Jäi päähän junnaamaan tällainen omituinen ajatus sellaisista sinkuista, jotka hakevat sitä tarkoin määriteltyä ihannekumppania jolle ei sitten anneta pienintäkään epäkohtaa anteeksi. Esim. aiemmassa keskustelussa mies oli tavannut mukavia naisia mutta tarkempi tutustuminen oli sitten jätetty väliin kuin neideillä ei ollut sopivan kokoista perää.
Tällainen ajatus ei oikein mun pääkoppaan mahdu. Tuntuukin että ihmisillä on vähän epärealistinen kuva omasta itsestään jos ei ole valmis mistään tinkimään kumppaninkaan suhteen. Luulisi että jos on tietoinen omista virheistään ja hyväksyy ne itsessään niin on valmiinpi hyväksymään myös kumppanissa esiintyvät epäkohdat.
Eli väitän nyt näin että mikäli olet omasta mielestäsi täydellinen, et koskaan löydä kumppania joka olisi ihanan sinun tasoisesi. Ihmiset kun eivät ole täydellisiä. Ei kukaan meistä.
Luulenpa että jokaisen pitäisi ensin tutkia vähän itseään ja omia epäkohtiaan ja katsoa paljonko niitä löytyykään. Sen jälkeen voisi lähteä sinkkumarkkinoille hieromaan kauppoja ja tinkimään.
Menikö tämä teoria ihan metsään? Ei ole tarkoitus ketään kirjoituksella loukata. Olen vain utelias tietämään mitä muilla päässä liikkuu.
Tällainen ajatus ei oikein mun pääkoppaan mahdu. Tuntuukin että ihmisillä on vähän epärealistinen kuva omasta itsestään jos ei ole valmis mistään tinkimään kumppaninkaan suhteen. Luulisi että jos on tietoinen omista virheistään ja hyväksyy ne itsessään niin on valmiinpi hyväksymään myös kumppanissa esiintyvät epäkohdat.
Eli väitän nyt näin että mikäli olet omasta mielestäsi täydellinen, et koskaan löydä kumppania joka olisi ihanan sinun tasoisesi. Ihmiset kun eivät ole täydellisiä. Ei kukaan meistä.
Luulenpa että jokaisen pitäisi ensin tutkia vähän itseään ja omia epäkohtiaan ja katsoa paljonko niitä löytyykään. Sen jälkeen voisi lähteä sinkkumarkkinoille hieromaan kauppoja ja tinkimään.
Menikö tämä teoria ihan metsään? Ei ole tarkoitus ketään kirjoituksella loukata. Olen vain utelias tietämään mitä muilla päässä liikkuu.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Aina kun liikunnallinen itseään kunnossa oleva haikailee löytävänsä samanlaisen liikunnallisen itseään kunnossa pitävän, niin hän onkin pinnallinen nirso kranttu jolla on epärealistinen kuva itsestään.
Samanlaiseen arvosteluryöpyn saa usein myös osakseen akateeminen ihminen, joka toivoo myös tulevalta kumppanilta akateemisuutta.
Ja annas olla kun sussa yhdistyy noita molempia puolia.
Mun mielestä takapuoli ei oo mikään pikkujuttu. Jos itse on ok-kroppainen ja pitää itsestään huolta liikkumalla paljon ja syömällä terveellisesti, niin sitä ei vaan jostain syystä ihastu ja sitä kautta rakastu niiin helposti pullukaan.
Ja jos itse opiskellut ja sivistänyt itseään 9 vuotta opiskellen, niin sitä ei vaan välttämättä löydä keskusteltavaa amiksen käyneen kanssa. Ei aina halua jutella siitä, että "mitä tänään syödään", "mitä tulee telkkarista", "mitä luki uusimmassa seiskassa", "miksi saliksissa paha mies on ilkeä".
Tietty jokaisella heikkouksia ja vahvuuksia ja omat heikkoudet ja vahvuudet pitää tunnistaa ja liikoja ei saa vaatia jos ei vaatimuksia täytä itsekään. Kai tässä silti kaikki on hakemassa vaan sitä omanlaistaan kumppania. Siis semmosta, jonka ulkonäköön, luonteeseen, tapoihin yms. ihastuu. Jonka kanssa on yhteistä keskusteltavaa ja tekemistä. Samantyyppiset elämäntavat ja usein siinä samassa se koulutuskin.
