Elän avoliitossa petollisen miehen kanssa, olen asunut jo 14 vuotta. Hän on pettänyt minua hyvän ystäväni, parin tuntemattoman ja muutaman kerran tietyn prostitioidun kanssa maksusta. En ole pihdannut ja olen ollut OK mielestäni muutenki, ja mieskin myöntää seikkailunhalunsa olevan syy käytökseensä. En ole saanut jätettyä häntä yhteisten lasten ja pitkän historiamme takia. Elämäntilannekaan ei salli sitä nyt, valmistun 1,5 vuoden päästä. Olen ollut aina uskollinen, mutta nyt olen pikkuhiljaa rakastunut mieheni hyvään ystävään. Luulen, että hänkin on kiinnostunut minusta, mutta hänelläkin on vaimo ja lapset. En halua rikkoa toisen perhettä, tiedän miltä se tuntuu. Mutta en voi tunteilleni mitään. Olen epätoivoinen, mitä teen?
Rakastan mieheni ystävää...
Ulalla...?!
11629
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
sekopää
elät jossain muussa maailmassa kuin tässä todellisuudessa...
kaikkea voi kuvitella... mutta todellisuus on eri juttu... koska se on totta
Tapa itsesi!
Voiko sellaista ihmistä kutsua viisaaksi, joka käskee toista riistämään hengen itseltään? Joku voi toteuttaakin idean, mutta itse olen tuollaisen yläpuolella. Aion edelleenkin elää, ja vielä joskus nauttiakin siitä.
johan on helvetin typerää touhua molemmin puolin, erotaa ihmeessä, eihän tuossa ole mitään jräkeä tuollasen äijän kanssa olla joka pettää tolleen. En tajua miks ihmiset ei arvosta parisuhteitaan kun sellasen ovat saaneet aikaseks, vois miettiä kaikkia niitä yksin kulkijoita, jotka kaipaa sitä kaveria. Perkele, en tajuu tuollasta touhua ollenakaan!!!!!
ensimmaisena lahtisin tuollaisesta suhteesta jossa mies ei kunnioita naista. toiseksi, en alkaisi vehtaamaan mieheni kaverin kanssa. tai ainakin eka laittaisin valit poikki ennen uuden suhteen alkua vaikka kuinka tunteet olisi pelissa, kayttaisin silti jarkea ja moraalia.
...neuvoista! Pidän järjen ja moraalin pelissä, en halua laittaa vahinkoa kiertämään. :) Juuri nyt en voi jättää miestäni, muuten opiskeluni keskeytyy. :( Mutta kun aika koittaa...
always glad to help! :)
Ajattele nyt hyvä ihminen mitä kirjoitat. Nykyään on kaikenlaisia tukia olemassa ettei sen rahan takia välttämättä tarvitse toisen kanssa kitua. Jos et miehestäsi välitä niin lähde pois. Ja jätä se ystävän perhe rauhaan. Ole aikuinen ja siirry kauemmas. Kun olet vapaa voit etsiä uusia suhteita. Jos miehesi ystävä tosissaan rakastaa sinua, hän varmaan jättää perheensä. Miksi loukata toisia? Pettämisestä jää kiinni aikanaan..
Tehän olette avoliitossa. Se tarkoittaa että toisella on avoimet ovet mennä ja tulla, eihän avoliittolainen ole mihinkään sitoutunut. Siksi kai avoliitto on keksittykin että on helpompi käydä kartuttamassa kokemuksia.
Mieshän on jo kokemuksia kartuttanut pitkin aikaa. Nyt on kai sinun vuoro.
Avoliitossa eläjä päätyy paljon suuremmalla todennäköisyydellä eroon kuin avioliitossa oleva. Ja lapset kärsii.
Jokin sinua on pitänyt kaikki nämä vuodet miehesi rinnalla. Sitä on vaikea ymmärtää näin ulkopuolisena onko se laiskuutta vai vahvuutta.
Ehkä tärkeintä on, että itse tiedät suurinpiirtein vastauksen, ja sen mitä sinä oikeesti haluat elämässäsi!
Siihen mitä sinun nyt pitäisi tehdä tuon rakastumis-kokemuksesi kanssa ei myöskään- valitettavasti kukaan voi vastata.
Tunteet on niin vahvoja ihmisen elämässä, että niitten rinnalla kitkerimmätkin moralistit kalpenee.
Ehkä aika on parasta tällä hetkellä, jos et ole kovin malttamaton... kaikki näyttää olevan vielä alkuvaiheessaan... anna aikaa ja etäisyyttä jos voit sille miehesi kaverille, ja selvittele ensin mitä haluat. Haluatko elää edelleen, niinkuin tähänkin asti, ja tee päätöksiä. Kaikki järjestyy tavalla taikka toisella.
Tsemppiä
...kannustuksesta, tuntuu hyvältä saada kommentteja ulkopuolisilta, näkee itsekin asiat objektiivisemmin. Olen toki huomannut itsekin olevani kaulaani myöten pa...ssa. Aikalisä minun on otettava opiskeluni ajaksi, mutta sen jälkeen eivät edes yhteiset lapset pidä minua aloillani. Otan tietty heidät mukaani, hoidan tälläkin hetkellä heidät yksin, vaikka meillä on isä olevinaan. Luulenpa voivani antaa lapsillekin enemmän, jos itse olen onnellinen. :)