Sain tänään ensimmäisen kerran avokiltani turpaan.Kännikala tuli aamulla kotiin.Riitaa oli ollut aikaisemmin juuri tuosta dokaamisesta.En ymmärrä miksi pitää aina juoda ja vielä hirveät perseet.No hän oli n.5min kotona kunnes alkoi haukkumaan minua.Läppäsin häntä avokämmenellä selkään,jolloin hän iski pääni seinään,kaatoi maahan ja potki ja löi.
Sielu on ihan riekaleina
Sielu on ihan riekaleina
Vastaukset 81
Vanhimmat
"ensimmäisen kerran avokiltani turpaan."
Jos tarkoitit sitä että myös toinen lyönti tulee,olet aivan oikeassa.Tiedän kyllä että jos lyö kerran lyö toistekin.Minusta ainut ratkaisu olisi,jolloin voisin edes harkita sopua,että hän menisi hoitoon päihdeongelmansa vuoksi.Luultavasti ei sitä kuitenkaan tee,koska ongelma on kuulemma vain minun päässäni.
voi antaa anteeksi.jos hakkaa uudestaan niin poistu paikalta ja nopeesti.ite löin joskus. sain anteeksi ja yli 20 vuoteen en ole lyönnyt.paha paikka molemmille.nainen.joskus voi antaa perkiksi.ei tarvi kyykyttää mutta ei tarvi vittuuntunutta ukkoa enempää kiihdyttääkkään.ja ukot hei.ulos voi vaikka juosta ennen kuin rupee nyrkki puhumaan.
vaikka se en ollu minä.Toivottavasti sentään hän tajuaa katua ja pyytää anteeksi,vaikka eihän silläkään tehtyä saa tekemättömäksi. Tuttu juttu siinä mielessä,että nainen niin usein yrittää jossain vaiheessa muuttaa miehen tapoja toisiksi,eihän sellaista kaikki miehen siedä ja jos sietääkin yleensä niin joskus sattuu ettei jaksa jos maailma muutenkin on murjonut. Kyllähän koti tulisi olla paikka jossa jokainen saa olla turvassa muulta maailmalta ja olla hyväksytty myös omana itsenään,ilman että kukaan tuomitsisi,edes ryyppäilyjäkään. Tietenkään ketään ei tulisi yrittää muuttaa,vaan ottaa sellainen jota ei tarvitse muokata tai muuksi yrittää muuttaa. Joka tapauksessa,ei silloinkaan pitäisi muksimaan ryhtyä puolin eikä toisin. Olen pahoillani teidän molempien puolesta. Toivottavasti asiaan löytyy sopu vaikka kipeä paikkahan tuo joka tapauksessa molemmille on.
En häntä yritäkään muuttaa.Toivoisin vain että joisi kohtuudella.Tiedän että hän ei ikinä tekisin selvinpäin tälläistä,ja se minua harmittaakin eniten.Kännissä hänen päässään vain "naksahtaa".
Anteeksi pyyntöä on turha odottaa ennenkuin herra on selvä.Silloinkin hän pyytää anteeksi asioita joita ei edes muista.Tiedän että hän on mennyt nukkumaan päätään selväksi ja joidenkin tuntien päästä haluaa tulla takaisin.Ja on aivan taatusti unohtanut kaiken.Niin on käynyt aina,tosin ennen hän ei ole lyönyt,haukkunut ja uhkaillut "vain".
En luultavasti ikinä anna anteeksi ja luultavasti nostan myös syytteen,vaikka se tuntuukin pahalta.Rakastan kuitenkin kyseistä ihmistä.Mutta minä olen sellainen ihminen että minua voi lyödä vain kerran ja se loppuu siihen.Raukkis lähti pakoon kun soitin poliisille.
Sinulla kuitenkin "naksahti" ensin, sinähän löit ensimmäisen lyönnin.
Mutta mielestäni erittäin hyvästä syystä.Pyysin häntä ensin jättämään koiran rauhaan,mutta kun mikään ei mene perille mitä muuta voin tehdä kun läppästä?Enpä usko että häneen tuo läpsy sattui yhtään.Ja kuten sanoin vertaa avokämmen läpsyä selkään tytöltä,ja pään hakkaamista seinään mieheltä...
Nyt loppuu minun vastaukset näihin syytteleviin ja morkkaaviin viesteihin.Tarpeeksi huono-olo muutenkin.Ehkä jonain päivänä ymmärrätte kun osuu omalle kohdalle..
Mun ukko nosti lasta hiuksista ilmaan!! Sillon tosiaan kaikilla paikalla olijoilla naksahti! Jumalauta, kyllä joku tolkku pitää olla kerjätessäkin.
Se koira oli avuton ja känni sitä teloo,läpsäys ei todellakaan ole aikuiselle ukolle sillon pahasta. Ja ois mulkero läpsässy vaikka takas, kevyesti, eikä hakannut ja potkinut!!!!!
Ei todellakaan ole pahasta.Ja veikkaanpa että läpsy ei ole edes tuntunut hänen nahassaan.Jos 8okg mies käy tönimään ja lätkimään 10kg koiraa,on jotain vikana..
Ja tosiaan tuosta mitä tuo pikkusieluinen ihminen sanoi että ehkäpä miehellä oli syytä lyödä takaisin..Olisi läpsäissyt samalla lailla takaisin.
Mutta ilmeisesti joillekin ihmisille läpsy ja päänmurskaus ja potkiminen on sama asia.
Tuota en kyllä ymmärrä että lapsia retuutetaan,ihan järjetöntä:( Pelottavan paljon tapahtuu tälläistä.
käyt jonkun koskemattomuutta rikkomaan, on sinun varauduttava siihen, että löyty päättää, milloin hän saa hyvityksen kajoamisestasi.
Me täällä emme voi emmekä saa päättää siitä, että lyöntisi on oikeutettu ja miehesi vastine ei. Sillä emme tiedä, mitä edeltäviä tapahtumia oli ja mitä sinä oikeasti hänelle suutuspäissäsi teit.
Siksi on järjetöntä sinun tuota asia tänne, jotta saisit itse itsellesi kirjoittaa puolustuspuheita. Onko oma väkivaltaisuutesi niin vaikeasti myönnettävä? Miksi se olisi yhtään sen hyväksyttävämpää toimintaa kuin miehesi reaktio asiaan?
Etkö ymmärrä, että pitämällä kielesi kurissa ja nyrkit taskussa et joudu tämän kaltaisiin tilanteisiin? Sinulla on valinnan vapaus, mutta näyttää, ettei sinussa ole naista seisoa omilla jaloillasi vaan olet vielä kaiken kukkuraksi läheisriippuvainenkin. Se on todella raskasta sille, jossa riiputaan.
karvansa esiin. hakkaamisen kynnys on nyt madaltunut. jatkossa saat turpaasi milloin tahansa. koeta päästä hepusta eroon.
Teillä on väkivaltainen tapa hoidella asioita, kummallakin. Siis myös sinulla. Mitäpä voisi muuta tehdä kuin käydä läpsimään ? Entä onko tytön läpsy sen vähäisempi asia kuin pojan/miehen.
