Jos elämme aviosuhteessa puolison kanssa, niin on hyvin tavallista, että me tunnemme pettymystä toista kohtaan, koska tämä ei täytä kaikkia odotuksiamme ja koska tämä saattaa mielestämme toimia väärilläkin tavoilla.
Joskus tämä pettymys voi kasvaa jopa niin syväksi katkeruudeksi, että kaikki myönteiset tunteet toista kohtaan tuntuvat kuin kokonaan kuolleen eikä toisesta tunnu enää löytyvän mitään hyvää sanottavaa. Myös kommunikaatio kumppanin kanssa voi edellisen johdosta olla täysin jäissä tai sitten voidaan kommunikoida tavoilla, jotka eivät ainakaan edistä suhdetta millään muotoa.
Katsommekin seuraavassa joitakin tapoja, joilla voidaan ehkä purkaa näitä umpisolmuja. Kaikki lähtee varmastikin siitä, että me itse ensin olemme halukkaita muuttumaan.
TUNNUSTA SYNTISI!
Kun avioliitossa esiintyy ongelmia, on siis tavallista, että petytään puolisoon. Ihmisen sisimpään voi silloin kasvaa jopa katkeruuden juuri, josta Hebrealaiskirjeessä puhutaan (Hebr 12:15) ja joka helposti myrkyttää koko mielen. Se voi ilmetä mm. seuraavilla tavoilla:
- Tuomitaan ja paheksutaan toisen tapoja eikä hyväksytä häntä sellaisenaan.
- Ärtyisyys toisen vikoja kohtaan
- Sisäinen asianajaja, joka yrittää osoittaa kuka on oikeassa ja kuka väärässä.
- Samojen negatiivisten asioiden hautominen yhä uudelleen ja uudelleen
- Ihmisellä voi olla vaatimuslista eli samanlainen asenne kuin Matteuksen 18:n luvun armottomalla palvelijalla, joka sanoi: "Maksa, minkä olet velkaa."
- Kieltäydytään rakastamasta tai kunnioittamasta toista ellei tämä ensin muutu
Jos sinulla on edelläolevan kaltainen tuomitseva asenne puolisoasi kohtaan, on sinun hyvä kuitenkin huomata, että sinä olet yhtä syyllinen Jumalan edessä kuin puolisosi, joka on sinua laiminlyönyt. Sillä aina kun me tuomitsemme puolisoamme ja lähimmäisiämme sekä heidän vikojaan, me toimimme Matteuksen 18:n luvun armottoman palvelijan tavoin - eli palvelijan, jota sanottiin pahaksi juuri sen tähden, ettei hän tahtonut antaa anteeksi. Eli hänen vikansa ei ollut itseasiassa rakastavien tunteiden puuttuminen, vaan se, että hän ei tahtonut armahtaa kanssapalvelijaansa ja hyväksyä tätä virheineen. Anteeksiantaminen on siten aina päätös, ei tunne, mutta jota tunteet voivat kyllä myöhemmin seurata
http://koti.phnet.fi/elohim/apua_avioliittoon2
Joskus tämä pettymys voi kasvaa jopa niin syväksi katkeruudeksi, että kaikki myönteiset tunteet toista kohtaan tuntuvat kuin kokonaan kuolleen eikä toisesta tunnu enää löytyvän mitään hyvää sanottavaa. Myös kommunikaatio kumppanin kanssa voi edellisen johdosta olla täysin jäissä tai sitten voidaan kommunikoida tavoilla, jotka eivät ainakaan edistä suhdetta millään muotoa.
Katsommekin seuraavassa joitakin tapoja, joilla voidaan ehkä purkaa näitä umpisolmuja. Kaikki lähtee varmastikin siitä, että me itse ensin olemme halukkaita muuttumaan.
TUNNUSTA SYNTISI!
Kun avioliitossa esiintyy ongelmia, on siis tavallista, että petytään puolisoon. Ihmisen sisimpään voi silloin kasvaa jopa katkeruuden juuri, josta Hebrealaiskirjeessä puhutaan (Hebr 12:15) ja joka helposti myrkyttää koko mielen. Se voi ilmetä mm. seuraavilla tavoilla:
- Tuomitaan ja paheksutaan toisen tapoja eikä hyväksytä häntä sellaisenaan.
- Ärtyisyys toisen vikoja kohtaan
- Sisäinen asianajaja, joka yrittää osoittaa kuka on oikeassa ja kuka väärässä.
- Samojen negatiivisten asioiden hautominen yhä uudelleen ja uudelleen
- Ihmisellä voi olla vaatimuslista eli samanlainen asenne kuin Matteuksen 18:n luvun armottomalla palvelijalla, joka sanoi: "Maksa, minkä olet velkaa."
- Kieltäydytään rakastamasta tai kunnioittamasta toista ellei tämä ensin muutu
Jos sinulla on edelläolevan kaltainen tuomitseva asenne puolisoasi kohtaan, on sinun hyvä kuitenkin huomata, että sinä olet yhtä syyllinen Jumalan edessä kuin puolisosi, joka on sinua laiminlyönyt. Sillä aina kun me tuomitsemme puolisoamme ja lähimmäisiämme sekä heidän vikojaan, me toimimme Matteuksen 18:n luvun armottoman palvelijan tavoin - eli palvelijan, jota sanottiin pahaksi juuri sen tähden, ettei hän tahtonut antaa anteeksi. Eli hänen vikansa ei ollut itseasiassa rakastavien tunteiden puuttuminen, vaan se, että hän ei tahtonut armahtaa kanssapalvelijaansa ja hyväksyä tätä virheineen. Anteeksiantaminen on siten aina päätös, ei tunne, mutta jota tunteet voivat kyllä myöhemmin seurata
http://koti.phnet.fi/elohim/apua_avioliittoon2
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.