...kaipaisin. Jo 35v ja vielä uimataidoton! Haluaisin voittaa vesipelkoni (eli ihan alusta aloitettava) ja oppia uimaan, jopa kuntomuodoksi. Olen surffaillut netissä, mutta en löydä apua..kurssejahan on, mutta yleensä viikolla: mun työajat on sellaiset että pääsisin varmasti kurssille vain la aamupäivisin/päivisin ja sunnuntaisin. Yhden löysin, Espoosta, mutta onko totta etten saa opastusta näillä ajoilla Helsingistä (asun keskustassa)? Onko ketään joka opettaisi yksityisesti, tai joku kurssi jota en vain ole löytänyt? Neuvoa toivoen!
Uinninopetusta...
uimataidoton
284148
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Osta uimalasit ja hengitysputki. Niiden avulla voit kellua vedessä ja opetella uimaan. Sitten vaan heität putken pois, kun olet tottunut veteen. Ei uimiseen tarvitse mitään erityisiä uimaliikkeitä opetella. Vedessä saa tehdä mitä tahansa. Osta huurtumattomat uimalasit.
... että itse on sähläiltävä. Soitin Simmis-merkkiseen paikkaan, tyttö kyselee mitä yksityinen opettaja tulisi maksamaan, veikkaan että melko paljon (ps. jos on muita kohtalotovereita, vois kysyä ryhmänä?)... Mutta jos oikeaa tekniikkaa ei opi, kuulemma jännittää esim. niskoja/hartioita (mun akilleen kantapää) eli saattaa mennä ojasta allikkoon... No, enpä ole vielä edes alussa, kun nyt ensin pinnalla pysyis : )
Uimalasit varmasti, tuota putkea en tullut edes ajatelleeksi, kiitos!
Itse en ottaisi kyllä mitään hengitysputkea (snorkkelia) uinnin opettelun apuvälineeksi. Siihen kun vedät vettä, on paniikki valmis.
Uimalasit ok. Ennakkoluuloton asenne veteen ja säilytä rentous ennenkaikkea. Vesi kyllä kantaa. Aloita matalasta siten, että yllät aina pohjaan.
Esimerkiksi lastenaltaissa on yleensä tilaa lillua. Eilenkin Hkin urheilutalon hallissa olisi lastenaltaassa ollut tilaa harjoitella.
Niin, ja onko matka Espooseen ylitsepääsemätön. Siellä ei varmasti montaa kertaa tarvisi käydä, että oppisi perusasiat.
...mielellään tilanteita jossa paniikki voi iskeä, tai jos iskee, pienen oppimisen jälkeen. Rentous ja henditys taitaa olla kaiken a. ja o. Pelko on saatava pois.
Ei mulle Espo ole ylitsepääsemätön, ei ,ehkä tunnin matka, pennejäni vaan pahvi laskeskelen...
Ei kuten edellinen kirjoittaja antaa ymmärtää ei vedenpelko lähhde ja snorkkeileita ei missään nimessä.
Ja ensin lähdetään voittamaan vedenpelko ja sinulle jo puhuttu tekniikasta kun olit soittanut.
Vaatii aikaa ja pitkäjänteisyyttä ja potkut tulevat alun jälkeen seuraavaksi mukaan sekä räpylöillä että ilman.
Jos potkut eivät kunnossa kun lähdetään tekniikkaa harjoittelemaan ei tolkkua koko opetuksessa.
Kelluminen myös mukana alussa ja ensin vedenpelko ja hengitysharjoituksia niin altaassa kuin kotona suihkussa.
Kikkoja on monia ja uskallan jotain 19vuoden uimaopetuksen kokemuksella sanoa että uimaan oppii kuka vain kunhan sen ensimmäisen askeleen otat ja jo se että tulet hallille käymään niin siitä lähetään voittamaa vedenpelkoasi ja usko opit aivan varmasti ja sinä olet myös se joka sen työn tekee.
Ja kun olet vedonpelon voittanut olet ottanut ison harppauksen.