Mene sinäkin jenni ihan vaan itseesi ja mieti, miten tulet tekemään lasten kanssa, siinä vaiheessa kun eivät usko eivätkä tottele sanaasi. Päätätkö silloinkin ettei muu auta kuin läpsiä. Ei ihme että sait päihisi mieheltä. Känniläiselle on ihan turha osoittaa muuta huomiota kuin että nukkuu humalansa pois ja palataan aiheeseen.
Mies sentää antaa takaisin.. tuleeko sinusta jenni äiti joka pahoinpitelee lapsiaan koska ei muu auta ?
Ketään ei saa lyödä. Se että naisena aloittaa läpsimisen ja saa turpaansa,ei ole oikein, mutta ei ole mikään ihmekään. Harva mies riekuttuaan kännissä maailmalla aamutunneille saakka haluaa, jaksaa, kykenee enää leikkimään ritaria. Viisaampi antaa periksi.
nainenX sitten olet päättänyt,että hänen miehensä lyönnit oli oikeutettu.
Hänen läpsäisynsä koiran puolustamiseksi tuomitset suureen ääneen.
Olet naurettava!
Haluan vaan sanoa, että mun mies 100g on kertonu kuinka pahalta se läpsäsy tuntuu HENKISESTI, en ite sitä ollut aiemmin tajunnut. Mutta sun tilanne täysin eri. Eroon vaan! Joka lyö puolustuskyvytöntä koiraa, lyö lastakin. Aina ei rakkaus riitä!
todella ikävää! Toinen siskoistani kesti henkistä ja fyysistä väkivaltaa lähes 10 vuotta(nyt eronnut ja seurustelee miehen kanssa joka ei lyö),ja eräs kaverini oli väkivaltaisen miehen kanssa 8vuotta hekin erosivat mutta jätti jäljet sieluun eli uusi mies ei lyö mutta alistaa kaveriani niin että hän ei uskalla sanoa vastaan missään ja monia muitakin ikäviä tapauksia löytyy joten kannattaa tehdä loppu ajoissa. Minua on kerran lyöty nuorempana kun seurustelin ja se suhde loppui siihen! Toivotan sinulle voimia jaksaa ja onnea vuoteen 2006!
Sinä olit selvinpäin ja läppäsit häntä ensin selkään?
Kuka aloiti lyömisen?
Kyllä mies toimii vaiston varaisesti jos on tiedotomassatilassa ja lyödään.
Mielestäni myös sinä tarvitset hoitoa väkivältaisuuteen.
Miksi sinä muuten läppäsit? Onko mies kenties parempi puhumaan? Kun sanat loppuu otetaan väkivalta käyttöön ?
Läppäsin häntä siinä vaiheessa kun hän lätkäisi koiraani ilman mitään syytä.En todellakaan ole häntä kohtaan väkivaltainen,mutta sitä en hyväksy että minun koiraani yritetään piestä!Ja läppäisy on täysin eri asia kun hakata toisen päätä seinään,potkia ja lyödä nyrkeillä..
Mies ei ollut tiedottomassa tilassa,eikä ole vaistonvaraista kenellekään Iskeä toisen päätä seinään.
Todellakaan sanat eivät ole loppuneet,mutta hän ei kännissä kuuntele vaan haukkuu,haukkuu ja haukkuu.Ja tämä mies ei kyllä ole mikään puhuja.
Mielestäni hieman mautonta puolustella ihmistä joka hakkaa toista,ja vielä sellaista ihmistä jota kuuluisi rakastaa yli kaiken.
Alkuperäisessä tekstissä sitä koiraa ei ollut?
Enkä mielestäni puolustanut miestäsi.
En kehoita jatkamaan suhdeta, se on vähän niin että jos lyö niin ei rakasta ainakaan kypsästi.
Mutta silti minusta KUMMALAKAAN ei ole oikeutta lyödä.
En sitä maininnut tosiaan.Niin eihän rakkaita ihmisiä saa lyödä tai muutenkaan harrastaa minkäänlaista väkivaltaa.Tiedän että myöskään minulla ei ollut oikeutta läimäyttää,mutta mitä muuta tilanteessa voi tehdä?
Nyt on routa ajanut porsaan kotiin ja mies hakeutuu huomenna päihdeklinikalle.Toivon todella että siitä olisi apua.Taisi miehenkin silmät aueta omalle ongelmalleen.
Silti anteeksi antaminen ja yhdessä jatkaminen tuntuu tällä hetkellä lähes mahdottomalta.
noista väkivallan puolustelijoista.
Tuollaisista kirjoituksista paistaa läpi,että turvautuvat itsekin väkivaltaan.
Noita riittää tällä palstalla vaivaksi asti ja ne on parasta vaan ohittaa.
Näköjään näin on.Ja taitaa monet olla miehiä kuten tämäkin.Puolustellaan että vaistomainen reaktio mieheltä jne jne.On se ihme ettei naisilla(ainakaan kovin usealla)ole tälläistä vaistoa.Minä en ainakaan ala heilumaan nyrkkieni kanssa,en selvinpäin enkä kännissä.
Ei vaan tunnu kovin mukavalta lukea tuollaista tälläisen kokemuksen jälkeen.Mutta annettakoon se heille anteeksi,kun eivät ilmiselvästi ole olleet niitä lyöntien vastaanottajia..
Kiitos sinulle mukavasta viestistä:)
sulle paljon,paljon voimia!
Olen itse elänyt väkivaltaisessa suhteessa,jonka annoin jatkua liian pitkään.
Toipuminen on edelleen kesken,mutta vielä minä tästä nousen ja pääsen kiinni normaaliin elämään.
Sulla tuntuu olevan järki päässä ja osaat varmasti tehdä oikean ratkaisun ja huolehtia itsestäsi!
Oikein hyvää Uutta Vuotta sinulle!
Synkimmälläkin pilvellä on kultaiset reunat!
Ensinäkin en ole koskaan lyönyt parisuhteessa, en edes nimtellyt tai haukkunut.Mutta kohteena olen ollut, niin läpsimisen kuin raapimisen tosin henkinen väkivalta on ollut vielä pahempaa ei haukkuminen mutta itsemurhalla leikkiminen.
Ja tuosta vaistonvaraisuudesta, muistelin vain nuoruutani , oli sitten millasessa tuubassa tahansa niin jos joku löi niin kyllä sitä antoi vaistonvaraisesti takaisin ,ainakin yritti.
Kiitos sinulle.Olen kertonut miehelle omat ehtoni millä tätä asiaa olisi mahdollisuus sovitella.Ensinnäkin se että päihdeklinikalle on mentävä juttelemaan.Olen tyytyväinen että mies itsekin halusi.Eihän siinä olisi mitään järkeä jos pakottaisin.Toisekseen varaan huomenna pariterapia ajan.Kaikki asiat on niin solmussa.
Olen koko ajan kahden vaiheilla,lähteäkö vai jäädä.Tosiaan pahoinpitely oli ensimmäinen,mutta henkistäväkivaltaa on jatkuvasti.Haluaisin lähteä,mutta en usko että pärjään yksin.Toisaalta tiedän että pärjään,mutta sitten taas epäilen.Mies on saanut iskostettua päähäni ajatuksia omasta huonoudestani,vaikka joku pieni järjenääni sanookin että olen ihan hyvä tyyppi.Mutta kun tarpeeksi kauan haukutaan ja morkataan rupeaa faktan ja fiktion raja sekoittumaan.
