Miksi itsensä hyväksyminen

hei sinä!

minä olen suht isorintainen nainen, hoikka muuten. varmaan sellanen mistä sinä puhuit. ainakin siihen suuntaan.

minullakin on mies, joka katsoo muita naisia. ihan samalla lailla olen epävarma kuin sinäkin, mutta en rinnoista, vaan muuten.

jos sinulla olisi isot rinnat, tuskin se oloa helpottaisi. meidänlaisilla tytöillä kun tuppaa olemaan sellanen alemmuuskompleksi jostain ihan muusta johtuen kuin rintojen koosta tms. se tulee pään sisältä ja kumpuaa sieltä rasituksen lailla.

ei ole kyse sinun tisseistäsi, vaan huonosta itsetunnosta, joka ei paranisi rinnoilla. luulen näin. sitä kannattaa alkaa miettimään mistä se johtuu. selvitä syy, määritä tapahtumat mitkä ovat voineet siihen vaikuttaa, ala työstää asiaa.

hyväksy itsellesi se ettet ole täydellinen, eikä sinun tarvitse olla. miehesi ei seurustele rintojen kanssa vaan sinun.

ja minunkin mieheni kuolaa muita naisia vaikka minulla on rinnat. miehet on miehiä. vaikka sinulla olis rinnat, miehesi kuolais muita silti.

ala ajattelemaan itseäsi, tee itse sellasia asioita mistä tykkäät. lopeta miettimästä mitä miehesi tarvitsee ja haluaa. hänellä on se jo. sinä riität.

mutta riitätkö itse itsellesi. et ole kovin hyvä ystävä itsellesi kun alennat itsesi tissien tasolle. kiinnitä siihen huomiota miten itse elät ja itseäsi kohtelet. elä sitä mitä voisit olla enemmän miehelle.

En suoraan sanottuna tiedä, miten itseluottamusta voi kasvattaa. Helppoahan se on sanoa, että rakasta itseäsi, kunnioita itseäsi ja kävele ylpeänä pää pystyssä ajatellen että kelpaat. Ei nämä neuvot auta kun tuntuu pahalta ja kateus täyttää mielen. Silloin, kun oma vartalo tuntuu viholliselta ja epäseksikkäältä, ei auta jos joku käskee ryhdistäytymään ja hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.

Mutta usko pois, ei kukaan nainen ole täysin tyytyväinen vartaloonsa, ja usko myös, että harva nainen on miehensä mielestä se maailman seksikkäin. Yleensä nämä maailman seksikkäimät kun löytyvät elokuvista ja lehdistä, manipuloituina, retusoituina ja leikatuina. Sinussa on kuitenkin jotain, mitä näissä epäaidoissa naisissa ei ole, sinä olet rakastettava ihminen, et pelkkä mielikuva tai fantasiatuote.

Minä omaan mielestäni terveen itsetunnon, josta saan kiittää vanhempiani, kasvuympäristöäni ja harrastuksiani. Aloitin jo nuorena sekä näyttelemisen ja tanssimisen, totuin olemaan yksin lavalla kaikkien katseiden alla. Minulla on isot rinnat, jotka kyllä täyttävät kaula-aukon, mutta peppua ei sitten ole lainkaan. En ole kovin hoikka, mutta peppuun ja reisiin ei ole muodostautunut naisellisia muotoja, vaan olen ns. omena-vartaloinen. Ja arvaappa mitä! mieheni sattuu olemaan peppumiehiä... Mutta en minä anna sen häiritä, hän rakastaa minua ja on rakastanut jo yli 5 vuotta, vaikkei minulla ole peppua juuri nimeksikään.

Haluaisin vielä kertoa sen, että minä olen sinun kaltaisille pienirintaisille naisille erittäin kateellinen. Te voitte käyttää seksikkäitä tuubitoppeja tai nyöriolkaimisia toppeja ilman rintsikoita. Te voitte käyttää lappubikineitä ja näyttää niissä hyviltä. Teidän ei tarvitse urheillessa miettiä, minne rinnat hölskyy ja miltä se näyttää. Tietyt vaatteet näyttävät myös teidän päältä paremmilta, sillä isot rinnat eivät joka paitaan ja mekkoon sovi.

