Olen sinkku ja iloinen siitä.
En kaipaa elämääni parisuhdetta.
Ystävät ja sekalaiset ihmissuhteet ovat minulle tarpeeksi.
En halua rakastua, tai ainakaan sitoutua.
Enkä ainakaan tahdo kenenkään rakastuvan minuun.
Se tietää kokemuksesta vain harmeja kun en voi tarjota muuta kuin ystävyyttä.
Elämää on ilman parisuhdetta, vapaata elämää.
Kaltaisiani on muitakin, eikö?
En kaipaa elämääni parisuhdetta.
Ystävät ja sekalaiset ihmissuhteet ovat minulle tarpeeksi.
En halua rakastua, tai ainakaan sitoutua.
Enkä ainakaan tahdo kenenkään rakastuvan minuun.
Se tietää kokemuksesta vain harmeja kun en voi tarjota muuta kuin ystävyyttä.
Elämää on ilman parisuhdetta, vapaata elämää.
Kaltaisiani on muitakin, eikö?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Onhan kaltaisiasi mutta kyllä sitä silti ajattelee että jospas sitä jonkun tapaisi parin vuoden päämäärättöämän sinkkuilun jälkeen...
Aikanaan sinä epäilemättä tapaatkin, mikäli sitä tahdot.
Tuossa kohdin olemme kuitenkin erilaisia.
Minen edes hetkellisesti toivo löytäväni seurustelukumppania.
Olet aivan oikeassa! Ei terveellä itsetunnolla varustettu mies mitään parisuhdetta tarvitse, hidastaa vaan menoa.
Hienoa. Samaa voisi sanoa terveellä itsetunnolla varustetusta naisesta :)
kivaa tää sinkuna olo mutta 3 vuotta tätä elämää niin joskus käy mielessä olisiko yhdessä olo mukavanpaa,vaikee kysymys johon en ole viellä löytänyt vastausta ;)
Aivan samat fiilikset ollut jo jonkin aikaa
on tää pikkasen vaikee paikka toisaalta olisi hyvä olla yksin ei ole ketään vinoilemassa mutta toisaalta sitä kaipaisi seuraa:)
to deal with... Että mielestäni jotain on vikana jos ei kykene sitoutumaan, sillä niinhän se on, eikö?
Yhteiskuntamme on mielestäni aivan liian parisuhdekeskeinen. Sitä leimataan kummajaiseksi ne, jotka tahtovat elää toisin. Sanot, että on jotakin vialla jos ei kykene sitoutumaan. Korjataanpa lauseesi muotoon: Jotain on kenties vikana, jos yrityksestä ja _tahdosta_ huolimatta ei kykene sitoutumaan. Mutta, jos yksinkertaisesti ei tahdo sitoutua, ei kaipaa sitä, eikä todella halua sitoutua, miksi ihmeessä se olisi ongelma? Näkisin, että jokainen taplaa tyylillään. Minä sinkkuna. Parisuhdetta tahtovat toteuttakoon itseään varattuna. Minä kaipaan vapautta, nyt ainakin. Tottakai mieleni saattaa muuttua, on itseasiassa luultavaakin, että niin käy, mutten ole vielä kertaakaan elämässäni todella kokenut halua seurustella. Kun sen aika tulee, tartun hetkeen. Mutta nyt, en kaipaa enkä halua sitä. Ja sanotaanko rehellisesti, että rakastuminen jopa pelottaa. Kartan sitä ja parisuhdetta viimeiseen asti. Ja kuinka kummassa, elämäni on silti täynnä rakkautta. Minulla on ystäviä.
Kun olen piruuttani viime aikoina aika paljon palloilut Islam-keskustelussa, niin... mikähän yhteiskunta sitten ei ole niin paljon parisuhdekeskeinen, jos tämä meidän niinku on aivan liian...?
Syyrialainen...?
Vai puuttuuko mahdollisesti laajempaa näkemystä ja tietoa reaalimaailmamme yhteiskuntamalleista?
Sinkkuna on kiva olla, saa tehdä mitä huvittaa eikä ole narua jalassa.
Suurimmaksi osaksi nautin saadessani olla yksin. Luulenpa että tähän olisi enään vaikea ketään sovittaakkaan. On niin omat rutiinit mitä tekee. Ystäviä on kyllä paikkaamaan aina sen luppoajan. Ja kyllähän sitä yöseuraakin löytyy jos hirmu himo yllättää.
Käytätkö huoria?
joo kyllä niitäkin 0suu mutta olisko se oikea hyvä ?
sää ollengas olet? Mää olin reippaasti yli 40, kun päätin et rupeen vakiintuun... ja kyä on mulla pinttynyttä tapaa eikä ihavvähä, ja niin on ollu vastapuolillakin ja on nykki... Ja silti tää on kivempaa kuin ajatella et on vanhana homeessa eikä kukaan rapsuta sitä pois...!
Ju, tuohon neljäänkymppiin minulla tosiaan on vielä rutkasti aikaa. Parikymmentä vuotta, noin pyöreästi. Ehtii todella sinkkuilla hyvän aikaa. Kuten sanottu, ehkä minäkin vielä muutan mieleni, vaan toistaiseksi en näe siihen syytä.
Ja mitä tulee kysymykseesi yhteiskunnasta, joka ei olisi parisuhdekeskeinen, ju, enpä ole minäkään sellaiseen törmännyt. Ikävää vain. Olkoonkin, että suuri osa ihmisistä tahtoo pariutua, se ei minusta pitäisi olla mikään oletusarvo. Meitä on moneksi.
Joo, no parikymppisten sinkkuilu onkin mielestäni jossain määrin eri sarjassa kuin meidän nelikymppisten ja vanhempien.
Itsellä jo takana pari pitkää parisuhdetta ja pesänrakennusvaihetta.
Nyt tässä vaiheessa en kaipaa samaan huusholliin ketään asumaan. Sellainen seurustelusuhde sopii itselleni, että kummallakin on oma asuntonsa ja yhdessä ei olla edes joka päivä, vaan fiiliksen mukaan.
Olenkin joskus ajatellut, kuinka vielä palloilet täällä sinkkujen osatolla kun olet joskus taannoin ilmineerannut olevasi jonkun taholta varattu.
Mutta sehän onkin vanhaa tottumusta kun noin kauan sinkkuna säilyit. Onnitteluni sille naisellesi, ei ihan tyhjä tyttö.
keskusteluun voi antaa panoksensa vaikka ei enää (tai vielä, heh) olisikaan sinkku. Jotakin siitä saattaa pitkän kokemuksensa turvin tietää... Enpä tiedä kokeeko naiseni onnittelut aiheellisiksi, minusta tietysti pitäisi kokea kovastikin... ei ole tyhjä tyttö todellakaan, se on kyllä totta!