Mitä helvettiä pitäisi tehdä kun ajattelen vain yhtä naista ja hän elää sinkkuelämää, tykkää välillä kutsua luokseen istumaan iltaa, mukaan jos olen lähdössä johonkin, yms. Hän toteaa vain että ei pysty sitoutumaan ja että ei pysty lupaamaan mitään. Tunnen henkistä yhteyttä häneen ja kun katson häntä silmiin niin tuntuu että menen ihan veteläksi. Haluaisin tehdä hänet onnelliseksi ja menisin vaikka perse edellä puuhun jos saisin hänet, siis tekisin IHAN mitä vaan. On rakasteltu (vai onko se nyt pelkkää seksiä) pari kertaa ja tuntui että suuria fiiliksiä nousi pintaan, jopa hetkittäin hänelläkin. Hän on kieltänyt että en saa sanoa jos tuntuu joltain, ettei häntä rupea ahdistamaan sitoutuminen.
Seurusteltiin taannoin n.1.5kk ja sitten pidettiin paussia. Kohta hän taas lähetteli viestiä ja kyseli olenko sinkku yms.ja pyysi käymään.
Nyt en ole nähnyt häntä pariin viikkoon ja on tunne että jotain tärkeää puuttuu. En pysty keskittymään mihinkään jne.
Pitäisikö unohtaa vai mitä mun pitää tehdä? Jos jollain on hyvä ratkaisu niin: [email protected]
Seurusteltiin taannoin n.1.5kk ja sitten pidettiin paussia. Kohta hän taas lähetteli viestiä ja kyseli olenko sinkku yms.ja pyysi käymään.
Nyt en ole nähnyt häntä pariin viikkoon ja on tunne että jotain tärkeää puuttuu. En pysty keskittymään mihinkään jne.
Pitäisikö unohtaa vai mitä mun pitää tehdä? Jos jollain on hyvä ratkaisu niin: [email protected]
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sama fiilarit yhden naisen kanssa. Ei tässä auta kuin odotella, että jos toinen vihdoin ja viimein haluisi sitoutua ja juuri minun kanssa ! Eikö odotus aina palkita...?
No nyt se otti taas yhteyttä ja mieli rauhoittui heti... *ahhhh*
Olen pahoillani, että juuri minä joudun kertomaan sinulle tämän totuuden:
NAinen ei halua sitoutua JUURI SINUUN!
olet hänelle vain se tilapäinen syli, pano, itsetunnon kohottaja.. Hän ei ole vielä löytänyt sitä "oikeaa" vaan haluu pitää ovet auki. Nykyään tuo-"en halua sitoutua" on niin yleistä. Aikoinaan jossain lehdessä siitä oli oikein artikkeli, kun nykynuoret vaatii sitä jotain tajunnan räjäyttävää kumppania.. Sitä odotellessa on hyvä olla joku vain turvana.. Kukaan ei halua olla yksin!
[Toki-voi olla että hänellä on huonot kokemukset suhteista tms..eli siis traumoja.. Mutta luulen että olet sen verran ihana mies hänelle, että luulisi toipuvan..]
[Kolmas vaihtoehto voi olla, että hän on juuri eronnut pitkästä suhteesta ja haluaa nyt koetella siipiään-tapailla miehiä-tämä menee ohi!!!]
Mutta, jokatapauksessa:
PIstä siis naiselle luu kurkkuun!ei miestenkään pidä sallia pompottamista!!!Sano, että ota tai jätä! Jos hän haluaa sinut, kyllä hänestä kuuluu..Jos olit vain lelu, olet korvattavissa! Ole siis mies-sul on kuitenkin munaa!?onko??
Lopuksi:mä olin toi nainen joskus, toiset oli vain niitä sylejä... Mun omatunto kolkutti, mut en pystynyt sitoutuun..Kun tiesin ettei yksikään niistä ole sellainen, kenen kanssa viettäisin loppu elämäni.. Noh, yksi mies antoi mulle kaksi vaihtoehtoa:ota tai jätä!no mä otin ja ehkä rakastuinkin..Vaikka jossakin minussa tiesin ettei tuon kanssa tästä tule mitään.. Elin sitten puolivuotta huonossa suhteessa-ja vieläkin vähän henkisesti rikki.. Nyt voisin jonkun tavatessani sanoe, että pelottaa sitoutua!mutta jos tuntisin todella jotain nin en antaisi sen lannistaa..Ja jos hän auttaisi minut yli menettämisen pelosta..
Eli sellaista..puhu siis sen naisen kanssa.. JOs tyydyt vain korvikkeena olemiseen,mikäs siinä..mutta pitemmän päälle se on rankkaa...Älä sorru siihen!arvosta itsees!ja onnea!
Niin teinkin, viime kesänä kun meni arpomiseksi niin sanoin että "ota tai jätä" ja hän sanoi että ei pysty nyt sitoutumaan kun on töitä ja niin paljon touhua jne. Eipä menny kuin kuukausi niin johan taas otti yhteyttä, tapailtiin ja tuntui että lähennyttiin taas.
Se tässä onkin outoa koska olen luonteeltani iloinen, sosiaalinen ja itsevarma. Opiskellut hyvän tutkinnon, hyvässä duunissa, oma kämppä ja muutenkin itsenäinen ihminen. En tod.mikään tossukka tai sohvalla kaljaa kittaava plösö. Ja tämä yksi nainen saa pakan ihan sekaisin. *tou*
Ja olet oikeassa, pitkä suhden on hänellä mennyt pari vuotta sitten poikki, minulla vuosi sitten. Itse olisin kuitenkin jo valmis sitoutumaan. Vituttaa ihan älyttömästi kun tiedän että minulla olisi paljon enemmän annettavaa, ja voisin oikeasti tehdä sen oikean ihmisen tosi onnelliseksi, jos olisi siihen vaan oikea tyyppi. Tosin minuakin vaivaa lievä luottamuspula, exä lähti vuosi sitten toisen äijän kelkkaan yhteisestä kodista. Voiko se vaikuttaa kun "on niin helvetin vaikea luottaa pelkkiin totuudenrippeisiin" :)