Voit laittaa meiliä jos haluat
Reilu vuosi sitten en pysynyt pinnalla kuin muutaman metrin (ikää vielä enemmän kuin sinulla :) Sitten aloin harjoittelemaan, katsoin netistä ohjeita ja hallilla katselin miten muut uivat. Alku oli hankalaa. Uimahallissa oli ensin muiden tientukkona, mutta vähitellen uinti lähti sujumaan. Tärkeää on totutteleminen vedessä olemiseen, uimalasit, hengityksen opettelu. Vieläkään uinti ei ole helppoa, vaan tuntuu että töitä pitää tehdä paljon pysyäkseen pinnalla ja edes kohtuu hyvässä vauhdissa :) mutta kehitystä tapahtuu jatkuvasti...
Alku tulee olemaan mullakin hankalaa... Toissa kesänä järvellä yritin uida ponttoonille joka oli varmaan alle 10 m päässä rannasta. Paniikki iski syvässä, hyvä et en hukkunu! Luulin et lapsuuden kokemukset ois jo unohtunu vaan ei...
Totutteluun ja veteen luottamiseen menee aikaa.
Onneksi olkoon, olet jo tosi pitkällä!
>> tuntuu että töitä pitää tehdä paljon pysyäkseen pinnalla...
Tässä on se tärkeä kohta. On aivan harhaluulo, että ihminen uppoaa vedessä. Ihminen kelluu vedessä. Se pitää itse oppia kokeilemalla. Sen vuoksi suosittelen hengitysputkea. Mene syvään veteen, mutta pysy niin lähellä reunaa, että voit saada otteen tarvittaessa. Huomaat kelluvasi vedessä suunnilleen niin syvällä, että veden raja on otsan korkeudella. En tiedä, onko tässä suuria yksilöllisiä eroja, mutta se selviää äkkiä kokeillessa.
Kun huomaat kelluvasi pinnan tuntumassa huomaat sen oikein miellyttäväksi. Voit harjoitella normaalia uintia ensin hengitysputken kanssa ja sitten ilman.
Uimahommissa pitää käyttää myös järkeään ja ajatella fysiikan lakeja. Tässä on hieman sitä:
Veden vastus kasvaa nopeuden neliössä (suunnilleen). Tätä voi käyttää hyväksi siten, että heilauttaa kämmentä vedessä vaakatasossa. Se synnyttää nostovoimaa. Heiluttelemalla käsiä syntyy niin paljon nostoa, että pää pysyy pinnan yläpuolella pystyasennossa. Kun jalkaa heilauttaa eteen ja taaksepäin, syntyy myös paljon nostovoimaa. Ei kannata polkea suoraan alapäin.
Voi siis aivan helposti seisoa pystyssä vedessä kun liikuttelee raajojaan. Se on vesivoimistelua ilman kelluntavöitä. Kokeile kuinka veden vastus tuntuu, kun liikutat kättäsi nopeasti. Se tuntuu aika tukevalta.
Olen tuota kellumisasiaa jonkin verran kokeillut (en tosin putken kanssa)ja miettinyt ja tullut siihen tulokseen että olen aika huonosti kelluva. Siinä missä joku yleensä hieman lihava? ihminen kelluun helposti veden pinnalla, niin tuntuu että itse kellun noin 10-15 cm veden pinnan alapuolella!! Em sitten tiedä mistä se johtuu, painavat luut? pienet keuhkot? Vähän kevyttä rasvakudosta?
Voisiko sitten olla, että tuo huono kelluvuus on juuri syynä siihen, että pitkien matkojen (sanotaan vaikka yli 500 metriä) uinti on edelleen työlästä, vaikka olen kohta jo puolitoista vuotta uiskennellut/harjoitellut uintia parisen kertaa viikossa. Tiedän ihmisiä, itseäni vanhempia ja huonokuntoisempia, jotka eivät edes harrasta juurikaan uintia, mutta joskus päästyään uima-altaan viereeen, uivat heti yhteen pötköön kilometrin.
