Alkukesästä päättyi kolmisen vuotta kestänyt suhde. Hieman taas jaloille päästyäni päätin alkaa etsiä uutta kumppania elämään. Baari lienee yleisin paikka mistä sitä etsitään ja sieltä olin edellisenkin löytänyt. Siellä kuluu kuitenkin joka kerta rahaa, eikä tiedä varmuudella millä mielin paikalla olevat naiset ovat liikkeellä.
Totesin että olisi mukavaa jos voisi ennakkoon tutustua ehdokkaisiin ja niinpä päätin että vastailen netissä naisten tekemiin treffi-ilmoituksiin. Aika nopeasti opin sen että äärimmäisen harvoin saa vastauksen ja ne jotka vastasivat, lopulta ikäänkuin "hävisivät" jonnekin siinä vaiheessa kun oli tarkoitus siirtyä kirjoittelusta tapaamiseen. Tästä tuskastuneena päätin että teen oman ilmoitukseni S24:än ja annan naisten kirjoitella minulle. Mietin jo ennakkoon että miten sitten lajittelen kaikki vastaukset ym.
Luulot hävisivät aika äkkiä ja tajusin että ei kukaan siihen tekemääni ilmoitukseen tulekaan vastaamaan, vaan pitäisi taas nöyrtyä ja kirjoittaa itse naisille. Sain siten muutaman vastauksen ja pettymyksekseni huomasin taas olevani lähtöruudussa. Yleisesti ottaen, naisista osa ei vastaa ollenkaan, jotkut vastaa ja kirjoittelee aikansa osoittaen kiinnostusta, mutta yllättäen, varoittamatta tekevät tutun katoamistempun. Aluksi mietin naivisti että hyvänen aika, onkohan niille sattunut jokin onnettomuus, vakava sairaus tms. mutta ei. Kun haen henkilön profiiliin esille, niin siellä sitä ollaan online-tilassa, ei vaan enää suostuta kanssakäymiseen.
Olen alkanut miettimään että mikäköhän mussa on vialla kun en sitten loppupeleissä kelpaa kenellekään. Ulkonäössäni ei ole valittamista. Käyn töissä, huolehdin itsestäni ja olen kohtelias, hyväkäytöksinen, maailmaa nähnyt ym. Nyt näyttää siltä että yksin jään kaikesta huolimatta. Ehkei pitäisi ottaa niin henkilökohtaisesti, mutta nettinaiset ovat lähinnä vain syöneet aikaani ja tuntuu kuin olisin tullut huijatuksi. Kaiken sen ajan mitä olen sijoittanut tyhjänpäiväisiin vedättäjiin olisin voinut käyttää järkevämmin. Väkisinkin tässä masentuu. Ei kai pitäisi katkeroitua, vaan kenties tämä pitäisi ottaa jonkinlaisena oppituntina ja lakata olemasta hyväuskonen hölmö. Vaikuttaa kuin näille naisille ei riittäisi mikään tai sitten yksinkertaisesti itseäni "paremmat" miehet kiilaavat eteeni ja vievät paikkani. Mitenköhän tähän puuhaan pitäisi suhtautua? Olisiko järkevämpää siirtyä takaisin todelliseen maailmaan ja ottaa riskinsä siellä?
Totesin että olisi mukavaa jos voisi ennakkoon tutustua ehdokkaisiin ja niinpä päätin että vastailen netissä naisten tekemiin treffi-ilmoituksiin. Aika nopeasti opin sen että äärimmäisen harvoin saa vastauksen ja ne jotka vastasivat, lopulta ikäänkuin "hävisivät" jonnekin siinä vaiheessa kun oli tarkoitus siirtyä kirjoittelusta tapaamiseen. Tästä tuskastuneena päätin että teen oman ilmoitukseni S24:än ja annan naisten kirjoitella minulle. Mietin jo ennakkoon että miten sitten lajittelen kaikki vastaukset ym.
Luulot hävisivät aika äkkiä ja tajusin että ei kukaan siihen tekemääni ilmoitukseen tulekaan vastaamaan, vaan pitäisi taas nöyrtyä ja kirjoittaa itse naisille. Sain siten muutaman vastauksen ja pettymyksekseni huomasin taas olevani lähtöruudussa. Yleisesti ottaen, naisista osa ei vastaa ollenkaan, jotkut vastaa ja kirjoittelee aikansa osoittaen kiinnostusta, mutta yllättäen, varoittamatta tekevät tutun katoamistempun. Aluksi mietin naivisti että hyvänen aika, onkohan niille sattunut jokin onnettomuus, vakava sairaus tms. mutta ei. Kun haen henkilön profiiliin esille, niin siellä sitä ollaan online-tilassa, ei vaan enää suostuta kanssakäymiseen.