Kuitenkin vielä vuosi sitten meillä oli asiat todella hyvin,kaipaan ylitse kaiken sitä aikaa.Jotenkin ehkä toivon että hän palaisi ennalleen ja siinä on yksi syy miksen osaa lähteä.Ajattelen edelleen sitä rikosilmoitusta,haluaisin tehdä sen,mutta sitten mietin että jos teen kaikki on ohi.Toivoisin että terapiasta olisi meille apua.
Se on kumma kuinka ihminen antaa itselleen toivoa asioissa joissa pitäisi ajatella järjellä omaa etuaan.Mutta rakkaus on niin voimakasta että sen alle jää melkein kaikki:(
Niin ja sinulle myös erittäin hyvää uutta vuotta.Hyvä että olet saanut itsesi irti huonosta suhteesta.
Niinhän sitä sanotaan että aika parantaa haavat,mutta välillä kyllä tuntuu toivottomalta.Onneksi on kuitenkin hyviä asioita kuten perhe ja erittäin hyvät ystävät.
Hänhän ei hyväksynyt KENENKÄÄN käyttämää väkivaltaa!
Sinä=aloittaja sen sijaan ymmärrät oikein hyvin että lyödä saa. Joten kukahan se väkivallan puolestapuhuja olikaan?
Onko kiva vastailla itselleen? (kirjoituksen ulkoasu paljastaa sinut)
Mene hoitoon. Päihdekilinikka vain ei tapauksessasi riitä.
Vai että ihan kirjoituksen ulkoasu paljastaa...miksihän minä väittäisin tuota vainoharhaisuudeksi? Kuin myös yksinkertaiset ja lopuunkalutut heittosi, ei se sitten omalla kohdallisikaan päihdeklinikka ole oikea osoite, vaan ehkäpä mielenterveys puolen ammattilaisten apu.
Sorruin nyt yhtä typerään kirjoitteluun,kuin sinäkin, "idiootti!"
Älä alkuperäinen edes vaivaudu vastaamaan tälle, tallasin paskaan puolestasi.
Kiitos tuosta paskaan astumisesta puolestani:)Taitaapi olla tosiaan näin että miehet jotka itse harrastavat väkivaltaa käyvät täällä mollaamassa kohteita.Ehkä tuntevat saavansa lisää valtaa siitä.Mutta voin sanoa että minä saan kotona niin paljon paskaa niskaan ettei minua todellakaan heilauta nimettömän haukkujan viestit.Ajattele mitä ajattelet,sinä et tunne minua,et tilannettani etkä ajatuksiani.
Mielestäni jos on tarvetta haukkua voisi sen tehdä päässään hiljaa.
Tosiaan tuo nimimerkki idiootti jo paljastaa millainen ihminen on kyseessä.
Tuosta päihdeklinikasta.Ehkäpä minun pitäisi mennä,juon kuitenkin noin kerran kolmessa kuukaudessa muutaman tuopin.Taidan siis olla rapajuoppo.
Taisi äidillinen vaisto nousta, kun luin tuon edellisen kirjoituksen. Oletan että olet suht nuori? Itse olen hiukan alle 40 ja on jo tullut nähtyä kaikenlaista, valitettavasti väkivalta karuimmillaan, niin lapsuudenkodissa kuin myöhemmin omakohtaisesti.
Itse olen agressiivisetikkin väkivaltaa, vähäistäkin vastustava.Käden nostaminen on aina huono juttu. Läpsäisemisestä tässä kohdin en kyllä numeroa tekisi, pientä verraten omaan tekoonsa.Yleensä kyllä kaihdan läpsäisyäkään, saati äänen korottamista...
Kellään ei ole oikeutta käydä toisen lapseen käsiksi, ei vaikka ikää olisi kuinka.Myöskään eläimiin ei kajota tai tönitä! Ne raukat ovat täysin meidän ihmisten hoivan varassa.
Kaikki vaan ei ole niin mustavalkoista.
Mutta pidä varasi, aina ei kauniit lupauksetkaan pidä, saati että apua saisi vaikka sitä hakisi.
Kaikki kuitenkin lähtee asianomaisen korvien välistä.
Jos henkistä väkivaltaa on ollut jo pidempään niin lähde. Meinaan se vie sinulta mielenterveyden vähitellen.
Kyllä sinä pärjäät.
Parisuhde ei ole sitävarten että siinä poljetaan toista oli polkia sitten nainen tai mies.
Parisuhteesta päinvastoin pitäisi saada potkua elämään, molemmat kannustaa toista.
Jeps aika nuori vielä,ikää 21.Itsekään en ikinä ole ketään lyönyt,tämä läppäsy oli ensimmäinen.Ja tosiaan olisi jäänyt väliin ellei olisi ollut yksi rakkaimmistani kyseessä.Kaikistaeniten minua inhottaa juuri tuo lapsiin ja eläimiin kohdistuva väkivalta kaikissa muodoissa.Kuten sanoit he eivät pysty itseään puolustamaan,joten vahvempien pitää heistä pitää huolta ja olla tukena.
Minulla on onneksi ollut hyvä lapsuudenkoti,ja minua on tuettu kaikessa mielestäni erittäin hyvin.
Sitä itsekin pelkään että lupauksista huolimatta ei mies saa mitään aikaiseksi.Tiedän myös että kuulostaa typerältä kun sanon että haluan luottaa häneen ja antaa hänelle mahdollisuuden.Mielestäni on hyvä alku että hän on nyt tiedostanut sen että alkoholinkäyttö on karannut käsistä.Mutta kuitenkin mietin että voimajuomien puoleensavetävyys on suuri,ja monet eivät onnistu parantumaan ensimmäisellä,toisella taikka edes kolmannella kerralla.Mutta silti toivon,koska selvänä hän on hyvä minulle.
Tiedän että pitäisi lähteä,mutta en tiedä mistä saan voimat siihen kerättyä.Tiedän että minun pitäisi hakea myös itselleni apua.Mieheni on onnistunut lyttäämään itsetuntoni ja ilman sitä olen täällä ikuisesti ja nielen kaiken mikä tulee vastaan.
Plussana omalta kannaltani pidän sitä että tiedostan tilanteeni,joten jossain piileksii oma itseni.
Pistän vielä että meillä on tosiaan kaikki väkivalta,niin henkinen kuin fyysinen,tapahtunut silloin kun hän on humalassa.Tietysti se on pikkuhiljaa alkanut vaikuttamaan myös arkeen.Mutta toistaiseksi olen luottanut siihen että hän ei minua kohtele kaltoin selvänä.
Huomaan muuten koko ajan että minulla on vahva tarve puolustella miestäni,ja yritän selitellä asioita parhainpäin.Mutta kuitenkin tiedän että kaikki on tosielämässä pielessä.
En ole sinua tuomitsemassa, voihan olla että kaverisi jättää tämän kerran viimeiseksi. Kaikkihan toivovat ja luottavat parempaan, moni sanoo että kerta lyönti riittää ja se on poikki sitten. Epäilen että näin ei monellakaan ko.periaatteen ihmisellä ole. Ei itsellänikään...