Kyllähän siinä varoivainen kannattaa olla, kun huonolla uimataidolla lähtee uimaan. Uimahalleissa uinnin tekee mukavaksi ja turvallisen tuntuiseksi ne "köydet" siinä ratojen välillä, josta voi ottaa tukea, jos tuntuu että tukea tarvitsee. Ja onhan siellä lisäksi ne uinnin valvojat, jotka kai tulevat onkimaan ylös, jos pohjaan painuu :)
>>niin tuntuu että itse kellun noin 10-15 cm veden pinnan alapuolella!!
Fysiikkaa ajatellen tuntuu mahdottomalta, että kelluisit veden pinnan alapuolella. Silloin nimittäin vajoaisit pohjaan saakka. Sinun pitää testata se huolellisesti. Seiso hiljaa vedessä liikkumatta. Luulen, että vesi on otsan tienoilla. Siitä voi nostaa ylemmäksi käsiä liikuttamalla tai jalkaa heiluttamalla. Tässä pitää olla rohkea ja järkevä. Pelot ovat järjettömiä tunteita.
Mitään vaaraa ei todellisuudessa ole.
Hengitys pitää tehdä voimakkaasti ulos puhaltamalla, mutta ei sisäänpäin vetäen.
tuo auttoi aika paljon. Tarkemmin kun ajattelen, paniikkeja ja yllätyksiä vedessä on tullut aikoinaan, mutta olenko koskaan uponnut pohjaan? En...
Pelko voi muuten olla järjetöntä, mutta todellista. Järki ja tunne ei käy käsi kädessä.Vaikea tietää ellei itse koe.
Niin, olen kokeillut kellumista pääasiassa vaakasuorassa kelluen ja silloin mielstäni kellun noin 10-15 cm pinnan alapuolella. Tuota pystyasennosta seisomista en niin kunnolla ole vielä kokeillut. Täytynee kokeilla sitä kun taas viikolla menen hallille.
Mitä pelkoihin tulee, niin niitä on edelleen, vaikka kuinka yrittää pitää pään kylmänä...:) Joku hukkumisen pelko kai siellä taustalla on...
Ehdotin jo aikaisemmin hengitysputken ja lasien ostamista. Tällä lailla voi seisoa vedessä ja hengittää normaalisti. Se antaa varmaan uskoa kellumiseen, kun huomaa kelluvansa. Voihan sen tehdä myös uimalasien kanssa lähellä altaan reunaa. En usko vielä, että kukaan ihminen uppoaa täysin pinnan alle. Se on väärä käsitys.
Eilen taas kokeilin kellumista. Tällä kertaa niin että menin altaan 140 cm syvässä osuudessa istumaan puhjaan. Ihan rauhassa siinä sai istua sen ehkä noin 15 sekuntia, mitä happi mukavasti riitti. Ei tullut mitään sellaista tunnetta että vesi selvästi nostaisi pintaan ja pää oli kai noin 60 cm veden pinnan alapuolella! Kun saman kokeili vetäen keuhkot ihan täyteen ilmaan, niin silloin istuminen ei niin hyvin onnistunut, vaan takamus pyrki hieman nousemaan pohjasta ylös. Mutta ei silloinkaan päälaki lähellekään pintaa noussut. Mutta jatketaan kokeiluja :)
Tämä ihmisen kelluminen olisi helposti tutkittava asia, jos vain olisi hieman kiinnostusta. Tiedän vain oman kellumiseni ja olen nähnyt aika monen muun ihmisen kelluvan. Noin 10-15v.lapset lapset tekevät sen helposti ja he ovat hyvin normaalirakenteisia.
En voi uskoa, että ihmisillä olisi suuria eroja tässä suhteessa.
Jos joku uskoo uppoavansa kuin kivi pohjaan, se tietysti on paha este uinnin opettelussa. Siksi pitäisi tärkeänä poistaa nämä harhaluulot.
Minä voin kävellä suoraan syvään veteen, enkä uppoa. Voin tehdä siinä mitä temppuja tahansa niinkuin kuivalla maallakin. Ei tämäkään taito ole myötäsyntyistä vaan opettelin sen hieman yli 10v. sitten. Se kannattaa opetella, koska se on hyvin miellyttävää kellumista painottomassa tilassa.
