Kuinka suuri este on

Jos nainen on itse akateeminen, niin hän saattaa itsekin haluta miehekseen akateemisen. Parien muodostumisessa on juuri tärkeää, että elämänkatsomuksen kohtaavat. Koulutus kuuluu siihen.

Valehtelija ei saisi minulta ainakaan mitään anteeksi. Tuomitsen valehtelun täysin ja miehellä ei olisi sen jälkeen mitään mahdollisuutta. Peli on menetetty. Et kai halua itsestäsi valehtelijaa?

Hae sinne yliopistoon, jos tämä on sinulle suurikin ongelma.

AMK ei muuten ole akateeminen, ei edes melkein. Jos naisen ihannekumppanina on akateeminen, niin ei kannata kirjoitella sellaiselle turhaan, jos itse ei ole. Eihän rumatkaan naiset kirjoittele miehelle, joka etsii mallin näköistä naista. Usko mitä ihannekumppanin kohdalla lukee.

Minulle on yksi ja sama mikä mies on koulutukseltaan. Mielestäni tärkeintä on, että ihmiset ovat samalla aaltopituudella, pitävät samoista asioista, löytävät paljon yhteistä keskusteltavaa jne.

En ole muutenkaan koskaan ymmärtänyt sitä, että naiset asettavat akateemisen koulutukset yhdeksi kriiteereistään. Mietin vain, että mitä se kertoo naisesta...

Esimerkiksi tunnen erään naisen, joka on juuri tälläinen. Mikään tavallinen tallaaja ei kelpaa vaan miehen on oltava jollainlailla "tärkeä" ja/tai hyvin koulutettu. Tälle naiselle raha on kaikki kaikessa, koti tiptop viimisen päälle (jopa kilpailee ystävättäriensä kanssa kenellä on hienoin asunto) ja eleet kuin kuninkaallisella. Siis mielestäni nirppanokka. Onneksi tosin tämä nainen, kierrettyään monta vuotta lyhyissä suhteissa, tajusi ettei se koulutus/asema olekaan kaikista tärkein. Hän löysi ihan tavallisen tallaajan, jonka kanssa hän on samalla aaltopituudella. He ovat olleet yhdessä nyt varmaankin yli kaksi vuotta ja ovat hyvin onnellisia.

Joten kannattaisi varmaan miettiä uudestaan mikä oikeasti merkkaa, jotta parisuhde on todella sitä mitä haluaa.

Että mua voikin naurattaa nämä Akateeminen/Ei Akateeminen kädenvääntö. :)

Eihän ihmisen ammatilla ole mitään väliä. Pääasia että tulee toimeen omillaan. Ja kannattaa olla rehellinen alusta lähtien.

Valehteluun sama vastaus kuin toisella vastaajallakin: valehtelija menettää pelin. Tuskin kukaan ihastuu netissä kirjoittelun aikana toiseen niin paljon, että sillä ei olisi merkitystä, onko toinen ollut täysin rehellinen. Pitää olla sen verran itsetuntoa, että uskaltaa kertoa rehellisesti, millainen on.

Kyllä koulutuksella on minulle merkitystä. Itse olen vasta opiskelija eli en hae valmista maisteria, mutta mielellään haluaisin tutustua muihin yliopisto-opiskelijoihin. Koen, että on helpompaa, kun toisella on suunnilleen sama koulutustausta. Ei tarvitse selittää kaikkia systeemejä, vaan toinen ymmärtää selittämättäkin. Samanlainen koulutus ei tietenkään takaa sitä, että keskustelu sujuu hyvin, mutta on mielestäni ihan hyvä lähtökohta.

Kaikki eivät välitä koulutustaustasta, mikä on ihan hyvä juttu myös.

Milloinkohan ihmiset oppisivat hyväksymään sen, että koulutus voi olla samanlainen kriteeri toisille kuin esimerkiksi ulkonäkö tai harrastukset toisille? Jokainen saa itse valita kriteerinsä ja itse vastaa siitä, mihin tiettyjen kriteerien asettaminen johtaa. Ei sen pitäisi olla keneltäkään pois. Ihmiset ovat erilaisia ja arvostavat eri asioita, kaikki samanarvoisia kuitenkin.

