Mitä yhteistä on anopilla ja hyvällä sikarilla---> Molemmista on viimeiset henkäykset parhaita.
Parasta anopissa
Spede
81130
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
...makaaberia... hyrrrr.... mutta luonnollisesti vailla todellisuuspohjaa. ETENKIN tällä hetkellä. Pökköä pesään, kaunosielut.
Miksi kymmeniä vuosia sama vitsi? Toinen on se kylmä olut keittiön pöydällä.
Kun ajatteleekin, kuinka vivahteisia miniät ovat haukkumisissaan, niin odottaisi toki enemmän vävyiltä.
Laiskuuden puutetta kun plagioi vanhat jutut.
Terveisiä anopilta.
Anoppini on maailman rumin ihminen, Erkka ylisti. Muut olivat epäileviä ja sanoivat:
- Etköhän hieman liioittele.
Erkka vastasi:
- Kyllä poijat se paikkansa pitää. Kun anoppi oli viime kesänä pellolla mansikoita keräämässä, rastaat toivat takaisin nekin mansikat, jotka olivat toissa kesänä varastaneet.
Mikä on ruskea ja musta ja näyttää oikein hyvältä anopin päällä?
- Rottweiler.
'
Pentti kuuli hyvän jutun ja nauroi niin että oli tikahtua. Lopulta kun sai naurultaan sanotuksi, virkkoi:
- Voi jumalauta, näin hauskaa mulla ei oo ollu sen jälkeen kun anopin tissit jäi mankelin väliin.
Anoppi on kuollut. Hautajaisten jälkeen vävy on juuri poistumassa hautausmaalta,
kun lokki ruiskaisee suoraan hänen päähänsä. Vävy kääntää katseensa ylös taivaalle.
- Kas vain, anoppi, sinä oletkin jo sie
Sen verran tuli virhearviota, että vaikka oliskin hmmmm. "katkeruutta" omaa äitiä kohtaan niin silti se vähän sattuu jos toiset sanoo jotain pahasti. Kun äiti on aina äiti. Ja sitten on se neljäs käsky. Kun pahin raivo on saatu ulos, alkaa armon valkokyyhkykin hiljalleen nostaa päätään.
ihminen. Äiti ei ole yhtään sen synnittömämpi, pyhempi tai parempi ihminen kuin synnyttämtönkään nainen tai mies! En ymmärrä, miksi ihmiskategorioista äiti on jotain ylimaallista ja sellaista, jolle pitää kaikki sallia. En ymmärrä. Pitäisi vissiin minunkin hommata pentu, niin saisin ruveta nokkimaan muita mielin määrin ja vielä hyväksytysti!
"Äiti ei ole yhtään sen synnittömämpi, pyhempi tai parempi ihminen kuin synnyttämtönkään nainen tai mies!" - Siis mitä? Tarkoitatko, että tästä syystä samoja typeriä anoppivitsejä on lupa kertoa vuosikymmenet.
Äideistä tulee usein anoppeja ennen pitkää. Siihen saakka he ovat olleet ihmisiä ihmisten joukossa. Sen jälkeen he ovat porukka, jota mielin määrin saa arvostella ja haukkua. Sitäkö tarkoitat?
Vaimoititko miniöitä, jotka lapsen eli pennun saatuaan räkyttävät anopistaan hirmujuttuja ja uskottelevat muille, että anoppi on ryöstämässä pentua.
Jos luet palstan anoppijuttuja vähän enemmän, pääset kyllä ainakin siitä luulosta, että anoppi olisi synnittömämpi tai pyhempi kuin joku toinen naisihminen.
että miksi nostetaan joitain ihmiskategorioita, joita olisi muka oikeus moittia tai oikeus olla moittimatta sen takia, että ovat äitejä/isiä/anoppeja/miniöitä jne. Jotenkin aiemmassa kirjoituksessa oli, että äiti on kuitenkin aina äiti, käsitin sen puolustukseksi, että kun äiti on äiti, ei saa moittia. Sitten heräsi ajatus, että miksei sanota, anoppi on aina kuitenkin anoppi, ei saa moittia, vävy on aina vävy, ei saa moittia...
Siis en ymmärrä sitä, että joku ryhmä nostetaan toisten yläpuolelle. Joko kaikkia saa moittia tai ei ketään. Kaikki ovat ihmisiä, enkä ymmärrä, miten joku tietty ominaisuus tekisi ihmisestä yhtään sen moitittavamman tai vähemmän moitittavan. Ja vielä sekin, että ihmisellä on monia eri rooleja yhtä aikaa: sama ihminen voi yhtä aikaa olla äiti, anoppi, tytär jne. Jostain syystä kuitenkin tuntuu, että kategorioista äiti on se pyhin. Sellaista olen vähän niin kuin aistinut... Ei saa haukkua anoppia, viime kädessähän hän on miehesi/vaimosi ÄITI.
Heh, ei tarvitse luulla, että kuvittelen anoppien olevan jotenkin pyhempiä, niin kuin kirjoituksesi lopussa vihjaat. Mulla on jo anoppi ja olen nähnyt hänen raadollisuutensa. Minulla on myös äiti ja hänenkin raadollisuuteensa olen törmännyt siitä saakka, kun murrosiässä älysin ruveta kritisoimaan vanhempieni ajatusmaailmaa ja tekoja. Ja ennen kaikkea olen törmännyt itseni raadollisuuteen hyvin, hyvin usein, eli liian usein olen saanut nähdä, että en todellakaan ole sellainen ihminen, kuin haluaisin olla, vaan ilkeys ja pahuus ne kukkivat minussakin. Niin, eli itsessäni olen nähnyt naisen/tyttären/miniän raadollisuuden ja hyvinkin selvästi. Ja lyhyesti jottei menisi toistamiseksi, minulla oli appi, on edelleen isä ja mies ja sama raadollisuus on huomattu heissäkin, kaikissa meissä olisi tosi paljon moittimista ja vitsin vääntämisen aihetta: ketään meistä en niin pyhäksi ja viattomaksi katsoisi, etteikö meistä vitsiä uskaltaisi vääntää.