Jos vaikka olisikin eroja ihmisten kellumisessa, se merkitsee vain hieman enemmän voiman käyttöä pinnalla pysymiseksi.
Kukaan ei siis kellu korkealla kaiken aikaa, vaan tapahtuu ylös-alas liikettä. Jos ei tee mitään, silloin vajoaa. Kun heilauttaa kättä tai jalkaa, silloin nousee. Kun painaa kasvot veteen, silloin lepää. Hengitys asettuu itsestään samaan tahtiin.
Kannattaa opetella kellumaan selällään (tai vatsallaankin), ihan rentona ja pitää keuhkot melko täysinä hengittäen pinnallisesti. Silloin kellut! ja aina kun tulee jotain ongelmaa tai hätäännyt tai väsyt niin käännyt selällesi ja kellut, ei mitään hätää missään! :-) Ja jo se että tämän tietää niin se vähentää paniikin pelkoa.
T. uintia opetteleva Tinni-Tunni
Itse minäkin olen opetellut tekniikan alkeita. Mulla oli kanssa tuo niskan ja hartioiden jännittäminen alkuun sellaista, että uinti ei tuntunut ollenkaan kivalta. Kun opettelin rintauinnin tekniikkaa, niin johan alkoi uinti maittaa. Tuntuu, että sitä liukuu melkeinpä itsestään eteenpäin.
Eli kannattaa opetella pitämään pää rentona käsien välissä. Pää nousee sitten melkein itsestään ottamaan happea käsivedon lopussa, kun pääsee jyvälle rytmistä. Käännökset ja sen selaiset hienoudet on mullakin vielä opettelematta, mutta nyt on vaan mahtavaa kun pystyy uimaan suht helposti 1-1.5 tuntia. Aikaismmin muutaman sadan metin uimisesta tuli jo hartiat kipeiksi.
Jee, tänään töiden jälkeen altaalle! Ehkä opettelen vapaauinnin tekniikaa.
Opetin tässä taannoin erästä kaveria voittamaan vesipelon ja havaitsin erään merkittävän asian. Joka kerta, kun mentiin veteen, niin hengittäminen "normaalisti" oli mahdotonta. Eli kaverilla kurkunpää blokkas hengitystiet tukkoon. Yksinkertaisesti hengittäminen vedessä ei onnistunut. Ongelmaa lähdin ratkaisemaan hengityksen kautta. Hengitys vedessä täytyy opettaa ihan kädestä pitäen, samoin rentoutuminen vedessä. Ymmärrän, jos snorkkelit ym. tuntuvat vieraalta. Lasten uimaopetuksesta saa hyviä vinkkejä: Puhaltaminen veteen, "perunoiden keittäminen" ym. harjoitukset on käyttökelpoisia.
Kaiken a ja o on, että pystyy hengittämään rauhallisesti ja rentoutuneesti vedessä, kaikki muu on sitten tosi helppoa.
P.S. Sain sitten myöhemmin kortin tältä kaverilta. Hän oli ensimmäistä kertaa käynyt meressä(välimeressä) uimassa ja oli tyytyväinen voitettuaan vesipelkonsa.
freestyler
tuu opettamaan muakin : ) !
En ole koskaan puhaltanut veteen... Tiedätkö mistä löytäisin noita hengitys- ym. harjoituksia joista puhuit?
Harmi kun uimahalleissa ei ole isoja screenejä, jolle vois laittaa opetusvideon pyörimään!
Kiitos vinkeistä! Pikkasen jo jännää...
Ohessa hieman tietoa...
Anna sähköpostiosoitteesi, niin katsotaan mitä voidaan tehdä.
http://www.yle.fi/genreportaalit/portaali.php?genre=terveys&osannimi=hyvaolo_kehojamieli&jutunid=2439
Yksi merkittävä tekijä miksi näin on hengityksen kanssa on se, että aukaistaa suu veden alla.
ihan lähdettävä todellakin niin alusta aivan kuten lasten kanssa.
Monilla aikuisilla on hyvin monesti samat tekijät mistä vesipelko juontaa juurensa.
Ennen muuta tärkein on vesipelon voittaminen se todella kaiken a ja o.