Olen alkanut miettimään että mikäköhän mussa on vialla kun en sitten loppupeleissä kelpaa kenellekään. Ulkonäössäni ei ole valittamista. Käyn töissä, huolehdin itsestäni ja olen kohtelias, hyväkäytöksinen, maailmaa nähnyt ym. Nyt näyttää siltä että yksin jään kaikesta huolimatta. Ehkei pitäisi ottaa niin henkilökohtaisesti, mutta nettinaiset ovat lähinnä vain syöneet aikaani ja tuntuu kuin olisin tullut huijatuksi. Kaiken sen ajan mitä olen sijoittanut tyhjänpäiväisiin vedättäjiin olisin voinut käyttää järkevämmin. Väkisinkin tässä masentuu. Ei kai pitäisi katkeroitua, vaan kenties tämä pitäisi ottaa jonkinlaisena oppituntina ja lakata olemasta hyväuskonen hölmö. Vaikuttaa kuin näille naisille ei riittäisi mikään tai sitten yksinkertaisesti itseäni "paremmat" miehet kiilaavat eteeni ja vievät paikkani. Mitenköhän tähän puuhaan pitäisi suhtautua? Olisiko järkevämpää siirtyä takaisin todelliseen maailmaan ja ottaa riskinsä siellä?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Tekee mieleni kommentoida,koska itse tein myös äskettäin katoamistempun.Uskon,että ehkä minuakin jäi joku kaipaamaan ja nyt ihmettelee,minne se nainen hävisi...
Tapasin tällä suomi24-treffisivustolla yhden kivan miehen,livenä on tapailtu kohta kuukausi...ei enää tee mieli kirjautua online-tilaan,koska en halua loukata tätä muruani.Yhteisestä päätöksestä poistimme kumpikin profiilimme.Aina ei takana siis ole suinkaan epärehellisyys,mutta se vasta olisi epärehellistä,jos aloittelee serustelusuhdetta tositarkoituksella ja silti seikkailee netissä,suhteen kehittyminen todennäköisesti tyssäisi siihen. Näillä sivuilla kannattaa olla paksunahkainen ja ajatella niin,että tuo ei ehkä ollut minua varten.Tsemppiä !
Kokemuksia on minullakin, tein myös profiilin, mutta en ole ottanut yhteyttä yhteenkään naiseen.
Minulla on hyvin vaatimaton profiili, mutta naiset klikkaavat sen auki toinen toisensa jälkeen.
Offline-tilassa sitten tutkin kunkin profiilia, ja jos vaikuttaa rehelliseltä ja aidolta niin sitten onlinessa käyn ko henkilön sivulla.
Kuvani olen lähettänyt heti kun sitä on pyydetty (mutta vain mielenkiintoiselle henkilölle).
Viimeisen vuoden aikana olen tavannut X määrän naisia, pari n 3 kk:n seurustelujaksoa on ollut ja sanoisin että lähes kaikki yhteyttä ottaneet ovat olleet asiallisia hienoja naisia, ne muutamat seikkailijat olen unohtanut alle vartin.
Tosissaan uskon että kyllä täältä (suomi24-treffeiltä) voi löytää elämänkumppanin.
Pikkupaikasta kun olen niin homma voi olla jees paremmimmin kuin esim hesalaiselle jonka pitää osata heivata kaikki liimaheroiinilsdpitkätukat pois (Onnea vaan kaikille kauniille pääkaupunkiseudun tytöille)
Voisinko sua yhtään lohduttaa näin naisena, kun kerron, että olen kokenut saman. Muutaman kyllä tavannutkin olen, mutta ne luvatut yhteydenpidot onkin jotain muuta.
Silloin tällöin kurkistan näitä sivuja, mutta en säännöllisesti, kun en tahdo alkaa elätellä toiveitä suuntaan tai toiseen.
Kapakkaan en mene, kun ei sieltä löydä muita kun karanneita tai "vaimo ei ymmärrä" miehiä.
Näillä sivuilla on vaatimukset kovat ja siihen joukkoon en mahdu. Näin on kokemus antanut ymmärtää.
Uuden alkavan vuoden toivon tuovan polviani notkauttavan ihmeen tapahtuvan. Sitä toivon sinullekkin.