"Ja jos itse opiskellut ja sivistänyt itseään 9 vuotta opiskellen, niin sitä ei vaan välttämättä löydä keskusteltavaa amiksen käyneen kanssa. Ei aina halua jutella siitä, että "mitä tänään syödään", "mitä tulee telkkarista", "mitä luki uusimmassa seiskassa", "miksi saliksissa paha mies on ilkeä"."
Luuletko ihan oikeasti että amiksen käyneellä ei ole mitään muuta keskusteltavaa kuin mitä telkasta tulee ? No mitäs ne akateemiset sitten juttelee ? Varmaankin puhuvat kirjakieltä aamusta iltaan ja pohtivat elämän perimmäisiä kysymyksiä filosofiselta kannalta. Miksikö meni herne nenään ? Oikein arvattu, olen se yksinkertainen amis joka ei osaa pohtia muuta kuin seiskan juttuja, valitut palat on jo ihan liian korkealentoista. Olen ammatiltani automaatioasentaja ja kyseinen valinta siksi että tykkään tehdä käsilläni paljon kaikenlaista. Todistukseni olisi kyllä riittänyt "parempaankin" ammattiin mutta miksi olisin valinnut jotain muuta kuin sitä mikä minua kiinnostaa.
Anteeksi purkaukseni mutta ärsyttää juuri tuollaiset ihmiset jotka opiskelunsa takia luulevat olevansa muiden yläpuolella. Kirjoituksestasi päätellen oletan että olet itse opiskellut paljon ?
Tottakai sitä etsii sitä joka kolahtaa. Ensivaikutelma on tärkeä tutustumisessa. Ja minua ainakin kauhistuttais ajatus jos ekoilla kerroilla olis tytössä jotain joka alkaa nyppiä heti. Vaikkapa jokin sen käytöksessä, niin kannaattako tyytyä siihen ja inhota sitä sitten vaikka seuraavat pari vuotta ennen ku mitta tulee täyteen.
Toki jokaisessa on virheitä, toiset niistä huomaa heti ja toiset vasta pidemmällä aikavälillä. Kukapa ei ihastuiskaan unelmien prinssiin tai prinsessaan. Ja kun arki astuu esiin aletaan se puntaroiminen onko ne virheet sellaisia jotka voi antaa anteeksi. Eihän kukaann aisti ihmisestä sen kaikkia hyviä puolia suoraan eikä myöskään virheitä ensikosketuksella. Mutta kun sitä oppii tuntemaan toista niin sieltä paljastuu aivan uusi ulottuvuus
Mutta antaako se ensivaikutelma aina vastauksen kaikkeen? Nainen voi esim. jännittää niin kamalasti että muuttuu kanamaiseksi ja mies voi pilata treffit juomalla yhden rohkaisuryypyn liikaa. Naisella voi olla huononmalliset housut jotka vääristävät pyllyä...
Sellainen pikaskannaus ihmisestä yksien treffien perusteella ei ehkä kuitenkaan vielä kerro koko totuutta. Kiire pitäisi unohtaa ja antaa sille toiselle vähän aikaa ja tutustua kunnolla ennenkuin antaa kenkää ja siirtyy seuraavaan.
Ja yleensähän se menee niin että se mihin alunperin kumppanissamme rakastuimme on loppupeleissä se mitä me hänessä inhoamme.
Voiko tämä toimia toisteppäin? Eli se mistä ensin emme pidä niin onkin se mistä loppupeleissä pidämme?
Ihminen ei ole mikään vakiona pysyvä ominaisuuskokoelma. Me muutumme, opimme asioita, unohdamme, muutamma käytöstä tilanteen mukaan. Se jonka kanssa mennään yhteen, muuttuu. Ihmiset muuttuvat toistensa kaltasiksi. Jos joku olisi keksinyt menetelmän, jolla voi ennustaa muuttumisen, niitä menetelmiä varmaan jo käytettäisiin hyväksi.
