Heip,
palasin Suomeen jouluksi Englannista ja sopeutuminen takaisin ei ole ollut helppoa. Huomasin etta kaipaan mm. uusia perunoita joita saa lahes lapi vuoden Englannissa vaan ei Suomessa. Samoin kaipaan kunnon telkkariohjelmia, ihmisten ystavallisyytta ja palvelualttiutta, kunnon klubbausta, vuoristoja ja nummia, Atlantin rantaa jne jne.
Onks kellaan muulla ollu samanlaisia ongelmia ja meneeko ohi, vai pitasko jo suunnitella paluuta...
palasin Suomeen jouluksi Englannista ja sopeutuminen takaisin ei ole ollut helppoa. Huomasin etta kaipaan mm. uusia perunoita joita saa lahes lapi vuoden Englannissa vaan ei Suomessa. Samoin kaipaan kunnon telkkariohjelmia, ihmisten ystavallisyytta ja palvelualttiutta, kunnon klubbausta, vuoristoja ja nummia, Atlantin rantaa jne jne.
Onks kellaan muulla ollu samanlaisia ongelmia ja meneeko ohi, vai pitasko jo suunnitella paluuta...
Vastaukset 6
Vanhimmat
olin britanniassa vaihto-oppilaana viime lukuvuoden ja palasin siis kotiin kesällä. oon mielestäni kyllä sopeutunu aika hyvin, mutta silti tuntuu, että osa mua jäi sinne. mä kaipaan myös juurikin noita sun kuvailemia juttuja: tv-ohjelmia, kaupunkia jossa olin ja sen shoppailumahdollisuuksia (kenkäkauppoja, suomesta ei löydy kenkiä!), pubeja ja baareja (ja ilmainen sisäänpääsy monissa), ihmisiä, leffateattereita joissa meni enemmän leffoja, jotain ruokajuttuja kuten tomaattipapuja, gravyä, mince pies... vaan koko britanniaa! mä ainakin suunnittelen paluuta ja palaankin ens syksynä mikäli suunnitelmani onnistuvat. ja kavereillekaan ei oikein niistä jutuista voi puhua, ei ne jaksa mun juttuja kuunnella eikä ne oo sillee kiinnostuneita kun eivät kerran ite siellä olleet.
vie. Aina muuttaessa osa itsestä jää sinne jonnekin. Ehkä olit siellä sen verran lyhyen aikaa (1/2 - 1v?) että epäkohtia ei vielä huomannut.
Itse vietin puolisen vuotta Irlannissa ja kotiin palaaminen oli aivan hirveän tuskallista! no nyt on jo kulunut 3kk paluustani ja elämäni alkaa sujua taas täällä kotona. Pitkään tuntui että kotona olemisestani ei tulisi mitään, aivan kuin olisin tullut käymään vaan parin viikon lomalle.. En meinannut kuukauteen uskoa että kyllä vain, i'm back for good.
Ikävä oli jokapäiväistä irlantiaksentillista englanninkieltä, niitä ihanan ystävällisiä ihmisiä jotka moikkailee tuntemattomillekin vastaantulijoille iloisesti kadulla, vaikka sataisi kuinka, ja kyllä, niitä telkkariohjelmia! Ei mitään mobiilipelejä, tvchatteja vaan täyttä ohjelmaa miltei 24h/d! Ikävä on edelleen kaikkea siinä "vihreässä" maassa..
Mutta pikku hiljaa elämäni alkoi luistaa.
Kyllä aion palata Irlantiin vielä tässä tänä vuonnakin. Viimeistään loppukesästä, Vintage week-festarit pubiohjelmineen ja paraateineen odottavat! :D
Eli, sopeutuminen kestää aikansa, mutta kyllä se onnistuu. Ennemmin tai myöhemmin. Ja minulle sanottiin siellä kun tein lähtöä että aina voi palata takaisin jos siltä tuntuu! Huojentava tieto kyllä. :)
Huvittavinta on naa sukulaiset jotka puhuu etta "eiko tullut ikava uusia perunoita" jne.
...maassa jossa saa 10 kk vuodesta uusia perunoita! Meidan lahikaupan perunat taalla Hesassa lahtis asiakkailta takaisin niin etta kolisee - sisalta mustia vanhoja rupisia rehuperunoita. Tai itseasiassa farmeilla syotettiin paremman nakoisia perunoita sioille!
Ma olin 8 kk vaihto-oppilaana englannissa ja tykkasin kyseisesta maasta niin paljon etta olisin halunnut jaada pitemmaksi aikaa. Monet ystavani ovat myos viettaneet vaihto-oppilasvuotensa juuri Briteissa ja aina ovat menossa takaisin kylailemaan tilaisuuden tullen. Suomen kulttuuriin takaisin sopeutuminen oli aika vaikeaa ja tosiaan yha on ikava englantia :) Ja tata ei tietenkaan muut ystavani alkuunkaan ymmarra kun eivat ole asuneet muissa maissa...
Niin tulee sellainen olo että itsekin haluan kokea kaiken sen kivan ja huonon siellä.Itkut ja naurut!