Hei,
minulla on seuraavanlainen "ongelma".
Olen tavannut ihanan miehen ja molemmat välitetään toisistamme ja viihdytään toistemme seurassa erittäin hyvin. Miehellä on kuitenkin ilmeisesti pahoja traumoja edellisestä suhteesta, eikä omien sanojen mukaan "uskalla" alkaa nyt seurustella. Vaikka edellisestä suhteesta on jo jonkun verran aikaa.
Onko teillä kokemuksia vastaavanlaisista tilanteista? Ja mitä niissä on lopulta käynyt? Jos tilanne jatkuu tarpeeksi pitkään ja molemmat todella tykkää toisistaan, niin rohkaistuuko mies lopulta? Ja kauanko se mahdollisesti vie aikaa?
minulla on seuraavanlainen "ongelma".
Olen tavannut ihanan miehen ja molemmat välitetään toisistamme ja viihdytään toistemme seurassa erittäin hyvin. Miehellä on kuitenkin ilmeisesti pahoja traumoja edellisestä suhteesta, eikä omien sanojen mukaan "uskalla" alkaa nyt seurustella. Vaikka edellisestä suhteesta on jo jonkun verran aikaa.
Onko teillä kokemuksia vastaavanlaisista tilanteista? Ja mitä niissä on lopulta käynyt? Jos tilanne jatkuu tarpeeksi pitkään ja molemmat todella tykkää toisistaan, niin rohkaistuuko mies lopulta? Ja kauanko se mahdollisesti vie aikaa?
Vastaukset 17
Vanhimmat
itellä myös samankaltainen ongelma. mistä päin suomee muuten olet??
joskus 1-2 v jos jää muksuja exälle niin aikaa se vie loppuelämän. Joillakin miehillä se vie aikaa sekuntin. Ei ole yleispätevää vastausta ei miehellä eikä naisella. Mainitsemasi syy saattaa myös olla vihjaus ettei jaksa kiinnostaa.
vitun vihjaukset. Jos ap sanoo, että molemmat tykkäävät toisistaan, niin ei kai se mies silloin vihjaa, ettei jaksa kiinnostaa..
Tykkäämistäkin on monenlaista. Olen minäkin ollut
tilanteessa jossa viihdyimme naisen kanssa mainiosti
toistemme seurassa, mutta romanttisesti nainen ei
minua tosissaan herättänyt.
Kai tuollaisestakin voisi kunnon suhde ajan mittaan
kehittyä, mutta kun on muutaman kerran kokenut
tulisen rakkauden, niin on vaikea tyytyä kaverimeininkiin.
tekosyynä jos ei kiinnosta. Vaikka onhan siinä osa tottakin kun on hajalla edellisestä suhteesta.
Vahna suola janottaa sitä. Jätä se.
minä ja mun poikaystävä oltiin joskus ennen tossa tilanteessa..poikaa vaivasi edellinen suhde. ennen ku seurusteltiin niin oltiin vaan kaverieta ja välillä nukuttiin samassa sängyssäkin ja sit kysyin että voitaisko alkaa seurustelee se sano et ei ollut viellä valmis ja sitten joku 2 v törmättiin uudelleen sitten se käveli mun luo ja kysy että oiskos se 2 v takainen tarjous viellä voimassa *olisin tahtonut nähdä ilmeeni silloin* hymy nousi korviin ja olemma nykäänkin yhdessä ja ollaan kihloissa.. nyt vaan tsemppiä!!!
En usko että miestä janottaa vanha suola.. Miehen edellisestä suhteesta on kuitenkin jo melkein vuosi ja hän ei ole eksänsä kanssa missään tekemisissä, asuvat eri paikkakunnillakin.
Myös itselläni kävi mielessä että ehkä miestä ei vain kiinnosta kerta jos ei ole valmis suhteeseen. Mutta hän sai minut vakuuttuneeksi siitä, että näin ei ole. Että kiinnostusta kyllä olisi.
Eli jos kyse todella oikeasti on vain siitä että hän tarvitsee aikaa, niin kauankohan se aika mahtaa olla.. Tietysti jokainen mies on yksilö, mutta muiden kokemuksia vastaavasta kaipaisin edelleen :)
Ja Riikalle, asun siis Etelä-Suomessa, entä sinä?
jep...mä asustelen tampereella..toi tilanne kuulostaa todella tutulta..asutko myös täällä mansen suunnalla??ja hyvää uuttavuotta.
...eteläsuomea asut? Salossa, Turussa, Tampereella? Kysy siltä mieheltä ihan suoraan et seurusteleeko se vaiko ei ja pyydä rehellisyyttä. Toi vähän vaikuttais siltä et se vielä seurustelee. Missä päin se sen nainen sit asustelee ja hän itse, et kuinkta pitkä välimatka heillä on? Jos onkin kyse jostain "etäsuhteesta" joka ei ole loppunut, mutta hän onkin vaan kyllästynyt välimatkaan...
Joo, kyllä tilanne taitaa olla niin että jos se nainen jätti tämän miehen niin mies vielä kaipailee hänen syliin. Suhde exän kanssa ei ole vielä loppu, ainakaan miehen ajatuksissa.