Vanha sanonta: Hyvä alku, huono loppu; huono alku, vielä huonompi loppu. Pitäisi ilmeisesti satsata siihen alkuvaiheen tutkiskeluun, onko tossa puolisossa kaikki niin kuin pitää. Ihminen ei paljasta heikkouksiaan helposti. Tarvitaan kova prässi, jolloin todelliset luonteenpiirteet paljastuvat. Mitenköhän tälläisen jutun osaisi järjestää suhteen alussa ilman, että suhde loppuisi siihen.
kahdet tai kolmet treffit niin montako kertaa sitä pitää yrittää. Ekat treffit voi olla floppi, niitä nyt sattuu. Mut jos toisen käytös on niin ärsyttävää, että tekis mieli töksäyttää siitä niin onko mitään järkeä ees yrittää.
Mminä haluaisin uskoa, että jokaisella ihmisellä on mielessä se ihannekumppani, jollaisen he haluaisivat löytää. Ainakin omalla kohdallani ihannemies muodostuu entisten suhteiden pohjalta ja sitten vaan sen mukaan, mikä silmää miellyttää...
Mutta... Ainakin tällä hetkellä olen sitä mieltä, että siellä pään sisällä se ihanne vaan onkin. Sillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa ja sen kanssa keneen ihastuu tai rakastuu. Näin on ainakin itselleni käynyt.
Kun ihmiset kirjoittavat nuo vaatimuksensa tänne nettiin niin ne alkavat vaikuttaa jotenkin kauhean kovilta. On tietysti ymmärrettävää, että esim. jotkut urheilulliset tai akateemiset ihmiset etsivät kaltaistaan seuraa, mutta sitten kun noita ominaisuuksia on 20 peräkkäin luetteloituna niin omituiseltahan se alkaa vaikuttaa. Eihän akateemisuus (itsekin olen kyllä akateeminen ;) ) takaa hyvää luonnetta tai samanlaista huumorintajua jne.
Eli välillä tuntuu unohtuvan se tosiasia, että ihminen rakastuu/ihastuu persoonaan eikä tiettyyn ulkoiseen ominaisuuteen.. Tai no ainakin omalla kohdallani niin on.
Akateemisuus on ehkä kauhein klisee, mitä naiset haluaa itse edustaa ja edellyttävät sitä miehiltä, joiden kanssa he voisivat seurustella. Se tekee kanssakäymisestä jotenkin "syvällisempää", jos osaa siteerata jotain tyhjänpäiväistä filosofia ja kiertelee jossain typerissä taidenäyttelyissä. Älykkyys on sitä, että osaa itse muodostaa omat mielipiteensä (mitä ne sitten ovatkin) ja pystyy perustelemaan ne. Nokkeluus ja hauskuus ovat myös merkkejä terävästä tyypistä. Monet naiset luulevat, että akateeminen koulutus tuo jotain erikoista heidän persoonaansa. Ikäänkuin tämä virittäisi heidät jollekin "aaltopituudelle", jota voi vain ymmärtää samalla taajudella oleva mies. Voi v..tu! Lainaanpa tässä erästä ajattelijaa (arvatkaa kuka?), joka kiteyttää akateemisuuden olemuksen.
Education is an admirable thing. But it is well to remember from time to time that nothing that is worth knowing can be taught.
ku mä en muutoin niin välitä pähkinöistä :)
juuh,tuota on tullut itekki ihmetelleeks että,miks pitäis olla samaa koulupohjaa tai samoja harrastuksia tai tykästyä samoista kirjoista...koska sitä voi silti olla samoissa piireissä vaiks ois eri koulupohjat ja harrastuksistakin voi toiselta saada jonkin kipunan uuteen jos ne ei jo ennestään ois samoja... ja pitäähän sitä omaakin elämää olla,sinkkuuden jälkeenkin:)
ite laittaisin ilmoitukseen jotai suurpiirteisiä luonteenpiirteitä....ööööööhhh!!! en tietenkää itestäni koska sit ei ketään vastais :):):)
mut kait se kaikki riippuu ihte kenenkin elämänkokemuksista ja onko niistä mitää oppinut...ennenkun itekkään hoksaa ettäs millaista kumppania sitä ois vailla..
