa pyytäessään äidiltä apua heti,ja ex-rouvaa anoppi auttaa mielellään esim.hoitaa viikon äpäräpoikaa jotta rouva saa vapaata.
Meidän lapsia anoppi ei suostu hoitamaan edes silloin kun mut kiidätettiin sairaalaan vaan lapset oli vietävä vanhan sairaan äitini hoitoon.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kalskahtaa ikävältä tuo käyttämäsi "äpärä"-sana. Muutoin olisi ollut myötätunnot sinun puolellasi.
tiedoksesi nimim. Kuulostaa ikävältä, että äpärä tarkoittaa avioliiton ulkopuolella syntynyttä lasta, joten tässä tapauksessa nimitys on täysin oikea.
Kalskahtaa ikävältä tuo sinun kommenttisi, sinun myötätuntoasi tuskin kukaan kaipaakaan.
Ehkä asenteessasi on tarkistamisen aihetta...
Anoppisi voi olla kiintynyt lapseen. Ihmetyttää myös, mikset voisi pyytää anopiltasi apua, jos sitä tarvitset sen sijaan, että haukkuisit viatonta lasta. Tähän sopisi vanha hyvä neuvo: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi". Sinunkin lapset ovat tärkeitä, ainakin heidän pitäisi olla sinulle tärkeitä, (vai nimitteletkö heitäkin)
Oletko koskaan kysynyt anopiltasi suoraan lastenhoitoapua? Jos käyttäydyt kovinkin kaikkivoipasti, anoppisi ei välttämättä edes uskalla tarjota apuaan. Mietipä.
Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan.
Miksi miehesi ei pyydä apua, jos anoppi siihen kerran heti suostuu?
krooninen sairautesi on ennen muuta katkeruus. Sitä ei vaan voi leikkauksin hoitaa. Harmi.
Niin kuin useimmat muutkin tarinat, tämäkin kertoo itse asiassa aviomiehestä - ei miniästä tai anopista.
en ihmettele anoppiasi yhtään. toin oman kirjeesi perusteella olet todella ikävä ja kypsymätön. nimitellä nyt ketä tahansa äpäräksi! kuka järkevä ihminen haluaisi olla tuollaisen kanssa missään tekemisissä. tuota kroonista sairautta ei paranneta leikkauksella - paitsi jos pään voisi vaihtaa leikkaamalla.
Vakavakin sairaus menettää merkityksensä ja sympatiaa ei löydy, mikäli toisen lapsia nimitellään äpäriksi. Taitaa olla pelkkä provo, ei kukaan oikeasti voi olla noin itsekäs.
Täytyy sitten myöntää olevani itsekäs,sympatiani ovat vain omien lapsieni/lapsipuoleni puolella eikä tämän kakaran jota inhoan,kyseessä ei todellakaan ole "viaton"lapsi vaan tuleva nuorisorikollinen jota
anoppi yrittää pitää kaidalla polulla.Ihailtavaa tietysti tuollainen apu onkin,mielestäni se ei vaan saisi kostautua anopin omille lastenlapsille,niin kuin nyt on käynyt.
Ja toisekseen kun apua hältä olen useaan otteeseen pyytänyt niin tarvisko kerjätä että aikaa riittäisi muillekin lapsille?Naurattaa moinen haloo äpärä sanasta,aika tekopyhää sakkia..
muakin toi että kaikki keskittyi tossa viestissä lähinnä tohon äpärä-sanaan:) Eivät varmaan ite oo ikinä sanoneet kenestäkään noin "pahasti". Hui kamala! Ettäs kehtaat;)
Ihanasta anopista vielä,mennessämme naimisiin häiden jälkeisenä päivänä armas anoppini purkautui minulle itkien että hän ei halunnut pojan enää menevän naimisiin kenenkään kanssa ja ekan lapsen syntymän jälkeen sama juttu ettei hän enää halunnut pojalleen lisää lapsia..no,tuossahan tuo syy on miksei lapseni kelpaa,olempas ollut tyhmä.Katkeruudesta vielä,jos omat lapset itkevät mummunsa perään,niin onko äitiä joka siitä ei katkeroidu? En minä ainakaan ole moinen marttyyri.
Juu selkään tarttisin ko moisia hirveyksiä suustani päästän...eikä tunnu edes pahalta...olen siis TÄYSIN paatunut...;)