Itseäni on jo kaksi kertaa petetty pitkässä suhteessa (ei ollu mikään yhden illan juttu). Ekan annoin anteeksi. Ajattelin et kerrasta vois viisastua, mutta samasta tilanteesta itseni taas löysin.
Siis voiko olla mahdollista et pettäjä voisi muuttua jonkin terapian tms. avulla niin paljon ettei tälläistä enää tapahtuisi?
Onko kellään omia kokemuksia useasta yrityskerrasta ja mikä on tilanteenne tänä päivänä?
Siis voiko olla mahdollista et pettäjä voisi muuttua jonkin terapian tms. avulla niin paljon ettei tälläistä enää tapahtuisi?
Onko kellään omia kokemuksia useasta yrityskerrasta ja mikä on tilanteenne tänä päivänä?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Sanonta: kerran pettäjä, aina pettäjä pitää valitettavasti paikkansa...
Olen sitä mieltä että uskottomuus on SAIRAUS, josta ei parane.
niin sanonta pitää mielestäni kans paikkansa...
ja varsinkin samassa suhteessa jos sattuu näin...
mut kaikille kesyttäjä löytyy!! ;) (aikanaan)
Ainut mahdollisuus on käydä parisuhde -terapiassa ja yrittää käydä kaikki ongelmat, toiveet, haaveet jne. mahdollisen avoimesti läpi. Sinänsä se ei takaa mitään suhteen jatkumisen suhteen, mahdollisuus on fifty-fifty. Joko löydätte yhteisen sävelen tai sitten ei.
Todennäköisesti kuitenkin miehesi hakee "jotain" koska kyse ei ollut yhden yön jutusta eli pelkästään seikkailusta ja seksistä. Se että tietääkö hän itsekkään mikä mättää hänen nykyisessä elämässään ja mitä hän haluaisi, ei ole varmaa. Mutta jos vain häneltä puristelet lupauksen että koskaan et enää petä, on melko varmaa että taas jossain vaiheessa hän pettää.
Kuitenkin pettämisessä haetaan lääkettä siihen kun "mikään ei tunnu enää miltään". Ja mistäkö tiedän - itse olen mies josta "mikään ei tunnu enää miltään"...
Ei voi parantua, koska pettäjän tarkoitushan on nimeenomaan alistaa petettävää ja osoittaa, että hän on vähemmänarvoinen, ja joutuu ansaitsemaan että pettäjä viitsii yleensä häntä katsoa.
Vain naiset joilla on huono itsetuntu suvaitsevat pettämisen.
täytyy tunnustaa,että itsekkin olen pettänyt puolisoani useammin kuin kerran.Ja ei siinä kyllä todellakaan ole kysymys mistään toisen alistamisesta,tai saatikka siitä että haluaisin häntä tietoisesti loukata.Niin "hullulta"kun tää kuulostaakin,niin en koskaan haluaisi loukata millään tavalla miestäni..ja kuitenkin rakastan häntä,vaikka se tuskin siltä kuulostaa.Enpä tiedä mikä se aina ajaa toisen miehen syliin..kai siinä on eniten kysymys oman itsetunnon pönkittämisestä..enpä muutakaan järkevää selitystä ole asiallle löytäny.Vaikea asia selittää kellekkään miks niin tekee..uskosin et sellanen joka itsekkin on moiseen asiaan sortunu,ni tietää mitä tarkoitan.
Luulen, että pettäjä ei halua alistaa ketään uskottomuudellaan - taitaa enemmän olla kyseessä kaikenlaiset muut halut. Mutta voi pojat, miten alistetulta ja vähempiarvoiselta petetystä silti tuntuu!
itsellä oli suhde varattuun mieheen ja tiedän ettei ollut hänen ensimmäinen salasuhteensa ja tuskin tulin olemaan viimeinenkään.
Oma mieheni petti ja se oli kerrasta poikki, en olisi ikinä pystynyt enään luottamaan häneen.