Ei heitetä vielä kirvestä kaivoon.
tätä kaikkea!
Huumorilla ja sellaisella terveellä järjellä ja jalat maassa täällä onnistuu.
Ei täällä tarvi kauaa 'seikkailla' kun erottaa aidot ihmiset,niistä muista,mihin ei kannata aikaa tuhlata.
Kireellä pipolla ja sellaisella negatiivisella hampaat irvessä,väkisin joku ja heti-asenteella ei löydä ketään.Mistään,ei täältäkään.
Ne ihmiset jotka katoaa,ei ehkä ollutkaan sun arvoisia,älä niitä sure.
Tsemppiä!
Syöksylaskijoita kaikki oomme,niillä syöksy ehkä kaikkein pahin,jotka on lentäneet liian korkeelle,putoaminen sattuu,auts!
jotenkin sitten ihmetyttää se seikka että jos kerta miesten saama vastaanotto ja kanssakäyminen naisten kanssa tällä palstalla on tuota luokkaa niin miten ihmeessä jotkut roikkuvat täällä vuodenkin, pitävät samaa profiilia ja ovat onlinena vähintään kerran päivässä...
itse olen nainen alle 30 ja mulla oli profiili täällä vähän alle vuosi sitten ja poistin sen jo parin kuukauden päästä vaikka en ketään tavannutkaan. ja sitten tietysti tylsistyneenä tulee seurattua tätä keskustelu palstaa ja treffejä, muistan vaan miehiä joiden kanssa oli hyvin alkanut viestittely, ja tässä tapauksessa he tekivät sen katoamisen, ilman että oltaisiin edes tavattu (kuva oli mulla profiilissa eli siitä ei ole kyse) muutamia hyviäkin viestejä vaihdettiin ja todettiin että meillä on tarpeeksi yhteistä tapaamiseen ja sitten syvä hiljaisuus..mutta yhä samat tyypit jaksavat täällä päivästä päivää (olivat muuten kuvattomia joten en usko että saavat suunnattomasti viestejä)
täällä vuodenkin..."
Oletkos kuullut koskaan sanaa:addiktio,riippuvuus johonkin?
Sillä taas ei ole mitään tekemistä kumppanin etsimisen kanssa,tai oli ehkä aluksi,kunnes jäi koukkuun koko systeemiin,enää ei pääse irti.
Mutta,tää onkin jo toinen tarina,ei liity enää tapasimme suomi24:lla varsinaisesti,mutta ne ihmiset tapaat kyllä treffeillä just tämän yllämainitun asian vuoksi siellä onlinessa vähintään kerran päivässä,jotkut koko päivän.
tänne.Laita eri osastolle.
Naisena haluan puolustautua, tulee niin monia viestejä päivässä, etten millään kerkeä kaikille vastaamaan, ja varmasti moni todella ihana ihminen on ilman vastauksia jäänyt.
Jatka vaan, et sä mitään menettäkkään, vielä se oikea vastaan tulee, usko vaan. Onnea etsintään:)
..tai luovuta vaan jos siltä tuntuu, vaikka mä en tekisinkään niin, hölönpölö naisiakin löytyy, mut enpä tiedä, suurin osa mitä itse olen tavannut/kohdannut onkin ollut ihan ok pimuja.
joskus kaikki voi olla melko raskasta ainakin heavy-metall riipuen riisipuuronhiutaleista
Oletko pettynyt. En minäkään usko löytäväni ystävää tällä tavalla. Olen asunut yksin pulitoista vuotta enkä enää jaksaisi kalastella kapakasta. Kuitenkin uskon että se oikea on jossain piilossa. Jos ei uskalla tehdä mitään niin ei sekään ole hyvä.Toivottavasti löydät kuitenkin jotain pian. Sitä toivon koska ei kenenkään pidä olla yksin.
Hyvä Uutta Vuotta 2006!
