yksinäistä on

Samanlaisella paska matkalla kun ollaan, niin voimia ja vielä kerra voimia sekä jaksamista. Kyllä se sieltä vielä tulee, se parempi aika.

Se noista naisista, harvemmin ne lähtee jos ei ole uutta pedattu valmiiksi. Vaikka ei ihan tietoisestikaan, niin kuitenkin sellanen mahdollinen uusi painos ainakin horisontissa.
Itse olen siinä ajatuksessa, etten uutta ota, ennenkuin tuntuu hyvältä yksin olla. Eli käyn tämän entisen elämän läpi itsekseni. Ainakin omat virheet pitäisi kyetä löytämään, jotta olis joskus mahdollisuus parempaan.

Onhan tää vaikeeta.Itselläni tuore ero kihlatusta.Kihlattuni oli vielä aviossa kun tavattiin,ehkä näinollen lähtökohta ei ollut paras mahdollinen.Yritin olla varovainen rakastumisen suhteen mut toisin kävi,rakastuin.Meillä eron suurimpia syitä oli varmaan kaks murrosikäistä poikaa jotka eivät hyväksyneet mua.Alkoholi näytteli jonkinlaista roolia myös;itse en ota,en kai sit oikein hyväksynyt et kihlattunikaan ottaa,varsinkin kun se oli voimakkaasti humalahakuista.Tuntuu kuitenkin kipeeltä ku tulee nk.jätetyksi.Siinä vedetään matto alta.Ero tuntuu jopa niin pahalta et oli pakko hakea apua ammatti auttajilta.Jotenkin tuntuu että ote elämään karkaa;mikään ei kiinnosta.Haluaa vaan pysytellä piilossa.Mut toisaalta on ajateltava että elämä jatkuu...vaikeeta se on mut en aio luovuttaa.Tsemppiä muillekin.

Niin kauan kun sinulla on mahdollista viettaa aikaa lastesi kanssa, eivat asiat ole kaikista pahimmin.

Mitas jos alkaisit itsekin suuntaaman katseesi johonkin uuteen: ala tekemaan jotain mita et koskaa ole tehnyt aiemmin: kuntoilemaan,( jos nyt jo teet 5km lenkin- lisaa matkaa ja vauhtia puolella), opi uusi kieli, suunnittele uuden talosi pohjapiirrustukset, opettele kokkaamaan, aivan mita tahaansa joka vie ajatuksesi uuteen , terveempaan. Siita et hyody vain sina vaan myos lapsesi.

Sinun murehtiminen naisestasi ei yhtaan auta sinua . Han on tehnyt paatoksensa joten ehka voit laittaa hanet ihan rauhassa hiukan syrjaa ja kasvattaa haneen valimatkaa aivan rauhallisella mielella.

Paa-asia on etta voit kommunikoida hanen kanssaan normaalisti lapsiin liittyvista asioista ja etta sina voit viettaa aikaa heidan kanssaan.

Olisiko sinulla (oikeuden mukaan)mahdollista saada yksinhuoltajuutta?

Hei, olen saman kokenut. Ottaa tosikoville. Takana yli 20 vuoden liitto ensirakkauden kanssa. Hävisi noin vain töihin toiselle paikkakunnalle, hääpäivänämme kertoi asuvansa toisen kanssa. Hain heti eroa ja nyt kuulemma "pitäisi muistaa kuka eroa haki"!!? Miksi ei voi edes olla rehellinen, sille jota ennen rakasti ja tahtoi rakastaa?
Voimia sinulle. Lapset minutkin pitävät elämässä kiinni. Kolmesta tosin enää teini on kotosalla. Lapsenlapsetkin tuovat lohtua.
Oiva neuvo on tosiaan tuo, että täyttää päivänsä jollakin mieleisellä tekemisellä jotta "unohtaa" edes vähäksi aikaa, vaikka toki asiat on käytävä läpi.
Ja muista, että jos käy liian tukalaksi, ovat ammatti-ihmiset sitä varten olemassa. Sieltä saa kuuntelijan, joka on puolueeton.
Vaihdetaanko kuulumisia vaikka olenkin sitä toista sukupuolta?

Älä jää ympyrää pyörimään.
Sinulla on yksi ja ainoa elämä, elä sitä ja ota
hetkestä kiinni.Maailma on mahdollisuuksia täynnä,kunhan annat sen viedä.

Niin, ei kaikki naiset ole vaimosi kaltaisia. Minulle kävi niin, että mies etsi (todellakin etsi!) uuden ja sitten se oli menoa.
Jätti minut ihmettelemään...