Se että sulla on hyvä koti ja ihmisiä ympärillä tukemassa, jos tarvis.Auttaa usein vaikeasta tilanteesta pois.
Ihmiset joilla ei ole kertakaikkiaan ketään, ovat helpoimmalla jämähtää vaikka vaikeaankin suhteeseen.
Älä kuitenkaan salaa ja piilottele asioita, vaikkei niistä tietenkään tarvitse alkaa esim.bussipysäkillä puhumaan ;"kuules kun tuo poikaystäväni tuossa teki niin että..."
Poikaystäväsi täytyy tajuta, että tuollainen kiinni käyminen vie suhteelta tärkeimmän:Luottamuksen! Ilman sitä mennään keveällä pohjalla...
Ja mikä suhde on sellainen, ettet uskalla olla vapaasti, joudut pelkäämään seuraamuksia...
Toivon että tämä oli hällä kerta viimeinen, kun ketään ikinä löi!
olen ollut aina sitä mieltä että jos minua lyödään lähden ovesta salamana ulos.Ja nyt kun tilanne osui kohdalleni huomaankin että se ei ole niin helppoa kuin luulin.
Aion kyllä informoida tästä läheisiäni,osa jo tietää.Sekin ehkä vähän herätti miestä.Hän tuntuu häpeävän itseään aikas paljon.
Toivon todella että hän on valmis muuttamaan tätä asiaa.Minähän en häntä tosiaan voi pakottaa,vaan päätös tulee hänestä itsestään.Tiedä sitten onko valmis muutokseen.Toivon todella ja pidän peukkuja
"Tiedän että myöskään minulla ei ollut oikeutta läimäyttää,mutta mitä muuta tilanteessa voi tehdä?"
Ehkä miehelläsi oli yhtä surkea tekosyy lyömiseen kuin sinullakin - "mitä muuta olisin voinut tehdä siinä tilanteessa kuin lyödä..."
Olisiko minun mahdollisesti pitänyt antaa hänen tehdä koiralleni sen mitä teki minulle?
Katsopa peiliin
Jos minä lyön ensin, olen mielestäni riidan aloittaja ja se jota löin puolustautuu iskujani vastaan ja hän on uhri. Jos sinä lyöt ensin olet mielestäsi VAIN uhri ja sinua vastaan puolustautuva väkivaltainen mielenterveysongelmainen. Kumpi meistä on idiootti? Veikkaan että sinä.
Miten ihmeessä omaa lyöntiään kukaan lähtee puolustamaan sanoilla, ettei se toiseen sattunutkaan...? Sinäkö sen arvioit, miltä se saa tuntua?
Muutit sitten kirjoituksesi ulkoasua - kuten jo aiemmin koko kertomustasi, nyt väittäen että koko riita lähtikin koirasta. Mutta jatkat silti edelleen yksinpuhelua ja itsellesi puolustuspuheiden pitoa, sen sijaan että miettisit, miksi sinun pitää käyttäytyä väkivaltaisesti ja lyödä. Pelkkä pilkkujen ja nimimerkin (vanhempi nainen...heh) vaihto eivät riitä takaamaan toista henkilöllisyyttä sinulle. Asiasisältö paljastaa edelleen. Olet typerä väkivaltaisuuden lisäksi.
Sanoit varaavasi ajan huomenna parisuhdeterapiaan. Teepä se. Se tulee olemaan miehesi etu.
He eivät enää nykyisin syytä vain toista osapuolta (miestä) kuten ennen on tehty, vaan tilanne valkenee tod. NOPEASTI koko karmeudessaan heille - ammattilaisille, jos osaat yhtä huonosti valehdella kuin meille täällä. Ja minnekäs "koira" karvoistaan...;DD
Toteuta seuraavan kerran, kun mies tulee krapulassa kotiin omaan ohjettasi; jos on tarvetta haukkua häntä, tee se hiljaa omassa päässäsi, nyrkit taskussa. Saatat välttyä "parisuhdeväkivallalta".
:D
Toivottavasti sinulle tuli hyvä mieli.Muuta en tähän meinaa edes kommentoida.Sinäkin voit jättää väliin.
Olen koiranomistaja itsekin ja joutunut miettimään koirani pienen koon vuoksi mitä tehdä uhkaavissa tilanteissa, jos joku tulisi ja kohtelisi koiraani kaltoin, toinen koira tai joku ihminen, ottaisin koiran syliini ja veisin pois. Jos hyökkääjä olisi toinen koira, kylmää vettä päälle. Jos taas koira olisi niin iso, etten saisi sitä syliini, käskyttäisin luokseni ja veisin turvaan.
Mutta EN menisi hakkaamaan sitä joka tämän teki. Siihen minua ei oikeuta mikään. Eikä myöskään sinua.
SINÄ olit tämän nimenomaisen tapahtuman alulle saattaja.
Myönnä pois, sinä keksit koko koira-asian. Jos oli kyse koiran pahoinpitelystä, se ei kuulu tänne, vaan osioon yhteiskunta/eläinsuojelu.
Sieltä saat varmaan kavereita itsellesi haukkumaan (heh) miestäsi kuorossa. Sitähän sinä eniten kaipaat.
:DD
Jos lukisit kaiken tarkasti huomaisit että riita ei lähtenyt koirasta.Lyönnit alkoivat siitä.Riita alkoi alkoholista.Vaikka mitäpä minä sinulle selittelen kun tarkoituksesi on selvästi olla vain pahansuopa.Huomaa kyllä että sinä et ole kokenut väkivaltaa elämässäsi,hyvä sinulle.
Ehkäpä sinäkin olet sitten osa yksinpuheluani?!?Keksin sinutkin.
Ajattele sinä mitä ajattelet,ne ihmiset jotka ovat vastailleet asiallisesti tietävät kyllä etteivät ole mielikuvitukseni tuotetta.Se riittäköön.
Hyvää uutta vuotta sinullekin,ja toivon että katseesi avartuisi kuluvan vuoden mukana.
Tässäpä tämä.Jos tulee haukkuja antaa palaa,en niitä lue.
ei tällainen käytös kuuulu ollenkaan rakkauteen..ajatteles itse järkevämmin kun sanot rakastavasi miestäsi vielä tällaisen pieksemisen jälkeen..kyllä se on aivan muuta, ei siinä enää toisesta välitetä,vai uskotko taas, kun miehellä on selvä
päivä mitä sun korvaasi kuiskutellaan..en jatkaisi päivääkään tällaisen miehen kanssa, se on varmaa, että turpiin tulee joskus uudelleen..
En samalla tavalla kuin ennen.Mutta ei se rakkaus katoa yhdessä yössä.Ei ainakaan jos on todella rakastanut toista.Vaikka tekisikin noin.Tiedän että voi kuulostaa typerältä,mutta tämä on minun mielipiteeni.
Sinulle Jenni!