Sinun on hyväksyttävä se, että miehesi rakastaa sinua. Älä epäile hänen rakkauttaan. Hän on valinnut sinut elämänkumppanikseen, eikä muovisen hollywood-naisen. Älä ole mustasukkainen näille naisille, sillä ne eivät ole oikeita, ainoastaan kiiltokuvia mielikuvitusmaailmasta.

...sen voin sanoa jo todella monen ihmisen puolesta, myös itsenikin, että et ole yksin kyseisten ajatusten kanssa! Kaikilla ihmisillä (ainakin naisilla) on vartalossaan aina joku epäkohta, ja useimmiten juuri rinnat! Minulla oli suhteeni alkuvaiheessa myös hyvin vaikea suhtautua mieheni ihailuun muita (esim. juuri tv:n)naisia kohtaan. Rintani eivät ole isot, eikä niistä koskaan sellaisia tule.Mieheni on kuitenkin saanut minut vakuutettua ihanuudestani, ja etenkin rintojen suhteen. Tottakai vieläkin (tosin hyvin harvoin) mieheni komentti koskien jotakin naista (tai tämän avuja) aiheuttaa huononolon...mutta en ota sitä enää vakavasti. Olen "kouluttanut" mieheni katsomaan kokonaisuutta, ja yleensä juuri esim. "oi, kun kivat tissit tolla"-tyylisen kommentin jälkeen hetken päästä kuulu kritiikimpi toteamus esim. "huh, kuin leveät hartiat, yök eipä uskoisi naiseksi, ilman tissejä!"

Esimerkki on todella huono, kun ei tule yhtään mieleen, mutta mitä yritän sanoa on se että kuten miehesikin sanoi; kokonaisuus ratkaisee!Mitä väliä on suurilla rinnoilla jos hartiat ovat kuin ronskilla bodarilla tai kädet känsiä täynnä?!
Eivät suuret rinnat tee naista :) Minun mielestäni seksikkyys lähtee itsevarmuudesta, seksikäs voi olla vaikka tuulipuku päällä!

Voi voi.

Yhdyn edellisten puheisiin siittä, että huono itsetunto lähtee päästä, ei rinnoista.

Itse olen kuppikokoa 85 DD. Aikas isot eikö?
Arvaa miltä tuntuu kun 22 vuoden ikäisenä rinnat näyttää siltä, niinkuin olisin imettänyt 3 lasta. Kertaakaqan en ole ollut raskaana.
Ne siis roikkuu aivan toivottomasti. Muutenkin olen aikas isokokoinen ja jos etumukseni olisi pienempi, se pienentäisi kokonaisvaikutelmaa.

Eli mitä opimme tästä?

Me naiset (ja aikas monet miehetkin) ollaan rakentuneita sillä tavoin, että ikinä ei voi olla tyytyväinen siihen mitä on, se on se ihmisen perusluonto. Itsekin kärsin ajoittaisesta huonosta itsetunnosta. Omaa oloani helpottaa se kun yritän lakata ajattelemasta, mistä ukkoseni voisi pitää ja keskityn siihen, mista itse elämässä nautin......
Ala elämään elämää itsesi vuoksi.

Ymmärrän sinua täysin koska olen itse kärsinyt kovastikin samasta asiasta.
Nyt olen jo sinua 20 vuotta vanhempi ja päässyt yli asiasta. Ainut neuvo on se, että näe itsessäsi muita seksikkäitä piirteitä, opi hyväksymään itsesi ja pitämään itseäsi kauniina ja seksikkäänä. Se että itse itsesi hyväksyt ja pidät itseäsi kauniina näkyy sitten ulospäinkin. Itsellä tämä onnistui vasta yli 30-vuotiaana. Kuitenkin minullakaan kuten ei varmaan sinullakaan, ei ole ollut ikinä vaikeuksia saada miehiä joten sekin osoittaa, että rintojen koko ei todellakaan ole se pääasia miehillekään.

Sinulla voi olla paljon muita hyviä kauneuspiirteitä mitä taas ei välttämättä isompi tissisillä ole, eikö vaan? Ja sitten kun lukee täydellisten naisten juttuja niin eikö vain heilläkin ole ongelmia, eivät ongelmat lopu täydelliseen ulkonäköön.

