En tiedä mitä tekisin tai tiedän että olisi parempi olla tekemättä mitään, mutta kärsin sellaisista tunteista mieheni parasta ystävää kohtaan, joita en saisi edes tuntea.Me kuulutaan kaikki samaan kaveriporukkaan ja ollaan tunnettu toisemme jo useita vuosia.Olen hyvää ystävää tämän miehen vaimonkin kanssa.Joskus aikoinaan tämä vaimo oli hyvinkin mustasukkainen enkä olisi saanut olla missään tekemisissä hänen miehensä kanssa.Mutta se oli sitä aikaa,kun tämä, sanotaan nyt vaikka Timo, oli pelkkä ystävä.Tai vielä enemmän mieheni ystävä.Eikä siis mihinkään mustasukkaisuuteen ollut aihettakaan.
Me ollaan Timon kanssa tultu aina hyvin toimeen keskenämme,meillä on aivan samanlainen huumorintaju ja samanlaiset jutut.Monesti toinen aloittaa lauseen,jonka toinen päättää ellei sitten satuta sanomaan samaa asiaa yhtä aikaa.Meitä on useasti monessa asiassa verrattu toisiimme ja sanottu samanlaisiksi.Mutta me olemme myös kovia väittelemään keskenämme ja muutaman kerran ollaan melkein riideltykin.
Rakastan todella miestäni ja meillä on aivan ihana toimiva perhe eikä nämä tunteeni liity pätkääkään mihinkään parisuhdeongelmiin tms.En haluaisi lyödä hynttyitä yhteen tuon Timon kanssa enkä koskaan haluaisi jättää miestäni.Mutta en voi sille mitään, että erityisesti yhteisissä bileissä ja krapulassa haaveilen Timosta ja hakeudun Timon seuraan.Joskus tunteeni tuntuvat aivan kipuna rinnassa,kun haluaisin niin kovaa suudella Timon huulia ja kaivautua Timon kainaloon ja kuitenkin joudun kätkemään tunteeni.
Olemme joskus jutelleet meidän välisestä jännitteestä kahden kesken ja olemme myös päätyneet suutelemaan pari kertaa.Kumpikin meistä tuntee meidän väliset sähköiskut ja kumpaakin kiinnostaa toinen.Mutta olemme niin sitoutuneita omiin suhteisiimme ja niin uskollisia,että nuo parit suutelutkin on saanu kauheita omantunnontuskia aikaan ja välillä välttelemme toisiamme.Näistä asioista meillä ei ole koskaan tilaisuutta kaksisteen jutella,koska olemme aina porukalla emmekä halua kenenkään aavistavan mitään.Emmekä ole toistaiseksi ainakaan sortuneet salatapaamisiin,vaikka mieli tekisikin.
Mieheni huomaa kans,että tulemme Timon kanssa erityisen hyvin juttuun,mutta hän ei koe Timoa mitenkään uhkaksi itselleen.Ja totta puhuen,mieheni on paljon paljon komeampi ja monessa asiassa parempi,ettei hänellä pitäisikään olla syytä tuntea uhkaa.Mutta mutta...Tunteet ei kysy järjen ääntä.
En tiedä mitä tekisin,kun haluaisin niin kovaa tuota miestä,edes yhden kerran.Mutta sen jälkeen mikään ei olisi niin kuin ennen.Jos joskus rakastelisimme (mitä ei uskalla edes ajatellakaan)niin toivoisin,että se olisi meille kummallekin suuri pettymys ja jutun voisi jättää siihen.Mutta juuri sitä varten kokeilimme suudellakin ja jo silloin totesimme,että se oli aivan liian hyvää ollakseen totta,liian tunteita herättävää ja ihanaa.
Mutta voiko sitä unohtaa ja kätkeä tunteensa ja elää niin kuin mitään ei olisikaan,vaikka sydäntä raastaa?Eikö elämä ole liian lyhyt siihen,että ajattelee aina vain järjellä?Äh en tiedä,en saisi edes ajatella tällaisia!En halua rikkoa kenenkään ystävyyssuhteita enkä varsinkaan kenenkään perhettä.Mutta mutta...
Kertokaa mielipiteitä,ajatuksia ja kokemuksia!
Me ollaan Timon kanssa tultu aina hyvin toimeen keskenämme,meillä on aivan samanlainen huumorintaju ja samanlaiset jutut.Monesti toinen aloittaa lauseen,jonka toinen päättää ellei sitten satuta sanomaan samaa asiaa yhtä aikaa.Meitä on useasti monessa asiassa verrattu toisiimme ja sanottu samanlaisiksi.Mutta me olemme myös kovia väittelemään keskenämme ja muutaman kerran ollaan melkein riideltykin.