Minkä takia haluat kiusata itseäsi? Mikä suhteessanne on mukamas niin erikoista ettet löytäisi sitä jonkun muun kanssa joka ei petä?
on todella kokemusta miltä tuntuu tulla petetyksi,etupäässä työsuhteita..aina vaan toivoin, että mies tulisi järkiinsä, mutta jotenkin silmät vaan avautuivat ja aloin pitämään mieheni käytöstä sairautena,hänen piti aina kokea ihastuksia uudelleen.Vihdoin sain voimia irtaantua hänestä ja otin eron, nyt olen tasapainoinen,ja elän omaa elämääni..ja mies jatkaa valloituksiaan..
oma pettämistaustani ei todellakaan johdu siitä että olisin alistanut puolisoani.
Ei.
Paremmin päinvastoin. Hänen käytöksensä johdosta olen elämässäni kärsinyt niin paljon, ja ikuisesti olen katunut sitä etten ole lähtenyt omille teilleni silloin kun se vielä olisi ollut helppoa.
Ajauduin pettämään koska kaikesta kokemastani johtuen elin elämää johon ei kuulunut tunteita saatikka halua, uskoin olevani niin kamala, ruma ja hirveä että kukaan ei voisi pitää minusta. No, sitten kohtasin miehen, joka herätti minussa intohimon, ja hän kai osasi käyttää epätoivoista tilaani hyväkseen. Pitkällisen mietinnän jälkeen sitten menin harrastamaan seksiä hänen kanssaan. Ja se olisikin oma tarinansa mutta itsepä tein mitä tein.
No, eipä se minun olotilaani parantanut, varsinkaan kun puoliso on nyt niin muka tapansa muuttanut kun huomasi että en aio enää sietää hänen käytöstään ja olin eroamassa. Nyt olen taas niin paskassa jamassa kun toinen vannoo rakkauttaan ja itse en taaskaan tunne enää mitään.
Oma kokemus- ei voi.
Seurustelin vähän yli vuoden miehen kanssa, joka oli kuulemma pettänyt jokaista tapailemaansa naista (tällainen mukava tunnustus kännipäissään). Tämä yli 30 -vuotias oli seurustellut lyhyempiä ja pidempiä aikoja elämänsä aikana, eikä ollut viettänyt sinkkuelämää oikeastaan koskaan. Siis vaihtoi aina lennosta toiseen. Tässä tapahtui kohdaltani ns. perinteiset eli vakuuttelut "sua en ikinä pettäisi" upposivat koska olin NIIN rakastunut..
Turha kai kertoa miten tuo tarina loppui. Eromme jälkeen oli uusi, kaunis nainen pian kainalossa ja tietojeni mukaan (hänen itsensä kertomana) ei pysty olemaan uskollinen kellekkään. Vaikka kotona odottaa rakastunut, kaunis ja fiksu nainen niin uutta pillua on vain saatava. Eikä näissä yhden illan panoissa ole tärkeää se hemaiseva ulkonäkö, lähes kaikki käy. Ja valehtelu näistä reissuista naiselle kirkkain silmin onnistuu varmasti monen vuoden kokemuksen jälkeen. Olen ajatellut että tuossa täytyy olla takana jotain psykologista häiriötä- ja tapa josta ei pysty irtautumaan.
Toivottavasti löydän joskus ns. terveen miehen joka pystyy olemaan uskollinen kuten minäkin. En ole menettänyt vielä toivoani tuon kokemuksen jälkeen.
Itselläni pettäminen loppui siihen kun tuli oikea mies kehiin. Ei yksinkertaisesti tehnyt mieli ketään muita, koka tämä ihminen täytti kaikki odotukseni. Oli niin arvonsa tunteva ja suoraselkäinen, et paloin halusta oll samanlainen. Ihmiset pettää kun ne on väärien ihmisten kanssa, tässä mun mielipide.
Onhan niitä satunnaisia hairahduksiakin jonka jälken tajutaan että voi elämä mitä tein ja voi että se om kumppani onkin kaikkein ihanin. Ihan ok juttu, ite en kyl sietäis.