se on vaan sääli että sen yleensä hoksaa vasta nyt ku ite on jo tällainen vanha pieru :):):)
ei oo helppoo:)
ps:persemiehelle tuli hiukkas helpotusta kun nyt on oikeen tutkittu että millaiset housut saa perseen näyttämään pienemmältä...
ainiin ja tyttelille tarjoaa kahvit,"akateemisesta tosiasiasta" että se ei tosiaankaan ole tae "paremmasta" ihmisestä.oppineesta kylläkin :)
...kun tuli niin hyviä vastauksia! Kivoja ja fiksuja ihmisiä täällä sinkkukeskusteluissa pyörii, sanokoot mensa-mies mitä haluaa...(tuo oli pienenpieni hevoskastanjan piikki, ei mitään vakavaa...)
samaa mieltä olen sinun kanssasi, Pahkura, ettei todellakaan kannata sitä kopiota itsestään hakea.Voi vaikka löytää kultakaivoksen ihmisestä joka ei koulutukseltaan, ei harrastuksiltaan eikä ajatusmaailmaltaan ole samanlainen. Ja hyvässä lykyssä on sillekkin ihmiselle se timanttikaivos. Arvomaailman pitäisi kuitenkin ehkä olla samankaltainen. Muuten voi tulla problemos.
Mutta edelleen, jokainen tyylillään ja hyvinhän kaikki täällä näkökantansa osaa perustella. Silloin on kaikki ok, sanoo pieni,ei akateeminen, taidenäyttelyistä pitävä orava, joka lukee valittuja paloja ja miettii asioita joskus filosofiselta kannalta.
se orava??
mä vaan ihmettelen :)
Maantiedekysymys vai viihdekysymys?Missä on oravan koti vai miksi aikuinen nainen kutsuu itseään oravaksi? Kumpaan vastaan?Vai oliko kenties kyseessä vielä laajempi kysymys jolloin vastaisin että oravat saapuivat alunperin saturnuksen neljänneltä kuulta tänne ihmisten planeetalle...Hehh! Mitä näissä pähkinöissä oikein on kun rupee ajatukset hajoamaan ettei ymmärrä edes yksinkertaista kysymystä...
Nojoo. Oravan kotikuusi on Helsingissä ja viihdekysymykseen en viitsisi julkisesti vastata, hihhiii.
eihän oravan kotikuusi voi olla helsingissä,eeeeeeeiiiih! :)
eihän ne nyt sieltä voi lähtee aina päiväks ympäri suomea ja kaikkiko muka asuis samassa kuusessa...en usko! :)
juuh,ei toi maantiede niin paljoa... mutta viihdekymysys kyllä :):)
jos sä naputtelet ihan hissuksiin ni ei ketään välttämättä kuule :):)
niih,kovat on pähkinät :)
*Rouskis*, *rouskis*, *röyh* (hupsista, anteeks :). Ai pitikö kommentoida jotain..
Mielestäni jokaisella pitäisi olla vapaus valita omat hakukriteerinsä itse. Myös siten, että "alempitasoinen" saa hakea "ylempitasoita". Itsensä ja omien epäkohtien tutkiminen on tietenkin hyödyllistä, mutta miksi se pitäisi laittaa kaupankäynnin aloituksen ehdoksi? Tällainen kaupankäyntiä rajoittava tekijä lisäisi vain sinkkuutta. En myöskään jaksa uskoa siihen, että näiden kriteerilistojen laatijat kokisivat olevansa täydellisiä. Jotta teoriasi voitaisiin näyttää toteen, pitäisi ensin löytää henkilö joka kokee olevansa OMASTA mielestään täydellinen.
Yritän vain viestittää sitä, että pohtimasi asia (tiukat kriteerit) ei mahdu myöskään mun pääkoppaan, mutta ei sen edes pidä. En keksi mitään hyötyä asian ymmärtämisestä. Tulikohan nyt kirjoitettu tarpeeksi sekavaa tekstiä ajankuluksi... :D
Paljonko olet itse valmis antamaan periksi?