Ei rakkauden etsiminen ole ikinä hukkaan heitettyä aikaa.On vain hyväksyttävä,ettei siinä aina voi onnistua.Netin kautta löytäminen 1:100,on joku viisas heittänyt:-)
Siinä työsarkaa meille kaikille vuonna 2006..:-))
etsiä mitään tositarkoituksella,tämä on aikuisten hiekkalaatikko,nyt vain välineenä ihmiset.Ollaan kuin karkkikaupassa,halutaan maistaa jos seuraava karkki olisinkin parempi ;)
Ajankulua tylsän työpäivän lomassa.
systeemin syvimmän olemuksen...
tää on kuin savanni,missä hyeenalauma metsästää,kaataa saaliin,syö siitä osan ja taas uuden saaliin kimppuun.nälkä ja kilpailu lihasta on kova,se ei syömällä lopu.
osa niistä joita metsästetään,pääsee pakoon,onnekseen,osaa haavoitetaan pahasti hyeenoiden hampaissa,osa ymmärtää olla piilossa niiltä hyeenoilta,suojautuu. ne on muita saaliseläimiä hiukan varovaisempia,kenties viisaampiakin.osa hyeenoistakin saattaa saada "siipeensä" välillä niiltä vähän älykkäämmiltä jahdattavilta.kaikki ei helpolla suostu suupaloiksi.
parempaa uutta vuotta kuitenkin kaikille!
Olen hämmästynyt, että ihmisillä ei ole sen verran otsaa, että ilmoittavat rehellisesti, kun haluavat lopettaa viestittelyn tai tapaamisen. Vika ei ole Sinussa vaan siinä toisessa osapuolessa. Et varmaankaan ole vielä tavannut sitä oikeaa vastakappalettasi. Ainoastaan siinä mättää. Ei muuta kuin tsemppiä. Ehkä ensi vuosi on parempi.
on kurjaa kun on kurjaa.
Vika ei ole sinussa vaan surkeissa sattumukssissa. yksi markkinoinnin perusajatus on se että on erotuttava massasta. Eli erotu, älä vikise. Hio profiiliisi särmää ja ota vahvasti kantaa. Ja ole innostunut. Pidä hauskaa eläkä marise ja inise varautuneena ja niin saatat löytää sen joka jaksaa aina vastata. Eli irti tylsyydestä mies! Kukaan ei oikeasti ole tylsä harmaa varpunen, vaan päästä itsesi vapaammaksi ja odota vihreää valoa.
mitä luulet muiden täällä tekevän? No, naisena on vähän helpompi sanoa, kun yhteydenottoja tuli hiukan ilman omaa aktiivisuutta. Minä olin täällä aktiivinen, tein paljon. ja sain hiukan vastauksia, tai välillä aika paljonkin. Mutta kirjoitin jotain muuta, kuin pelkkiä latteuksia, koska tulevan rakkaani on pakko pystyä olemaan samalla vaikealla taajuudella. Ja lopulta vihjailen tapaamista, vain vihjailen sillä siinä ollaan herkillä ja jos hän on jaksanut siihen saakka, niin tavataan. Ajan kanssa täälläkin pelataan, tai niin minä tein. Ei mitään heti.
Lopeta siis vikinä ja muokkaa profiilisi ja laita herranen aika se kuva sinne. Siis ole mies.
Höh,
On tainnut berliini ottaa vähän vitamiinia.
Profiilissani on useampikin kuva. Kenellekään en ole viesteissäni marissut, saatika inissyt varautuneena. Jokainen kontakti on ollut reipas. Särmää profiilissani riittää aivan jumalattomasti, sillä en malta itsekään olla sitä lukematta aina välillä. Olen jopa miettinyt että huonontaisin tekstiä, koska epäilen että naiset pitävät sitä liian hyvänä ollakseen totta, vaikka en mikään feikki ole..
Niin tai näin, aina kuitenkin menee homma metsään tavalla tai toisella. Epätoivo tuntuu joskus musertavalta.
Rehellisyyttä täällä ei selvästikään palkita. Luulisin suurimman virheeni olleen siinä että olen kirjoitellut aina yhdelle kerrallaan, ettei joutuisi raa'asti ketään karsimaan. Ilmeistä on että nämä naiset joille olen aikaani omistanut, ovat itse kirjoitelleet jopa kymmenille samaan aikaan. Toisin sanoen olen tullut kohdelluksi kuin sonni maatalousnäyttelyssä, vaikka kuvittelin molempien osapuolien olevan yhtä omistautuneita.
rohkeasti,sitä mitä etsii tai mitä itse yleensä on.se jo karsii turhia yhteydenottoja ja ottajia.
monella on paljon tekstiä profiilissaan,mutta ne lauseet ei kerro mitään,sanoja vaan sanojen perään,runoja yms.mitat ja numerot,silmien väri,hiusten väri ja muut turhanpäiväiset asiat ei kerro ihmisestä yhtään mitään.
rohkeasti kirjoittamaan itsestään,ei kukaan ole oikeasti niin tylsä,mitä niiden profiilissa lukee,harmaa,arkinen tallustaja.ihmisistä löytyy vaikka mitä piirteitä,miksi niitä ei voi kertoa muille? miettikääs mitä olette,mitä etsitte,sormet sauhuamaan,eiköhän ala löytyä seuraa.
sori, oli pakko vähän ravistella. Vikinää...