"kuinka tärkeä asia teille on se, että mies on akateeminen, jos te sellaista ilmoituksessa haette? Vaikka olisi muuten söpö kasvoiltaan?"

Olen itse akateeminen ja siksi kyllähän sitä keskimäärin tulee paremmin juttuun vastaavan tasoisen koulutuksen saanneiden kanssa. Tutustun kyllä mielelläni kaiken tasoisiin ammattilaisiin, mutta tällöin on kyllä suuri riski että juttu myöhemmin kaatuu eroihin, joita koulutustaso tuo tullessaan. En yhtään pahastuisi jos, söpö ei-akateeminen ottaisi itsevarmasti yhteyttä valehtelematta taustojaan.

Tykkään paljonkin ihmisistä, jotka ovat sinut itsensä kanssa eivätkä esitä muuta. Näin ollen asioiden valehtelu ei todellakaan kannata. Valehtelu kertoo huonosta itsetunnosta!

Minun mielestä koulutuksella ei ole väliä muuten kuin että on peruskoulun saanut käytyä läpi ja ammatin hommattua.
ilman akateemista koulutustakin mies voi olla fiksu, mukava ja kaikinpuolin ihana.

Ennemminkin pidän tärkeämpäna armeijan käymistä mitä akateemista tutkintoa. (Ja tähänkin kommentiin huomio jos ei ole terveydellistä estettä)

mutta mieluummin ammattikoulun käynyt. Olen samaa "tasoa" itsekin.

No jos ilmoituksessa lukee, että se on tärkeä asia, niin kyllä kai se silloin on.

Minulle akateemisuus on vihje (ei siis tae) siitä, että opiskelu on elämäntapa, ja se vetoaa, koska olen itse samanlainen. Mutta jos muuten ollaan samalla aaltopituudella, niin eipä koulutustaustalla ole mitään väliä.

Asia ei ole kovin yksinkertainen, vaikka siltä se äkkiseltään tuntuu... Jos akateemisesti koulutettu hakee treffipalstalla seuraa, silloin sitä vaistonvaraisesti katsoo toisen koulutustasoa. Se on ehkä edes jonkinlainen tae siitä, että heiltä löytyy edes jotain yhteistä. Sillä ei ole minun mielestäni mitään yhtymäkohtaa siihen, miten toista ihmisenä arvottaa.

Tosielämässä asialla ei ole mitään väliä. Jos törmäisin ihanaan tyyppiin, vaikka hän olisi aivan tavallinen duunari, antaisin mennä vaan. Tärkeintä on tunne. Ihmisen ei tarvitse olla korkeastikoulutettu ollakseen fiksu. Riittää, että hänellä on terve itsetunto ja hän on sinut itsensä kanssa, ja tärkeää on myös se, että hänen egonsa kestää minut, akateemisen naisen.

Nimittäin... Löysin itselleni jo varhain kumppanin, joka oli "vain" ammattikoulun käynyt. Minä yliopiston. Menimme naimisiin eikä minulle tullut missään vaiheessa edes mieleen ajatella miehen koulutusta. Olimme rakastuneita ja mieheni oli ylpeä minusta. Kun elämä eteni, miestäni alkoi ilmiselvästi ärsyttää vaativa työni. Hänen mielestään olin liian itsenäinen, liian aktiivinen ja tein työni liiankin hyvin. Ja kysymys ei kuitenkaan ollut työstä, jossa olisin joutunut matkustelemaan tai jotain. Olin paljon kotona ja rakastin perhettäni. Toki nykyaikaisena naisena vaadin myös itselleni aikaa. Lopulta tajusin, että miehen ego ei enää kestänyt minua. Näinkin voi siis käydä, pitkän suhteen päätteeksi, erohan siitä tuli.

Eli ihminen itse on tärkein. Hänen ajatuksensa, tekonsa, olemuksensa, itsetuntonsa ja hänen arvonsa. Kaikki muu on toissijaista. Loppujen lopuksi.