Ongelmani on seuraava. Mieheni pettää minua. Ensimmäisen kerran tämä tapahtui reilu vuosi sitten. Mieheni tunnusti minulle tekosensa ja annoin anteeksi. Mieheni ei kuitenkaan oppinut tästä vaan ryhtyi suhteeseen kuulemma jonkun työkaverinsa kanssa. Suhde kesti jonkun kuukauden verran, mutta se kuulemma päättyi, mutta nyt taas viimeiset pari viikkoa mieheni tulee kotiin aina tosi myöhään ja selittää ties mitä.
Mieheni on suhtautunut minuun tosi kylmästi jo pidemmän aikaa. Hän ei halaa eikä pussaa kuin ehkä juotuaan alkoholia. Mieleni on tästä kaikesta tosi maassa. En kuitenkaan haluaisi jättää miestäni, ja meillä on kaksi ihanaa pientä lasta ja mieheni on ihan hyvä ja välittävä isä, niin ja meillä on ollut paljon hyviä hetkiä. Mieheni ei kuitenkaan ole lämmennyt ajatukselle pariterapiasta tai muutenkaan suhteemme parantamisesta.
Olisiko teillä näkemyksiä siitä, mitä minun pitäisi oikein tehdä. Tämä on tosi raskasta.
Mieheni on suhtautunut minuun tosi kylmästi jo pidemmän aikaa. Hän ei halaa eikä pussaa kuin ehkä juotuaan alkoholia. Mieleni on tästä kaikesta tosi maassa. En kuitenkaan haluaisi jättää miestäni, ja meillä on kaksi ihanaa pientä lasta ja mieheni on ihan hyvä ja välittävä isä, niin ja meillä on ollut paljon hyviä hetkiä. Mieheni ei kuitenkaan ole lämmennyt ajatukselle pariterapiasta tai muutenkaan suhteemme parantamisesta.
Olisiko teillä näkemyksiä siitä, mitä minun pitäisi oikein tehdä. Tämä on tosi raskasta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voi voi. Mielestäni kukaan toinen ihminen ei voi sanoa sinulle, että erotako vai ei. Vain SINÄ voit sen tietää. Toinen jatkaisi tuosta, toinen olisi eronnut jo aikoja sitten. Tutkiskele sydäntäsi, mieti, mitä haluat itsellesi ja lapsillesi. Ja se parisuhdeterapia tekee varmasti hyvää, vaikka menisit sinne yksinkin. Siellä on ihminen, joka osaa kuunnella ja osaa kysyä oikeita kysymyksiä. Ainakaan siitä ei ole mitään haittaa, vaikka kävisitkin yksin juttelemassa.
Eihän tuollaista miestä kannata enempää katsoa. Vittuilee sulle silleen että tuskin huomaat. Ei kunnioita sua.
uutta uhria yh:sta?
tulla jakelemaan mitään ohjeita kenellekään?
Sinä olet oman törkeytesi täällä näyttänyt. Sinun tilastollista mahdollisuutta onneen vähentää ilmeisesti myös skitsofrenisforminen persoonallisuus.
Mies on hyvä isä mutta kuinka kauan tuossa
tilanteessa?? Hyvä isä on myös hyvä aviomies.
Kohta hän ei ole kumpaakaan.
Sinä kärsit ja se heijastuu väistämättä lapsiin.
Sinun onnellisuutesi on kaikista tärkeintä
myös heitä ajatellen.
Jos vielä annat miehen loukata sinua sinä
romahdat enemmin tai myöhemmin.
Ja pahimassa tapauksessa katkeroidut pysyvästi.
Sinun naiseutesi on yhtä tärkeätä kuin äitiytesi.
Jonakin päivänä lapset lähtevät pesästä.
Mitä sinulle silloin jää???
Ota ero. Se sattuu ja edessä on tuska jonka takana
odottaa ilo. Älä yritä edes oikaista tuskan ohitse
aloittamalla uusi suhde vaikka sellainen mahdollisuus sattuisi heti vastaan tulemaan.
Voit tuntea mielihyvää siitä että miehesi löytää
aivan varmasti edestään vielä oman tuskansa ja
käy Jaakobin painia itsensä kanssa.
Toivotaan että sinä olet jo silloin sen käynyt.
Lopulta anna anteeksi kun vilpittömästi näin
tunnet.
Saattaa oll että vielä palaatte yhteen. Kaikki riippuu siitä kuinka syvällä miehesi tulee itsensä
kanssa käymään ja sinun arvosi ymmärtämään.
Älä kuitenkaan odota sitä vaan ajattele nyt itseäsi ja lapsiasi.