Ei mun ole helppo sanoa.
Mä olen ollut todella aktiivinen ja saanut samat takaisin, ku sä. Mutta ajattelin, etten tarvitse kuin sen yhden miehen,joka osaa vastata mulle oikealla tavalla. Jatka, vaikka välillä vituttaa.
Mä otin profiilin pois. yksi osasi vastata.
ja joku osaa arvostaa rehellisyyttä. Minä ainakin ja muokkasin oman profiilini rehellisesti ja itsekritiikillä, mutta en valikoinut kovin tarkkaan kenelle vastaan ja kenen kanssa kirjoittelen. Vastasin siis käytännössä kaikille, tosin viestit tyyliin: salamia tarjolla, eivät saaneet vastausta. Kenties linjasi oli moka, sillä monen kanssa jutellessa erottuvat helmet sioista.
Ja lopulta helmi tuli vastaan. Tulin tänne heinäkuussa ja vasta nyt. Vaikka ei mistään voi olla varma.
Kai se on vähän sama tilanne itse kullakin täällä. Päivä kerrallaan jne.
heh.. "salamia tarjolla"
Täytyy kokeilla tota seuraavaksi :)
Mulla luki profiilissa aika tiivistetysti kuka olen ja mitä haen. Ongelma piileekin siinä että naiset tulkitsevat asioita omalla tavallaan.
Aiemmassa viestiketjussa joku nainen ihmettelee että mitä se meinaa kun mies sanoo profiilissaan olevansa "seikkailunhaluinen". Samassa esitetään epäilyksiä että onko "seikkailunhaluinen" yksilö edes tapaamisen arvoinen. Kirjoittaja lisäksi olettaa että kyseiseltä mieheltä itseltään sitä ei kannata kysyä, koska hän saattaa vastata epärehellisesti mikäli onkin peluri. Täysin järjetöntä ajatuksenjuoksua.
Juuri mulla luki "seikkailunhaluinen" profiilissani, mutta enpä heti arvannutkaan sen oletettavan tarkoittavan naisseikkailuja. Yritin viestiä termillä, sitä etten halua kykkiä neljän seinän sisällä kaiket päivät, halua kierrellä paikoissa ja nähdä maailmaa. En meinannut että haluan seikkailla päivät pitkät eri naisten lakanoiden välissä. Luultavasti profiilini nähneet naiset ovat automaattisesti päätelleet että seikkailija=naisseikkailija. Aargh. :(
ei tulkitse väärin on...
komea ja varakas-sanat
sulla on aika vähän kokemuksia naisista,mä huomaan.
20 vuoden avioliitto opetti että sanot tai teet mitä tahansa,kaikki tulkitaan väärin.
kaikki mitä teit tai sanoit oli väärin tehty tai sanottu.
mutta se hyöty siitä oli,että osaa suhtautua naisiin nyt ihan eri lailla,ei mene heti sormi suuhun niiden kanssa,eikä oo tarvinnut soitella äidille ja kysellä neuvoja ;)
nuo maagiset sanat kuultuaan tai luettuaan naisen kuin naisen silmät kirkastuu,korvat herksityy ja naama on kuin naantalin aurinko.
elikkä keskityn yhteen mieheen kerrallaan (olen siis nainen ;) )..enkä ajattele, että tuhlaisin aikaani, koska mulla ei oo kymmentä miestä koko ajan vedossa. Uskoisin, että se voi olla aika rasittavaakin, koska siihen voi tottua jopa tuolla "oikeassa maailmassa". Itse puhuin taas eilen yhden uuden tuttavan kanssa pari tuntia puhelimessa (hän on kyllä vasta toinen tässä puolen vuoden sisällä, täältä) ja näämme torstaina, hänellä oli kuva, minulla ei, mutta ei tule pettymään ;)
Toisaalta kannatan sitä, että tutustuu ihmisiin tuolla normaalissa kontaktissa eli kasvotusten, mutta eipä sielläkään niiltä pettymyksiltä ole turvassa, itselläni on nuorempana ollut aivan kamala väkivaltainen suhde ja mieheen ihastuin ulkona ensi silmäyksellä, oispa jäänyt väliin.
