Olen seurustellut nykyisen kihlattuni kanssa päälle vuoden. Aluksi kaikki meni hyvin ja kaikki oli autuasta mutta nyt olen huomannut noita-akan piirteitä itsessäni. Kihlattuni kertoi eräänä iltana (josta on noin neljä kuukautta) haaveilleensa muista naisista sängyssä kanssaan ja katselleensa heitä tosielämässä "sillä silmällä". Hän näkee heitä joka päivä. Sänkyyn hän ei heitä muka OIKEASTI haluaisi eikä koskaan kuulemma edes yrittäisi sellaista. Kun kysyin syytä miksi juuri ne naiset (pakotin kertomaan nimet) hän sanoi että kun he ovat niin jumalaisen kauniita ja heillä on upeat vartalot.
Itsetuntoni ei koskaan ole ollut hyvä, ja tämä pudotti sen lopullisesti miinuksen puolelle. Nyt kaikki onkin sitten yhtä helvettiä: Olen kieltänyt
häntä katselemasta muita naisia, oikeastaan kulkemaan katse maassa heidän aikanaan, puhumasta heille ja pitämästä yleensä minkäänlaista kontaktia heihin. Kaikki siis vastakkaisen sukupuolen kanssa on kiellettyä. Kavereidensa kanssa hän ei lähde mihinkään missä heitä olisi. Jopa pornolehdet/elokuvat olen kieltänyt jättämisen uhalla.
Näemme vain viikonloppuisin, soittelemme nelisen kertaa viikolla ja mailaamme lähes joka päivä. Luottamus on kuitenkin mennyt kun en voi tietää mitä hän tekee ja kenen kanssa poissaollessani.
Tuntuu pahalta tehdä tällaista.
Kihlattuni hyväksyi kaikki antamani määräykset valittamatta. Kaiken lisäksi hän purskahti itkuun kun näki miten masennuin ja aloin vihata itseäni.
Omien sanojensa mukaan katuu ja vannoo rakastavansa kun olemme kahden, mutta puhelimessa on lähes vastassa kylmä ääni ja kiire.
Itse en edes ole ajatellut muita miehiä, ainoa jonka haluan ja näen on oma kultani.
Olen miettinyt hoitoon menemistä, mutta häpeäntunne estää. Tiedän, että näin sairaalloinen mustasukkaisuus ei ole tervettä. Olen miettinyt itsemurhaa, se vapauttaisi minut tästä kaikesta ja päästäisi kihlattuni vapaaksi minusta.Saisipa sitten tehdä mitä ikinä haluaa. En jaksa tätä, itken jatkuvasti, vaikka syytä ei periaatteessa ole. Eihän hän minua oikeastaan edes pettänyt? Kuitenkin tunnen itseni huonoksi, rumaksi ja lihavaksi ämmäksi, joka ei kelpaa kenellekään. Kaikki muut ihmiset vain ovat niin kauniitä hänelle, minä en kuitenkaan kelpaa.
Mitä tehdä, jätänkö, menenkö hoitoon vai lopetanko itseni?
Itsetuntoni ei koskaan ole ollut hyvä, ja tämä pudotti sen lopullisesti miinuksen puolelle. Nyt kaikki onkin sitten yhtä helvettiä: Olen kieltänyt
häntä katselemasta muita naisia, oikeastaan kulkemaan katse maassa heidän aikanaan, puhumasta heille ja pitämästä yleensä minkäänlaista kontaktia heihin. Kaikki siis vastakkaisen sukupuolen kanssa on kiellettyä. Kavereidensa kanssa hän ei lähde mihinkään missä heitä olisi. Jopa pornolehdet/elokuvat olen kieltänyt jättämisen uhalla.
Näemme vain viikonloppuisin, soittelemme nelisen kertaa viikolla ja mailaamme lähes joka päivä. Luottamus on kuitenkin mennyt kun en voi tietää mitä hän tekee ja kenen kanssa poissaollessani.
Tuntuu pahalta tehdä tällaista.
Kihlattuni hyväksyi kaikki antamani määräykset valittamatta. Kaiken lisäksi hän purskahti itkuun kun näki miten masennuin ja aloin vihata itseäni.
Omien sanojensa mukaan katuu ja vannoo rakastavansa kun olemme kahden, mutta puhelimessa on lähes vastassa kylmä ääni ja kiire.
Itse en edes ole ajatellut muita miehiä, ainoa jonka haluan ja näen on oma kultani.
Olen miettinyt hoitoon menemistä, mutta häpeäntunne estää. Tiedän, että näin sairaalloinen mustasukkaisuus ei ole tervettä. Olen miettinyt itsemurhaa, se vapauttaisi minut tästä kaikesta ja päästäisi kihlattuni vapaaksi minusta.Saisipa sitten tehdä mitä ikinä haluaa. En jaksa tätä, itken jatkuvasti, vaikka syytä ei periaatteessa ole. Eihän hän minua oikeastaan edes pettänyt? Kuitenkin tunnen itseni huonoksi, rumaksi ja lihavaksi ämmäksi, joka ei kelpaa kenellekään. Kaikki muut ihmiset vain ovat niin kauniitä hänelle, minä en kuitenkaan kelpaa.
