Kuulin tässä joulupyhinä nuorimmaiselta, että hänen äitinsä, minun ex vaimoni siis, puhuu minusta vieläkin aviomiehenään ja uudesta vaimostani siihen tyyliin että petän ex vaimoani hänen kanssaan. Erosimme 5 vuotta sitten, menin viime kesänä naimisiin nykyisen vaimoni kanssa. Eikö exällä ole elämän tosiasiat menneet päähän ? Siitä kyllä kertoo että hän on jatkuvasti vieläkin eron jälkeen lähetellyt viestejä ja soitellut, että enkö minä ymmärrä palata perheeni luo. Hän ei ymmärrä miksen voi pysyä perheeni luona, miksi elän jonkun syrjähypyn kanssa. Tosin lopetin viestien lukemisen aika pian, eli poistan ne lukematta, mutta mitään asiaa hänellä ei ole ollut. Lapset on hänellä, ei osallistunut yhteishuoltajuus järjestelyihin koskaan, minä hain lapsia, nykyisin vain toista ja joskus hänkin tulee omin keinoin. Mutta äiti ei tuo eikä hae, koskaan.
Yhdessä teimme, allekirjoitimme ja veimme avioerohakemuksen ykkösosan. Sitä ennen oltiin puhuttu lähes vuosi kun ei yhteiselämästä tule mitään, ja sovittiin erosta. Kakkosvaiheen vein minä mutta hänkin allekirjoitti sen asiallisesti. Hänkin sai avioeropäätöksen. Hän TIETÄÄ että erosimme 5 vuotta sitten! Nykyiset puheet antavat kyllä sen kuvan ettei ole kaikki ruuvit kohdallaan. Onko tämä mielestänne normaalia käytöstä ?? Lasta äidin käytös häiritsee, hän ei osaa kavereilleen selittää miten asiat ovat, kun ensin on kertonut yhtä ja äiti kumoaa kaiken valheillaan. Aivan kuin exä eläisi mielikuvitusmaailmassa. Onko tervettä?
Yhdessä teimme, allekirjoitimme ja veimme avioerohakemuksen ykkösosan. Sitä ennen oltiin puhuttu lähes vuosi kun ei yhteiselämästä tule mitään, ja sovittiin erosta. Kakkosvaiheen vein minä mutta hänkin allekirjoitti sen asiallisesti. Hänkin sai avioeropäätöksen. Hän TIETÄÄ että erosimme 5 vuotta sitten! Nykyiset puheet antavat kyllä sen kuvan ettei ole kaikki ruuvit kohdallaan. Onko tämä mielestänne normaalia käytöstä ?? Lasta äidin käytös häiritsee, hän ei osaa kavereilleen selittää miten asiat ovat, kun ensin on kertonut yhtä ja äiti kumoaa kaiken valheillaan. Aivan kuin exä eläisi mielikuvitusmaailmassa. Onko tervettä?
Vastaukset 29
Vanhimmat
jokin "alkoholi ongelma", joka muuten vaan pistää pään sekaisin ja silloihan tehdään omassa huumassa mitä vain tai "skitsofrenia", eli ihminen alkaa kuvittelemaan asioita:(
Voi kuule, näitä "aivottomia" ex -avokkeja aina löytyy. Nyt jo edesmenneen avomieheni exä aikoinaan villiintyi vallan mahdottomaksi, kun kuuli seurustelusta/yhdessä asumisesta. Iltaisin soitettiin 3-5 kertaan ja avomieheni sai teatterikutsuja tämän tästä. Nainen soitteli yhteiseen kotiimme, niin kuin minua ei olisi ollut olemassakaan.