Luin ketjun läpi ja vastauksistasi näen sen, että sinä olet järkevä ja vahva nuori nainen. Kyllä sinä varmasti toimit kaikilla niillä tiedoilla ja taidoilla, jotka sinulla on, parhaasi mukaan, parhaasi yrittäen sen uskon ja näen. Hyvä että kirjoitit tänne alkuunpäsyä varten, mutta puhu vielä kasvokkain sellaisen elämänkokemuksen/koulutetun ammattilaisen kanssa, johon luotat.
Olet nuori nainen ja sinulla on uskoa ja rohkeutta, hyvä niin. Puolusta vaan aina heikompia ja puolustuskyvyttömiä, lapsia ja eläimiä, koska heillä ei ole muuta turvaa, kuin järkevä aikuinen. Tiedän aika monta tapausta, jossa niin ei ole tehty ja peruuttaa ei voi, vaikka kuinka jälkeenpäin katuisi... ei vaikka hoitoon hakeutuisi, tuomionkin ehkä kärsisi.
Arvosta itseäsi ja tee lujasti selväksi, että sinä vaadit arvostavaa kohtelua, äläkä huoli muuta. Kerroit jatkuneesta henkisestä väkivallasta, joka on nyt jo syönyt itsetuntoasi. Jenni-kulta, sinä tiedät, mitä tähän nyt tulee sanoa..... sano se itsellesi, ja toimi niin, koska sä olet ihan liian hyvä tyttö tuhottavaksi ja vastaus on sisälläsi. Hyvä voi olla avokkisikin, kun häntä kuultaisiin. Siitä ei ole kyse, vaan siitä, että teot on väärät ja siitä, onko haluja muuttaa niitä pysyvästi. Toinen ei ole toisen kasvun panttivanki ja uhri!!!!
Tiedän, mistä puhun - ja siksikin puhun, koska olen myös sinun ikäisen upean tyttären äiti ja häntä puolustaisin vaikka hengelläni, jos kukaan hiuksenkaan väkivalloin hänen päästään taittaa.
Maailma ja tulevaisuutesi vain odottelee, Jenni, sinua, tee sä ensin päätökset, ja pidä niistä kiinni, luo rajat ja pidä niistä tiukasti kiinni.
Mietin tuota rikosilmoitusta... se mitä tapahtui, oli rikos. Jokainen seuraamukseton teko tavallaan avaa uudelle teolle ovia... siksi väkivalta pahenee, raaistuu kerta kerran jälkeen...
Puhu asiasta avokkisi kanssa, kun hän on ihan selvä. Tee kantasi selväksi, katso, kuuntele, kuuntele sydämelläsi ja suodata järjelläsi...
Ja pidä huolta sinusta, sä olet sen arvoinen.
Nämä ovat juuri niitä viestejä jotka auttavat.Kiitos sinulle ja "vanhemmalle naiselle".Tiedän kyllä mitä pitää tehdä,ja olen niin nuori kuitenkin ettei minun elämäni eroon kaadu vaikka vaikealta tuntuukin.Mutta kuten sanoit puhun vielä avokin kanssa tästä kunhan selviää.Aion myös mennä kouluni psykologille puhumaan asiasta ja itsetunnostani ennenkuin teen päätöksiä.
Tarkoitatkjo, että hän tekisi itsestään rikosilmoituksen?
Se on varmaan kyllä hyvä ajatus. Kannatetaan.
Hänhän nujakan aloitti, puolustaunutta ei sentään voida syyttää oman itsensä suojelusta. Suomen laki tuntee hätävarjelun. Siitä EI tuomita.
Varmasti joskus joku ystäväsi tm ihminen on läimäyttänyt sinua selkään tervehdykseksi yms..Annoitko pataa takaisin hätävarjelun nimissä?
Hätävarjeluun tuskin lasketaan pään hakkaaminen seinään,maassa makaavan ihmisen potkiminen,lyöminen nyrkeillä ja kuristaminen.HALOO!
Että osaa olla ilkeitä ihmisiä
Sinä siis tervehdit häntä, eikä teillä riideltykään?
sinulla on paha olo jostain. Puhu vaan reilusti siitä, mikä oikeasti hiertää, sillä tuskin tämä juttu kovin henkilökohtaista niskalenkkiä tarvitsee.
Jokaiselle jotain kaduttavaa elämässään sattuu, sellaisia epätäydellisiä ihmisiä me kaikki olemme. Hyvään elämään pyrimme ja kunnon ihmisiä haluamme olla, erehdymme silti ja mokaamme kuin älyttömät, mutta rohkeus ja kunnia mitataan sillä, että seisoo sanojensa ja tekojensa takana, vaikka jalat spagetilla, mutta sen tekee. Ja kun tekee väärin, uskaltaa myöntää, pyytää ja saada anteeksi ja itsensäkin aikanaan armahtaa. Se on kasvua, vaikka hitaastikin mutta varmasti.
Älä lyö lyötyä, älä potki maassa olevaa.
Rankkojen tapahtumien jälkeen ihminen käy ylikierroksia, ei siinä enää pidä provosoida, eikä hätääntyneen hoitaminen ole keneltäkään itseltä mitään pois.
Tsemppiä!
kiitos asiallisesta viestistä:)
Oli hyvä, että kävit päivystyksessä ja hankit lääkärintodistuksen.
Täällä näyttää olevan syyttäjä ja samalla tuomarikin ja tuomiotkin näkyy olevan jo luennassa, ihmettelen, miksi näin... Jätä omaan arvoonsa.
Mene sinne psykologille, kuten edellä sanoit ja jos teet rikosilmoituksen, saat poliisista alkuneuvot. Pyydä esitutkintapöytäkirjakopiot heti kun valmistuneet. Kuulemisen jälkeen asia menee syyttäjälle syyteharkintaa varten. Syyttäjä ottaa sinuun yhteyttä aikanaan ja saat neuvoja. Kun olet prosessin käynnistänyt, et enää sitä voi perua omasta halustasi, asia on silloin syyttäjän päätettävissä.
Marssi sitten asiakirjojen kanssa vaikka oikeusaputoimistoon tai asianajajalle keskustelemaan, saat ainakin todellista tietoa niin että osaat toimia ja sua ei voida harhaan johtaa ja pelotella, olipa syyt mitkä sitten tahansa.
Ja jos et oikeusprosessia käynnistä, menkää ainakin sinne parisuhdejuttusille yhdessä, ja alkoholin käyttö on syytä jättää toistaiseksi ja pitkähköksi aikaa. Keskustele miehesi kanssa - ei sinun tarvitse päätöksiä tehdä hätäpäissäsi.
Voimia.