En sietänyt vanhaa poikaystäväänikään joka ummisti silmänsä touhuiltani. Ei halunnut kohdata asiaa, eli omassa maailmassaan. Siitä vaan senkin hölmö.
Ja muistkaa et kumppaninne pettäminen ei ole teidän syy! Se on ihmisen omaa pättämättömyyttä/kypsymättömyyttä/huonoa elämänhallintaa. Pettäjä paranee kun löytää ihmisen jota kunnioittaa.
Pettäjille tekis oikeen hyvää olla pari vuotta ihan yksikseen ja tutkiskella mitä elämältään haluaa. Petetyt älkää koskan syyttäkö itseänne.
eli sinä lataat vastuun niin sanotusta muutoksestasi toisen ihmisen ansioksi? Että pettäisit vieläkin, jos ei oikea mies olisi tullut kehiin? Mies vain tuli kehiin? Oletko sellainen nainen, joka menee aina miesten ehdoilla? Jos ei ehtoja tule kumppanilta, niin sitten hakeudutaan toisten miesten seuraan?
"En sietänyt vanhaa poikaystäväänikään joka ummisti silmänsä touhuiltani. Ei halunnut kohdata asiaa, eli omassa maailmassaan." Sinäkö kohtasit? Kuin syyttäisit häntä siitä, että sinä petit. Onpas kypsää. Se, että joku on uskoton suhteessa, ei koskaan ole sen petetyn syy. Voihan jostakusta tuntua siltä, että kotiolot antavat oikeutuksen sille, mutta ei se sitä tee.
Tämäkin :"Ihmiset pettää kun ne on väärien ihmisten kanssa." Se on kyllä tosiaankin vain mielipide. Tällä lauseella syyllistät jälleen petettyä. Minusta noin voi sanoa vain ihminen, joka ei halua ottaa minkäänlaista vastuuta omasta käytöksestään. Minä sanoisin ennemmin näin: Ihmiset pettävät, jos he ovat vastuuntunnottomia.
Itse olen kerran elämässäni pettänyt ja omalta kohdaltani voin sanoa, että oli myös viimeinen kerta sitä lajia minulle.
Minusta on aika mustavalkoista ajatella, että kerran pettäjä, aina pettäjä, eikä tähän ole mitään poikkeustapauksia. Että jos vaikka kerran elämässään hairahtuu tekemään typeryyksiään, on jotenkin tähtiin kirjoitettu, että sama toistuu automaattisesti uudestaankin.
Kyllä, moni pettäjä ei pääse tavastaan eikä osaa hillitä itseään uusien tilaisuuksien tullessa ja osa jopa aktiivisesti etsii tilaisuuksia pettää, mutta yhtä lailla on niitä, jotka kokevat pettämisen olleen elämäsnä suurin virhe ja erehdys ja myös oppivat olemaan toistamatta enää.
Itse saattaisin voida antaa anteeksi yhden pettämisen, joskin pitkien keskinäisten pohdintojen ja erittäin perusteellisen asian ruodinnan jälkeen, mutta toisesta typeryydestä olisi aika sanoa heihei.
Itse asiassa myös miehelläni on taustassaan yksi pettäminen. Hän myös oppi silloin, ettei se ole ratkaisu yhtään mihinkään, eikä aio enää samaan typeryyteen langeta uudestaan. Ja hän tietää omasta nuoruuden toilailustani. Enkä pystyisi häntä epäilemään vähääkään. Hän myös luottaa minuun täysin. Ja miksipä ei. Eihän pettäminen ole mikään krooninen sairaus, joka tuhoaa ekasta kerrasta lähtien ihmisen sisältä niin, että sama typerä käytös toistuu.
Uskoisin että aiemmat viestit summaamalla pääsemme aika liki totuutta. On patologisia pettäjiä, jotka ovat tunne-elämältään vinksahtaneita eivätkä voi koskaan "parantua"; mutta on myös niitä, jotka etsimisen jälkeen päätyvät tasapainoiseen suhteeseen, jossa kellään ei ole tarvetta pettää.