Haluan sanoa sinulle että ymmärrän sinua täydellisesti, kuinka mukavaa kun ne tissiliivit voisi ostaa normaali puolelta, ihania seksikkäitä versioita, mutta nyt on etsittävä teiniosastolta jne.
Oman kropan hyväksyminen ja itseään kauniina pitäminen vaikuttaa hyvin paljon myös seksielämään joten ei mikään pikkujuttu.

Minulle on melkein sama minkä kokoinen olen (TIETYSTI toivoisin olevani jonkin verran hoikempi siis) mutta minusta ulkomuoto on murheista pienimpiä. Kärsin heikosta itsetunnosta, varsinkin alakulokausina (en viitsi puhua oikeasta masennuksesta, koska matalapaineet kuuluvat elämään, jonkinlaisina). Ehkä tekin vain siirrätte huonommuuden tunteet tisseihin?? Ehkä tekin oikeasti tunnette epävarmuutta ja ujoutta suhteessa toisiin ihmisiin, nykymaailmassa vaan ei sitä voi tunnustaa. On kunniakasta olla huolissaan ulkonäöstään, mutta narsismin kultakaudella on NOLOA myöntää olevansa pelokas, epävarma, tunteva, särkyväkin ihminen.

Kuulkaas hei. Olen sen verran vanha, peräti 33 v, että olen kasvanut 70-luvulla, jolloin vielä kasvatettiin lapsia tottelemaan ja kunnioittamaan auktoriteetteja, mistä seuraa alemmuuden tuntemista. Omat lapseni saavat huomattavasti tasa-arvoisemman kasvatuksen. Mutta tähän ikään olen jo ehtinyt hahmottaa myös sen, että mikään maailmassa ei ole vain mustaa tai valkeaa. Että tuossa huonommuuden tunteessa on monia haittapuolia, kuten että se tuntuu inhottavalta ja että se saa joskus ikäviä reaktioita aikaan. Hyviäkin puolia kuitenkin on: oma epävarmuus on samalla herkkyyttä toisten reaktioille. Ne liittyvät yhteen, sitä VÄLITTÄÄ toisen mielipiteistä. Vapaasti kasvatetulla miehelläni on erittäin hyvä itsetunto, oikeasti, ja hän haluaa välittää tunteistani, mutta voisi olla välittämättä, jos olisi epäsosiaalisempi. Se tuntuu vähän pelottavaltakin.

Miettikäähän tarkaan, mitä valitsette omaan elämäänne: huonommuden tunteista ei voi pelkällä päätöksellä päästä eroon, mutta voi valita, ottaako sen ulkonäköpaineina vai pään sisäisenä ongelmana. Voi myös valita, haluaako yrittää muuttaa itseään vai nähdä heikkouksissa myös itsetuntemuksen (ja sitä kautta vahvuuden) aineksia.

Ja vielä: mistähän nuo huonommuuden tunteet tulevat? Ja onko pakko ruokkia niitä katsomalla valikoituja ihmisiä (telkkariin vian harvoin valitaan esiintyjiä siitä tavallisemmasta 95%:sta)?

siis vaikka nytten miehesi sanoisikin "ohoho" nähdessään isorintaisen naisen.. niin ei siitä välittämän ole iloinen että sinulla on pienet.

parahimmalla kaverillani on jotain d80 tms kuppi koko. ja aina ei edes liivejä löydy. kerran hän sanoi minulle sinä sentään voit juosta (olen itsekkin pieni rintainen ja ylpeä siitä) hän ei nimittäin voi rinnat painavat hän kärsii niska-kivuista. "törppöjen huutelusta" eikä paidatkaan aina meinaa sopia ne tiukimmat josta ne rinnat "voisi pursua"

ja hän sanoi että on vaikeaa niiden kanssa että miten joku voisi tälläiset edes haluta. ja btw hänkin häpeää itseään (suurien rintojen vuoksi). ja on ollut minulle vähän kateellinen pienistä rinnoistani.

mutta olen hänellekkin yrittänyt sanoa että rinnat kun rinnat oli minkä kokoiset vaan niin se on osa sinua.

ps ja miehet ei aina tosiaankaan ajattele sanomisiaan.. (se annettakoon anteeksi).