Voisit sanoa miehelle, että ota yhteyttä sitten kun haluat minua tosissasi.
on edelleen rakastunut exäänsä aikaa siihen menee, valitettavasti. Itselläni suhde meni poikki liki kaksi vuotta sitten, enkä vieläkään ole saanut häntä päästäni pois...Yrittänyt olen ja kovasti, naisia olen tapaillut, mutta mutta, kun mikään ei tunnu miltään.. Tiedän kyllä, että jonain kaunis aamu herään ja hän ei ole ensimmäisenä ajatuksissani, ja silloin tiedän olevani vapaa..tosin sydämessäni hän on ikuisesti!
Tsemppiä sinulle ja parempaa vuotta 2006!
sama juttu.Erosta kaksi vuotta ja ex-mies yhä mielessä.Olen yrittänyt seurustella,mutta alkuun pidemmälle en ole päässyt.Ei vaan kiinnosta.Tuntuu että mikään aika ei riitä unohtamaan.Olen kuitenkin jo nelikymppinen ja ymmärrän että miehiä ei ole joka oksalla enää..ainakaan vapaita.Ihastun kyllä helposti,mutta siihen se jää.En vaan millään kykene enää kiintymään.Väärinhän se on.Olen kyllä rehellisesti kertonut menneestä.Miehet vaan ei ymmärrä että 2 vuotta on lyhyt aika.En tiedä mitä pitäis tehdä.
Kyseessä on luottamuspula, ainakin meillä. Kukaan nainen ei voi enää ansaita luottamusta hänen mielestään. No minä ehkä jo vähän muttei kuiteskaan eli mielipiteet vaihtuu aina vähän tilanteesta riippuen. Siitä on keskusteltu jo monet kerrat. Yhteistä aikaa meillä on vasta puoli vuotta ja tämä avioliitto mistä hän on saanut vakavat vammansa on ollut ohi jo kymmenen vuotta. Vaimo valitsi toisen ja kaikki tuli yllätyksenä. Se on jättänyt varmaan ikuiset vammat, kukaan nainen ei voi olla luotettava hänen mielestään. Ilmankos ei pitkiä seurusteluja hänellä ole ollutkaan, kuka tällaista kestäisi? Puoli vuotta olen kestänyt ja yrittänyt olla olemattoman luottamuksen arvoinen. Meillä kyllä siis on seurustelu meneillään molempien mielestä mutta luottamuspula on kova.
Jos seurustelu tarkoittaa seksiä, aikaa tarvitaan tunti. Jos taas jotain muuta, niin seurustelu ei ala koskaan =)
Miksi sitten on pakko juuri seurustella? Etkö voi olla miehelle ihan ystävä vaan? Tai jotain sellaista että et liikaa kahlitse häntä. Ei sitä ihan helpolla luota enää, jos on tullut aikanaan vittumaisten narttujen pettämäksi.
Itse olen myös ihastunut mieheen, jolla on traumoja jo kaksi ja puoli vuotta sitten loppuneesta suhteestaan, joka ei edes kauhean vakava ole ollut. Hänen on todella vaikea luottaa ja pelkää tosi paljon sitoutumista.
Kuulostaa siis todella tutulta.
Empatiat sinulle. Mikään ei ole niin vittumaista kuin ihastua jonkun toisen naisen pilaamaan mieheen. Sitä just miettii, että mitä, jos olisinkin tavannut ennen sitä yms. Tuntuu, että itselle on jäänyt pelkät rauniot ja minä joudun kärsimään kaikesta siitä paskasta, minkä edellinen nainen on tehnyt. Ei ole kivaa ja itseäni ainakin väsyttää tosi paljon.
Siinä ei itse voi tehdä yhtään mitään. Tiedän myös lähipiiristä tapauksia, joissa on ollut sama kuvio, ja osalle heistä on käynyt lopulta hyvin.
Yksikin pettymään joutunut mies tapaili jonkun aikaa tuttuani, ja kohteli häntä todella paskasti. Tyttö oli todella ihastunut, mutta päätti lopulta unohtaa koko miehen. No meni muutama kuukausi ilman yhteydenpitoa, ja sitten mies otti itse yhteyttä. Sanoi olevansa nyt vakavissaan ja haluavansa seurustella. Tyttö epäili tosi pitkään, mutta nykyään he asuvat yhdessä ja mies haluaa tytön kanssa vaikka naimisiin ja lapsia vielä. Siis onnellisestikin voi käydä.
Ajasta vaan on tietoa. Oikean ihmisen tavatessa mies voi toipua hyvinkin nopeasti, mutta joskus musta tuntuu, että siihen voi mennä vaikka koko ihmiselämä. Varsinkin, kun kaikki eivät todellakaan ole kykeneväisiä tai edes halukkaita käsittelemään tunteitaan.
En tiedä muuta kuin sen, että odottavan osapuolen asema on tosi paska. Yleensä se vielä aiheuttaa sen, että jos/kun se päivä tulee, jolloin mies on valmis uuteen suhteeseen naisen kanssa, tämä on jo niin väsynyt ja kärsinyt, että se tuo heti suhteeseen omat katkeruutensa ja ongelmansa. Tavallaanhan nainen on jo siinä jäänyt toiselle sijalle, kun on odottanut, milloin mies pääsisi ylitse exästään. Jatkossa on tosi vaikea olla vertailematta itseään exään, kun on nähnyt, miten paljon miehen on tarvinnut tätä rakastaa ja miten kiinni hän on ollut.