Kyse lienee pettämisen lähtökohdista ja ihmisen motivaatiosta. Jos etsii vaihtelua, saa etsiä sitä hamaan tappiin. Jos vaihtaa itselleen sopivampaan, voi hyvässä tapauksessa lopettaa kertaan. Vaihtaminen voi silloin todella kannattaa, ajatellaanpa vaikka valtioneuvos Virolaista, joka vaihtoi vaimonsa salarakkaaseensa ja eli vielä yli 20 vuotta silminnähden onnellisena Kyllikkinsä kanssa.
Joskus rakkauden menettäminen herättää. meille kävi näin, erottiin ja kohdattiin myöhemmin. Ollaan vahvempia kuin koskaan aiemmin. Ollaan käyty läpi sellainen helvetti, et ollaan kasvettu yhteen aikamoisen erottomattoman vahvaks liitoksi.
uskottomuus tuo mukanaan seurauksia, joita monikaan pettäjä ei tule ajatelleeks/välittäneeks. Jos siitä haluaa selvitä, se vaatii molemmilta aivan järjettömän paljon. monellakaan ei ole tarpeeksi tahtoa, ymmärrystä eikä voimia tätä läpi käymään.
omasta kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, että kiitän Jumalaa, että annoin kumppanilleni toisen mahdollisuuden kaikesta huolimatta.
Mikään ei ole niin mustavalkoista kuin monesti kuvitellaan. Voimia kaikille tämän asian kanssa painiville, tiedetään mitä käytte läpi..
Ja varsinkin kun mukana oli pettäjämiehen näkökulma!
Tiedän tämän aiheen koskettavan monia, jokaista omalla tavallaan. Ja kaikki koemme sen eri tavalla. Toiset näkevät valoa tunnelin päässä ja toiset tuomitsevat jyrkästi.
En tiedä vielä kuinka meille tulee käymään tällä kerralla mutta aika varmasti näyttää.
Kokemuksia, mielipiteitä yms. laittakaa lisää!
Vaikea uskoa, että pettäjä lopettaisi pettämiset, sillä luulenpa pettämisen olevan sisäänrakennettu ominaisuus. Seurustelin vuosikausia naimisissa olevan miehen kanssa hänen vaimonsa sitä tietämättä. Lähdin sitten töihin maailmalla ja suhteemme oli katkolla, mutta kun tulin taas Suomeen yli kymmenen vuoden päästä, alkoi suhteemme uudestaan.
Kummallista oli, että mies oli tällä välin eronnut edellisestä vaimostaan ja mennyt uudestaan naimisiin, tehnyt jopa lapsen tämän uuden vaimonsa kanssa, mutta silti halusi aloittaa taas suhteen minun kanssani.
Kaikki eivät ehkä ole ihan näin patologisia pettäjiä, mutta ainakin tämä mies on kauhea esimerkki siitä, että läheskään aina pettäjä ei tavoistaan pääse eroon, oli kotona tilanne mikä tahansa.
Luulisi, ettei tälläkään miehellä olisi ollut yhtään syytä lähteä hakemaan toista naista elämäänsä. Oli vastanainut ja perustanut uusperheen... Ihan outoa ja uskomatonta, ja siksi väitänkin, ettei pettäminen ole kiinni ihmisestä itsestään, vaan hänen geeneistään ja kenties kotona saadusta esimerkistä.
No, tämä mies kyllä väitti, etteivät vaimonsa kanssa enää harrasta seksiä ollenkaan, joten kai sitten oli vailla juuri fyysistä kosketusta, mutta kuitenkin. Miksi meni naimisiin tuntematta naista kovinkaan hyvin ja miksi ei eroa, jos kerran niin huonosti kotona ovat asiat?
Olisi mielenkiintoista kuulla myös miesten mielipiteitä tällaisesta asiasta.