Rakastan todella miestäni ja meillä on aivan ihana toimiva perhe eikä nämä tunteeni liity pätkääkään mihinkään parisuhdeongelmiin tms.En haluaisi lyödä hynttyitä yhteen tuon Timon kanssa enkä koskaan haluaisi jättää miestäni.Mutta en voi sille mitään, että erityisesti yhteisissä bileissä ja krapulassa haaveilen Timosta ja hakeudun Timon seuraan.Joskus tunteeni tuntuvat aivan kipuna rinnassa,kun haluaisin niin kovaa suudella Timon huulia ja kaivautua Timon kainaloon ja kuitenkin joudun kätkemään tunteeni.
Olemme joskus jutelleet meidän välisestä jännitteestä kahden kesken ja olemme myös päätyneet suutelemaan pari kertaa.Kumpikin meistä tuntee meidän väliset sähköiskut ja kumpaakin kiinnostaa toinen.Mutta olemme niin sitoutuneita omiin suhteisiimme ja niin uskollisia,että nuo parit suutelutkin on saanu kauheita omantunnontuskia aikaan ja välillä välttelemme toisiamme.Näistä asioista meillä ei ole koskaan tilaisuutta kaksisteen jutella,koska olemme aina porukalla emmekä halua kenenkään aavistavan mitään.Emmekä ole toistaiseksi ainakaan sortuneet salatapaamisiin,vaikka mieli tekisikin.
Mieheni huomaa kans,että tulemme Timon kanssa erityisen hyvin juttuun,mutta hän ei koe Timoa mitenkään uhkaksi itselleen.Ja totta puhuen,mieheni on paljon paljon komeampi ja monessa asiassa parempi,ettei hänellä pitäisikään olla syytä tuntea uhkaa.Mutta mutta...Tunteet ei kysy järjen ääntä.
En tiedä mitä tekisin,kun haluaisin niin kovaa tuota miestä,edes yhden kerran.Mutta sen jälkeen mikään ei olisi niin kuin ennen.Jos joskus rakastelisimme (mitä ei uskalla edes ajatellakaan)niin toivoisin,että se olisi meille kummallekin suuri pettymys ja jutun voisi jättää siihen.Mutta juuri sitä varten kokeilimme suudellakin ja jo silloin totesimme,että se oli aivan liian hyvää ollakseen totta,liian tunteita herättävää ja ihanaa.
Mutta voiko sitä unohtaa ja kätkeä tunteensa ja elää niin kuin mitään ei olisikaan,vaikka sydäntä raastaa?Eikö elämä ole liian lyhyt siihen,että ajattelee aina vain järjellä?Äh en tiedä,en saisi edes ajatella tällaisia!En halua rikkoa kenenkään ystävyyssuhteita enkä varsinkaan kenenkään perhettä.Mutta mutta...
Kertokaa mielipiteitä,ajatuksia ja kokemuksia!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos elinkumppanillasi, tällä komealla miehelläsi olisi vastaava tilanne, miten haluaisit hänen toimivan?
Nii-in totta puhut.En kai haluaisi hänen joutuvan samanlaiseen tilanteeseen eikä hän päästäisikään tilannetta tällaiseen pisteeseen,koska hän on paljon parempi ihminen kuin minä.Ehkä en sitten ole ansainnut häntä,kun olen päästänyt tunteeni väärille poluille...
Vai voiko tunteita ohjata?Olenko paha ihminen,kun tunnen jotakin toista kohtaan sellaista mitä en saisi tuntea?Haluaisinko kuitenkaan,että mieheni samanlaisessa tilanteessa joutuisi kärsimään tunteistaan ja kieltämään tunteensa.Ehkä haluaisin,että hän voisi minulle kertoa rehellisesti tunteistaan jotain vierasta kohtaan.Ja jos hän todella rakastuisi johonkuhun,en haluaisi olla hänen onnensa tiellä.
Mutta tässä nyt ei ehkä ole kyse rakastumisesta.Ehkä vain jostain kielletystä hedelmästä,joka houkuttaa yhä enemmän ja enemmän.
Pahimmillaan hajotat kaiken, ystävyyden, parisuhteen... Ihmiset ei aina tunnu ymmärtävän, että kaikkea ei voi saada, mitä mieli tekee. Vähennä yhteydenpitoa tähän Timoon ja tapaamisia hänen kanssaan, ei myöskään kannata jäädä hänen kanssaan kahden kesken. Voit selittää hänellekin, että et halua antaa lisää valtaa tunteelle, joka ei johda mihinkään.