Kaduttaako, että jätitte joskus jonkun ???

Ihan olen ollut tyytyväinen ratkaisuihini. Vaikka joskus on tullu kyllä sellaisia huteja joita ei pitäis sattua kuin elokuvissa niin olenpaha jotain aina oppinut

Täytyy kyllä sanoa että on käynyt aivan samallatavalla kuin mulla. Eka treffailin ja viesteilin yhden mukavan tyypin kanssa mutta sitten elämä oli vähän epä-tasapainossa, ei ollut työtä eikä muutenkaan oikein mennyt huipusti niin siitä sitten luovuin.

Mutta täytyy sanoa että oishan se ollu ihme jos se suhde ois kestäny sen puol vuotta, kun sen verran mulla meni masennuksesta selviämiseen kun sain vihdoin työtä.
Joskus sitä ei vaan ole valmis seurustelemaan ja kuten kaverini sanoi uutenavuotena että ei kannata mennä suinpäin suhteeseen. Hän oli kyllä todella todella oikeassa.

Kyllä mä tiedän sitten kun tapaan sen oikean ja kummallekkin "tekijät" ovat suotuisat niin siitä se sitten lähtee. Muista vaan että ei suinpäin suhteeseen.

Ja jos toinen henkilö vähän epäilyttää, että onmnistuukohan tämä nyt sittenkään hänen kanssa niin ei kannata jatkaa. Siinä vaan loppujen lopuksi huijaa itseään sekä kumppania niin siitä ei tule hyvä.

Kyllä ne parhaat mahdollisuudet oli opiskelu aikoina. Silloin sitä vain uskoo löytävänsä sen oikean sitten myöhemmin eikä ottanut juttuja liian vakavasti. Eipä ole löytynyt. Mutta kaduttaminen löysi minut eikä taida ikinä lähteä pois.

kuivasin kyyneleet. Katsoin äsken nauhalta elokuvan Tarina meistä kahdesta. Ikävä ja tuska ovat niin valtavia, etten tiedä jaksanko enää. Elämänilo ja - halu kadonnut kokonaan. Elokuva oli kuin suoraan meidän elämästä, paitsi meillä ei ollut onnellista loppua. Oma vikani, kun halusin heittää 10 vuotta menemään. Itse kaivoin oman hautani. Kyllä kaduttaa, mutta se on jo myöhäistä, olisi pitänyt tajuta aiemmin.

Elämäni ensimmäinen seurustelusuhde. Ja se päättyi viime kesänä. Ilmeisesti johonkin "turhaan, toisesta riippumattomaan"... tapaan.
Ajoittain on ollut ikävä, ikävä jotain sellaisia persoonaan liittyviä asioita.
Mutta ei muuten. Sitä tulee vain surkea mieli kun vanhoja muistelee...ja vielä tikulla silmään.

N. 5 vuotta sitten yksi nainen flirttaili yksissä opiskelijabileissä. En viitsinyt ruveta seurustelemaan koska hän oli melko lihava -tosin kasvoiltaan hyvännäköinen.
Viimeksi näin hänet n. 3 vuotta sitten. Hän oli laihduttanut tosi paljon ja vasemman käden nimettömään oli ilmestynyt kaksi sormusta -ilmeisesti vihkisormukset. Hän on tosi hyvännäköinen nyt kun on kilot hävinneet. Arvatkaa harmittaako. Olisi sitä voinut ruveta seurustelemaan ja yhdessä liikkua että hänen ylimääräiset kilot olisivat hävinneet.

Ei kaduta, että jätin erään ja ei kaduta sekään, että kun toisen kanssa olisi ollut vielä uusi mahdollisuus, kun hän otti yhteyttä, en enää vastannut. Ei kaduta yhtään, sillä löysin oikeasti paljon paremman ja olen onnellinen hänen kanssaan nyt.

Mun yhtä exää kaduttaa, että jätti minut ja yritti saada takaisin, mutta en enää alkanut tapailla uudelleen, vaan ilmoitin, että se on sitten kerrasta poikki. Ei ole sekään kaduttanut. Takaisin vinkuminen ärsyttää suunnattomasti. Ei todellakaan tee mieli yrittää enää uudelleen. Siitä tietää, ettei se ollut ainakaan se oikea.

Niinhän se menee, että joitakin kaduttaa jättäminen ja joitakin ei. Itse en ole joutunut katumaan.

ettet oikein itsekään tiedä mitä haluaisit. Vaikka nykyään se vaikuttaa olevan melko tavallista, ettei osata pysähtyä vaan heitellään suhteita miten sattuu ja sit itketään kun lopulta ei olekaan ketään. Tuo sitoutumispelkokin tuntuu olevan lähes muodikasta nykyään. Kannattaisiko miettiä hetkinen syvällisemminkin mitä sen takana oikein on?

Netti vielä lisää sitä harhaa että kaiken voi saada helposti ja mitä ihanampia tarjokkaita on pilvin pimein. Itsellänikin on tuoreessa muistissa se kun tulin nettiin vuosia sitten ja miten helppoa seuran löytäminen olikaan. Realismia opin sitten kun petyin kerta toisensa jälkeen, omiin odotuksiini lähinnä petyin.

Jos oikeasti olet tosissasi että haluatkin vielä yrittää entisesi kanssa, niin mikäpä estää ottamasta yhteyttä? Ylpeytesi saattaa saada pienen kolauksen, jos nainen sinua ei enää haluakaan, mutta etköhän siitä yli pääse ja sitten ainakin voit lopettaa hänestä haaveilun. Kyllähän sitä elämässä paljon tapahtuukin että palataan takaisin. Joskus se voi toimiakin.

kaduttaa varsinkin jälkeenpäin huomaa et on kiinnittänyt huomion johonkin mitättömään pikku seikkaan ja sortunut siihen yleisimpään syyhyn eli pinnallisuuteen. Pari kertaa on tullut ekojen treffien jälkeen pistettyä homma jo poikki ja jälkeen hieman katunut sitä, varsinkin jos toinen on ollut sellainen jonka kanssa tuli juttuun eriomaisen hyvin. Vähän aikaa ku asioita miettii ni kaduttaa et miksi ei tavannut vielä muuteman kerran ja katsonut sitten miltä vaikuttaa. Kuitenkin haluan tutustua lähinnä sisältöön enkä ulkokuoreen ja joskus on saattanut tehdä vääriä johtopäätöksiä ensi tapaamisella. Mut toisaalta kun taas rehti ja reilu ihminen kun olen ni mielummin lopetan hommat jo heti alkuun enkä ala yrittään jos asia tuntuu alussa siltä ettei homma toimi !