Eli, olen nyt kahden vaiheilla mitä uskoa. Olen aloitteleva juoksija ja olen saanut kahdensuuntaista tietoa miten menetellä. Toiset sanovat, että alku lähtee siitä, että juostaan mahd. hitaasti. Niin ettei pulssi nouse liian kovaksi.
Toiset taas sanovat, että täytyy juosta mahd. kovaa, niin että syke nousee, muuten kunnon nousu on yhtä kuin turhan kanssa. Ja ensisiksi mainitut siis pitävät liian kovaa juoksemista turhana.
Kumpaa uskoa? Varsinkin kun haluaisin nostaa kuntoani, jotta pystyisin juoksemaan pitkää matkaa( saada juoksukuntoni mahdollisimman hyväksi) ?
Toiset taas sanovat, että täytyy juosta mahd. kovaa, niin että syke nousee, muuten kunnon nousu on yhtä kuin turhan kanssa. Ja ensisiksi mainitut siis pitävät liian kovaa juoksemista turhana.
Kumpaa uskoa? Varsinkin kun haluaisin nostaa kuntoani, jotta pystyisin juoksemaan pitkää matkaa( saada juoksukuntoni mahdollisimman hyväksi) ?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Enpä ole koskaan kuullut kenenkään kehottavan aloittelijaa juoksemaan mahdollisimman kovaa. 99% taas kehottaa juoksemaan mahdollisimman hitaasti.
Niin, kait sillä hiljaa juoksemisella pyritään vahvistamaan mm. jalkoja, juoksulihaksistoa, hiussuonien "virtaavuutta" ja esim. sydämen pumppauskykyä. Sitten kun perusasiat on saatu kuntoon, voi halutessaan keskittyä esim. vauhtkestävyysharjoitteluun intervallien ja mäkitreenien avulla. Eli hitaat lenkit luovat perustan minkä päälle rakentaa. Itse en ehdi viikossa juoksemaan kuin 3 kertaa. Oma ohjelmani: NOPEUS: 10x200 minuutin palautuksilla, VAUHTIKESTÄVYYS: 6x600 4,5 min palautuksilla, KESTÄVYYS: 11-17km rauhallinen lenkki alle 140 (alle 70%) sykkeellä. Takana useampi vuosi peruskestävyysharjoittelua.
jos et halua heti harrastuksen alussa riesaksesi ylikuntoa ja loukkaantumisia/rasitusvammoja, aloita hitailla lenkeillä, ne kasvattavat peruskuntoa. vaikka pari lyhyempää ja yksi pidempi lenkki viikossa. ensin tehdään peruskunto, sen jälkeen vasta vauhtia!
yrittää juosta kovaa jos haluaa. Siinä vaan käy niin, että juokset kovaa ja on pakko huilata viikko, sitten juokset taas kovaa ja huilaat viikon. Yritys on kyllä armoton, mutta tulos nolla tai miinusmerkkinen. Eli hissunkissun liikkeelle, aloittelijan sykkeen ei tarvi olla yli 130 lyöntiä minuutissa. Moni ei pysty juoksemaan niin hiljaa, vaan syke pyrkii nousemaan kovemmaksi. Silloin ota kävelytauko ja jaksat kohta taas pari kilsaa hissukseen hölkkää ja sit taas kävelyä. Voi mennä kesään asti, ennen kuin kannattaa edes harkita vauhdin kasvattamista, jos milloinkaan. Parempi useasti ja kevyesti. Aluksi hölkkäile niin kauan hiljakseen että pääset 10km alle 50min niin, ettei syke nouse yli 140:n.
"Voi mennä kesään asti, ennen kuin kannattaa edes harkita vauhdin kasvattamista, jos milloinkaan." Kylläpä oli lohdullista! Olen syksyllä aloittanut juoksun ihan täysin nollasta (muita lajeja vähän olen harrastanut, joten liikunta ei ihan vieras juttu ollut, mutta juoksu kylläkin) ja juoksumatkat ovat pidentyneet, jaksan nyt juosta reilusti pitempiä lenkkejä kuin alussa ja useamman kerran viikossa, mutta vauhtini on parantunut aikalailla hitaasti. Koko ajan menee ehkä hivenen lujempaa, mutta vauhtini on todella hidas, mutta muuten lenkit tuntuvat paremmilta, kun kunto on kasvanut. Eilen yritin sitten juosta vähän eli aika paljonkin kovempaa (siis: liian kovaa) kuin normaalisti, mutta en jaksanut kovin pitkälle. Nyt siis lohdutti, että ei se vauhti ihan rakettimaisesti vissiin kaikilla nouse tai tarvitsekaan nousta...
Oma tavoitteeni olisi vielä vähän pidentää lenkkejä ja hivenen saada vauhtia lisää, mutta vauhti ei ole mulle mikään tärkeä juttu. Ja jos vielä jaksaisi yhden lenkin enemmän viikossa tehdä. Sen verran kuitenkin vauhtia voisi tulla lisää, ettei koko päivä kuluisi yhteen lenkiin ;)
aloitin juokseminsen ja ihan tyhjästä. Juoksin ja kävelin vuorotellen, kunnes nyt jaksan juosta koko lenkin muutaman kerran viikossa. Kuitenkin toisinaan tuntuu, ettei millään jaksa juosta, vaan on pakko välillä kävellä ja tasata sykettä.
Nopeutta en ole paljon lisännyt, olen juoksennellut hissukseen niin kauan kuin jaksan ja hyvältä tuntuu.
ilmeisesti pian voisi aloittaa nopeuden lisäyskokeilujakin. Olen kai huomaamattani hiukan höllännyt juoksulenkkejä näin talven aikana.
Ehkä pian aloitan nopeusharjoitukset... :)
oikeastaan koskaan lenkillä, nimittäin tämä etana on sellainen, että jos sen vauhtiin tuuppaa, sitä ei kannata pysäyttää... Siis oikeasti olen huomannut, että jos kävelen kesken lenkin, en enää jaksa juosta kunnolla sen jälkeen. Ehkä se on henkistä: kun antaa vähän periksi, ei jaksa motivoida enää itseään juoksemaan ja rehkimään, vaan jää kävelemään, kun se on niin mukavan helppoa. Minä hiljennän hölkkäilyvauhtia, jos en jaksa, ja sitten vaan kun malttaa juosta väsymyksen yli, taas kohta juoksu maistuu paremmalta ja vauhti lisääntyy.
Kun olen ihan aloittelija näissä juoksuhommissa, en tiedä, onko tämä oikein, mutta ajattelen niin, että vedän edelleenkin lenkkejä rauhalliseen tahtiin ja lisään pikkuhiljaa pituutta kunnes pääsen tavoitteeseeni. Sitten vaan toivon, että siinä kunto kohoaisi samalla ja vauhtikin sitten joskus... No, toki olen huomannut vauhdin vähän paranevan, että uskallan lyhyemmän lenkkivaihtoehtoni vähän nopeammin juosta kuin pitemmän lenkin. Mutta juoksuvaihteistoni ei ole kovin kehittynyt ja evoluutio on hidasta, on vaan kaksi vaihdetta: hidas ja tosi hidas! (Vasen tuntosarvi eteen, hidas, oikea eteen, erittäin hidas, näin se menee ;)