Pohjaa ei koskaa voi eikä saisi antaa kuvaa että voi luottaa miksi?
Tekijöitä monia:
Kuinka varmasti voit olla täysin varma et pohja on siinä missä näet sen.Auringon säteet,veden pieni aaltoilu ja jos lukee kyltissä että veden syvyys 180cm siihen ei koskaa saa luottaa.
Näetkö pohjan meressä aina ja varmasti tiedät missä ja miten syvällä pohja on.
Kuten lasten kanssa niin samat opit aikuisten kanssa tehoavat.
Toisilla pelko on niin kova että työvoitto että saa altaaseen ensin ja hengitys voi harjoitella myös kotona suihkussa.
Kun hengitys ja vesipelko voitettu on hienoa aina havaita se ahaa elämys ja aina yksilö on itse sen voittanut ja ihan itse myös sen työn tehnyt.
Hienoa kuulla että kaverisi hiffasi ja meressäkin ui todella hieno asia ja toivottavasti jatkaa harjoittelua.
Vielä en päässyt videoklipseihin kiinni...Onpas tämä yleistä!
[email protected].
Ja hengityksestä vielä, että kun muistetaan ettei siitä nenusta pidetä kiinni kun sillä on toinen tarkoitus joka tärkeä kun sukelletaan syvyyttä silloin nenusta kiinni ja paineen tasaus ettei korvissa soi.
Minulla ollut myös vedenpelko koko ikäni. Pitkään salasin uimataidottomuuteni, mutta ihan viime vuosina on tullut halu päästä veteen. Uimakouluihin en ole päässyt vaikka olen yrittänyt. Aikuisten uimakouluihin on menijöitä enemmän kuin on paikkoja!
Ystäväni avulla menin joku aika sitten uimahallille. Jalat tärisivät, mutta altaaseen päätin mennä. Otettiin vesijuoksuvyöt ja sen avulla uskalsin alkaa liikkumaan matalassa vedessä. Sitten pikku hiljaa aloin luottamaan siihen, että vyö tosiaan kannattelee minua. Hetken päästä huomasin jo polkevani syvillä vesillä. Tämä oli iso askel minulle. Uskon vyön avulla pääseväni vielä uintiinkin käsiksi.
Tsemppiä sinulle!
Aloita matalassa vedessä missä voit tarvittaessa (uskon loppuessa tms)laittaa jalat pohjaan.
Uiminen onnistuu 1-1,5m vedessä ihan hyvin! Kun olet oppinut uimaan niin voit siirtyä syvempään veteen. Oikeesti! uiminen on helpompaa kun polkupyörällä ajo! en todellakaan liioittele kun sanon niin. PYÖRÄILY ON PALJON VAIKEAMPAA KUIN UIMINEN! Huomaat 10 minuutissa jos vaan viitsit kokeilla!
Niin ja muista että pää saa olla välillä veden alla. se ei ole vaarallista. et kuitenkaan vedä henkeä veden alla vahingossa. Voithan sinä varmaan olla muutenkin hengittämättä esim. n 30 sek ilman mitään ongelmaa. Miksi vedessä sitten olisi vaikeampaa. Ja sitäpaitsi jos haluaa niin pään saa pidetty kokoajan pinnalla hyvin pienillä liikkeillä jos haluaa.
... on se huonojen kokemusten aiheuttama pelko älytön. Ja niin turhaa, ei vaan voi mitään! Ne muistot vaan punkee...ja kun paniikki iskee vedessä, se on kamalaa.Olenhan vedessä käynyt ja yrittänyt, ei se ollut viitsimisestä kiinni vaan pelon voittamisesta...Mitäs yritin haukata liian ison palan. Arvelen kyllä että opettelu olisi huomattavasti tehokkaampaa ohjaajan kanssa. Ennen ei isoa mielenkiintoakaan ollut, mutta nyt on. Ja haluan juuri oppia olemaan pää veden alla, ja rennosti, ilman sitä mun on turha kuvitella kuntomuotoa tästä.
Kiitos vinkeistä! Niinkuin sanoit ei se VOI olla niin vaikeaa! Itse olen itseni tiellä.