Tällainen vaimoni kieltäminen on ilmennyt mm. siten, että exä oli sanonut lapselle, että pyytää isää "pistämään sen lumpun ulos viikonlopuksi" niin että lapsi saa olla isän kanssa kaksin. Vaimoni on raskaana ja kun exä sai tietää, hän oli sanonut lapselle suurinpiirtein näin että "mitä se isä menee aviottomia lapsia tekemään, toisen naisen lapsi se on, te olette isän lapsia". Ihan ensinkin kotimme on meidän yhteinen. Toinen seikka, että lapsilla ei ole ollut mitään tätä uutta vaimoani vastaan, eikä heitä hänen kotona olonsa häiritse. Ja kolmas seikka, olemme naimisissa, exä tietää senkin. Toisin sanoen kaikki tämä häiritsee vain exää, joka tietenkin haluaisi että häiritsisi myös lapsia. Lapsia, tai ainakin nuorempaa sen sijaan häiritsee äidin käytös ja puheet. Niin hän on sanonut minulle kun kertoi näistä jutuista. Alkoholia exä kyllä joskus käyttää, siis juo olutta joskus kotona, mutta mikään juoppo ei ole, käy normaalisti töissä jne. Periaatteessa ihan kelvollinen äiti jos ei lasketa henkistä sekoilua. lapsen mukaan äiti on ollut selvä kun on puhunut näitä lapsen kavereiden kuullen. Minulle lähetetyt viestit sen sijaan taitavat olla useinkin humalassa tehtyjä, keskellä yötä ja joskus aikoinaan ei akkosista selvää saanut. Mietin vain mitä voi tehdä jos ei exän järjenjuoksu tuosta parane, ja kuten vaikuttaa se vain pahenee.
Läheisriippuvuus ja omistuksenhalu saa joskus ihmiset käyttäytymään todella omituisesti. He ikään kuin "sulkevat silmät" tosiasioilta. Eli eivät kykene näkemään/hyväksymään todellista nyky tilannetta.
On todella lapsellista ja tyhmää käytöstä äidin puolelta, manipuloida lapsia isäänsä vastaan ja kyseenalaistaa isän tekemiä valintoja ja päätöksiä. Ja käyttää lapsia vallan välineenä eli "viestin tuojina". Kertoakseen miten hänen mielestään asioiden kuuluisi olla.
Omalla kohdalla aikoinaan myös avomiehen ex -avokki kielsi isää tapaamasta lastaan yhteisessä kodissamme.
Oma armas ex-vaimoni jätti erottuamme minun sukunimeni käyttöönsä. No, ei siinä mitään.
Myöhemmin hän sai uuden miesystävänsä (avopuoliso) kanssa lapsen, jonka sukunimeksi annettiin minun sukunimeni (enkä ole edes mikään Von Frenckell), niinpä niin ...
Kato vaan ettei jossain välissä ala ruokkoja tippumaan postiluukusta ;)
Oliko se uuden miehen nimi sitten jokin niin "kauhea", ettei ehkä siksi halunnut antaa sitä lapselle? Onko teillä yhteisiä lapsia - jos ex-vaimosi halusi, että lapset olisivat samannimisiä?
Itsekään en ajatellut vaihtaa exäni nimeä pois erottuani. Vaan enpä silti voisi kuvitella, että antaisin toisen miehen kanssa saadulle lapselle exäni sukunimeä.
Kyllä siinä oli ystävillä ja työkavereilla hieman kummastuneen näköiset ilmeet. Kun edesmennyttä avomiestäni aikoinaan siunattiin haudanlepoon. Niin hänen ex -avokkinsa, joka oli eronnut avomiehestäni kolme vuotta aikaisemmin. Hän hääri hautajaisissa "lesken" ominaisuuksissa, koska oli avomieheni lapsen äiti.
Pastori, joka siunasi elämänkumppanini haudanlepoon, toivotti ex -avovaimolle Jumalan siunausta ja jaksamista vaikeina aikoina ja minulle hyvää jatkoa.
Tämä on yksi niitä tekijöitä, joiden takia erosin kirkosta. Siellä ei ole realiteetit kohdallaan. Uskoni on yksityisasia, mutta en suostu maksamaan senttiäkään veroa meidän kirkolle, joka on niin suvaitsematon ja ääliökonservatiivinen ettei hyväksy elävän elämän tosiasioita.
Pitkämielisyyttä onkin antaa moisten tärkeilijöiden (kuten avokkisi ex) hääriä ja tuntea pätevänsä, ja itse katselee hiljaisesti vierestä (luoden tietysti niitä osaaottavia katseita häneen ;) ..noh, olempa ilkeä). Suru on niin henkilökohtaista, mutta on harmi jos kirkon edustaja ei ymmärrä ottaa osaa. Ehkä hän ei tiennyt, että exä oli ollut avopuoliso, siis susipareja hekin ja heidän lapsensa Jumalan siunaaman avioliiton ulkopuolella syntynyt. mene ja tiedä...
