työnjohtajaksi?

Työskentelen itse työntekijöitten ja hallinnon välissä. Kumartelen vuoronperään molemmille, joten tilanne on kohdallani vähän samanlainen, vaikkei minulla esimiesasemaa virallisesti olekaan.

"kannattaako tuntipalkkalaisena yrittää ajatella firman parasta" Kyse ei ole siitä, oletko tunti- kuukausi- tai jollakin muulla palkalla töissä, vaan saatko tarpeeksi palkkaa työn vaativuuteen nähden. Ja sun pitäs näyttää työmotivaatiossakin esimerkkiä muille. Jos sua ei kiinnosta, miten luulet, että työntekijöitä kiinnostaa. Jos työntekijöitä ei kiinnosta, tuottavuus heikkenee ja se vaikuttaa mm. sinun työtilanteeseen. Jokuhan on syyllinen, kun hommat ei toimi. Sinä.

Tottakai ristiriitoja voi tulla tuommosessa tilanteessa, sun on vaan luovittava siinä välissä, tai vaihdettava työpaikkaa.

Kerro mitä tarkoitat varsinaisesti 'noussu tavallisesta työntekijästä työnjohtajaksi' lauseellasi?.
Tuon voi ymmärtää monella tavalla. Itse uskon että ensinnäkin sillä on merkitystä minkälainen koulutus ja työkokemus tuolla nousseella rivimiehellä on.
Jos takana on pelkkä peruskoulu ja kyseessä on nuori kokematon henkilö niin aivan varmasti vastustusta voi olla enemmänkin.

Tosin se että ei ole opiskellut paljon, ei ole este esimiehenä toimimiselle. Jos kaveri on mm. yhteistyökykyinen, sosiaalinen ja oppimishaluinen niin mikä ettei. Tiedän monta hyvää esimiesainesta omaavaa ja vähän opiskellutta henkilöä jotka eivät kuitenkaan toimi esimiehinä.

Sinua itseäsi ajatellen sanoisin että ettei ole merkitystä teetkö tunti-tai kuukausipalkkalaisena töitä. Haastavat ja vaihtelevat työtehtävät saattavat pitää sinut tyytyväisenä pitkäänkin.

Vastuu varmasti sinänsä motivoi sinua työntekoon mutta jos tuohon vastuuseen kuuluu käskeä muita tuntipalkkalaisia ilman että olet varsinaisesti työnjohtaja, olet joutunut ikävään tilanteeseen josta neuvoisin hankkiutumaan eroon ennen ikävien vaikeuksien alkamista.
Mielestäni työnantajan edustajien pitäisi välttää tekemästä tämän tyyppisiä ratkaisuja työpaikoille koska ne eivät rakenna yhteishenkeä ja haluja mutta tiedän näitäkin löytyvän esim Lounaisesta Suomesta löytyy eräs suuri työnantaja..

Älä mieti sitä oletko tuntipalkkainen vai et. Tee työtäsi mikäli pidät siitä. On aivan sama missä asemassa tai portaassa työskentelet.
Olet työnantajallesi vain rahantekoväline joka antaa sinulle kenkää kun et ole enään tarpeellinen.

Jos työn mielekkyyden lisäksi mietit ylipäätään jotain muita tekijöitä niin mieti enemmänkin sitä onko nykyinen tehtäväsi sellainen joka saattaa antaa sinulle sellaiset valmiudet ja taidot että muutkin työnantajat ovat sinusta kiinnostuneita kun haet muualle.

Terve!

Voit olla varma, että vanhoilta tulet kuulemaan aina rutinaa. Varsinkin kun olet noinkin nuori. Itse koitan näitä vanhempia työntekijöitä hieman kehua, niin niiden kanssa pysyy vähän paremmin väleissä. Se on uskomattoman kova paikka monelle vanhemmalle, kun niillä ei itsellä ole välttämättä edes ollut mahdollista opiskella! Yhteistyökykyä ja kunnioitusta, niin kyllä se siitä!

Aloitin itse oppisopimuksella linjanhoitajaksi. Reilun kuuden vuoden päästä nousin työnjohtajaksi, jota tein päälle kolme vuotta.
Nyt olen reilun vuoden ollut tuotannonsuunnittelija.

Opiskeluina on vain ammattikoulu. Sen jälkeen pari vuotta töissä ja parisen vuotta työttömänä ennen nykyistä työnantajaani.

Ristiriitoja ei voi välttää, mutta parhaiten selviää olemalla oikeudenmukainen ja rehellinen. Liiallinen kaveraaminen ei ole kuin haitaksi. Suoruus on aina arvostettavaa, mielisteliät kaivavat omaa monttuaan.
Vaikeintahan onkin löytää se kultainen keskitie.

Kun itse suostuin viimein kuukausipalkalle, jäin pahasti tappiolle.
7,5 tunnin päivä, ei pekkasia.
Vuorolisiä ei saa enää koskaan.
Palkankorotuksen tarkastelut jääneet todella harvoiksi.
Viimeisen nimitykseni korotus on edelleen auki monista lupauksista huolimatta.

Onhan asialla hyviäkin puolia, ja olen kuitenkin tilanteeseen aika tyytyväinen.
Pitkä palvelu samalla työnantajalla, saa aina ruohon näyttämään muualla tosi vihreältä, mutta monet ovat tulleet kyllä pahasti pettymään.
Silti kannattaa aina olla valppaana uusille tuulille, ja arvostaa itseään.