Mitä mulle on tapahtumassa?! Olen seurustellut 7 vuotta, rakastetaan niin perkeleesti, ollaan erittäin läheisiä, toistemme parhaita ystäviä. MUTTA
Olen erittäin ihastunut toiseen, mikä toisaalta on kai normaalia pitkässä suhteessa. (Ihastuksia tulee ja menee, mutta asian eteen ei tule tehdä mitään. Vaan kiusauksen tullessa osaa vastustaa sitä)Tosiaan pieni ihastuminenhan pitää ihmisen vain virkeänä ja valppaana. Mutta hups, hups. Olen huomannut ettei minulla ole mitään tunnontuskia asian suhteen. Flirttailut ja sähkö joka minun ja ihastuksen välillä on valtava. Nukahdan hän ajatuksissa ja olen jopa miettinyt että no jos edes kerran....Pelottavaa on se että jos jotain todella tapahtuisi, en tuntisi ylitsepääsemätöntä huonoa oloa. Vaan tiedän että voisin jatkaa onnelllista elämää mieheni kanssa.
Olenko siis kehittymässä järjestelmälliseksipettäjäksi?! Joka surutta olisi valmis kaksoiselämään?!
Kokemuksia?
Olen erittäin ihastunut toiseen, mikä toisaalta on kai normaalia pitkässä suhteessa. (Ihastuksia tulee ja menee, mutta asian eteen ei tule tehdä mitään. Vaan kiusauksen tullessa osaa vastustaa sitä)Tosiaan pieni ihastuminenhan pitää ihmisen vain virkeänä ja valppaana. Mutta hups, hups. Olen huomannut ettei minulla ole mitään tunnontuskia asian suhteen. Flirttailut ja sähkö joka minun ja ihastuksen välillä on valtava. Nukahdan hän ajatuksissa ja olen jopa miettinyt että no jos edes kerran....Pelottavaa on se että jos jotain todella tapahtuisi, en tuntisi ylitsepääsemätöntä huonoa oloa. Vaan tiedän että voisin jatkaa onnelllista elämää mieheni kanssa.
Olenko siis kehittymässä järjestelmälliseksipettäjäksi?! Joka surutta olisi valmis kaksoiselämään?!
Kokemuksia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
voi ratketa ihan itsekseen. Ellei kumppanisi voikaan elää sen jälkeen sinun kanssasi, ongelmasi poistuu kerran kiinni jäätyäsi.
Väittävät, että seitsemäs vuosi ratkaisee usein jatkuuko vai päättyykö suhde. Kannattaisiko yrittää löytää niitä romanttisia juttuja kotoa?
Kun suhteessa on etäisyyden kausi, houkutuksiin voi langeta helpommin. Vaikeampaa voi olla päästä uuteen läheisyyden kauteen sen vanhan kumppanin kanssa.
Mieti, mitä itse haluat ja toimi sen mukaan.
Kannattaisiko keskustella aiheesta kotona?
Jaksaitko kantaa oman syyllisyyden tunteesi, joka saattaisi kuitenkin yllättää?
Mitä ajattelisit, jos kuulisit kumppanisi pettäneen sinua?
Ihastuin minäkin viime talvena vieraaseen mieheen, kun kotona oli näin jälkeenpäin ajateltuna tukalat ajat. Aikaa ei yksinkertaisesti jäänyt parisuhteen hoitamiselle, ja niinhän se ruoho alkoi vihertää. Sitten asioissa tapahtui arvaamaton käänne, ja tuttavamme yllätti minut rakastumisen aiheuttamasta sekoilusta ennen kuin ehdin punkkaan miehen kanssa.
Luojan kiitos, etten tullut ryhtyneeksi fyysiseen kontaktiin vieraan miehen kanssa. Luuletko tosiaan, että pieni seikkailu jäisi vain yhteen kertaan? Tuskin monikaan suunnittelee ryhtyvänsä raastavaan sivusuhteeseen, joka harvoin loppuu kivuttomasti.
Kun avioliittomme on nyt hyvässä kunnossa, niin kaduttaisi aivan valtavasti. Ihanaa nukahtaa iltaisin tuttuun turvalliseen kainaloon, kun välillämme ei ole mitään ikävää muuria. Tosin sekin vaivaa hieman omaatuntoani, etten ole kertonut miehelleni, kuinka rohkeita ja intiimejä tekstiviestejä joskus lähettelin vieraalle miehelle. Tai kyllähän mies tietää pääpiirteittäin miten asiat ovat, mutta en halunnut tehdä selkoa yksityiskohdista vaikka mieheni olisikin niistä kiinnostunut.
No joo, seli seli. Haluan vain sanoa sulle, että älä tee sitä.
Mulla vähän saman tapainen parisuhdetausta, paitsi että rakkaus on päässyt haalistumaan, josta johtuen pieni ihastus kasvoikin sit suuremmaksi.Tavattiin pari kertaa ja retkahdin varattuun mieheen täydellisesti...Eikä ole yhtään huono omatunto.Nyt vaan on sit mietittävä oman suhteen jatkoa, jos jotain toista kohtaan voi olla näin voimakkaita tunteita, onko järkevää jatkaa?Ihastus ei halua sen vakavampaa,joten sydänsuruja kärsitään ja kunnolla!Eli mieti tarkkaan mitä olet valmis kestämään!!!
nainen, kun ukkomieheen rakastuit,,eihän ne vakavasti ota,leikkivät toisten tunteilla.
No niinhän se järki sanoi alussa, että ei ikinä varattuja miehiä, mutta kun sydän ei aina kuuntele järkeä...Nyt sitten uusi vuosi vaihtuu miettiessä mitä tehdä tästä eteenpäin,tyytyäkö vanhaan "tylsään" suhteeseen vai jatkaako yksin?
Päätös ei niin helppoa,kun lastakin täytyy ajatella, jos oliskin yksin, niin...
Kun sais sen ihastuksen pois ajatuksista!!!
Järki... Sitä jos aina käyttäisi kaikissa ihmissuhteissa, kuolisi varmaan aikanaan hyvin eletyn elämän päätteeksi. Tai sitten kuolisi sisältä jo paljon ennen sitä, jatkaisi vaan hyörimistä täällä meidän maailman puolella kunnes lähtisi ruumis sielun perään kauan ikävöityään.
En sulle sano että mene vaan tai senkun, mutta ei sekään ole itsestäänselvää että tuskan voi välttää äärimmäisen kapeakatseisella uskollisuudella.
Nimetön.
Olen ollut samanmoisissa ajatuksissa ja sinä puit ne sanoiksi. Niin klisee, mutta tavattoman totta. Kiitos.