Eikä tämä kirjoitus kyllä kuulu tänne ensinkään ;)
No tässä avauksessahan käytiin keskustelua siitä asiasta, että onko "ex -puolisolla kaikki kotona". Joten, kirjoituksesi varmasti oli kannanottona ihan aiheeseen kuuluva. Kyllä pastorille oli ilmoitettu, että he olivat eronneen ja vainajalla oli ollut uusi elämänkumppani 1,5 vuotta. Lapseni kysyi minulta siunaustilaisuuden päätyttyä, että olimmeko me ne "ystävät", jotka mainittiin kesämökin jälkeen?
Lohduttaudu sillä, että te ehkä todellakin olitte vainajan Ystäviä, exä sen sijaan ei... ;)
Kesämökki on maallista mammonaa. Sitä kirkko ja exät halajavat ja arvostavat enemmän kuin Ystävyyttä.
No itse asiassa, osallistuin keskustelluun ainoastaan tavallaan kantaaottavana osapuolena. Koska minulla oli melko kärjistyneitä kokemuksia vaikeista elämänkumppanien ex -avovaimoista ja heidän järjettömistä tempauksistaan, joten oli helppo samaistua aloittajan tuntemuksiin.
Todennäköisesti vastaavia kokemuksia on "maailma pullollaan" ja omalla kohdalla tuosta tapahtuneesta on jo kulunut vuosia. :)
voi olla syy,sillä itse koin kun eräs sukulainen kännissä kanteli minun ex-miehelle minusta kaikenlaista kun en jaksanut olla ystävä sukulaisen kanssa enää.Olen eronnu jo vuosia sitten ja mitä minun asiat ex-lle kuuluu mutta alkoholisoitunu sukulainen alko sotkea näin elämääni!
Jotkut ihmiset puhuvat ärsyyntyessään mitä tahansa. Jos ex-vaimosi on katkeroitunut ja inhoaa uutta vaimoasi. Hän on huomannut, että ero oli virhe. Toisaalta, jos hän puhuu esim. töissä työtovereilleen, että on naimisissa, niin sitten se on jo aika outoa. Se voi olla psykoosia.
Voi ei, ikävä tilanne sinulla. Tuli heti mieleen että miten tuo vaikuttaa lapsiin. Exälläsi ei selvästikkään ole asiat hyvällä mallilla jos hän ei viiden vuoden aikana ole pystynyt katkeruuttaan ja vihaansa käsittelemään. Ero ei ole helppo kenellekkään ja exäsi tarvitsee kyllä jo apua ammattilaiselta tuohon katkeruuteen jämähtämiseensä.
Oletko hyvää pataa exäsi sukulaisiin? Ovatko he tilanteesta perillä? Kävi vain mielessä että jos suoraan puhuminen exän kanssa tuntuu vaikealta voisit näille sukulaisille jutella. Jos he vaikka saisivat exäsi ymmärtämään että hän tarvitsee apua tilanteeseen. Exäsi ei varmaan tuollaista hoitoon hakeutumisen kehoitusta halua sinun suustasi kuulla. Minua nimittäin hieman pelottaa lasten puolesta. Äiti kun on niin tärkeä henkilö ja pystyy kyllä mustamaalaamaan uuden naisesi lapsillenne jos haluaa. Jos tahti ei muutu äidin kommentit vaikuttavat kohta lapsesi käytökseen ja suhtautumiseen nykyistä naistasi kohtaan. Ja siinä vaiheessa ne todelliset ongelmat syntyvät. Tsemppiä!
sukulaiset viedä hoitoon noin vaan toisen sukulaisen?
Minun tietojení mukaan pakkohoitoon ei voi ketään osoittaa jos ihminen ei ole vaaraksi itselleen tai muille.
Pakkohoitolähetteeseen tarvitaan aika rankat kriteerit. Ja itseasiassa on niin, että hoitoon on jopa vaikea päästä vaikka ihminen itse haluaisi..
Minä tosiaankaan en ole tiennyt tästä tilanteesta ennen kuin nyt, koska en ole millään lailla huomioinut hänen minuun kohdistuvia mielipiteiden ilmaisujaan (tekstiviestit, puhelut, sähköposti jne.). Mutta nyt kun kuulin lapselta, niin aloin tosiaan miettiä miten paha tilanne onkaan ollut kaikki nämä vuodet, vai olisiko tämä joku uusi ryöpsähdys. Luulen, että lapset eivät ole asiaa sen kummemmin ajatelleet ja siksi eivät ole minulle puhuneet. Taikka eivät ole uskaltaneet, taikka pitäneet äidin käytöstä normaalina ja oikeutettuna. En tiedä.