..kunka kamalia olet kokenut.Siinä menee usko rakkaasen ihmiseen,luottamus jne.Tilalle tulee PELKO,INHO,RAIVO,VIHA,KOSTO..lopulta SURU,ALIARVOISUUDEN TUNTU,MITÄTTÖMYYDEN TUNTO..kunnes TUNTEET saa jonkinlaiseen järjestykseen..ja AIKAA se vie. Lyöjä poloinen ei pohjimmiltaan YMMÄRRÄ,mitä kauheuksia on saanut aikaan.Ottamalla oman käden oikeuden,heilutella nyrkkiä,alistaa,leikkiä toisen tunteilla,suistaa toinen raiteiltaan.Pitkän ajan,kriisiavun,läheisten tuen ja oman sinnikkyyden ansiosta LOPULTA..alkaa pienin askelin toipumisen vaikea aika.Valitettavasti tapahtuma jättää ikuisen arven.toisille piiloon painuvan,mielen pohjalle,toisilla aina mielessä pyörivän asian,Tämä on mielipiteeni,en ole ammattilainen,koulutukseltani..ainoastaan pahoinpitelun UHRI.Voimia sinulle.Neuvoksi..käy lääkärissä,saat todistuksen vammoistasi,anna lupa ilmoittaa poliisille,tee rikosilmoitus,valokuvauta vammasi poliisilla.Näistä saat pitävät todisteet.Älä päästä miestä lähellesi,tee lähestymiskieltohakemus,väliaikaisen saat heti poliisilta,jatko menee oikeuden istuntoon.Olen tämän kaiken käynyt läpi ns.nöyryytyksineen kaikkineen,sitkeästi..päämääränä saada itselle vapaus hengittää,ilman pelkoa,tuskaa,lisäksi saattaa mies VASTUUTEEN TEOSTAAN!!!!!Taustoja sen verran,omalla kohdallani..olin päästä hengestäni reilu vuosi sitten,pääsin pakoon,mustelmilla,verta vuotavana,aivotärähdyksen saaneena,verenpurkaumia ympäri kehoa,potkimisten,hiusten repimisten,nyrkin iskujen,hengityksen estoyrityksen..heti menin lääkäriin.Oikeus tuomitsi tuntuviin rahallisiin korvauksiin,vankeustuomioon miehen.
Onneksi olet päässyt pois tuollaisesta tilanteesta!
Sitä mietin tuosta rikosilmoituksesta,että vaikka siitä ei olisi minulle enää mitään apua.Mutta joku muu voisi säästyä samalta kohtalolta.
Taidan lähteä sitten päivystykseen ennenkuin on liian myöhäistä.Ehkä se herättäisi myös miehen tajuamaan mitä on tehnyt.
Pitkin päivää olen miettinyt asioita edes ja takas,eiköhän se ole parempi mennä.Tuntuu vaan niin kamalalta tehdä ilmoitus niin rakkaasta ihmisestä.Mutta en halua itselleni yhtään pahempaa,enkä kellekään muullekaan.
Taitaa löytyä lyömättömän linjan ja nainenx nimimerkin takaa sama henkilö..Halvat huvit.Hyvä jos saa kicksit toista loukkaamalla,tai sitä yrittäessä.
halvat on huvit, sinulla ne on ilmaiset.
että sinua harmittaa nämä minun vastaan olevcat kirjoitukseni. Mutta en voi hyväksyä väkivaltaa kenenkään tekemänä. Minulle ei voi perustella ensimmäistä iskua millään tavoin, se joka siihen syyllistyy häviää koko pelin.
Sinu väitteesi minun henkilöllisyydestäsi eivät kumoa tätä faktaa.
Sinä saat kicksit lyömällä toista ja se on paljon pahempi asia. Et vain halua kasvaa aikuiseksi ja myöntää olevasi väärässä ja vähintään yhtä syyllinen tapahtuneeseen.
Kiitos teille jotka olette vastailleet ja keskustelleet asiallisesti.Olen erittäin kiitollinen hyvistä neuvoista ja tuesta.Minä poistun tästä keskustelusta nyt päivystykseen.Hyvää uutta vuotta:)
NainenX(vai MiesX):kiitos myös sinulle,olen huomannut kuinka raadollisia ihmiset voivat olla.
Vielä sellainen asia että kannattaisi palata koulun penkille harjoittelemaan oikeinkirjoitusta.Jos menisi edes siihen suuntaan,mutta kun ei.Tai no luultavasti sinä oletkin koulussa,kuten minä,mutta taitaa olla taival vasta alussa sinulla.
Muistan että seuraavalla kerralla annan piestä itseni kuoliaaksi,samoin koirani.Toivottavasti se tuottaa sinulle hyvää mieltä.
Kiitti nyt riitti,joten turhaan enää pistät ala-arvoisia viestejäsi.
Tarkoitit varmaan itseäsi kun puhuit oikeinkirjoituksesta? Sillä kirjoitusvirhe on aivan eri asia kuin oikeinkirjoitus.
Sinulla on pilkut ja pisteet yhdessä pötkössä, yhtään kertaan välilyöntiä lyömättä.
Kappalejako ihan päin persettä.
Nämä olivat oikeinkirjoitusta koskevia asioita. Kahden näppämen yhtä aikaa vahingossa lyöminen on kirjoitusvirhe.
en sovi mitään henkiseltä elämältään häiriintyneen henkilön kanssa. Koskaan. Ne sopimukset tuksin pätevät.
Miksi et enää vastaile itse itsellesi?
:D
näppämen,ninpä....
tästähän sinulla sielu paranee,haukkumisesta ja rienaamisesta.Etkö uskalla enää miehellesi?
;DD
Nyt minua tullaan hakemaan.Kerron myöhemmin mitä kävi
Otsikko kertoi kaiken.
tänne aloituksen, jolla oli jokin tarkoitus elämässäsi. Ei selvinnyt mikä. Kerroit kuinka sielu on rikki ja niin edespäin. Et tosin kertonut olisiko se omasi vai miehesi sielu. Mutta oletin sen olevan sinun.
Mutta argumentit täysin loppuivat, kun yritit epätoivoisesti oikeuttaa oman väkivaltasi ja ehdottomasti tuomita toisen, sitten astui kuvaan mukaan oikeinkirjoitusoppi. (aivan kuin itse olisit sen ulkopuolella, mutta sinähän et ymmärrä itsessäsi asuvia pahoja voimia ja näkyvää käytöstäsi)
Kun pienikin mahdollisuus tuli rienaamiseen, olit siihen heti valmis.
Omaa osuuttasi tapahtumiin et halunnut tarkastella, et oppia tekemistäsi virheistä vaan syytät vain toista osapuolta tapahtuneesta. Olet syyllisyyden yläpuolella - Jumalan paikalla, jonka tuomiosta ei saa valittaa. Kuitenkin sinä teet omaa elämääsi koskevat päätökset ja vastaat niistä myös sittemmin, mikäli olet täysi-ikäinen ja -valtainen. Meille kaikille olet niistä vastuussa.
Jos lyöt ensin ja saat selkääsi olet itse edesauttajan asemassa.
Tälle ei voi mitään.
olla puolusteltavissa. Sen pitää olla lähtökohta
Kun mies lyö kerran, se lyö toisenkin.
Jos saat mieheltäsi turpaan, se ei ole sinun syysi, vaikka läppäsit häntä ensin.
Myös minun avopuolisollani näyttää olevan ongelmia, jotka hänen tulee selvittää,
ilman minua.
Verilammikoita ei voi unohtaa, kun ne kerran näkee.
Minä ainakin uskon parempaan tulevaisuuteen ilman
väkivaltaista miestä. Vaikka nykyistäni silti niin paljon rakastan.
Parempaa uutta vuotta -06 sinulle Jenni**.
Lueskelin tämän tarinasi, vastaukset ja kommentit ja jäin ajatuksiin.
Tässä sinulle sekä tietoa että mielipidettä.