Mitä tehdä, jätänkö, menenkö hoitoon vai lopetanko itseni?
Vastaukset 8
Vanhimmat
En tiedä, sinuna yrittäisin antaa anteeksi itsellesi, poikaystävällesi sekä niille naisille. Kaikki.
ja yrittäkää yhdessä eteenpäin? soittakaa tiheämmin mailatkaa tiheämmin.
[email protected]
Älä nyt itsemurhaa mieti hyvä ihminen, tuommoisen asian takia! Poikakaverisi voisi vapautua sinusta jättämällä sinut, mutta miksi hän sen tekisi, koska rakastaa sinua????? Ajattele nyt vähän. Hänen ainoa virheensä oli, että kertoi sinulle päiväunelmistaan, joiden sisältö oli mahdottoman tavallinen.
Annat anteeksi poikakaverillesi ja itsellesi. Et ikinä voi tulevaisuudessakaan tietää, vaikka asuisitte yhdessä, mitä poikakaverisi tekee ja kenen kanssa. TÄYTYY voida luottaa. Muuten suhteesta tulee pakkopaita.
En sanoisi että olet ihan henkisesti sairas, sinulla on kuitenkin jonkinlaisia itsetunto ongelmia. Ehkä voisit mennä jonnekin puhumaan asiasta, esim. psykologille. Kun saisit vahvistettua itsetuntoasi, niin arvostaisit itseäsi ja auttaisi se varmasti myös teidän suhdettanne ja sinun mustasukkaisuuteesi.
Luottamus on suhteen yksi kulmakivi, jonka varmasti itsekin tiedät. Jos toiseen ei pysty luottamaan, niin jokainenhan sitä alkaa epäilemään mitä toinen on milloinkin tekemässä. Yritä vaikka jutella miehesi kanssa asiasta, ehkäpä sekin jo auttaa asiaa.
Onnea!
Näyttää siltä, että poikaystäväsi todella välittää sinusta. Hän päästi vain suustaan jotain todella typerää. Mutta on nyt saanut hyvän opetuksen. Kiitos sinun nopealle reagoinnillesi. Koittakaa nyt unohtaa se koko juttu ja olkaa romanttisia toisillenne. En sinun ulkonäöstäsi mitään tiedä, mutta luonteessa tuntuu kiihkoa olevan. Eikös se luonne kuitenkin aina ihmeellisempi ole kuin vartalo? Sinun itsemurhasi ei todellakaan vapauttaisi poikaystävääsi, kenties ei sinuakaan.
Mulla on aivan sama tilanne, usein ei nähdä,kun nähdään kaikki unohtuu kiihkoissaan,kun erotaan kaikkea tulee mieleen...Jätkä ei ikinä sano suoraan, mutta mua loukkaa jo se fakta(ei sen tarvii mitään sanoa)et kun se katsoo pornoa, niin se tumputtaa ja ajattelee niitä naisia naivansa, eri asia jos hän katsoisi pillua pilluna ja jättäisi miespääosan esittäjälle sen tehtäväksi, mutta ei!Sitten hänellä on kyllä otsaa olla mustasukkainen ja flirttailuni loukkaa häntä(vaikka harvoin edes niin teen!!!)Se on väärin, mäkään en ikinä lähde katsomista pidemmälle, koska ainoan mitä mäkin haluan, on mun oma mies ja kun mä tästä valitan harvoin,(vaikka sillä on aina ongelmia mun flirttaamiseni kanssa) se ei viitsi edes lohduttaa tai mitään...Mun aina alhainen itsetunto on juuri kaiken johdosta laskenut pohjaan...Ja mua ällöttää itteni ja tekee mieli jättää se vaikka niin rakastankkin!Tai pitää yllä pelkkää seksisuhdetta tai hankkia dildo jotta hän tietäisi, miltä korvikkeena olo tuntuu...Mutta pelkkää s-suhdetta hän ei halua, dildosta varmasti puhumattakaan!!!Neuvokaa!!!
Kyllähän pornon katselusta voi kiihottua muutenkin,kun fantasioimalla itsensä tuuppimassa... meni mullakin hetki,ennenkuin tuon tajusin... mutta nyt se valkeni sitten kunnolla... :) Ei siitä kannata olla mustasukkainen.
Valitan,mutta kihlattusi täytyy olla tosi tyhmä.
Millä tavoin perustelet? (en tässä häntä yritä puolustaa enkä mitään, itsekin olen sitä joskus ajatellut, häntä lukemattomat kerrat syyttänyt mutta kuitenkin päätynyt aina samaan tulokseen: minussa on jotain vikaa kun en riitä)
Miespuoliset ystäväni ovat kauniiksi ja haluttavaksi, mutta kehut paranna omakuvaani millään tavalla, pidän heitä vain kavereina. Tähän asti pidin itseäni jokseenkin hyvännäköisenä siis siedettävänä, nyt peilistä katsoo hirviö. Aloitin laihdutuskuurin, jatkan sitä kunnes olen hänelle "sopiva" (tällä hetkellä 166cm/58kg), hiukset on blondattu jotta yltäisin edes jotenkin hänen haavenaistensa tasolle. Kaikki menee päin helvettiä enkä jaksa. Nyt ainakin tiedän etten ole terve.