Exän sukulaisiin on ihan hyvät välit vaikka harventunutta yhteydenpitoa onkin. He sanoivat minulle jo vuosia sitten, että eivät ymmärrä exän käytöstä ja mielipiteitä ja jättävät ne omaan arvoonsa. Olen jotenkin luullut, että hän käyttäytyy muutoin normaalisti, sillä hän kyllä pitää yhteyttä sukulaisiinsa. Sen tiedän lasteni kautta. Eräs exän sisaruksista sanoi jo eron aikoihin exälleni ettei halua kuulla sanaakaan pahaa minusta. Emme ole jutelleet aiheesta sen koommin. Käsitykseni kuitenkin on, että kenenkään ulkopuolisen mielipiteellä ei ole exään mitään vaikutusta. Kertoisiko sekin jo jotain, että ihminen ei suostu kuuntelemaan mitään sellaisia mielpiteitä, joita hän ei itse allekirjoita?
Ennen eroa kun juttelimme asioista hän ei silloinkaan "kuunnellut" minua. Kun otin joitain ongelmia esiin ja kysyin että mitä me teemme, että asia saataisiin paremmaksi, hän sanoi vain että hänestä mitään ei tarvitse tehdä, kaikki on hyvin mutta jos minä haluan niin voin muuttaa jotain mieleisekseni. Monesti muutos parempaan olisi edellyttänyt hänenkin asennemuutosta ja käytöstä, mutta mitään ei tapahtunut. Yhtä tympeä oli kuin ennenkin, eikä kertonut oliko hänestä jokin muukin vialla kuin se, että minä olen "patalaiska ja tyhmä". En saanut mitään vinkkejä miten olisin päässyt noista adjektiiveista eroon. Sama mies kenen kanssa hän meni naimisiin, enkä suinkaan patalaiska päinvastoin, tyhmyys on kai jossain määrin mielipideasia sillä koulutukseni ja työni edellyttää jonkinlaista älyä ;-) Eli hän ei tullut millään lailla vastaan.
Juuri silloin eron jälkeen ensimmäisenä vuotena mainitsin itse exälle että hakeutuisi hoitoon, sillä hänen käyttäytyminen oli jo silloin aika kaistapäistä ja epätervettä, vaikka yritin ymmärtää että ero voi olla rankka. En jaksanut kuunnella hänen vuodatuksiaan kun ei puhunut silloin kun jotain olisi voitu tehdä, ja siksi ehdotin terapiaa tms. minusta ei oikein teerapeutiksi ole, hyvä kun itseni sain setvittyä uuteen elämään. Nimittäin pettynyt olin minäkin kun yhteiselämästä ei enää tullutkaan mitään muuta kuin kärsimystä. Hän oli itse sitä mieltä että hoitoa tarvitsen minä eikä hän... viittasi siihen että jätin perheen. "Minä jätin" tarkoittaa, että kun emme saaneet elämäämme tasapainoon useista neuvotteluista huolimatta, niin ehdotin hänelle että meidän on parempi erota, johon hän vastasi viipymättä että se sopii. Aloite oli kuitenkin minun. Teimme kaikki eropaperit, sopimukset, ositukset ym. ihan asiallisesti ja yhteisymmärryksessä, joten sain sen kuvan että erosta ei koidu sen suurempia ongelmia. Vaan toisin kävi...
Lapset ne minuakin pelottaa. Ei niin että miten he suhtautuvat vaimooni ja meihin, vaan lähinnä millaisen maailmankuvan ja elämänalkeet he saavat. Vanhempi ei taida enää olla kovin altis, mutta nuoremmasta huomaa että tämä sekoilu on jo hänestä "normaalia" käytöstä, vaikka onkin huolissaan kavereiden mielipiteestä. Minä en taida voida tehdä mitään muuta kuin rauhoitella ja kertoa mitkä ovat tosiasioita. Äitiä ei voi oikein lapselle kritisoidakaan.
No tälläisissä tapauksissa kannattaa tietenkin välttää kontaktia ex -puolisoon ja pitäytyä ainoastaan yhteisiä lapsia koskevissa asioissa yhteydessä häneen. Ei se ymmärrys kasva sinne ex -puolison päähän selittämällä, jos sitä ei siellä ole viiden vuoden selittämisen jälkeen.
Mutta, silloin kun tapaat lapsiasi, niin näytä heille "normaalin" perheen -malli. Rakasta heitä samalla tavalla, kun aikaisemminkin. Ja vallankin, kun uusi perheenjäsen syntyy, ota isommat sisarukset mukaan lapsenne syntymään ja hoitoon.