OIKEUSPROSESSISTA:
Kun tavallinen ihminen ei ammatikseen käy oikeutta, useimmat eivät tiedä, mitä ja missä järjestyksessä asiat etenee.
Minä olen alalla ja jotain siitä tiedän, joten kertaan kanssasi prosessia, että pääset käsitykseen ja alkuun.
Jos/kun rikosilmoituksen teet, asia etenee niin, että kumpaakin teistä kuullaan ja kuulemisesta tehdään poliisitutkintapöytäkirja, joka toimitetaan syyttäjälle syyteharkintaa varten. Kuulusteluvaiheessa sinulta kysytään, vaaditko rangaistusta ja korvauksia. Jos et tiedä, voit jättää auki ja ilmoittaa, että esität mahdolliset vaatimuksesi syyttäjälle/tai asiamiehen välityksin, jos asia oikeuteen menee. Prosessin aloitettuasi et voi sitä enää peruuttaa, vaan se on syyttäjän vallassa!!! Sinulla asianomistajana on oikeus saada pöytäkirjasta kopio ja pyydäkin sellainen. Syyttäjä tekee päätöksensä, ja jos hän vie jutun käräjille, hän laatii haastehakemuksen, jonka yhteydessä asianomistaja voi esittää vaatimuksia.
Suosittelen siinä vaiheessa, kun käräjäoikeudesta tulee tiedoksiantoilmoitus menemään kaikki asiakirjasi mukanasi oikeusavustajalle tai asianajajalle, joka sitten edustaa sinua käsittelyssä. Oikeusavustaja/asianajaja kertoo sinulle jatkotoimista tarkemmin. Jos olet opiskelija, kuten käsitin, saat maksuttoman oikeudenkäynnin eli sinun ei tarvitse maksaa avustajan palkkioita eikä kuluja. Maksuttoman oikeudenkäynnin hakemus jätetään oikeusaputoimistolle, kysy sieltä tarkemmin asiakirjoista, joita siihen tarvitset. Muistakaa myös, että hävinnyt osapuoli voidaan tuomita mahdollisten sakkojen ja korvausten lisäksi maksamaan myös vastapuolen oikeudenkäyntikulut omiensa lisäksi. Eli oikeusprosessit eivät ole halpoja. Yleensä aina ensin kannattaa pyrkiä sopuun. Rikosseuraamuksissa päätöksen tekee syyttäjä, kuten edellä sanoin.
MUUT MAHDOLLISUUDET
Oikeuslaitos ei kuitenkaan paranna varsinaista sisäistä ongelmaa, sakkoja/korvauksia määrätään, vapauden menetyksiä tuomitaan jne. Varsinainen ongelma jää itsehoidon varaan. Siksi toivoisin, että vakavasti harkitsette ongelman esille ottamista, keskustelemista ja menette hoidattamaan itsenne psykologipuolen tms. asiantuntijoille joko yhdessä tai erikseen.
Sinä tunnet puolisosi, keskustele hänen kanssaan. Voi olla, että voitte päästä hyvään lopputulokseen päättämällä jatkotoimista syvällisen ja vakavan keskustelunne jälkeen. Hätäisesti ei päätöksiä kannata tehdä.
Ehkä olisi paras, jos muuttaisitte erillenne ja antaisitte ajan näyttää, onko teistä vielä pariksi, oletteko valmiit hoitamaan ongelmianne, sillä niitä elämässä on, ja opettiko tämä kerta sen, että väkivaltaa ei oteta asioita ratkomaan. Toista kertaa en enää suosittele sovittelemaan…
Hyvää alkanutta vuotta sinulle. Ja parantele nyt ensin itsesi.
Kiitos sinulle.Tuossa oli paljon hyvää asiaa,mistä minulla ei todella ole ollut mitään hajua.
Varasimme tänään ajan pariterapiaan,joten ainakin jotain tapahtuu.Samoin mies on varannut itselleen ajan päihdeklinikalle,omasta tahdostaan.
Puhuimme eilen illalla monista asioista,ja kummallekin on selvää että tämä ei voi jatkua näin.Positiivista on se että me kumpikin haluamme jatkaa yhdessä ja haluamme yhdessä muuttaa asioita.
Toivon nyt että asiat selviäisi näin,koska tuntuu pahalta lähteä oikeuteen kun kyseessä on kuitenkin tärkeä ihminen.
Hyvä, että teette kaikkenne suhteenne eteen, ettei joskus tarvitsisi jossitella, että jotain jäi yrittämättä.
Lämmöllä ja ystävyydellä sanon sinulle kuitenkin, että, vaikka tämä olisi ainut kerta, tulet huomaamaan, että muistat tämän hyvin pitkään, ehkä loppuelämäsi. Se voi olla rajoite ja este sinun vapaalle nuoren naisen rakkaudellesi, mutta voi olla myös niin, että olet niitä ihmisiä, jotka taipuu, mutta ei katkea.
Sinun harteillasi on tällä hetkellä paljon, liikaakin; tiedän, että olet eksynyt ja hädissäsi. Enkä nyt sano, ettei tästä suhteestasi voisi vielä kehittyä hyvä rakkaussuhde, mutta se vaatii työtä KUMMALTAKIN. Saatat pelätä tulevissa kinkkisissä tilanteissa, koska sinun ruumiisi ja mielesi muistaa ja siksi sinun kannattaa ehdottomasti ottaa tämä esille pariterapiassasi.
Pysy arvokkaana, jollainen oletkin. Elä silti aina täysillä, ota riski!!, sillä puolikkailla valoilla säkkipimeässä voi matkata jotenkin, mutta ei niin kuin pitkät päällä ; elä kuten haluat ja ansaitsetkin.
Enkelinsiivet matkallesi :)
että toistekin saattaa kimppuun käydä.Jos hänellä on selkeästi alkoholiongelma,niin siihen ei kukaan muu voi puuttua kuin hän itse. (omat vanhempani molemmat juoppoja,joten tiedän kyllä....)Enpä usko olevan muuta ratkaisua kuin ero/asumusero.Eli otat välimatkaa mieheesi ja annat hänen keskenänsä selvittää,mitä hän elämässään pitää tärkeänä.Jos menee vallan ryyppäämiseksi niin tod näk hän ei edes halua muuttua.Mutta jos aikansa ryyppää ja sitten ottaa itseään niskasta kiinni,niin silloin hän todella haluaa muutosta.Humalatila ei sitten ole mikään syy "kunnon turpaan vedolle".Mutta ei myöskään kannata humalaista "ärsyttää",nimittäin siitä harvemmin mitään hyvää seuraa...Mutta onnea sinulle,oli ratkaisu mikä hyvänsä --;-@
Ihmettelenpä jenni miksi istuit koko päivän koneella etkä hankkinut itseäsi päivystykseen heti tapahtuman jälkeen. Jos aamuyhdeksältä kerroit tulleesi pahoinpidellyksi, ja vielä kolmen jälkeen iltapäivällä istut kinastelemassa ja kirjoittelemassa selvityksiä nettiin, niin ihmetellä täytyy.
Taisit kuvitella osan tarinasta.