Anna samalla mitalla takaisin, seuraavan kerran kun sextailette, niin mittaile miehesi munaa ja sano, että "jos tää olis isompi, niin tuntus paljon paremmalta". Silloin kun hän on työntänyt vehkeensä sinuun, kysy että "joko se on siellä".

lähinnä ällöttää ainakin minua. Olen aina pitänyt pienempi rintaisista, sellaisista vähän urheilijatyypeistä. C-kupit on jo aivan liian suuret mun makuun.

Näin siis kärjistetysti.

Loppujen lopuksi rinnat on varmaan se viimeinen asia johon kiinnitän huomiota naisessa. Kunhan ne nyt on olemassa. Kasvot ja vartalo kokonaisuutena on ainakin mulle ne mielenkiinnon aiheet. Hoikan ja hyvin trimmatun vartalon voi saada aikaiseksi kuka vaan ja sillä pääsee jo pitkälle ainakin minun listalla.

Ihmettelen sellaisia miehiä joille naiset on vain rintaa ja persettä! Toisaalta olen tavannut naisiakin joille tärkein seurustelukriteeri on kalun koko! Ihme porukkaa...

Ymmärrän sinua erittäin hyvin, sillä minulla on itsellänikin hädin tuskin a-kupin rinnat. Alle 20-vuotiaana kärsin tästä asiasta niin paljon, että en olisi voinut kuvitellakaan käyväni esim. yleisessä saunassa. Olin myö vakuuttunut, että jään vanhaksipiiaksi, sillä eihän kukaan mies voisi hyväksyä minua tällaisena!

19-vuotiaana tapasin uskomattoman miehen, joka sai minut ymmärtämään, että rinnat eivät ole maailman tärkein asia. Muistan aina sen, kun rakastelimme ensimmäisen kerran. Mies halusi koskettaa minua ja lopulta ainut paikka minne hän sai minua koskettaa, ilman että siirsin käden pois, olivät nilkkani. Se kertoo aika paljon siitä, miten paljon komplekseja minulla oli itseni suhteen. Suhteen aikana opin kuitenkin hyväksymään itseni ja tunsin itseni kauniiksi ja seksikkääksi.

Tuo asenne jäi, vaikka suhteemme myöhemmin loppuikin. Sen jälkeen minulla onkin ollut niin paljon itsetuntoa, että olen ajatellut, jos mies ei hyväksy minua tällaisena, hän saa mennä. Olen mieluummin yksin. Olen kuitenkin vetäyt paljon miehiä puoleeni ja nykyinen mieheni sanoo pitävänsä enemmän pienirintaisista miehistä. Kai hän onkin enemmän "peppu-mies". Hän pitää minua kauniina enkä missään nimessä hankkisi silikoneja. Nykyään uskallan jopa käydä kuntosalin yleisissä suihku- ja saunatiloissa.

Kuvailemastasi tilanteesta tulee ensimmäisenä mieleen se, että juuri tämäntyyppisessä tilanteessa plastiikkakirurgiasta voisi olla apua. Pienirintaisuus näyttää vaivaavan sen verran kokonaisvaltaisesti sinua ja vaikuttavan itsetuntoosi ja ihmissuhteisiisi, että fyysisen seikan korjaaminen voisi tehdä elämästäsi huomattavasti helpompaa ja miellyttävämpää. Voisit esim. ottaa maltillisen kokoiset proteesit, esim. tavoitteena B-kuppi.

Itsekin olen harkinnut plastiikkakirurgiaa toisentyyppiseen ongelmaan, mutten ole täysin eritellyt sitä, mikä kohta kasvoissani/kehossani olisi selkeästi ongelmallinen (sen päätettyäni ja rahaa säästettyäni aion vielä leikauttaa ko. ongelmakohdat paremmiksi).

Suuritissisistä naisista haaveilevat noin näkyvästi vain harvalatvaiset juntit. Hieno mies sulla...

Puhumattakaan siitä, että mies välittää sinun tunteistasi niin vähän, että kuolaa kuuluvasti toisten naisten perään. Fiksu kaveri. Kenkää olisi saanut multa heti. Osoittaa häneltä piittaamattomuutta. Mieti hetki: kohteleeko hän sinua kuin kukkaa kämmenellä vai esiintyykö tilanteita, joissa hän ei huomioi sinua, useinkin?