Kiitos, jotain tällaista kai kaipasinkin. Toivoa sopii ettei exä järjestä sen pahempia kohtauksia tai tilanteita. Kun vaan pääsisin hänestä jo eroon. Nyt on elämässä ihan muut asiat jotka aiheuttavat ongelmia, ja mielestäni meidän ongelmat piti olla jo pois päiväjärjestyksestä. Toivottavasti joku hänen ystävistään tai sitten niistä sukulaisista puuttuu tilanteeseen jos on tarvis. Minä en jaksa, eikä oikein kiinnostakaan. Ottaisin lapsen mieluusti luokseni pysyvästi. Se ei ole minun päätös. Hän on tainnut sen tapaista pohtia itse, mikäli tulkitsin oikein hänen ihmeellistä höpötystään. En kuitenkaan aio vahvistaa sitä mielipidettä mutta tietää että oveni on hänelle aina avoin. Lapsi on jo 14 eli voisi kai siihen asiaan vaikuttaakin. Silti hän tarvitsee omaa äitiä, mutta tervepäistä äitiä. Minun vaimoni ei ole hänen äiti. Ei ole lapsenkaan tehtävä äitiä tukea, mutta jos hän saisi äidille kerrottua tunteistaan, ehkä äiti kuuntelisi...
Uusi puolisosi ei tietenkään ole 14 -vuotiaan lapsesi äiti, mutta hän voi olla kuitenkin hyvä esimerkki aikuisesta ihmisestä. Eikä se tarkoita sitä, että lapsesi tarvitsisi valit jompi kumpi, vaan hän voi pitää molemmat. Joskus ympäristössä oleva ymmärtäväinen aikuinen, saattaa olla voimavara murrosikäiselle lapselle ja auttaa häntä elämäntaipaleella.
Ehkäpä entinen elämänkumppanisi löytää joskus uuden "elämän" ja unohtaa menneet, koska hänen energiansa saisi uuden suunnan. Yritä jaksaa, elämä vain on joskus tälläistä, että ymmärrämme sen vasta elettyämme sen.
siis tosiaan kantsii hakea, koska sen voi hakea, vaikka on yhteisiä lapsia. ja lapsiaan voi silti tavata. tai vie hänet perheneuvolaan yhdessä koska ihan selvästi ero on jäänyt kesken ja kaivelemaan. minua vaivasi pitkään sama juttu kielsin kaiken jne. mutta johtui siitä että syyt oli jääneet selvittämättä ja keskustelematta. en myöskään päässyt irti enkä osannut olla yksin. joten terapiaan vaan. ota sosiaalityöntekijään perheneuvolassa yhteyttä ja kysy apua. näin tein itsekin omalla kohdallani. ja auttoi. olen åäpäässyyt keskustelemaan "ongelmastani" ja tiedostanut sen että olen läheisriippuvainen. tosin kun tiedostan niin on helpompi elää ja pystyn kontrolloimaan itsenäin
Ap:n teksti on täyttä potaskaa. Hän potee valtavaa syyllisyytta ex-aviovaimonta takia.
Mies leimaa naisen sekopääksi ja itsellä on muka puhtaat jauhot pussissa. Heti on pötkitty uuden naisen völkiin. Yksineläminen on ollut mahdoton tehtävä.
Avioliitto on minulle elinikäinen sitoutus. Ihmistä ei voi toiseen vaihtaa.
Et voi pyyhkia ensimmäistä vaimoa mielestäsi, vaikka hommaat hänet kiven sisään. Hän on ja pysyy sielussasi.
Lue jokainen vaimon lähettämä viesti sanasta sanaan. Älä väistele totuutta.
Minä sain aikoinaan viestieni takia lähestymiskiellon oikein tuplana kaksi vuotta peräkkäin. Sen koommin en ole mieheen yhteyttä pitänyt enkä pidä. Saa elää täysin rauhassa.
Hän itse on ottanut minuun yhteyttä pummatakseen rahaa päissään.
Luulisin, että sinullakin on jonkinlainen alkoholiongelma. Uusi nainen on melko hyvänuskoinen reppana. Kun hän pääsee asioistasi selville, saat toisen naisen kimppuusi ja viestit voivat olla exääsi vieläkin katkuisempia.
Kohtaa totuus silmästä silmään. Totuus ei pala tulessakaan.