"jos lyö kerran, lyö toistekin" eipä aina pidä paikkaansa. Olin naimisissa 20v ja mieheni löi kerran, siihen se jäi, onneksi. Jos taas Jenni miehelläs on alkoholiongelma, muista se, että viina on kunkku ja siihen et sinä mene ensimmäiselle sijalle koskaan. Jäät viinan jälkeen aina toiseksi. Miestä et saa hoitoon, jos hän ei sitä itse halua. Eli sulla olis sitten vaihtoehtoina joko jäädä ja hyväksyä tilanne tai lähteä.
Jollet vielä tänään kerännyt kimpsujasi ja kampsujasi, ja muuttanut pois, tee se sitten heti aamulla. Uusia miehiä tulee, ja hyvin pian olet onnellinen, että osasit tehdä oikean päätöksen ja nopeasti, vaikka se nyt voikin tuntua raskaalta. Poislähtö on kuitenkin ainoa oikea vaihtoehto. Usko tämä asia nyt, äläkä vasta nenä murtuneena.
vaikka olis yks kertakin.Koskaan ei aidosti luota lyöjään ja aina jää pelko sitä ihmistä kohtaan eli kun aiemmatkin kertonu:lähde pois!
Rakkauasuhde päättyy aina ekaan iskuun, tuli se sitten kumman puolelta tahansa. Sen jälkeen se on jotain muuta kuin rakkaussuhde. Ja sen molemmat osapuolet hyväksyvät tosi seikan, että välillämme ei enää rakkautta ole, vain vallanhalua ja väkivaltaa.
Miksi sitten olla yhdessä, jos rakkaus ja luottamus ovat menneet?
Jos yhteiseloa jatketaan, sitä jatketaan tottumuksesta ja/tai yksin jäämisen pelosta. Mutta jokainen ymmärtää, etteivät nämä ole hyviä syitä olla suhteessa, jonka edellytyksenä ovat rakkaus ja keskinäinen kunnoitus. Pahaa oloa vain tulee lisää. Tästä syystä uusi pahoinpitely on enemmän kuin todennäköinen - pahasta olosta johtuen. Epänormaaliudesta johtuen. Rakkaus ja kunnioitus vaatii toteutuakseen enemmän.
Tässä minun mielipiteeni.
Jep. Yhdyn sanoihisi.
Vanha sanonta pätee tähänkin: Anteeksi voi antaa mutta unohtaa ei milloinkaan.
Ääritilanteissa kyllä huomaa, että pienet jarrut on päällä eli eli....
Pieni muistutus kaikille: Mies/nainen joka juo liikaa ja on väkivaltainen on sekä alkoholisti että väkivaltainen ihminen. Kaksi ongelmaa jotka pitää myös hoitaa kahtena eri ongelmana!
Alkoholiongelman hoitaminen ei poista ihmisen väkivaltaisuutta.Varsinainen ongelma, patoutuneet aggressiot,joita ei jostain syystä ole saatu purettua, purkautuvat kyllä ennemmin tai myöhemmin väkivallan muodossa, jos niitä ei käsitellä terapiassa erikseen.
Voimia kaikille jotka ovat väkivallan uhreja, tai joskus sitä olleet...
Miehet tappelee kapakassa tai kadulla niin mitä tapahtuu melkein poikkeuksetta?? soitetaan poliisille ja ukot viruu putkassa...syytettä nostetaan ja istutaan oikeudessa puimassa riitaa jostain typerästä asiasta...maksetaan korvauksia ja saadaan rahaa...mitä nainen tekee kun mies hakkaa ja potkii ja tönii ja heittelee?soittaako poliisille?hyvin harvoin.syytteitä ei nostella rakkauden nimissä ja ukko pääsee livautamaan seuraavana viikonloppuna uudelleen...kuuleppas jenni:
avopuolisolla on selvästikin taipumusta ja pokeria tehdä tämä uudelleen!
mitä tapahtui tämän jälkeen kun hän seuraavana päivänä heräsi krapulastaan??? ihan varmaan hävetti ja anteeksi pyyteli mutta se ei riitä!!!!
se ei voi riittää siihen että sinä olet valmis mihin vain ja hän ei ole!!! minä olen elänyt perheväkivallan keskellä herraties kuinka kauan....
25vuotta...
Tästä 18 vuotta on ollut fyysistä hakkaamista! isäni päässä napsui aika useinkin kännissä..lopulta myös selvinpäin.
olen nähnyt kuinka äitini on pahoinpidelty nyrkillä..kuristamalla...jalan katkomisilla...uhkamaalla ampua...ihan vaan hakkaamalla ja potkimalla ja seiniin heittelyillä ja vaikka millä...kaikki tämä alkoi yhdestä kerrasta ja joka kerta kun äitini oli poikki teloin asettumassa kännistä isääni vastaan tuli aivan varmasti turpaan, jos ei juossut ja kovaa...ja harvemmin juoksi.
se on niin kamalaa muisteltavaa ja kerrottavaa etten edes viitsi kertoa enempää...
mutta eron jälkeenkin äitini kärsii enemmän tai vähemmän itseaiheutetusta henkisestä väkivallasta ja pelkotiloista.
älä aseta itseäsi siihen tilanteeseen että alistut pelkäämään kännistä miestäsi...hän saa ylivallan sinusta kuitenkin.usko pois!
riipaisevaahan on aina eroaminen mutta lähde ja äkkiä! nyt on raja ylittynyt ja se on helpompaa tehdä toiste!!!
loppuen lopuksi huomaat että pelkäät ja itsetuntosi musertuu sen alle...sinä luovutat elämäsi hakkaajalle ja otat turpaan joka kerta syystä tai ilman.
korjauttelet sitten murtuneita luitasi polilla ja selittelet puolusteluja rakkaimpasi takia...muutoinhan hän joutuisi kuulusteluihin pahoinpitelystä....
koita kulta pieni ymmärtää nyt ja lähde!sinulle on olemassa mies joka arvostaa sinua ilman kaljaa ja nyrkkiä!
eniten mitä voin vihata maailmassa on väkivalta viattomia lapsia ja heikkoja naisia kohtaan!
kerää voimasi ja pakkaa kamasi!!!!
jen
Jen on aivan oikeassa. Mitä tuohon edes lisäämään.
Ite löit eka miestäs. Miksi? Ja miksi miehesi ei saisi vetää sua turpaan, jos kerran itse aloitit?
Tuossa varmaan oli kyllä miehen reaktio vähän liioiteltu, mutta hyvä pointtisi on oikea. Nainen lyö ja hänellä on siihen muka "hyvä syy", niinkuin tämä jenni kirjoitti tuossa aikaisemmin. Ensin saa lyödä jos on "hyvä syy", mutta se että lyödään ei ole hyvä syy. Aika omituista.
Naisten logiikka on jossakin määrin kieroutunutta tässä suhteessa. Mieshän ajattelee väkivaltaa usein todellisten seurausten kannalta: ei kannata lyödä koska voi saada takaisin vielä pahemmin. Nainen taas lyö minkäkokoista miestä hyvänsä ja odottaa, ettei tällä ole seurauksia, koska miehellä ei ole "oikeutta", "hyvää syytä" tms. lyödä takaisin. Todella outoa.