Mutta tsemppiä ja kyllä se siitä =)
..noi asiat ei merkkaa mitään, pidän rentuista ja yleensä niillä ei ole rahaa, mutta sitäkin suurempi sydän =) raha tekee ihmisistä vähemmän aitoja ja jotkut naiset tosiaan siitä pitää, että sitä on, mutta uskoisin, että katselevat muita miehiä (rentumpia ja sexyjä) kuola valuen, kun oma mies poissa. Itse taas haluan tuntea miestäni kohtaa himoa hänen olemuksensa ja luonteensa takia, en rahan, koska luulisin, että silloin joutuu teeskentelemään sängyssäkin.
Elämä on liian lyhyt siihen, että etsitään rahaa, ei sitä kuitenkaan hautaansa mukaan saa.. Asunto on asia erikseen omistaa, niinkuin itse, mutta siinäkin riittää maksettavaa ja onpa lapsille sitten tulevaisuuden turvaa..
Eri mukavaa vuotta 2006 ja tapaa sellainen nainen joka pitää sinusta, eihän sitä ole kuin yksi täällä maailmassa, sinua siis ;)
En tutustunut häneen näillä treffisivuilla
vaan ihan livenä. Alussa oli ihan jees, mutta
kauemmin yhdessä oltuamme osoittautukin että
hän oli alkoholisti, pilleristi, älytön valehtelija ja
vielä kaiken lisäksi hyväksikäyttäjä.
Oli ryypännyt ja käyttänyt naisiin
kaiken omaisuutensa.
En hyötynyt hänen varallisuudestaan,
päinvastoin hän minun.
Oppi tietämään että mulla on maksettu asunto,
ei mitään velkaa, hyvä työpaikka
niin johan alkoi kiskonta.
Toisaalta oma vika kun suostuin siihen,
mutta onneksi siitä on jo aikaa kun tämän suhteen lopetin.
Yritin auttaa häntä mutta meinas mennä omakin terveys.
Et se niistä komeista ja varakkaista.
Kyllä siis kaveri joka ei "mainosta" itseään näin "kolahtaa" minuun paremmin.
Ei haittaa vaikka on vähä velkaakin.
Profiilissani ilmoitettu vuositulot ja täytyy sanoa että flirttejä ja viestejä on tullut kiitettävästi.
Kyllä te miehetkin hyvin nuo katoamistemput osaatte, aika usein kaveri katoaa kun pitäisi ruveta sanoista tekoihin, eli tavata livenä. Joku häviää jo kirjoitusvaiheessa, toinen taas isona miehenä sopii treffit kuitenkaan saapumatta paikalle.. Joten häviäjiä kuuluu molempiin sukupuoliin, harmi vaan että nämä tapaukset vievät pohjan koko tältä treffitouhulta.
Näiden palstojen naisista sellainen kokemus että niillä ei ole oikeasti kanttia ilmoittaa miehelle live-tapaamisen jälkeenkään että ei kiinnosta.
Kadotaan joko kokonaan tai tekstaillaan jotain mitätömän vältteleviä viestejä.
Surkeaa.
Sen tiesin jo biologian tunneilta että naisilla ei ole munia - mutta yllättävää on ollut havaita että niillä ei ole MUNAAKAAN :)
Kuten sanoin, löytyy noita häviäjiä niin livetapaamisen jälkeen kuin sitä ennenkin, munattomia niin kuin munien kanssa liikkuvia, joten turhaa syytellä pelkkiä naisia tai miehiä. Aika tasoissa näyttää olevan, miehet syyttelee naisia ja naiset miehiä ohareista ja pettymykset senkun jatkuu, puolin ja toisin.
ovat pettymysten vuosia,mistähän syystä?
Jos siis ei lasketa sitä,että itsessäkin voi kenties olla syytä siihen että mikään ei koskaan onnistu...
Sä et ole ainoa "hölmö" näissä jutuissa, meitä on täällä monta. Ja kyllähän tämä epätoivoiselta tuntuu - kieltämättä. Itse olen nyt ehkä siinä vaiheessa, että kirjoittelen aivan huvikseni, koska en myöskään enää jaksa uskoa siihen että täältä joku "oikea" löytyisi.
En toki anna miestenkään olettaa suhteelta enempää - paitsi sitten kun kolahtaa.
Mutta aikansa kutakin - tsemppiä sulle!