Suosittelen kaikille eronneille naisille miehistä erossa pysymistä. Tämän onnellisempaa elämää ei olekaan.
... niin sinunkin kohdallasi. kaikki mieleltään sairaat kieltävät oman sairautensa ja syyttävät niistä muita. he näkevät epätervettä käytöstä kenessä tahansa paitsi itsessään. noista sairauksista ei pääse eroon ellei ensin myönnä itselleen. niinkuten sinä. maailma ihmisineen ympärilläsi on väärässä ja kieroutunut mutta sinä olet ainoa terve. sinun kaltaisiasi on paljon. monet heistä on suljettu hoitolaitoksiin. avohoito on yleistynyt ja ehkä sinäkin olet vain avohoitopotilas. hyvä jos voit purkaa mieltäsi internetissä. tämä on nimetön ja persoonaton kanava. kannattaisi kuitenkin pysytellä siellä mielenhäiriöisille tarkoitetulla palstalla koska täältä et taida saada apua.
Olen toivonut ja rukoillut, että joku mies veisi hänen huomionsa. Tai edes joku harrastus. Mikä tahansa, mutta rukouksiin ei ole vastattu. Mutta kuten jo totesin tämä sekoilu tuli ilmi vasta jouluna vaikka luulin hänen rauhoittuneen. Sen kummempi häirikkö hän ei ole ollut, vaikka auliisti on mielipiteitään ilmaissut kun elämässäni on jotain tapahtunut.
Eilen oli aktiivista. Soitin hänen veljelleen, ja tiedustelin onko mitään poikkeavaa käytöstä ollut ilmassa viime aikoina, mutta veli ilmaisi vain välinpitämättömästi että sitä samaa kuin ennenkin. Sepä sitten sai oikein tosissaan miettimään että ehkei tämä olekaan pelkkä jouluilmiö. Sitten myöhään illalla exä soitti itse, humalassa oli mutta en tiedä määrästä, ilmoitti että "eikö sulle yksi perhe ja omat lapset riitä, pitää sekaantua toistenkin perheisiin ja ottaa jonkun lumpun lapset nimiinsä, mitä sun omat lapset ajattelee isästä..". Sen enempää ei tarvinnut kuunnella.
Joo kyllä lapset hyviä aikuisen malleja saa muualtakin. Muistelen vain kun eräs lapsuudenkaveri menetti äitinsä silloin kun oltiin aika pieniä, niin hän myöhemmin aikuisena kertoi että kyllä se jätti jonkun aukon kuitenkin, vaikka naisia oli perheessä ja suvussa joilta sai "äidillistä tukea". Siksi olisi hyvä jos tämä oikea äiti pysyisi järjissään.
No, kyllä kai me jotenkin pärjätään. Lapset alkaa olla sen verran isoja että ehkäpä niiden oma järkikin vähitellen sanoo mikä on totuus ja mikä ei. Vanhempi taitaa jo ymmärtääkin. Mutta kuten mainitsit niin ehkäpä uusi pikkuinen tuo valoa ja positiivisuutta elämäämme!
Niin ja sinähän et exäsi "järjenjuoksulle" mitään voi, jos hän on ummistanut silmät tosiasioilta. Mielestäni hän sairastaa läheisriippuvuutta tjms. Luepa seuraava kirja, siitä voit saada apua tilanteeseesi ja ymmärrät ehkä paremmin hänen edesottamuksiaan.
Mäkelä Raimo: NAAMIONA TERVE MIELI
Monet ihmiset joutuvat kohtaamaan luonnehäiriöisen ihmisen lähipiirissään ja kokevat sen takia kenties suurta kärsimystä ja ahdistusta. Usein luonnehäiriö paljastuu vasta useiden vuosien kuluttua. Miten luonnehäiriö määritellään? Miten luonnehäiriöinen ihminen kohdataan ja kuinka hänen kanssaan tulisi elää? Raimo Mäkelä esittää kirjassaan viitisenkymmentä luonnehäiriöiselle tyypillistä piirrettä. Kirjan tarkoituksena on auttaa luonnehäiriöisen lähellä eläviä ihmisiä ja lievittää heidän kärsimyksiään.
Kiitos, pitääpä perehtyä. Ehkä taas opin suhtautumaan hänen juttuihinsa niin että menee toisesta korvasta ulos, eikä tarvitse olla varpaillaan mitä seuraavaksi tapahtuu.
Mukavaa vuoden jatkoa Sinulle :-)
Hyvää Uutta Vuotta.